Heips!
Mites ryhmäläisillä menee?
Itsellä laihdutus sujuu varsin mutkattomasti. Paino on jossain 101 kilon tienoilla (en ole nyt äskettäin juuri vaakaa käyttänyt). Odotan tuota 100 kilon maagista alitusta. Siitä onkin useampi vuosi, kun viimeksi olin kaksnumeroisella luvulla. Huokaus.
Välillä on varsin tuskasia päiviä, kun on jemmannut pakastimeen kaikkia herkkuja mitä leipoessa on jäänyt. Siinä sitä tahdonvoimaa sitten koetellaan. Mites teillä muilla, pystyttekö jemmaamaan herkkuja kaappeihin kuolaamatta niiden perään? Onko suklaaleyvn puolikas kaapissa pahin painajainen...?
Tsemiä ja jaksellaan urakkaa etiäpäin =)
Mites ryhmäläisillä menee?
Itsellä laihdutus sujuu varsin mutkattomasti. Paino on jossain 101 kilon tienoilla (en ole nyt äskettäin juuri vaakaa käyttänyt). Odotan tuota 100 kilon maagista alitusta. Siitä onkin useampi vuosi, kun viimeksi olin kaksnumeroisella luvulla. Huokaus.
Välillä on varsin tuskasia päiviä, kun on jemmannut pakastimeen kaikkia herkkuja mitä leipoessa on jäänyt. Siinä sitä tahdonvoimaa sitten koetellaan. Mites teillä muilla, pystyttekö jemmaamaan herkkuja kaappeihin kuolaamatta niiden perään? Onko suklaaleyvn puolikas kaapissa pahin painajainen...?
Tsemiä ja jaksellaan urakkaa etiäpäin =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistan kun viime keväänä minulla meni 100 rikki. Sitten myöhemmin meni 90 rikki. Nyt olen rikkomassa lukemaa 80. :) Onhan tämä kilojen poisto melkoista työtä, mutta ei kuitenkaan mahdotonta sellaista. Olen positiivisesti yllättynyt, että itse olen aika hyvin onnistunut. Painonhallinnasta mulla ei ole vielä kokemusta. Se on kuulemma vaikeaa. :S
Noista herkkujen jemmaamisesta. Mä pystyn jemmaamaan kaappiin herkkuja. Mutta jos se jemmaaminen ei onnistu, niin ei sitten tietenkään kannata alkaa itseään kiusaamaan.
:)
Tuskaisen hitaasti tuo paino katoaa, mutta kuitenkin taaperran jo 5 kg kevyempänä kuin elokuun alussa.
Pienistä purosta kasvaa suuri virta. Täytyy vain luottaa siihen, että tämä hidas tahti tuo pysyviä tuloksia.
Leipomukset pysyy aika hyvin pakastimessa tallessa, mutta jäätelöä sinne en uskalla jemmata. Samoin karkit ja keksit säilytän turvallisesti kaupan hyllyillä. En niitä juurikaan kaipaa, mutta jos kotona on, niin täytyy syödä pois pilaantumasta. Kaupassa toisinaan katselen karkkihyllyä ja sanon itselleni, että ei tee mitään mieli. Noinkin yksinkertainen psyykkaus toimii ihmeen hyvin.
Satasen rajapyykki tuntuu varmasti superhienolta ylittää. Minä tavoittelen alle ysikymppiä (matkaa pari kiloa) ja seuraava tavoite on BMI 30 (matkaa 6 kg).
Voimia, jaksamista, paljon positiivisia ajatuksia ja hyvää mieltä :))
Ja onnea tietysti muillekin laihduttaneille (tai edes laihdutuspäätöksen lähipäivinä tehneille). Olen tässä ihan vasta äskettäin tajunnut, että kuinka paljon sitä onkaan elokuun alusta laihtunut. Se tuntui niin vaikealta...uskomattomalta. Sellaiselta asialta, johon minulla ei ollut rahkeita. Ja nyt olen "ihan kuin tosta vaan" menossa kaksnumeroiselle luvulle. =) Voi juma, kyllä sitä pienistä asioista voi olla iloinen. Kerrankin tekee itsensä vuoksi jotain järkevää.
Hei, laskeskelin tänään että bmi:ni on surulliset 36. Pituutta on 172cm ja kiloja 106. Voisinko tulla mukaan? Eilen alkoi loppuelämän muutos, ja olisi helpompi jaksaa jonkun kanssa. Ehkä täältä löytyisi nk. 'lenkkipolulle' lähtijöitä?
Hei!
Minun puolestani olet varsin tervetullut. Olisi mukavaa olla avuksi puolin ja toisin. =) Ei muuta kuin tsemppiä kovasti.
Hei Traakkipuu,
olet erittäin tervetullut ryhmäämme :)
Nyt on kyllä väsy iskenyt ja pahemman kerran. Olen ollut viime päivinä ihan naatti, en meinaa jaksaa ylämäkeä lenkillä kiivetä. En tiedä mistä moinen johtuu, kai sitä taas olis ruokavaliossa tarkastamisen varaa. Ei tämä kyllä helppoa ole...välistä toki on helpompaa, mutta tänä viikonloppuna olen aika pohjalla...huoh. Toivottavasti muilla menee paremmin. Yritän varmaan rääkätä itseäni liikaa, enkä nauttia elämästä. Tuo elämästä nauttiminen laihdutuskuurin aikana onkin mielenkiintoinen käsite. Mitä se teille muille merkitsee? Oletteko huomanneet nauttivanne aivan uusista asioista kuin 10 kiloa sitten?
Kuulehan nyt, jos on naatti, niin sitten on levättävä. Usein liikkeelle lähteminen laiskottaa, mutta jos liikkeelle päästyäänkin tuntuu raskaalle, niin silloin keho jo huutaa lepoa. Kuuntele itseäsi.
Nautinto...hhmmm. Minulle se on laihduttaessa ja uutta elämäntapaa opetellessa entistäkin tärkeämpää. Täytyy pitää mieli korkealla. Jos vaivun sellaiseen tympeään olotilaan, jossa mikään ei tunnu oikein miltään, niin ajattelen helposti, että on aivan sama paljonko painan, voinko hyvin ja miltä näytän. Sitten onkin jo saman tekevää mitä syön ja liikunko ollenkaan.
Itseään kannattaa pitää hyvänä ja toteuttaa asioita joista nauttii. Laihtumisesta ei saa tehdä itselle rääkkiä, vaan se on itsensä huomioimista. Tehdään itsellemme hyvää ja sen on myös tunnuttava hyvälle.
Kevenemisen myötä uusista asioista nauttiminen liittyy minulla usein siihen, että huomaan joidenkin asioiden muuttuvan helpommiksi.
Tietysti tuntuu myös kivalle ostaa numeroa pienempiä vaatteita kuin viimeksi yms.
Nautinnollista viikkoa. Ole itsellesi lempeä.