Olen jo useita vuosia sitten opiskelut taakse jättänyt mies. Minulla on hyvin vähän kaverillisuuden yli meneviä naiskokemuksia ja vakavasta seurustelusta ei ollenkaan.
Esim. töissä minun ei silti ole ollenkaan vaikea jutella ja tulla toimeen naisten kanssa ja monet tuntuvat pitävän minua ihan hyvänä tyyppinä. En osaa arvioida onko olemus muuten kovin kiinnostava, mutta sanotaan nyt taustoiksi, että kropan olen pitänyt kunnossa ja luonnettakin on jokunen tuttu kehunut.
Tilanne on vaan täysin toinen kun siirrytään ns. pelikentälle. En todellakaan tunne itseäni riittävän varmaksi menemään juttelemaan vieraille naisille, ja jos menisinkin niin olisin taatusti tosi vaivaannuttavan oloinen.
Yleensä kaupungille meno kääntyy siihen tilanteeseen, että heitän henkisesti pyyhkeen kehään jo kun astun ulos bussista ja näen itsevarmasti hymyilevät nenä pystyssä kävelevät naiset. Ei tästä tule mitään. Pyyhe lentää kehään. Asiaa ei yhtään helpota se, että sen harvan kerran kun on jotain innostunut heittämään lähellä olevalle naiselle, niin vastaus on ollut jotain nenäkästä tai tympeää. Sitten keskityn oluen juomiseen ja jätän kaikki kontaktinottoyritykset sikseen.
En tiedä pääsenkö tästä ikinä yli tai ympäri. Tänään sentään kyllästyin tavoitteettomaan kaljan maisteluun baarissa kahden tuopin jälkeen ja tulin kotiin, onpahan ainakin parempi olo huomenna.
Esim. töissä minun ei silti ole ollenkaan vaikea jutella ja tulla toimeen naisten kanssa ja monet tuntuvat pitävän minua ihan hyvänä tyyppinä. En osaa arvioida onko olemus muuten kovin kiinnostava, mutta sanotaan nyt taustoiksi, että kropan olen pitänyt kunnossa ja luonnettakin on jokunen tuttu kehunut.
Tilanne on vaan täysin toinen kun siirrytään ns. pelikentälle. En todellakaan tunne itseäni riittävän varmaksi menemään juttelemaan vieraille naisille, ja jos menisinkin niin olisin taatusti tosi vaivaannuttavan oloinen.
Yleensä kaupungille meno kääntyy siihen tilanteeseen, että heitän henkisesti pyyhkeen kehään jo kun astun ulos bussista ja näen itsevarmasti hymyilevät nenä pystyssä kävelevät naiset. Ei tästä tule mitään. Pyyhe lentää kehään. Asiaa ei yhtään helpota se, että sen harvan kerran kun on jotain innostunut heittämään lähellä olevalle naiselle, niin vastaus on ollut jotain nenäkästä tai tympeää. Sitten keskityn oluen juomiseen ja jätän kaikki kontaktinottoyritykset sikseen.
En tiedä pääsenkö tästä ikinä yli tai ympäri. Tänään sentään kyllästyin tavoitteettomaan kaljan maisteluun baarissa kahden tuopin jälkeen ja tulin kotiin, onpahan ainakin parempi olo huomenna.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno homma että töissä keskustelet naisten kanssa. Voit harjoitella. Ja suoraan sanottuna, onko se harjoittelua? Samat naiset käy baareissa ja töissä. Samalla tavalla niille puhutaan.
Ehkä työpaikkaromanssi ei ole hyvä idea, mutta olisiko sinulla töissä ketään kenet haluaisit ja voisit viedä juttua pidemmälle?
Olen siis nainen ja ennen panostin aina baariin vuosia ja laitoin itseäni kauheasti enkä löytänyt ikinä ketään. Paha mieli vaan oli. Sitten avasin silmät arkena, uskoin arkiseen itseeni ja olin niin yllättynyt kun kelpasin sellaisena kuin olen. Töistä siis löysin aviomieheni. Nyt kyllä erotaan ja uusi ihastukseni, joka ei taida edetä on kuitenkin töistä.
Oletko täältä netistä löytänyt ketään? Kyllä täällä on tositarkoituksella naisia liikkeellä. Treffeille varmaan pääsis ja oppis sitä toisiin tutustumista.
Mun mielestä toi baarihomma on niin toivotonta. Saa rampata usein ja harvoin löytyy ketään .
"Samat naiset käy baareissa ja töissä. Samalla tavalla niille puhutaan."
Samat ihmiset voivat käyttäytyä erilaisissa tilanteissa tyystin eri tavoin. Töissä kollegoiden kanssa on käytännössä pakko tulla toimeen, kun taas satunnaisille baarikohtaamisille voi rauhassa kettuilla niin paljon kuin sielu sietää.
Ensinnäkin ole niille kaveritytöille kaveri. Opit ettei kaikki ole nirppanokkaisia ylpistelijöitä (itsestään epävarmoja kanoja, joilla ei ole varaa kohdata miestä). Ja jos tapaat sellaisen, voit todeta että nirppanokkainen ylpistelijähän se siinä (älä vaan ääneen sano) ja voit jatkaa matkaasi
Mutta sanon siksi, että on ihan eri asia, kun tietää, että voi tosta noin vain vaikka soittaa kaveritytöille ja nähdä niitä ja tehdä kaikenlaista. Oppii, et naisetkin on ihmisiä, ja niitä on oikeasti ihan laidasta laitaan. Mutta itsestäsikin kerroit ensimmäiseksi kropasta..
Ja se on häviävän vähän merkkaava asia, kun tunteet ihmisen.
Jos on naisia kavereina, siinä ei muuten paljon paina sen jälkeen se, että ottaa yhteyttä sellaiseenkaan kuka oikeasti kiinnostaa, koska se naisten kanssa oleminen ei ole ongelma. Kannattaisi lisäks tutustua naisiin siksikin, että oppii tunnistamaan niistä ne hyvät puolet. Ja oppii tajuamaan, että jos tekee jollekkin epävarmalle nirppikselle aloituksen ja hän tyrmää sen alemmuudentunnossaan tylysti pönkittääkseen itseään, niin se EI ole onnettomuus vaan pikemminkin onni. Fiksujakin naisia nimittäin löytyy. Ja se, että jos ei tunne naisia hyvin, pari nirppanokkaista kanaa pilaa aika äkkiä muidenkin maineen ja tekee miehen itsetunnolle paljon hallaa, jos mies ei tunnista, että hei, ei vika ole mussa vaan toinen ei tajua käyttäytyä..
Sanon muuten, että kroppa ja luonne on sitten ihan makuasia, ettei niihin nyt kannata laskea. Joku tykkää, toinen ei.
Viestisi oli kuin miun elämästä. Samat kuviot miul naisten kans. Kerran olen yrittäny ihan vakavempaaki suhdetta, mut metsään mentiin.. Nyt olen yrittäny unohtaa naiset ja aika hyvin onnistunu! Ja olen alottanu nuoruuden urheiluni uudestaan ja helppo keskittyä ku ei ole naisist stressii!!