Onko se oikeasti niin, että jotkut vaan ei sovi parisuhteeseen?
Oon ollu kahen lapsen yh ja eronnut todella paskasta pitkästä parisuhteesta. Ja koko sinkkuna olo ajan hoin, että haluaisin löytää kunnollisen parisuhteen, en siis viihtynyt sinkkuna, vaika meno olikin aikamoista.
Sitten löysin miehen, kiltin, muutin paikkakuntaa, lapset alotti täällä koulun ja nyt.... En tiä, mutt oon onneton, vaikkei syytä olekkaan.
Toki tähän vaikuttaa etten ole töitä löytänyt eli pvät menee kotona ollessa ja se ei sitten sovi mulle lainkaaan.
Mulle on tullut pakokauhu, että jos teinkin väärän valinnan? Lapsille en voi sitä tehä, että taas muutettas. Mistä voi oikeesti tietää onko joku just se oikee sulle? Mä tunsin, että tää on..just se oikee. Mihin se tunne katos?? Mä oon niin pettyny itteeni.
Oon ollu kahen lapsen yh ja eronnut todella paskasta pitkästä parisuhteesta. Ja koko sinkkuna olo ajan hoin, että haluaisin löytää kunnollisen parisuhteen, en siis viihtynyt sinkkuna, vaika meno olikin aikamoista.
Sitten löysin miehen, kiltin, muutin paikkakuntaa, lapset alotti täällä koulun ja nyt.... En tiä, mutt oon onneton, vaikkei syytä olekkaan.
Toki tähän vaikuttaa etten ole töitä löytänyt eli pvät menee kotona ollessa ja se ei sitten sovi mulle lainkaaan.
Mulle on tullut pakokauhu, että jos teinkin väärän valinnan? Lapsille en voi sitä tehä, että taas muutettas. Mistä voi oikeesti tietää onko joku just se oikee sulle? Mä tunsin, että tää on..just se oikee. Mihin se tunne katos?? Mä oon niin pettyny itteeni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sympatiat aiemmasta huonosta parisuhdekokemuksesta.
No niin. Kyllä sille tunnekokemukselle et olet onneton löytyy syy, joku ajatus siellä taustalla vaikuttaa ja joko sä et ole käsitelly asiaa tarpeeks et olisit saanu siitä kiinni tai et uskalla vaan myöntää.
Oletan et olet aikuinen ihminen. Uskotko todella "se oikea" -ajatukseen? For real?? Eihän se ole mahdollista, jos realistisesti ajattelee, että olis joku joka olis kuin luotu sulle. Just yks yhteen kappale. Parisuhde ei toimi automaattisesti, sitä rakennetaan. Sinä ja hän vaikutatte yhdessä siihen onko suhde toimiva ja onnellinen. Ei siinä ole onnellisesta sattumasta kyse. Se vaatii töitä! Ja ajan myötä kokemusten karttuessa asiat voi muuttua, myös tunne-elämys voi muuttaa muotoaan.
Älä juokse liikaa tunteides perässä vaan muista käyttää järkee ja ajatella asioita, ihan rauhassa ja huomioiden mahdollisimman laajasti ja realistisesti kokonaistilanne.
Siinä minun kommenttini. Kiitos.
Kuinkas sillai voi olla parisuhteessa??? Kun mä oon täysin tunneihminen, ei sille mitään mahda.
Ja tiedän kyllä ton, että suhteen eteen tehdään töitä,elin sentään toistakymmentä vuotta liitossa, joka oli kyllä tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Ehkä pitäis riisua ne vaaleanpunaset lasit päästään ja alkaa elää kuin muutkin. Valita se rikkain ja turvallisin mies, niin eipähän ainakaan satu..kai???
Ei vaan oikeasti, kommenttis oli ihan ok..tiedostan itsekkin heikkouteni.
Oli muuten kuin mun kynästä, paitsi että vielä en ole muuttanut, vain muuttamassa! Ja pelottaa niin pirusti että kuin käy! Töitä mulla on, vaikka paikkakunta vaihtuukin, välimatka pysyy sellaisena ettei vaikuta siihen. Mutta! entäs jos?! Se pyörii koko ajan mielessä! En usko tuohon "se ainoa oikea" sillä mielestäni niitä on jokaiselle monta, joiden kanssa voisi kaikki olla juuri niin kuin pitää.
Tiedän että tämän miehen kanssa kaikki olisi hyvin, mutta pelottaa että alkaa ahdistamaan jossain vaiheessa. Syy ei ole se että pelkäisin tunteideni muuttuvan, on sen aikaa jo yhdesä oltu, että se olisi jo tapahtunut, mutta pelottaa että en kotiudu kuitenkaan. olen ollut vuosia yh, ja kaikki muuttuu kuitenkin kun yhteinen osoite! Tavaroita on jätetty tässä ajan kuluessa toistemme luo jne, mutta se ei ole sama asia kuin yhteinen osoite!!!
Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin kiinni omasta asenteesta! Sen kun pitää mielessään, niin kyllä se siitä lähtee.
ehkä liikaakin. Ja voisin jopa uskoa, kun elämään tulee muutakin sisältöä, kuin koti, niin ajatukset muuttuu. Ehkä toi mun huono aiempi parisuhde vaikuttaa, tietämättäni. Takaraivossa on pelko, että taas mennään metsään. En tiä.. Mutta paljon lykkyä sulle. Mä oon hoitanut tota ahdistusta lenkkeilemällä :)) Voi olla, että keväällä pystyy juoksemaan maratonin.. :DD