Itse olen ollut kaksi kertaa naimisissa. Ja voin sanoa suoraan että halusin rahakkaisiin naimisiin, vaikka jotkut sitä täällä moralisoi. En ole madonna, ebkä huora, vaan ihan tavallinen kotiäiti. Miehet vaan itse tyrkuttivät sitä avioliittoa, ja kyllä se mulle sopii... Ja kummastakin avioerosta sain hyvät rahat, ensimmäisestä 150.000 markkaa (oli markkaiaka vielä), ja se oli sillon aika iso raha, ja toisesta melkein saman verran mutta euroissa :)
Eli sanon nyt naisille että kattokaa ne etunne, ja kyllä siihen avioliittoon kannattaa mennä, muuten ette saa korvausta vaimon roolistanne ja niin edelleen. Nykyinen mieheni ei ole halunnut naimisiin, mutta enköhän pärjää omillanikin nyt jo.
Eli sanon nyt naisille että kattokaa ne etunne, ja kyllä siihen avioliittoon kannattaa mennä, muuten ette saa korvausta vaimon roolistanne ja niin edelleen. Nykyinen mieheni ei ole halunnut naimisiin, mutta enköhän pärjää omillanikin nyt jo.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Raha on vain rahaa, ei mitään muuta. Ja ne asiat, mitkä rahalla saa mitattua, ovat halpoja ja ostettavissa. Mielestäni siis hyvää avioliittoa ei voi mitata rahassa tai varakkuudessa. Toisaalta summat mistä puhuit ovat suhteellisia; toisille mitättömiä, toisille suuria summia, mutta näinhän se on suhteellista nämä materiaaliset asiat.
Olen hyvässä avioliitossa, 29. vuosi meneillään, mies on ihana perusäijä, joka yhä edelleen hellyyttävästä osoittaa teoillaan rakkauttaan ja huolehtii hieman kar´humaisesti perheestään ja minusta. Hän ei juurikaan puhu mutta kylläkin pussaa ja on seksuaalisesti hyvin aktiivinen sekä ihailee vartaloani.
Olen itse lähtöisin varakkaasta perheestä, jossa oli aina rahaa käytössä jopa liiankin kanssa. 500 mk oli pieni summa meidän perheessa esim. viikkorahana ja se oli paljon 70-luvulla. Mutta muuta ei ollutkaan ja tiedän niin hyvin, ettei rahalla saa oikeastaan mitään sellaista, joka tyydyttäisi ihmisen henkisiä tai sosiaalisia tarpeita aidosti tai tukisi oman arvontuntoa.
Ymmärrän hyvin sinua siinä, että kahden epäonnistuneen suhteen jälkeen haluaa mielellään korostaa rahaa, kun muuta ei ole jäänyt. Minä taas vaalin tätä ainutlaatuista ihmissuhdettani kuin kukkaa kämmenellä. Ihan sama onko minullla etuja, siis rahallisia, tässä avioliitossa, sillä ole etuoikeutettu niin monessa muussa asiassa; minua rakastetaan ja saan rakastaa.
Muista kuitenkin että usein ne jotka puhuvat köyhyyden ihanuudesta ovat itse rikkaita.
sillä lähdin ensimmäisestä liitostani juuri sen vuoksi, että miehelle alkoivat materiaaliset arvot olla liian tärkeitä.
En ole rikas, mutta puhun köyhyyden ihanuudesta. Henkiset arvot ovat edelleen numero yksi!
Totta on, että elän rikasta elämää mutta rahassa mitattuna olen hyvin perustoimeentulija; olemme molemmat keskituloisia, lainaa on yhä edelleen ja laskujen maksu on joskus tiukkaa.
En puhu köyhyyden ihanuudesta koska jos kokee itsensä köyhäksi, millä elämän osa-alueella tahansa, kokee, että jotakin olennaista puuttuu.
Klisee raha rahoitaa on varmastikin totta mutta yhtä totta on se, ettei raha tee ketään onnelliseksi.
olisi hyvä että sinä pääsisit kokeilemaan köyhyyttä ihan käytännössä
Siksikö, että osaisin arvostaa rahaa enemmän? Aika kornia..
siksi että lopettaisit puheet köyhyyden ihanuudesta
EI kai tuo Cloetta köyhyyttä ihannoi eikä myöskään rikkautta. Kannattaa lukea tekstiä ajatuksen kanssa, ei omien asenteiden kautta.
Mä olen kokenut erittäin köyhän lapsuuden. Katto oli kyllä sentään pään päällä, mutta vuotava… Myös nuoruudessa yksin asuessani oli alkuun todella tiukkaa rahallisesti. Silti ajattelen samaan tapaan kuin Cloetta, enkä ymmärrä miten hän muka ihannoi köyhyyttä? Mielestäni hänen ajatuksissaan ei ollut siitä kyse.
En ole ollut kertaakaan naimisissa. Kosintoja on toki tyrkytetty, rahalla ja muulla houkuteltu.
Pari firmaa on itse perustanut ja myynyt edelleen. Molemmista netonnut hyvät rahat.
Jos otan miehen rinnalleni, kyse on syvästä kiintymyksestä ja elämänkumppanuudesta. Rahani hommaan ihan itse.
ei ihme että olet edelleen sinkku...
miehen täytyy olla hyönäytettävä typerys jos menee naimisiin ilman avioehtoa ja antaa naisen viedä rahat.
Otsakkeesi pitäisi sisällön perusteella kuulua:
Miten taloudellisesti hyvään avioliittoon pääsit?
"Miten rikkaaseen avioliittoon pääsit?" ei myöskään kuvaa oikein viestisi sisältöä, sillä rikkautta on henkistä ja materiaalista. Ja sinulla - valitettavasti - näyttää olevan puutetta ensimmäisestä. Et ole oikeasti kiinnostunut toisista vaan olet aina ensimmäisenä petaamassa omaa etuasi.
Oletkohan narsisti...?
Kehotan sinua kehittämään pankkitilisi sijasta henkisiä voimavarojasi, ja tarkoitan sitä todella. Rahalla ei todellakaan ratkaista suurinta osaa ihmisten ongelmista, muuten olisivat nämäkin palstat tyhjiä!
Rakastumalla oikeaan mieheen,
raha ei merkitse minulle mitään,
sillä ei hyvää rakkautta saa.
Olemme mieheni kans olleet yhdessä 15 vuotta.
Rakkautta riittää.
Joskun me äijät ollaan niin tyhmiä. Mutta on meitäkin jotka käy huorissa vaan säästääkseen. Ja saa vielä parempaa ja nuorempaa eikä nainen tule sänkyyn 12 v vanha piama päällä. Ja silti oma omaisuus tallella.
"Ja saa vielä parempaa ja nuorempaa eikä nainen tule sänkyyn 12 v vanha piama päällä."
ööö...mikä on piama?
onks se joku 12 vuotta vanhempi kääkkä joka on päällä?
Päivän paras!!!! Herra Piama, Rouva Piama...voi jösses että hauskaa:D
Nauroin itteni tärviölle!
PIAMA sentään!
Olemme sitoutuneita toisiimme ja perheeseemme. Meillä on ihana koti ja ihanat lapset, ja velkaa tuskaisen paljon, mutta mitä sitten?
Itselläni on ainakin juuri SE elämänkumppani, jonka eteen olen valmis tekemään mitä vaan.
Itse en ainakaan erotessani ottaisi mieheltä penniäkään. Sen otan mitä olen tuonutkin ja päin vastoin. Tämä on kokeiltu jo kahdesti ja tästä liitosta minua ei saa ulos kuin jalat edellä ;D
Teillä on OK-talo ilmeisesti kun on velkaakin noin paljon. Eli rahaa kuluu ja sitä käytetään velaksi asti.
Et ota mitään mieheltäsi eron sattuessa, mutta kuka maksaa velat? Miehesikö?
Eikös talolainoja lyhennetä samalla tavalla palkkapussista eron jälkeenkin, ei kai siinä mitään ihmeempää ole. Ehkä toinen ostaa toisen osuuden, on isommat velat mutta isompi omaisuuskin.
En minäkään haluaisi hyötyä miehestäni jos ero tulisi. Reilu jako sen mukaan mikä kummankin on ja sillä siisti. Raha on kuitenkin sivuseikka.
ja ei nuo summat kovin isoja ole. En minä ainakaan kehtaisi julkisesti summia laitella, oli ne sitten pieniä tai isoja. Taitaa vaan olla oma kuvan pönkittämistä kun ei muutakaan ole.
Toivon mukaan kerroit miehillesikin tästä, että halusit varakkaisiin naimisiin. Jos kerroit ja heistä se oli ok, niin mikäpä siinä. Ei siinä ole moralisointia jos peli on selvä molemmille.
Itse tykkään kyllä tienata omat rahani ja omilla rahoilla ostettu omaisuus on tuntunut aina parhaimmalta. Enkä mä koe vaimon "roolia" joksikin työksi, josta pitää saada korvaus. Sen kummemmin kuin vaikka ystävyydestä. Tietysti, jos tuntee sen työksi ja ei saa mitään muuta avioliitosta itselleen... sitten kai korvauksen pitäisi olla aika iso. Varsinkin, jos pitkään joutuu sitä hommaa tekemään. Ja "roolia" vetämään.
että ei ole väärin tehty, jos mies tiesi naisen vain rahaa kalastelevan!
Mutta jos mies ei tiennyt sitä vaan nainen lupautui vaimoksi muka rakkaudesta, hän on aikamoinen petturi! Hän siis voi valehdella aivan suin päin ajaakseen omaa taloudellista etuaan. Toivonpa totisesti, että tuo aloitus oli provo!
Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoi äitini ennen.
Se kumma kyllä on näkynyt pitävän paikkansa!