mutta kun tuolla työpaikka keskusteluissa näyttää olevan niin halutonta porukkaa vastaamaan niin ajattelin kysyä teiltä, että mikä saa teidät SITOUTUMAAN työhönne tai VIERAANTUMAAN siitä?
Teen tosiaan tällasta galluppia kouluprojektiani varten ja olisin kiitollinen jos saisin edes muutaman vastauksen.
Teen tosiaan tällasta galluppia kouluprojektiani varten ja olisin kiitollinen jos saisin edes muutaman vastauksen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin kauan kun on haastetta ja mielenkiintoa. Sanon itseni irti kun ei enään miellytä. Nyt kun oikein ajattelen niin olen irtisanoutunut neljästä työpaikasta tähän päivään mennessä.
Ihmisen ei kannata minun mielestäni pitäytyä yhdessä työpaikassa jos ei pidä siitä. Pitää vaihtaa seuraavaan haasteeseen eli uuteen työhön. Aina tekevä töitä löytää ja tämä on tosi ainakin minun kohdallani. Pitää uskaltaa ottaa riskejä jos työ alkaa tuntumaan pakkopullalta. Olin viime työpaikassani esimiestehtävissä ja seuraavasta ei tietoa mutta jostain keksin jotain. Kaikki periaatteessa käy koska pitää pitää silmät avoinna koko ajan. Kokeillaan seuraavaa työtä.
nostanpas sulle hattua, teet sitä mitä niin moni haluaisi, eli lähteä kävelemään kun alkaa olla työn ilo kaikkea muuta kuin iloa! Nykypäivänä on vaan silleen, että kun on työttömyyttä jne. on syntynyt semmonen harha, että kun kerran olet työpaikan saanut, pidä kynsin hampain siitä kiinni, työtä pitää tehdä vaikkei se niin henua oiskaan. Mutta kyllä se on firmankin takia huono homma jos työntekijältä on motivaatio kateissa, eipä synny tulosta ei. Itse olen miettinyt omaa tilannettani viimeaikoina vielä enemmän kuin aikaisemmin - lähtemistä...Työn määrä on lisääntynyt kaiken aikaa, palkka on huono, erityisosaamista ei arvosteta, esimies kaataa omaa pahaa oloaan alaistensa niskaan, työntekijät ovat kuin piikki esimiesten lihassa...
Mutta mihinkä lähteä, itse työ työnä olisi kyllä ominta, mutta alan töitä ei ole juurikaan tarjolla, tahtovat mennä sisäpiirisysteemien kautta, juu nou. Toisaalta istumatyön jälkeen vois olla hyvä kaivaa vaikka ojaa, tms. ihan erilaista hommaa...
työtehtävään saa minut sitoutumaan. Vieraantuminen alkaa jos osaa työn "liian hyvin" eikä siinä ole vaihtelua. Myös vähäinen työmäärä kyllästyttää. Plussana työhön on myös erilaiset työkaverit. Mitä sekalaisempi porukka sitä parempi :).
...vastauksenne niin sitte olis tarpeeksi. =)
Teen hyvin erilaisia hommia elantoni eteen. Rakennan käsilläni lähinnä rakennuspuusepän tuotteita ja sitoutuminen senhetkiseen projektiin johtuu aika paljon rahasta.
Kun on pistänyt likoon omaa valuuttaa muutamiakin satoja euroja, niin homma pitää saada hyvin tehtyä, että saa rahansa pois nurisematta. Ja kyllä siinä motiivina on narsismiakin tietysti.
Toisaalta teen myös esiintymiskeikkoja ja niissä motivoi tuo narsismi.
Tiedän, että sillä hetkellä lavalla ollessa olen juuri minä jota kuunnellaan ja se tuo sen mielihyvän.
Korkea moraali kait kuitenkin kaiken toiminnan pohjalla viimekädessä on.
Ainakin minusta aikamies ei luistele hommistaan eikä lupaile liikoja, jos ei kykene johonkin hommaan.
Tuon jämyn miehen maineen säilyttäminen on myös yksi sitoutumisen aiheuttaja.
Sekavaa sepustusta, mutta koeta jotain lankaa löytää tästä.
Koska tämä on just oikealla palstalla mielestäni niin vastaan:sitoudun työhöni vain ja ainoastaan sen vuoksi,että mieskaverini on järkännyt mut töihin-jos en teeskentelisi työhön sitoutuvaa,saisin lemput töistä ja varmaan mieheltäkin-minulla kun ei ex-yyhoona oikeen oo mahiksia muihin paikkoihin-aina on lapset esteenä kun muihin paikkoihin on hakenut.
Työstä vieraannun ainoastaan silloin kun on psykiatrisia ongelmia-sairaslomilla siis.
Olen ollut rakastunut esimieheeni jo yli puoli vuotta. Niin kauan kuin tämä rakkaus säilyy olen hyvinkin sitoutunut työhöni ja haluan että hän on minuun tyytyväinen. Joten tavallaan kysymys on oikealla palstalla :-)
että homma pelaa ja työnantaja luottaa muhun. Jos duunissa voi vaikuttaa asioihin, se sitouttaa.
Sanouduin irti määräaikaisesta työpaikastani vuosi sitten. Sanoin vain, etten halua uutta määräyskirjaa seuraavaksi vuodeksi. Syitä päätökseeni:
- jatkuva hiostus
- vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöön
- olen korkeasti koulutettu, ylikoulutetttu sen aikaisiin työtehtäviini
- kyllästyminen ikuisiin määräaikaisiin töihin (yliopistolla)
- halu tehdä jotain sellaista, jonka kokisin merkittäväksi ja haastavaksi (= itsekkäitä syitä)
- halusin ELÄÄ
Nyt opiskelen uutta ammattia varten. Opiskelu tuntuu ihanalta ja palkitsevalta. Sain myös rahoituksen järjestymään ja ennen kaikkea: NYT MINULLA ON AIKAA ELÄÄ; HARRASTAA JA RAKASTAA!
vastauksistanne! =)