Tarvitsisin isokokoisen haastateltavan lehtijuttuun, joka käsittelee syrjintää. Jos olet isokokoinen ja tunnet, että sinua on sen vuoksi syrjitty esim. työnhaussa tai vaateliikkeessä, niin ota yhteyttä. Voit laittaa sähköpostia osoitteeseen hejotamm (at) jyu.fi
Voit esiintyä jutussa myös anonyymisti eli nimettömänä. Olen kiitollinen vastauksista!
Voit esiintyä jutussa myös anonyymisti eli nimettömänä. Olen kiitollinen vastauksista!
Vastaukset 24
Vanhimmat
miks aina kaikki jutut ylipainoisista liittyy syrjimiseen tms...??? Miksei voida joskus kirjoittaa myös onnellisia stooreja, meitä ylipainoisia ja elämäänsä tyytyväisiä on myös paljon!
Minua ei koskaan olla syrjitty kilojeni vuoksi, olen aina saanut sen duunin, minkä olen halunnut, sen miehen, kenestä olen ollut kiinnostunut, ja ne ystävät, joiden kanssa haluan olla.
Vaateliikkeissä on toki joskus ongelmia, kun kokoni, 52, ei ole saatavilla. Mutta uskallan sanoa, että pukeudun silti tyylikkäästi sekä trendikkäästi, vaikka iso olenkin.
Se on vähän itsestäkin kii, pitää osata kantaa itsensä ja hyväksyä oma olemuksensa.
Veit sanat suustani, sisko!
Syrjintää "kokevat" tuntuvat olevan ihan oma lajinsa, eivätkä rintamalinjat todellakaan mene kilojen mukaisesti! Itsekin olen saanut kaikki/kaiken minkä olen halunnut, olen pätevyyteeni nähden aivan verrattomassa virassa. Naimisissa, omakotitalo, lapsia, varallisuutta ..
Toivottavasti arvon tutkija käy kalastelemassa syrjittyjä muualtakin .
lämpimät onnitteluni, sillä kuulunet kanssasisaresi kanssa tyytyväiseen vähemmistöön; melkoisen iso joukko lihavia naisia on kokenut tulleensa syrjityksi juuri kilojensa takia. tai ainakin luulen niin.
minä koen tulleeni syrjityksi. ammattitaitoni ja pätevyyteni on kyseenalaistettu työhaastatteluissa; esim. iso kansainvälinen yhtiö kyseli terveystaustaani ja uteli jopa, olenko ollut sairaalassa ...
kunpa olisin tuolloin tajunnut pitää puoleni ja nostanut asiasta hälyn!
pääluottamusmies pyysi mua vaan painamaan asian villaisella ja lupasi, että "kyllä me sinulle töitä saamme" (organisaation uudelleenjärjestelyissä). eipä tarvinnut etsiä, sillä irtisanouduin ; )
nykyisin koen ikärasismia. kiloja on kertynyt yhdelle sun toiselle ja elämä "isona" on minullekin helpompaa, mutta työnantajat eivät halua 45-vuotiasta palvelukseensa ...
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että olisi kiva nähdä välillä jotain muitakin juttuja. Siinä tulee kuitenkin tämä ongelma josta mieheni joskus huomautti eli jos isoja nostettaisiin esille positiivisessa mielestä siitä tulisi sellainen kuva, että on ihan ok olla lihava. Ja eihän se käy yhteiskunnassa jossa yritetään tapella vaikka laein ja asetuksin ylipainoa vastaan.
Ja vaikka miehiä aina saa ja asenteen pitäisi muutenkin olla kohdallaan, työn suhteen on kyllä saanut kuulla näitä "et sovi liikkeen imagoon" ja "ei meillä ole sulle työvaatteita" -tyyppisiä kommentteja.
Kyllähän ylipainoisista kirjoitetaankin paljon juttuja myös positiiviseen sävyyn. Tämän jutun tarkoituksena vain on kertoa siitä, miten yhä tänä päivänä ulkonäkö merkitsee joissakin asioissa työn lipsumista toisiin käsiin.
Hienoa, että et itse ole kokenut syrjintää. Totta kuitenkin näyttäisi olevan se, että monet kokevat. Ja tätä epäkohtaa haluan tuoda esiin.
Näettekö usein vaateliikkeiden myyjinä ylipainoisia? Kuinka usein työhakemukseen pyydetään liittämään valokuva?
Taitaa olla sillä tavalla, että sopivasti johdattelemalla ja maanittelemalla saat minkä tahansa "ryhmän" kokemaan itsensä jollain tavalla syrjityksi. Taksikuskit, lapsiperheet, opiskelijat, tupakoitsijat, kaupan kassat, ruotsinsuomalaiset, kristityt, lesbot, seniorit, nörtit, allergikot, blondit ja tietenkin miehet (kysy vaikka Henry Laasaselta) - noin niinkuin esimerkiksi.
Mutta taksikuskeille, lapsiperheille, kristityille jne. taitaa kuitenkin olla kaupoissa myytävänä sopivan kokoista vaatetta? Eikö se nyt ole epäkohta jos mikä, ellei suomalainen löydä sopivankokoista ja -mallista vaatetta Suomesta?
Ja mitä tulee sanaan syrjintä, niin sen tilalla olisi pitänyt käyttää jotakin muuta, koska se tuntuu monia loukkaavan.
.. mutta ei kuitenkaan tutkimuksesi viitekeryhmää,
Piti oikein tarkistaa .. alkuperäinen viestisi ei mitenkään rajannut syrjintää pelkästään vaatekaupoissa tapahtuvaksi, vaan vaateostokset olivat esitetty yhtenä esimerkkinä.
Taksikuskit, lapsiperheet ja kristitytkin tuntevat taatusti tulleensa vaatekaupoissa syrjityiksi mikäli tarjonta on pelkkää piukkaa, pinkkiä napapaitaa ja heikkolaatuista henkkamaukka hetaletta :D
Mitä tarkoittaa "isokokoinen"?
Tarkoittaako se kookas vai lihava? Vai pitkä? Vai isorintainen? Tai leveälanteinen?
Vaatepuolella olen huomannut syrjintää kaikilla jotka eivät ole täsmälleen valmistajien kuvitteleman ideaalin kokoisia ja mallisia.
Kiinnostavaa on katsella esim. vaatekauppojen kokovalikoimaa: yleisin koko naisilla on kuulema 40-42, niin eivätkö senkokoisten pitäisi olla keskikokoisia, joten miksi koot loppuvat yleensä kokoon 44? Yleisin eli keskikoko rintaliiveissä on 75D, mutta tavallisimmissa liivimalleissa ei edes valmisteta D-kuppia tai on kauppoja kuten H&M, jolla liivien suurin koko on joko C tai D.
Ongelmaa löytää sopivia vaatteita on sekä "isoja kokoja" (46 ja yli) käyttävillä, että isokuppisia liivejä etsivillä naisilla että ns. petite-kokoisilla naisilla (32 ja alle)... joillakin on liian leveät hartiat, toisilla liian leveä lantio, jne... listaa voi jatkaa pitkäänkin.
Ja tietysti on selvää, että suuret koot vaatteissa ja liivessä maksavat aina enemmän.
Syrjintä ulkonäön perusteella on vielä laajempaa, puhumattakaan ikärasismista, etnisestä syrjinnästä, ja nyt tapetilla olevasta sukupuoleen ja sukupuoliseen suuntaukseen perustuvasta syrjinnästä.
Ja kun vielä pituutta on vain 162 cm
Ja lyhyt selkä ja jalat,niin koitappa löytää esim.
ulkoiluun ja retkeilyyn sopivia vaatteita.
Kävin Partiokaupassa etsimässä tietynlaisia housuja,mutta ei ollut yhtään,ei kellään valmistajalla.
Ja jos vyötäröltä sopiva löytyikin,niin mikään muu ei sitten sopinutkaan;lahkeita liikaa ja liikuntaa helpottavat polvimuotoilut olivat liian alhaalla...
Kaupunkivaatteissa koot voisivat kylmästi olla 36-50,silloin jo aika isolle osalle voisi löytyä jotakin.
Ja ne värit;Esim Seppälässä isot koot suunnilleen väreissä ruskea,musta,punainen ja valkoinen ja muutama tumma lila.
Minä haluan kauniita vaatteita kauniissa väreissä,en arkista ja hautajaistunnelmaa.
Intian basaarissa olen käynyt paljon,mutta sielläkin värit on ruvenneet olemaan samaa rumaa...
Minäkin samaa kaliberia, eli 163 cm ja tiimalasi. Ja lisäksi kapeaharteinen ja peppu suoraan Brasiliasta. Pidän itse trendikkäistä, sporttisista vaatteista, eikä mitään tahdo löytyä edes netistä.
On uuvuttavaa ravata kaupasta toiseen ihan pelkkiä arkivaatteita etsimässä. Ajatus pakollisesta talvi- tai syystakin tai uimapuvun ostamisesta nostaa stressitason korkealle. Ennen löytyi edes jotain housujakin, nyt parin viime vuoden aikana alkaa olla housujen löytyminenkin kiven takana. Alusvaatteet ostan lähes aina ulkomailta, koska kapea ympärys/iso kuppi on monille liikkeille Suomessa käsittämätön yhtälö.
Olen nyt ruvennut laittamaan aina asiasta palautetta kauppoihin kun tämä syrjintä ärsyttää. En rupea todellakaan ompelemaan, enkä teettämään vaatteita kalliilla rahalla. Nytkin menee jo extra paljon fyrkkaa ja aikaa. Hermoista puhumattakaan...
*Nauraa*
Kuvailemanne asiat tuskin kuitenkaan ovat haastattelijan tarkoittamaa syrjintää ..
Moni on nyt takertunut sanaan syrjintä ja se tuntuu loukkaavan joitakin. Ehkä sana "epäkohta" olisi ollut parempi.
Juuri edellämainitunkaltaisia kokemuksia haen: eli kun ei löydy oikeankokoista vaatetta. Mielestäni on huolestuttavaa, että suomalaiset vaateliikkeet eivät osaa myydä ihmisille oikean kokoisia ja mallisia vaatteita.
Juu Suomessa ei ole syrjintää, eikä rasismia, eikä mitään epäkohtia. Just joo, kuka elää tuossa mielikuvitusmaailmassa ja kun vierailee tällä palstalla niin luulisi että huomaa, että kokojen löytäminen on epäkohta.
Kiitos haastattelija jos tutkit juuri epäkohtaa eri kokoisissa vaatteissa!!!
Menen rahat kourassa kauppaan, jonka "asiakasomistaja" olen, mutta kun kysyn myyjiltä jotain aivan perusvaatetta (kuten syystakki), niin lopputulos on "ei ole sulle". En voi muuta sanoa, kuin että tulee outo tunne: ihan kuin olisin hakenut johonkin Huippumalli-kilpailuun enkä kelpaa.
Onhan se jotenkin nurinkurista, että elämme kulutusyhteiskunnassa ja demokratiassa, mutta että vaatteita (joita ilman emme voi olla), ei löydykään kaikille.
Kyse ei ole vaan käytännön asiasta vaan tuossa on rivienvälissä viesti meille "ei-standardikokoisille": "sinulle ei tehdä vaatteita, koska olet poikkeava! Syrjinnästähän on kysymys.
Huvittavaa on myös todeta että nuorekkaita, muodikkaita, seksikkäitä ja värikkäitä vaatteita löytyy nimenomaan vain tietynkokoisille ja tietyn vartalonmuodon omaaville.
Kulttuurinen viesti jonka tuosta voi ymmärtää on tämä: "ylipainoiset, isorintaiset, liian lyhyet, liian pitkät naiset eivät saa näkyä, olla tyylikkäitä, seksikkäitä, jne...". Suomessa varsinkin isokuppisia rintaliivejä ostaessa törmää usein tarjontaan, joka sopii vain yli 65-vuotiaille. Värikkäät ja nuorekkaat liivit on push-upia ja topattua mutta A-C-kuppisia. Viesti sekin.
Mitä kertoo se, että H&M mainostaa myyvänsä kaikille ja kaikenkokoisille vaatteita, ja heillä on se isojen tyttöjen vaatemallisto, mutta rintaliiveissä koot loppuu D-kuppiin?
Kaupat ajattelevat rahantekoa. Se ei ole rasismia eikä syrjintää. Kaupoille on halvinta ja helpointa hankkia tuotteita keskikokoisille. Voin itse kokemuksesta sanoa, että isompien kokojen hankinta ei edes ole niin helppoa. Valikoimaa ei ole niin paljoa edes siellä alkupäässä. Suomalaiset isokokoiset nyt kuitenkin maailmanlaajuisesti ovat sieltä asteikon toisesta päästä. Itse kuulun myös näihin, kokonani 54.
Vaatteita kuitenkin löytyy, jos viitsii vähän etsiä. Kun suosit niitä kauppoja, joilla on tarjolla isoja kokoja, tuet heitä kehittämään toimintaansa. Tämä on myös pois niiltä, jotka eivät tarjoa niitä vaatteita.
Lisään vielä, että itse en ole kokenut koskaan ylenkatsetta ja syrjintää vaateostoksilla, vaan ihan rehellisiä pahoitteluja tarjonnan puutteesta.
Monilla isommilla ihmisillä tuntuu olevan suunnattoman negatiivinen asenne kaikke kohtaan.
Miten se ettei kaikenkokoisille ja -mallisille ihmisille ei ole vaatteita ei muka olisi syrjintää? Se on vain bisnestä vai? Entäs jos sun kengännumero olis sellainen ettet löydä saappaita talveksi? Kulkisitko tyytyväisenä alepan muovikassit kintuissa ja ymmärtäväisesti hymyillen?
Sun perustelut eivät ole älyllisiä vaan jotenkin vaan haluat ylläpitää tunnetta, että sulla kaikki on ihan kivaa, jee. Jonkinlaista itsesuojelua siis?
Ja toisaalta, se ettet sinä koe syrjintää, se ei mitenkään tarkoita, etteivät muut kohtaisi syrjintää - sinä ja sun kokemuksesi kun eivät ole koko maailma ja kaikki ihmiset.
Naiset nyt vaan saavat alle 80% huonompaa palkka, mut se ei varmaan sun mielestä ole sekään syrjintää...
Ja huom, en ole edes isokokoinen. Silti en löydä helposti vaatteita, koska en ole normimallinen vaan lyhyt tiimalasi. Mikään koko ei siis ole mun koko, koska naisten vaatteet valmistetaan lähinnä poikavartaloisille naisille.
Alusvaatteista ja kengistä lähtien kaupoista tarjotaan ei oota. Jopa kasvonpiirteissä on väärät suhteet, joudun tilamaan muutoksia jopa silmälasien kehyksiin.
Siksi symppaan myös petite-, lyhyitä tai isokokoisia vaatteita etsivien naisten ongelmia.
Kyllä, olen sitä mieltä, että naisten huonompi palkka ei ole syrjintää. Naisilla on mahdollisuus valita. Oma vika jos ajautuu huonosti palkatulle alalle. Itse olen tehnyt hoitotyötä aikanani, enkä siitä syyttänyt ketään muuta kuin itseäni.
Ihmisen onni on omasta asenteesta ja valinnoista kiinni.
Itsekin olen hyvin monella tapaa hankalan kokoinen, liian isosta päästä lähtien. En todellakaan koe syrjinnäksi, jos joku henkkamaukka ei tarjoa minulle tarpeeksi isoja lätsiä. EI heidän tarvitse, he keskittyvät tekemään rahaa. Pääni on minun ongelmani. Kaikille löytyy vaatteet päälle, kunhan viitsii nähdä sen eteen vaivaa. Voi joutua maksaa enemmän, mutta semmoista elämä on.
Yksikään yrittäjä ei halua olla hyväntekeväisyyslaitos.
Eivät kaikki puutteet, tai omasta mielestä huonosti olevat asiat ole syrjintää. Jos jollain ei ole varaa tai kykyä hankkia, valmistaa itse, tai teettää haluamaansa, niin voi voi - sillä tavalla asiat ovat olleet aina ihmiskunnan historiassa.
"Sun perustelut eivät ole älyllisiä .."
Suoraan sanoen, katso peiliin - se olet sinä!
En tiedä mistä voisi olla kateellinen aikuiselle naiselle, joka ei osaa keskustella asiallisesti julkisella palstalla, ja joka ei osaa ilmaista mielipiteitään kuin haukkamalla ja nimittelemällä kuin kalamuija torilla.
Kuulepas sinä haastattelija: mikset tee juttua minusta ja toisinpäin.
Jouduin aikanaan työttömäksi, kun olin vähän yli viidenkymmenen. Sittemmin sain työtä ihan uudelta alalta ja ihan uudessa ammatissa. Haastatteluun meni satakiloinen työtön joitain vuosia yli viisikymppinen nainen, joka ei kyseisestä toimialasta tiennyt mitään.
Kaikesta huolimatta minut valittiin.
Valitsijoina oli sirokokoinen naishenkilö ja normaalikokoinen mies.
Minäkin, 40v reippaasti ylipainoinen nainen, tulin valituksi useamman hakijan joukosta uuteen työpaikkaani. Olin aikaisemminkin toki duunissa, mutta vanha homma alkoi kyllästyttämään, ja olin vielä alalla, jossa olisi pitänyt olla alan koulutusta, jota ei siis ollut.
Sitten päätin, että nyt on löydyttävä jotain muuta.
Kävin tasan yhdessä työhaastattelussa, aivan toiselle alalle, ja samaa paikkaa haki moni ja haastatteluun pääsi 9. Ja nämä muut olivat minua koulutetumpia ja alalla jo olevia.
Mutta yllätyksekseni minut valittiin!
Ja nyt sitten kirjoittelen tätä uudesta työpaikastani...=)
...vaikka verta omasta nenästään.
Tämäkin haastattelija on niin vahvasti ennakkoasenteistunut, ettei ota vastaan palautetta, jossa kyseenalaistetaan syrjintä/erottelu/mitä sanaa halutaankin käyttää painon perusteella.
Kysehän ei ole siitä, että termi syrjintä olisi jotenkin loukkaava. Syrjintä on syrjintää, missä sitä sitten onkin. Mutta paino on vain yksi ihmisen ominaisuus. Ihan niin kuin ruskeasilmäisyys taikka vasenkätisyys.
Jos kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tai muutoin jää toiseksi, niin helpostihan siihen syytä hakee jostain. Ja syitä löytyy. Mutta ei välttämättä painosta.
Jos henkilö ei ole työhaastattelussa vakuuttava, niin hän ei ole. Sille kannattaisi ehkä tehdä jotakin.
Ja vastaavasti jos hän on, niin hän on. Painosta ja korkeasta iästä huolimatta.
Kyllä oikeasti XL kokoa käyttävä on vielä melko pieni henkilö, ja tuskin hänellä on ongelmia löytää esim. vaatteita, joka liikkeessähän on vaatetta suurinpiirtein xs-xl. Eri asia oikeesti isot ihmiset, joilla pitää kokolapussa olla useampi "äxä"