Lentämisen evoluutio, pohdintaa

Kolibri on lintuna kehittynyt pienistä hyönteisiä syövistä dinosauruksista kuten kaikki muutkin linnut. Ne ovat siis ensin kehittäneet lentotaidon ja vasta sen jälkeen erikoistuneet meden juomiseen. Itse asiassa niiden lähimpiä sukulaisia ovat yksinomaan hyönteisiä syövät kiitäjät, joista meille suomalaisille tutuin on tervapääsky.

Meden juominen on täysin mahdollista myös lentokyvyttömälle eläimelle, niillä ei välttämättä ole edes liitokykyä. Esimerkiksi "hunajapossumi" (Tarsipes rostratus) on päästäisen näköinen kiipeilevä pussieläin, joka elää yksinomaan medestä. Kolibrin ekologinen lokero on toki näistä erillinen, muttei ole oikeastaan avoin kuin eläimelle, joka osaa jo lentää hyvin. Toisin sanoen, ei ole olemassa riittävää valintapainetta muuttamaan medensyöjää lentäjäksi, sillä mettä saa riittämiin myös ilman lentotaitoa, eikä lentotaidosta ole medensyöjälle juurikaan lisäiloa ennen kuin se on todella pitkälle kehittynyt, mahdollistaen hyvin pitkät lentomatkat ja kontrolloidun lentämisen.

Kukkakasvit ovat muuten ilmaantuneet maailmaan vasta lintujen kehittymisen jälkeen, joten lepakot ovat ensimmäinen lentävä ryhmä, joka olisi voinut hyödyntää mettä tuottavia kukkia heti alusta lähtien. Niin mielenkiintoinen ajatus kuin mettä juova pterosaurus olisikin, niillä ei näytä olleen koskaan mahdollisuuksia kehittyä tuohon suuntaan.

persona non grata kirjoitti:

Kolibri on lintuna kehittynyt pienistä hyönteisiä syövistä dinosauruksista kuten kaikki muutkin linnut. Ne ovat siis ensin kehittäneet lentotaidon ja vasta sen jälkeen erikoistuneet meden juomiseen. Itse asiassa niiden lähimpiä sukulaisia ovat yksinomaan hyönteisiä syövät kiitäjät, joista meille suomalaisille tutuin on tervapääsky.

Meden juominen on täysin mahdollista myös lentokyvyttömälle eläimelle, niillä ei välttämättä ole edes liitokykyä. Esimerkiksi "hunajapossumi" (Tarsipes rostratus) on päästäisen näköinen kiipeilevä pussieläin, joka elää yksinomaan medestä. Kolibrin ekologinen lokero on toki näistä erillinen, muttei ole oikeastaan avoin kuin eläimelle, joka osaa jo lentää hyvin. Toisin sanoen, ei ole olemassa riittävää valintapainetta muuttamaan medensyöjää lentäjäksi, sillä mettä saa riittämiin myös ilman lentotaitoa, eikä lentotaidosta ole medensyöjälle juurikaan lisäiloa ennen kuin se on todella pitkälle kehittynyt, mahdollistaen hyvin pitkät lentomatkat ja kontrolloidun lentämisen.

Kukkakasvit ovat muuten ilmaantuneet maailmaan vasta lintujen kehittymisen jälkeen, joten lepakot ovat ensimmäinen lentävä ryhmä, joka olisi voinut hyödyntää mettä tuottavia kukkia heti alusta lähtien. Niin mielenkiintoinen ajatus kuin mettä juova pterosaurus olisikin, niillä ei näytä olleen koskaan mahdollisuuksia kehittyä tuohon suuntaan.

Lue lisää

Lentäähän kalatkin vedessä joka on vaan tiheämpää kuin tämä kaasu jossa linnut lentää joka sekin on varsin tiheää jos vertaa tyhjyyteen. Pingviini lentää siivillään veden alla mutta lentokala taas voi liidellä pitkänkin matkan ilmassa : ) Rapu taas kävelee veden alla. Eteenpäin mennään kaikin keinoin : )

kalajuttuja kirjoitti:

Lentäähän kalatkin vedessä joka on vaan tiheämpää kuin tämä kaasu jossa linnut lentää joka sekin on varsin tiheää jos vertaa tyhjyyteen. Pingviini lentää siivillään veden alla mutta lentokala taas voi liidellä pitkänkin matkan ilmassa : ) Rapu taas kävelee veden alla. Eteenpäin mennään kaikin keinoin : )

Lue lisää

En tosin tiedä ainuttakaan kalalajia, joka liikkuisi lentämistä vastaavin evänliikkein, mutta muita merieläimiä, jotka sopivat kuvaukseen kyllä on. Merikipikonnat liikkuvat yksinomaan eviään lentämistä vastaavalla tavalla liikuttaen ja pingviinien lisäksi eräät muutkin - siis myös lentävät - linnut käyttävät siipiään lentoliikkein uimiseen. Mesotsooisen aikakauden suuret meripedot, pitkäkaulaiset plesiosaurit ja hurjaleukaiset pliosaurit saattoivat myös uida lentotekniikalla, käyttäen kaikkia neljää eväänsä samanaikaisesti. Eräänlaisia vedenalaisia sudenkorentoja siis!

Uimisen ja lentämisen merkittävin ero on siinä, että vedessä väliaine pitää huolen kannattelusta. Monet merieläimet joutuvat suorastaan kehittämään vippaskonsteja saadakseen kehonsa tarpeeksi painavaksi sukeltamista varten. Lentäjän ongelma taas on maata kohti kiskova painovoima, joka pitäisi voittaa siipien kantavan pinnan ja liikkeen avulla, kovin harvaa ilmaa nostajana käyttäen. Siksi pingviini pärjää eväsiivellä, joka ei milloinkaan kannattaisi sitä ilmassa, kun taas sukeltava lunni ei tarvitsisi niin suurta siipeä uimiseen kuin se lentäessään käyttää.

Liitokalat ovat todella mielenkiintoinen lisä tähän keskusteluun, koska ne ovat tietääkseni ainoa ilmassa pitkiä matkoja liitävä vesieläin. Erityisen mielenkiintoiseksi ne tekee liitämisen syy: ne pakenevat ilmaan vedessä vaanivia petoja. Liitokalan on ajanut tuulen teille syy, jota arvellaan myös hyönteisten lentotaidon selittäjäksi.

Liitokalasta ei tosin taida koskaan tulla lentäjää. Noustakseen ilmaan se käyttää pyrstön liikkeitä, joista ei ole ilmassa iloa, eikä se liikuta ilmaan päästyään liitoeviään laisinkaan. Siltä puuttuu myös motivaatio ryhtyä lentelemään, koska päästyään pois vedestä se on jo suurella todennäköisyydellä saavuttanut tavoitteensa välttämällä pedon leuat. Tilanne olisi toinen, jos liitokala liikkuisi vedessä rintaeviään ylös alas lyömällä, ja loikkisi vedestä ilmaan hyönteisten perässä. Kenties tällainen kummajainenkin ehtii vielä maapallolla ennen merien katoamista kehittyä.

persona non grata kirjoitti:

En tosin tiedä ainuttakaan kalalajia, joka liikkuisi lentämistä vastaavin evänliikkein, mutta muita merieläimiä, jotka sopivat kuvaukseen kyllä on. Merikipikonnat liikkuvat yksinomaan eviään lentämistä vastaavalla tavalla liikuttaen ja pingviinien lisäksi eräät muutkin - siis myös lentävät - linnut käyttävät siipiään lentoliikkein uimiseen. Mesotsooisen aikakauden suuret meripedot, pitkäkaulaiset plesiosaurit ja hurjaleukaiset pliosaurit saattoivat myös uida lentotekniikalla, käyttäen kaikkia neljää eväänsä samanaikaisesti. Eräänlaisia vedenalaisia sudenkorentoja siis!

Uimisen ja lentämisen merkittävin ero on siinä, että vedessä väliaine pitää huolen kannattelusta. Monet merieläimet joutuvat suorastaan kehittämään vippaskonsteja saadakseen kehonsa tarpeeksi painavaksi sukeltamista varten. Lentäjän ongelma taas on maata kohti kiskova painovoima, joka pitäisi voittaa siipien kantavan pinnan ja liikkeen avulla, kovin harvaa ilmaa nostajana käyttäen. Siksi pingviini pärjää eväsiivellä, joka ei milloinkaan kannattaisi sitä ilmassa, kun taas sukeltava lunni ei tarvitsisi niin suurta siipeä uimiseen kuin se lentäessään käyttää.

Liitokalat ovat todella mielenkiintoinen lisä tähän keskusteluun, koska ne ovat tietääkseni ainoa ilmassa pitkiä matkoja liitävä vesieläin. Erityisen mielenkiintoiseksi ne tekee liitämisen syy: ne pakenevat ilmaan vedessä vaanivia petoja. Liitokalan on ajanut tuulen teille syy, jota arvellaan myös hyönteisten lentotaidon selittäjäksi.

Liitokalasta ei tosin taida koskaan tulla lentäjää. Noustakseen ilmaan se käyttää pyrstön liikkeitä, joista ei ole ilmassa iloa, eikä se liikuta ilmaan päästyään liitoeviään laisinkaan. Siltä puuttuu myös motivaatio ryhtyä lentelemään, koska päästyään pois vedestä se on jo suurella todennäköisyydellä saavuttanut tavoitteensa välttämällä pedon leuat. Tilanne olisi toinen, jos liitokala liikkuisi vedessä rintaeviään ylös alas lyömällä, ja loikkisi vedestä ilmaan hyönteisten perässä. Kenties tällainen kummajainenkin ehtii vielä maapallolla ennen merien katoamista kehittyä.

Lue lisää

Liitokalalla pitäisi olla jokin houkutin vedenpinnalla niin ehkä joku niistä jossain vaiheessa alkaisi tehdä lentoliikkeitä. Ehkä tällainen houkutin vielä evoluution myötä ilmestyy : )
Mustekala liikkuu vesisuihkun voimalla mutta vastaavalla periaattella ilmaelementissä kulkevasta otuksesta ei havaintoa. Mahdollisesti se viheltäisi tai pärisisi mennessään. Sillä olisi varmaankin siivet lentokoneen tapaan tai siiten todella voimakas ilmapurkaus jolloin se olisi raketinomainen.

kalajuttuja kirjoitti:

Liitokalalla pitäisi olla jokin houkutin vedenpinnalla niin ehkä joku niistä jossain vaiheessa alkaisi tehdä lentoliikkeitä. Ehkä tällainen houkutin vielä evoluution myötä ilmestyy : )
Mustekala liikkuu vesisuihkun voimalla mutta vastaavalla periaattella ilmaelementissä kulkevasta otuksesta ei havaintoa. Mahdollisesti se viheltäisi tai pärisisi mennessään. Sillä olisi varmaankin siivet lentokoneen tapaan tai siiten todella voimakas ilmapurkaus jolloin se olisi raketinomainen.

Lue lisää

Pingviinit ovat tulleet samasta paikasta kuin kaikki muutkin linnut, munasta. ;) Vakavasti ottaen, pingviinit ovat lentokykynsä menettäneitä merilintuja, mutta tällä hetkellä on aika paljon epäselvyyttä minkä vesilinturyhmän lähimpiä sukulaisia ne ovat, sillä eri analyyseista tulee ristiriitaisia tuloksia. Ehdokkaita ovat kuikat, suulat ja ulappalinnut (kuten myrskylintu). Koska pingviinit eriytyivät muista ja menettivät lentokykynsä niin varhain, todellinen sukulaisuus joudutaan luultavasti varmistamaan tulevaisuudessa kattavalla DNA-analyysilla.

Pingviini-nimi muuten tulee aivan toiselta linnulta, joka suomeksi tunnetaan isoruokkina tai siivettömänä ruokkina. Se oli pingviinimäiseksi lentokyvyttömäksi sukeltajaksi kehittynyt ruokkilaji pohjoisella pallonpuoliskolla. Isoruokki oli ensimmäinen historiassa pingviiniksi nimetty lintu ja Antarktiksen pingviinit saivat nimensä sen mukaan, koska niitä luultiin ensin sen sukulaisiksi.

Mustekalan "suihkumoottorista" tuli mieleeni, että olen kuullut joidenkin pienten kalmareiden loikkivan ylös vedestä välttääkseen petoja. Kuinka ollakaan, kun otin asiasta tarkemmin selvää kävi ilmi, että on olemassa kalmarisuku joka on erityisesti sopeutunut pakenemaan saalistajiaan ilmaan. Ne kykenevät vesisuihkunsa avulla sinkoutumaan vedestä ylös jopa 50 metrin ilmalentoon. Liitopintaa niillä ei tosin ole, ruumiin takaosassa (joka kalmarilla siis osoittaa aina menosuuntaan) on pienet evät jotka vakauttavat ilmalentoa, mutta eivät kuitenkaan kanna liitämistarkoituksessa.

Ilmassa suihkumoottoria käyttävä eläin olisi varmasti melkoisen erikoinen otus. Pääjalkaisten yksiaukkoisen systeemin sijaan se tarvitsisi ilmeisesti lentokoneen moottorin tapaan erillisen ilmanottoaukon ja ulostyöntöaukon suihkukammioon. Herää vain kysymys, miksi sellainen rakenne alkujaan alkaisi kehittyä, kun vastaava lyhyen aikataulun hyöty saadaan kehityksen alkuvaiheessa yksinkertaisemmallakin rakenteella. Voi olla että ilmassa toimiva suihkumoottori on niin epätodennäköinen värkki, ettei luonto saa sellaista koskaan aikaan, ainakaan tällä planeetalla.

persona non grata kirjoitti:

Pingviinit ovat tulleet samasta paikasta kuin kaikki muutkin linnut, munasta. ;) Vakavasti ottaen, pingviinit ovat lentokykynsä menettäneitä merilintuja, mutta tällä hetkellä on aika paljon epäselvyyttä minkä vesilinturyhmän lähimpiä sukulaisia ne ovat, sillä eri analyyseista tulee ristiriitaisia tuloksia. Ehdokkaita ovat kuikat, suulat ja ulappalinnut (kuten myrskylintu). Koska pingviinit eriytyivät muista ja menettivät lentokykynsä niin varhain, todellinen sukulaisuus joudutaan luultavasti varmistamaan tulevaisuudessa kattavalla DNA-analyysilla.

Pingviini-nimi muuten tulee aivan toiselta linnulta, joka suomeksi tunnetaan isoruokkina tai siivettömänä ruokkina. Se oli pingviinimäiseksi lentokyvyttömäksi sukeltajaksi kehittynyt ruokkilaji pohjoisella pallonpuoliskolla. Isoruokki oli ensimmäinen historiassa pingviiniksi nimetty lintu ja Antarktiksen pingviinit saivat nimensä sen mukaan, koska niitä luultiin ensin sen sukulaisiksi.

Mustekalan "suihkumoottorista" tuli mieleeni, että olen kuullut joidenkin pienten kalmareiden loikkivan ylös vedestä välttääkseen petoja. Kuinka ollakaan, kun otin asiasta tarkemmin selvää kävi ilmi, että on olemassa kalmarisuku joka on erityisesti sopeutunut pakenemaan saalistajiaan ilmaan. Ne kykenevät vesisuihkunsa avulla sinkoutumaan vedestä ylös jopa 50 metrin ilmalentoon. Liitopintaa niillä ei tosin ole, ruumiin takaosassa (joka kalmarilla siis osoittaa aina menosuuntaan) on pienet evät jotka vakauttavat ilmalentoa, mutta eivät kuitenkaan kanna liitämistarkoituksessa.

Ilmassa suihkumoottoria käyttävä eläin olisi varmasti melkoisen erikoinen otus. Pääjalkaisten yksiaukkoisen systeemin sijaan se tarvitsisi ilmeisesti lentokoneen moottorin tapaan erillisen ilmanottoaukon ja ulostyöntöaukon suihkukammioon. Herää vain kysymys, miksi sellainen rakenne alkujaan alkaisi kehittyä, kun vastaava lyhyen aikataulun hyöty saadaan kehityksen alkuvaiheessa yksinkertaisemmallakin rakenteella. Voi olla että ilmassa toimiva suihkumoottori on niin epätodennäköinen värkki, ettei luonto saa sellaista koskaan aikaan, ainakaan tällä planeetalla.

Lue lisää

Vedestähän kaikki lajit ovat kai alunperin maaeläimiksi siirtyneet, mutta onko lentotaito kehittynyt vasta kauan maaeläimeksi muuttumisen jälkeen? Lentokalalla on jo valmiina melko suuret siivet joten siirtymä voisi olla "nopea".
Jos kala ei ala tehdä lentoliikkeitä siivillään niin tarvitaan ehkä pelote joka saa sen haukkomaan ilmaa ja puhaltamaan sitä ulos takapäästä. Muoto kalalla on virtaviivainen ja sopii lentämiseen.

kalajuttuja kirjoitti:

Vedestähän kaikki lajit ovat kai alunperin maaeläimiksi siirtyneet, mutta onko lentotaito kehittynyt vasta kauan maaeläimeksi muuttumisen jälkeen? Lentokalalla on jo valmiina melko suuret siivet joten siirtymä voisi olla "nopea".
Jos kala ei ala tehdä lentoliikkeitä siivillään niin tarvitaan ehkä pelote joka saa sen haukkomaan ilmaa ja puhaltamaan sitä ulos takapäästä. Muoto kalalla on virtaviivainen ja sopii lentämiseen.

Lue lisää

Kalalle tuon suihkumoottorin kehittäminen taitaisi olla vielä hankalampaa kuin mustekalalla, vaikka tietysti suoliston päässähän on kyllä valmis "poistoputki". Sitä pitäisi kuitenkin pystyä käyttämään myös ravinnon käsittelyyn. Parempi vastine olisi sikäli kidukset, joista veden saa pumpattua ulos sutjakkaammin. Varmaankin biologinen suihkumoottori olisi silti helpoimmin kehitettävissä jostain hyvin yksinkertaisesta eläimestä, jolla on suuri ruumiinontelo, johon se imee vettä ja erillinen aukko, josta vesi sitten purskautetaan voimakkaasti ulos. Esimerkiksi jonkinlainen kidusratkaisu, josta voisi sitten myöhemmin kehittyä pelkästään liikkumiseen käytetty suihkupumppu. Tieteiskuvitelmassahan tällainen voisi hyvinkin onnistua, jos saisi valita eläimen lähtöominaisuudet ja mutaatiot vapaasti itse.

Siitä lentäjien alkuperästä vielä, että vastaus on vähän kahtiajakoinen. Selkärankaiset lentäjät ovat kyllä olleet kaikki valmiiksi kuivan maan otuksia, mutta hyönteisten kohdalla asia on hieman epäselvempi. Edelleenkin vähiten alkuajoistaan muuttuneet hyönteiset joutuvat munimaan ja viettämään toukkavaiheensa vedessä. Ensimmäiset hyönteiset olivat siis ikäänkuin "sammakkoeläinvaiheessa" kun siivet ilmaantuivat. Siksi lentämisen arvellaankin lähteneen veden pinnalla kiitämisestä, eikä kuivalta maalta.

Myönnän että sopivissa olosuhteissa kalakin voisi ehkä siirtyä ilmojen teille suoraan vedestä, jos sillä olisi valmiina vertikaaliseen iskuun kehittyneet lihakset rintaevissään. Tällainen oikeasti lentävä kala olisikin villi näky ilmassa kiitäessään. Sen olisi väkisinkin kyllä kehitettävä itselleen keuhkot ennen kuin ilman valtius häämöttäisi, kiduksilla kun ei ilmassa kauan pärjää. Jonkinlainen rinnakkaisen kehityshistorian varsieväkala, tosin hyvin pieni sellainen, olisi siis aika hyvä ehdokas.

persona non grata kirjoitti:

Kalalle tuon suihkumoottorin kehittäminen taitaisi olla vielä hankalampaa kuin mustekalalla, vaikka tietysti suoliston päässähän on kyllä valmis "poistoputki". Sitä pitäisi kuitenkin pystyä käyttämään myös ravinnon käsittelyyn. Parempi vastine olisi sikäli kidukset, joista veden saa pumpattua ulos sutjakkaammin. Varmaankin biologinen suihkumoottori olisi silti helpoimmin kehitettävissä jostain hyvin yksinkertaisesta eläimestä, jolla on suuri ruumiinontelo, johon se imee vettä ja erillinen aukko, josta vesi sitten purskautetaan voimakkaasti ulos. Esimerkiksi jonkinlainen kidusratkaisu, josta voisi sitten myöhemmin kehittyä pelkästään liikkumiseen käytetty suihkupumppu. Tieteiskuvitelmassahan tällainen voisi hyvinkin onnistua, jos saisi valita eläimen lähtöominaisuudet ja mutaatiot vapaasti itse.

Siitä lentäjien alkuperästä vielä, että vastaus on vähän kahtiajakoinen. Selkärankaiset lentäjät ovat kyllä olleet kaikki valmiiksi kuivan maan otuksia, mutta hyönteisten kohdalla asia on hieman epäselvempi. Edelleenkin vähiten alkuajoistaan muuttuneet hyönteiset joutuvat munimaan ja viettämään toukkavaiheensa vedessä. Ensimmäiset hyönteiset olivat siis ikäänkuin "sammakkoeläinvaiheessa" kun siivet ilmaantuivat. Siksi lentämisen arvellaankin lähteneen veden pinnalla kiitämisestä, eikä kuivalta maalta.

Myönnän että sopivissa olosuhteissa kalakin voisi ehkä siirtyä ilmojen teille suoraan vedestä, jos sillä olisi valmiina vertikaaliseen iskuun kehittyneet lihakset rintaevissään. Tällainen oikeasti lentävä kala olisikin villi näky ilmassa kiitäessään. Sen olisi väkisinkin kyllä kehitettävä itselleen keuhkot ennen kuin ilman valtius häämöttäisi, kiduksilla kun ei ilmassa kauan pärjää. Jonkinlainen rinnakkaisen kehityshistorian varsieväkala, tosin hyvin pieni sellainen, olisi siis aika hyvä ehdokas.

Lue lisää

Mustekalanhan ei tarvitse suihkutella kuin aina välillä, koska vesi kanattelee niin hyvin että mustekala ei putoa pohjaan, mutta ilmassa suihkun on oltava jatkuvampaa ja myös voimakasta. Evoluutio ei varmaankaan tee kalan pystöstäkään propellia joten vaihtoehto voisi olla siipien kärkivälin kasvaminen niin että kala voisi ilmaan loikattuaan käyttää hyväkseen nousevia ilmavirtauksia ja liitää ylös hengittämään pilvien kosteutta kiduksillaan. Kuvitellaan että pilvissä olisi jotain ravintoa kalalle, niin mistäpä kala tietäisi että siellä sitä on, eli mistä mutaatio/siirtymä saisi alkusysäyksen?

persona non grata kirjoitti:

En tosin tiedä ainuttakaan kalalajia, joka liikkuisi lentämistä vastaavin evänliikkein, mutta muita merieläimiä, jotka sopivat kuvaukseen kyllä on. Merikipikonnat liikkuvat yksinomaan eviään lentämistä vastaavalla tavalla liikuttaen ja pingviinien lisäksi eräät muutkin - siis myös lentävät - linnut käyttävät siipiään lentoliikkein uimiseen. Mesotsooisen aikakauden suuret meripedot, pitkäkaulaiset plesiosaurit ja hurjaleukaiset pliosaurit saattoivat myös uida lentotekniikalla, käyttäen kaikkia neljää eväänsä samanaikaisesti. Eräänlaisia vedenalaisia sudenkorentoja siis!

Uimisen ja lentämisen merkittävin ero on siinä, että vedessä väliaine pitää huolen kannattelusta. Monet merieläimet joutuvat suorastaan kehittämään vippaskonsteja saadakseen kehonsa tarpeeksi painavaksi sukeltamista varten. Lentäjän ongelma taas on maata kohti kiskova painovoima, joka pitäisi voittaa siipien kantavan pinnan ja liikkeen avulla, kovin harvaa ilmaa nostajana käyttäen. Siksi pingviini pärjää eväsiivellä, joka ei milloinkaan kannattaisi sitä ilmassa, kun taas sukeltava lunni ei tarvitsisi niin suurta siipeä uimiseen kuin se lentäessään käyttää.

Liitokalat ovat todella mielenkiintoinen lisä tähän keskusteluun, koska ne ovat tietääkseni ainoa ilmassa pitkiä matkoja liitävä vesieläin. Erityisen mielenkiintoiseksi ne tekee liitämisen syy: ne pakenevat ilmaan vedessä vaanivia petoja. Liitokalan on ajanut tuulen teille syy, jota arvellaan myös hyönteisten lentotaidon selittäjäksi.

Liitokalasta ei tosin taida koskaan tulla lentäjää. Noustakseen ilmaan se käyttää pyrstön liikkeitä, joista ei ole ilmassa iloa, eikä se liikuta ilmaan päästyään liitoeviään laisinkaan. Siltä puuttuu myös motivaatio ryhtyä lentelemään, koska päästyään pois vedestä se on jo suurella todennäköisyydellä saavuttanut tavoitteensa välttämällä pedon leuat. Tilanne olisi toinen, jos liitokala liikkuisi vedessä rintaeviään ylös alas lyömällä, ja loikkisi vedestä ilmaan hyönteisten perässä. Kenties tällainen kummajainenkin ehtii vielä maapallolla ennen merien katoamista kehittyä.

Lue lisää

Itse asiassa liitokalat eivät todellakaan ole ainoita lentämisen hallitsevia kaloja. Jos saat käsiisi akvaariokirjoja löydät luultavasti aika helposti maininnan tapparakaloista! Nimi tulee ulkomuodosta, joka muistuttaa tapparaa, koska suuret rintaevia käyttävät lihakset tarvitsevat rintalastaa vastaavan kiinnityskohdan, joka tapparakaloilta löytyy. Ne myös räpyttävät aktiivisesti siipiään so. rintaeviään. Muistaakseni tapparakaloilla on myös labyrinttielin, jonka avulla ne pystyvät jossain määrin ottamaan happea myös suoraan ilmasta, tosin ne eivät tietenkään ole lähelläkään keuhkojen tasoa. Luultavasti evoluutiossa ollaan siis jo aika lähellä neljättä lentämisen ratkaissutta eläinryhmää eli kaloja, jollei tapparakalan kohdalla voida jo lentämisestä puhua. Olisi mielenkiintoita tietää missä vaiheessa lenäminen katsotaan lentämiseksi ja miksi katsotaan, ettei tapparakala osaa lentää. Kuriositeettina mainittakoon, että tapparakalat käyttävät ravinnokseen - ylläri ylläri - hyönteisiä.

Siinä määrin missä tieteen kriteereistä puhutaan, riittävät "todisteet" näille teorioille on jo olemassa. Toisin sanoen tähän mennessä löydetty fakta-aineisto tukee vahvasti teoriaa eikä sitä vakavasti horjuttavia seikkoja ole tullut ilmi. Lepakoiden ja pterosaurusten kehityshistoria on kieltämättä vielä hieman hämärän peitossa fossiilien harvinaisuuden vuoksi (lepakkojen osalta suorastaan tuskastuttavissa määrin), mutta lintu-dinosaurus-siirtymän kohdalta välimuotoja on riittämiin, jopa enemmän kuin tarpeeksi. En ole aivan varma, mistä väärä käsityksesi kumpuaa, siitäkö ettet tunne näitä välimuotoja, vai siitä ettet tunne välimuoto-käsitteen määritelmää.

Voin listata joitakin fossiilajeja, jotka käyvät esimerkeistä välimuodoiksi dinosaurus-lintu-siirtymään:
Ornitholestes
Pedopenna
Microraptor
Archaeopteryx
Eoconfuciusornis
Näistä on saatavilla tietoa internetissä, jopa kuvia alkuperäisistä fossiileista, jos olet kiinnostunut.


"Jote mielestäni se riittää kumoamaan välimuotojen kautta kehittymisen ja tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää mutaation kautta kehittyminen."

Päättelen yllä lainaamastani virkkeestä, että koko evoluutiobiologian käsitteistö on sinulle jotakuinkin tuntematon. Välimuodot ja mutaatiot eivät ole toisensa poissulkevia käsitteitä. Päinvastoin, eliöt eivät voi muuttua merkittävästi ilman mutaatioita. Ei mutaatioita -> ei välimuotoja -> ei uusia eläinryhmiä. Se ei sentään liene sinulle vieras asia, että eläinkunta on muuttunut radikaalisti tunnetun maailmanhistorian aikana, uusia ryhmiä on ilmaantunut ja vanhoja kadonnut.


"Nyt pitääkin kysyä rehellisesti että mikä todennäköisyys on sillä että joillekkin eläimelle kehittyy ontot luut, suuri rintalasta, siivet ja/tai höyhenet/nahka aerodynaamisesti."

Nykyisin tiedämme, että luiden ontelot olivat ilmaantuneet dinosauruksille jo varhaisessa vaiheessa osana läpivirtauskeuhkojärjestelmää. Sen edistymistä lintumaiseen suuntaan voidaan seurata dinosaurusten sukupuussa ensimmäisistä lajeista lintuihin saakka. Se oli siis "valmiina lähtöön" ennen kuin yksikään dinosaurus osasi lentää. Kunnollista rintalastaa ei ollut vielä edes Archaeopteryxillä, mikä viittaa siihen, että aktiivisen lentämisen kehitys tapahtui vähitellen liitämisestä ensimmäisten lintujen joukossa. Höyhenten kehitystä voidaan seurata ensimmäisistä coelurosaurien karvamaisista kuiduista aina liitävien maniraptoridinosaurusten aerodynaamisiin sulkiin, siis jo Archaeopteryxiä arkaaisemmissa muodoissa. En siis - rehellisesti - pysty keksimään, mikä tässä nyt niin suuresti ontuu.

persona non grata kirjoitti:

Siinä määrin missä tieteen kriteereistä puhutaan, riittävät "todisteet" näille teorioille on jo olemassa. Toisin sanoen tähän mennessä löydetty fakta-aineisto tukee vahvasti teoriaa eikä sitä vakavasti horjuttavia seikkoja ole tullut ilmi. Lepakoiden ja pterosaurusten kehityshistoria on kieltämättä vielä hieman hämärän peitossa fossiilien harvinaisuuden vuoksi (lepakkojen osalta suorastaan tuskastuttavissa määrin), mutta lintu-dinosaurus-siirtymän kohdalta välimuotoja on riittämiin, jopa enemmän kuin tarpeeksi. En ole aivan varma, mistä väärä käsityksesi kumpuaa, siitäkö ettet tunne näitä välimuotoja, vai siitä ettet tunne välimuoto-käsitteen määritelmää.

Voin listata joitakin fossiilajeja, jotka käyvät esimerkeistä välimuodoiksi dinosaurus-lintu-siirtymään:
Ornitholestes
Pedopenna
Microraptor
Archaeopteryx
Eoconfuciusornis
Näistä on saatavilla tietoa internetissä, jopa kuvia alkuperäisistä fossiileista, jos olet kiinnostunut.


"Jote mielestäni se riittää kumoamaan välimuotojen kautta kehittymisen ja tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää mutaation kautta kehittyminen."

Päättelen yllä lainaamastani virkkeestä, että koko evoluutiobiologian käsitteistö on sinulle jotakuinkin tuntematon. Välimuodot ja mutaatiot eivät ole toisensa poissulkevia käsitteitä. Päinvastoin, eliöt eivät voi muuttua merkittävästi ilman mutaatioita. Ei mutaatioita -> ei välimuotoja -> ei uusia eläinryhmiä. Se ei sentään liene sinulle vieras asia, että eläinkunta on muuttunut radikaalisti tunnetun maailmanhistorian aikana, uusia ryhmiä on ilmaantunut ja vanhoja kadonnut.


"Nyt pitääkin kysyä rehellisesti että mikä todennäköisyys on sillä että joillekkin eläimelle kehittyy ontot luut, suuri rintalasta, siivet ja/tai höyhenet/nahka aerodynaamisesti."

Nykyisin tiedämme, että luiden ontelot olivat ilmaantuneet dinosauruksille jo varhaisessa vaiheessa osana läpivirtauskeuhkojärjestelmää. Sen edistymistä lintumaiseen suuntaan voidaan seurata dinosaurusten sukupuussa ensimmäisistä lajeista lintuihin saakka. Se oli siis "valmiina lähtöön" ennen kuin yksikään dinosaurus osasi lentää. Kunnollista rintalastaa ei ollut vielä edes Archaeopteryxillä, mikä viittaa siihen, että aktiivisen lentämisen kehitys tapahtui vähitellen liitämisestä ensimmäisten lintujen joukossa. Höyhenten kehitystä voidaan seurata ensimmäisistä coelurosaurien karvamaisista kuiduista aina liitävien maniraptoridinosaurusten aerodynaamisiin sulkiin, siis jo Archaeopteryxiä arkaaisemmissa muodoissa. En siis - rehellisesti - pysty keksimään, mikä tässä nyt niin suuresti ontuu.

Lue lisää

Nämä otukset eivät todista sitä, että olisi ollut olento joka olisi kehittynyt lentämään päin siipiä kehittämällä, mutta olisi vielä väli muodossa jolloin siivet olisivat lento kyvyttömät.

Ornitholestes
"Ornitholestes hermannii oli pieni ja vilkas lihansyöjädinosaurus, jolla oli pitkät tarttumiseen soveltuvat eturaajat, pieni pää ja kartiomaiset hampaat. Kooltaan laji oli noin kaksi metriä pitkä ja 40 kiloa painava.
Laji söi ilmeisesti pienempiä eläimiä ja raatoja ja metsästäen tiheässä kasvustossa. Sen ravintoa olivat todennäköisesti pienet nisäkkäät, liskot ja hyönteiset sekä myös haaskat
Ornitholestes tunnetaan vain kallon ja siihen liittyvän luurangon perusteella. Sen esiintymisaika oli 155-145 miljoonaa vuotta sitten."
Ei todista mitään.

Pedopenna
Ei löytynyt juurikaan tietoa, mutta sen verran että voin sanoa, että tämä otus osasi jo lentää joten ei ollut väli muoto.
Ei todista mitään.

Microraptor
Samoin tämä otus, osasi jo lentää.
Ei todisa mitään.

Archaeopteryx
"Archaeopteryx (Muinaissiipinen) on sukupuuttoon kuollut liskolintu. Sen nimesi Von Meyer vuonna 1961. Sillä oli kyllä sulkapeite, kuten linnuilla, mutta samalla sillä oli useita matelijamaisia piirteitä, kuten hampaat, jotka nykylinnuilta puuttuvat. Sen pitkässä sulkaisessa pyrstössä oli myös luinen keskus ja siivissä vieläpä kynnet. Eli jurakauden päättyessä ja liitukauden alkaessa noin 140 – 150 miljoona vuotta sitten. Fossiileita on löydetty Saksasta.
Archaeopteryx oli samankaltainen kuin nykyinen harakka. Se oli suunnilleen samankokoinen, sillä oli lyhyet ja leveät siivet sekä pitkä pyrstö. Höyhenet muistuttivat nykyisiä vastineitaan, mutta eläimen leuoissa oli rivi teräviä hampaita, siipien päässä kolme sormea raatelukynsineen ja pyrstö oli lähinnä hyvin luinen.
Archaeopteryx on hyvin vahva todiste siitä, että linnut kehittyivät dinosauruksista. Linnun luuranko on hyvin samankaltainen dromaeosauridae ja troodontidae dinosaurussukujen kanssa. Vaikka archaeopteryx ei olekaan nykypäivän lintujen suora esi-isä, se luultavasti kuuluu samankaltaiseen perimään.

Liikkumistapa
Liikkeellä on ollut keskustelua siitä, pystyikö archaeopteryx lentämään vai vain hyppimään maata pitkin ja liitämään puista. Suurehkon rintaluun puuttuminen viittaa siihen, ettei se olisi ollut voimakas lentäjä, mutta lentoon tarvittavat lihakset olisivat voineet kiinnittyä johonkin toiseen paksuun luuhun. Luuston tutkinta on paljastanut, että archaeopteryxillä olisi ollut voimakkaat rinta- ja olkalihakset, minkä vuoksi se ei ehkä tarvinnut suuria lentolihaksia. Suuret siivet ja pitkä pyrstö viittaavat siihen, että se olisi pystynyt ohjailemaan itseään lennossa. Siipien muoto on samankaltainen kuin nykyisillä puustossa lentävillä linnuilla."
Ei todista mitään.

Eoconfuciusornis
Osasi jo lentää. Ei ollut välimuoto. Ei todista mitään.

Pysyn kannassani, en usko että evoluutioteorialla voidaan selittää siipien olemassa olo. Koska ei ole löydetty eläimen fossiilia jolla olisi puoliksi kehittyneet siivet joita olisi kehityksen edetessa vasta voitu käyttää lentämiseen, eli tässä vaiheessa täysin hyödyttämät.

Jaa kirjoitti:

Nämä otukset eivät todista sitä, että olisi ollut olento joka olisi kehittynyt lentämään päin siipiä kehittämällä, mutta olisi vielä väli muodossa jolloin siivet olisivat lento kyvyttömät.

Ornitholestes
"Ornitholestes hermannii oli pieni ja vilkas lihansyöjädinosaurus, jolla oli pitkät tarttumiseen soveltuvat eturaajat, pieni pää ja kartiomaiset hampaat. Kooltaan laji oli noin kaksi metriä pitkä ja 40 kiloa painava.
Laji söi ilmeisesti pienempiä eläimiä ja raatoja ja metsästäen tiheässä kasvustossa. Sen ravintoa olivat todennäköisesti pienet nisäkkäät, liskot ja hyönteiset sekä myös haaskat
Ornitholestes tunnetaan vain kallon ja siihen liittyvän luurangon perusteella. Sen esiintymisaika oli 155-145 miljoonaa vuotta sitten."
Ei todista mitään.

Pedopenna
Ei löytynyt juurikaan tietoa, mutta sen verran että voin sanoa, että tämä otus osasi jo lentää joten ei ollut väli muoto.
Ei todista mitään.

Microraptor
Samoin tämä otus, osasi jo lentää.
Ei todisa mitään.

Archaeopteryx
"Archaeopteryx (Muinaissiipinen) on sukupuuttoon kuollut liskolintu. Sen nimesi Von Meyer vuonna 1961. Sillä oli kyllä sulkapeite, kuten linnuilla, mutta samalla sillä oli useita matelijamaisia piirteitä, kuten hampaat, jotka nykylinnuilta puuttuvat. Sen pitkässä sulkaisessa pyrstössä oli myös luinen keskus ja siivissä vieläpä kynnet. Eli jurakauden päättyessä ja liitukauden alkaessa noin 140 – 150 miljoona vuotta sitten. Fossiileita on löydetty Saksasta.
Archaeopteryx oli samankaltainen kuin nykyinen harakka. Se oli suunnilleen samankokoinen, sillä oli lyhyet ja leveät siivet sekä pitkä pyrstö. Höyhenet muistuttivat nykyisiä vastineitaan, mutta eläimen leuoissa oli rivi teräviä hampaita, siipien päässä kolme sormea raatelukynsineen ja pyrstö oli lähinnä hyvin luinen.
Archaeopteryx on hyvin vahva todiste siitä, että linnut kehittyivät dinosauruksista. Linnun luuranko on hyvin samankaltainen dromaeosauridae ja troodontidae dinosaurussukujen kanssa. Vaikka archaeopteryx ei olekaan nykypäivän lintujen suora esi-isä, se luultavasti kuuluu samankaltaiseen perimään.

Liikkumistapa
Liikkeellä on ollut keskustelua siitä, pystyikö archaeopteryx lentämään vai vain hyppimään maata pitkin ja liitämään puista. Suurehkon rintaluun puuttuminen viittaa siihen, ettei se olisi ollut voimakas lentäjä, mutta lentoon tarvittavat lihakset olisivat voineet kiinnittyä johonkin toiseen paksuun luuhun. Luuston tutkinta on paljastanut, että archaeopteryxillä olisi ollut voimakkaat rinta- ja olkalihakset, minkä vuoksi se ei ehkä tarvinnut suuria lentolihaksia. Suuret siivet ja pitkä pyrstö viittaavat siihen, että se olisi pystynyt ohjailemaan itseään lennossa. Siipien muoto on samankaltainen kuin nykyisillä puustossa lentävillä linnuilla."
Ei todista mitään.

Eoconfuciusornis
Osasi jo lentää. Ei ollut välimuoto. Ei todista mitään.

Pysyn kannassani, en usko että evoluutioteorialla voidaan selittää siipien olemassa olo. Koska ei ole löydetty eläimen fossiilia jolla olisi puoliksi kehittyneet siivet joita olisi kehityksen edetessa vasta voitu käyttää lentämiseen, eli tässä vaiheessa täysin hyödyttämät.

Lue lisää

"Ei todista mitään."

No se pätkä tekstiä jonka lainasit ei todellakaan todista mitään, koska se ei käsittele lainkaan Ornitholesteen rakenteellisia yhtäläisyyksiä ensimmäisiin dromaeosaureihin ja ensimmäisiin lintuihin. Samoin voisit sanoa, ettei minun etunimeni todista mitään sukulaisuudestani äitiini, mikä olisi totta. Sen sijaan toiset seikat (DNA) todistavat minun sukulaisuuteni äitiini.


"Ei löytynyt juurikaan tietoa, mutta sen verran että voin sanoa, että tämä otus osasi jo lentää joten ei ollut väli muoto."

Siinä tapauksessa sinä tiedät Pedopennan lentokyvystä enemmän kuin yksikään sitä tutkinut paleontologi. Mistähän tällaista mystistä tietoa olet mahtanut ammentaa?


"Samoin tämä otus, osasi jo lentää.
Ei todisa mitään."

Liitäminen ei ole sama asia kuin lentäminen. Sinä heittelet tässä taas ikään kuin varmoina tietoina asioita, joista tutkijat ovat toistaiseksi esittäneet vain varovaisia arvioita. Ja ne arviot ovat sen suuntaisia, ettei Microraptor vaikuta olleen lentäjä vaan nimenomaan liitäjä.

Itse asiassa, jos oikeasti haluaisit tietää mitä tutkimus sanoo Microraptorin lentäjänkyvyistä, täällä on luettavissa kokonaisuudessaan aiheesta julkaistu tutkimus PDF-muodossa:
http://www.pnas.org/content/104/5/1576.full.pdf html


"Ei todista mitään."

Lainaamasi teksti sisältää suoranaisia asiavirheitä. Et sinä voi kumota tieteellistä tutkimustyötä vakavasti puutteellisen, jopa osittain väärän populaarilähteen pohjalta. Jos yrittäisit esittää jotain tällaista tieteellisissä piireissä, hölmöilyllesi naurettaisiin koko loppuikäsi. Koita nyt ryhdistäytyä ja käyttäytyä kuin aikuisen ihmisen pitäisi.


"Osasi jo lentää. Ei ollut välimuoto. Ei todista mitään."

Jälleen, revit tyhjästä väitteitä, joita et voi todistaa. Mistäkö tiedän? Siitä että edes lajia tutkineet tiedemiehet eivät ole yksimielisiä siitä missä määrin se kykeni lentämään (todennäköisimmin sen siivet eivät pystyneet samanlaisiin iskuihin kuin nykylinnuilla). Sen sijaan he ovat kyllä yksimielisiä sen välimuotoisuudesta Archeopteryxin ja Confuciusorniksen välillä.

En oikeasti tiedä pitäisikö tällaisiin viesteihin edes vaivautua vastaamaan. Kun ihmiset yrittävät tietämättömyyden ja muutaman hassun populaarilähteestä löytämänsä lauseen pohjalta kumota vuosikymmenien, jopa vuosisatojen tarkkaa tieteellistä tutkimustyötä, voiko siihen reagoida muuten kuin pudistamalla epäuskoisena päätään? Juuri tämän takia kouluissa pitäisi keskittyä vähemmän ulkoaoppimiseen ja keskittyä enemmän logiikan ja tieteen perusteiden ymmärrykseen.

persona non grata kirjoitti:

"Ei todista mitään."

No se pätkä tekstiä jonka lainasit ei todellakaan todista mitään, koska se ei käsittele lainkaan Ornitholesteen rakenteellisia yhtäläisyyksiä ensimmäisiin dromaeosaureihin ja ensimmäisiin lintuihin. Samoin voisit sanoa, ettei minun etunimeni todista mitään sukulaisuudestani äitiini, mikä olisi totta. Sen sijaan toiset seikat (DNA) todistavat minun sukulaisuuteni äitiini.


"Ei löytynyt juurikaan tietoa, mutta sen verran että voin sanoa, että tämä otus osasi jo lentää joten ei ollut väli muoto."

Siinä tapauksessa sinä tiedät Pedopennan lentokyvystä enemmän kuin yksikään sitä tutkinut paleontologi. Mistähän tällaista mystistä tietoa olet mahtanut ammentaa?


"Samoin tämä otus, osasi jo lentää.
Ei todisa mitään."

Liitäminen ei ole sama asia kuin lentäminen. Sinä heittelet tässä taas ikään kuin varmoina tietoina asioita, joista tutkijat ovat toistaiseksi esittäneet vain varovaisia arvioita. Ja ne arviot ovat sen suuntaisia, ettei Microraptor vaikuta olleen lentäjä vaan nimenomaan liitäjä.

Itse asiassa, jos oikeasti haluaisit tietää mitä tutkimus sanoo Microraptorin lentäjänkyvyistä, täällä on luettavissa kokonaisuudessaan aiheesta julkaistu tutkimus PDF-muodossa:
http://www.pnas.org/content/104/5/1576.full.pdf html


"Ei todista mitään."

Lainaamasi teksti sisältää suoranaisia asiavirheitä. Et sinä voi kumota tieteellistä tutkimustyötä vakavasti puutteellisen, jopa osittain väärän populaarilähteen pohjalta. Jos yrittäisit esittää jotain tällaista tieteellisissä piireissä, hölmöilyllesi naurettaisiin koko loppuikäsi. Koita nyt ryhdistäytyä ja käyttäytyä kuin aikuisen ihmisen pitäisi.


"Osasi jo lentää. Ei ollut välimuoto. Ei todista mitään."

Jälleen, revit tyhjästä väitteitä, joita et voi todistaa. Mistäkö tiedän? Siitä että edes lajia tutkineet tiedemiehet eivät ole yksimielisiä siitä missä määrin se kykeni lentämään (todennäköisimmin sen siivet eivät pystyneet samanlaisiin iskuihin kuin nykylinnuilla). Sen sijaan he ovat kyllä yksimielisiä sen välimuotoisuudesta Archeopteryxin ja Confuciusorniksen välillä.

En oikeasti tiedä pitäisikö tällaisiin viesteihin edes vaivautua vastaamaan. Kun ihmiset yrittävät tietämättömyyden ja muutaman hassun populaarilähteestä löytämänsä lauseen pohjalta kumota vuosikymmenien, jopa vuosisatojen tarkkaa tieteellistä tutkimustyötä, voiko siihen reagoida muuten kuin pudistamalla epäuskoisena päätään? Juuri tämän takia kouluissa pitäisi keskittyä vähemmän ulkoaoppimiseen ja keskittyä enemmän logiikan ja tieteen perusteiden ymmärrykseen.

Lue lisää

Myönnän että onnistuit vakuuttamaan minulle siipien evoluutiomaisen kehityksen todeksi, olit oikeassa minä väärässä.

Mutta onko sinulla käsitysta kuinka silmä on kehittynyt eläimen päähän, evoluution mukaan. Kun kesken eräisellä silmällä ei eläin tee mitään ja ainoastaan täysin kehittyneellä silmällä voi nähdä.

Jaa kirjoitti:

Myönnän että onnistuit vakuuttamaan minulle siipien evoluutiomaisen kehityksen todeksi, olit oikeassa minä väärässä.

Mutta onko sinulla käsitysta kuinka silmä on kehittynyt eläimen päähän, evoluution mukaan. Kun kesken eräisellä silmällä ei eläin tee mitään ja ainoastaan täysin kehittyneellä silmällä voi nähdä.

Lue lisää

"Kun kesken eräisellä silmällä ei eläin tee mitään ja ainoastaan täysin kehittyneellä silmällä voi nähdä."

Miten niin keskeneräisellä silmällä ei tee mitään?? Näkeminen on valon aistimista ja kyllähän se jo auttaa, jos on edes jonkinlainen valoa aistiva elin. Ei siinä mitään teräväpiirtokuvaa aivokuorelle tarvitse heti välittyä. Jo se, että yksi eliö pystyy jotenkin aistimaan, missä suunnassa aurinko on, kun taas toinen elää täydellisessä pimeydessä, antaa huiman edun valoa aistimaan kykenevälle oliolle. Tällainen alkeellinen valoa aistiva elin kehittyy sitten pikkuhiljaa tarkemmaksi ja tarkemmaksi evoluutiossa saatavan edun vuoksi.

edut ;) kirjoitti:

"Kun kesken eräisellä silmällä ei eläin tee mitään ja ainoastaan täysin kehittyneellä silmällä voi nähdä."

Miten niin keskeneräisellä silmällä ei tee mitään?? Näkeminen on valon aistimista ja kyllähän se jo auttaa, jos on edes jonkinlainen valoa aistiva elin. Ei siinä mitään teräväpiirtokuvaa aivokuorelle tarvitse heti välittyä. Jo se, että yksi eliö pystyy jotenkin aistimaan, missä suunnassa aurinko on, kun taas toinen elää täydellisessä pimeydessä, antaa huiman edun valoa aistimaan kykenevälle oliolle. Tällainen alkeellinen valoa aistiva elin kehittyy sitten pikkuhiljaa tarkemmaksi ja tarkemmaksi evoluutiossa saatavan edun vuoksi.

Lue lisää

Mutta jo semmoinen valoa aistiva elin on jo todella pitkälle kehittynyt aistinelin. Tarkoitin jo aikaisempia muotoja.

Vai oliko ensin vain kehittynyt jotain sauva- ja tappisoluja jonnekkin ihon alle otsaan jotka sano vaan ON/OFF.

Jaa kirjoitti:

Myönnän että onnistuit vakuuttamaan minulle siipien evoluutiomaisen kehityksen todeksi, olit oikeassa minä väärässä.

Mutta onko sinulla käsitysta kuinka silmä on kehittynyt eläimen päähän, evoluution mukaan. Kun kesken eräisellä silmällä ei eläin tee mitään ja ainoastaan täysin kehittyneellä silmällä voi nähdä.

Lue lisää

Silmien kehitystä ymmärretään nykyisin hyvinkin tarkkaan, mitä auttaa sekä silmien biokemian että eläinmaailman morfologian tutkimus.

Kun sanot "keskeneräinen silmä" teet huomaamatta olettamuksen, että on olemassa jotakin sellaista kuin "valmis silmä". Mutta missä on tämä valmis silmä? Ei luonnossa ainakaan. Maailma on täynnä rakenteeltaan ja monimutkaisuudeltaan erilaisia silmiä, jotka ovat kaikki omalla tavallaan toimivia, mutta pystyvät eritasoisiin saavutuksiin valon havaitsemisessa. Esimerkiksi pelkkä valoherkistä soluista koostuva kuppi on ihan kokonainen silmä, sillä se toimittaa eläimen tarvitsemaa tehtävää: valoisuuden ja valon suunnan aistimista. (Hyvin pienellä eläimellä silmä ei muuten juuri paljoa muuta voikaan tehdä fysiikan laeista johtuen.)

Silmissä ei siis oikeasti ole mitään palautumatonta monimutkaisuutta, vaan riisumalla silmästä monimutkaisuutta taso tasolta päädytään aina vain yksinkertaisempaan, mutta edelleen jossain määrin toimivaan valoaistimeen. Kaikkein yksinkertaisimmalla tasolla kyse on pelkästä yhdestä ainokaisesta solusta, jonka valoherkät proteiinit reagoivat valoisuuden vaihteluun. Tällöin ei oikeastaan voi edes puhua silmästä, koska kyseessä on vain yhdestä solusta koostuvan eliön solun osanen. Valon aistiminen on siis vielä primitiivisempi toiminto kuin itse silmä, rakenne, jonka funktio on vain tehdä valon aistimisesta aikaisempaa tarkempaa.