onko kukaan

Olen kaukosuhteessa koska Gambialainen mieheni ei ole saanut lupa-asioita kuntoon.

Yhteyttä pidetään puhelimitse ja sähköpostilla. Onpa kirjoiteltu pari "oikeaa" kirjettäkin etanapostilla, mutta sen perille saaminen vie kolmisen viikkoa.

Olisin mennyt jo useamman kerran tapaamaan miestäni Gambiaan, mutta minulla on velvollisuuksia täällä eli kaksi lasta eikä tuota rahaakaan ole paljoa ylimääräistä.

Suhde kestää kun tietää miehen haluavan suomeen enemmän kuin mitään muuta;) Pettämistä ei kannata ajatella, se tekee sekopäiseksi. Itsellä kannattaa pitää kuitenkin jonkinlainen fuckbuddy jos tuntuu siltä:)

Nyt olisi suunnitelmissa päästä Gambiaan joulu- tai tammikuussa jos saan asiat järjestymään haluamallani tavalla.

Kolmisen vuotta oltu yhdessä.Välillä asuttiin tosin melkein vuosi yhdessä ja nyt taas totutellaan kaukosuhteeseen uudelleen.Ja paljon vaikeammalta tuntuu yhteiselon jälkeen,mutta ei tämä onneksi loputtomiin kestä.Piakkoin olisi taas tarkoitus muuttaa yhteen.

meillä on välimatkaa. Itse opiskelen vielä joten samassa maassa asuminen ei vielä ajankohtaista. miehellä on hyvä työ kotimaassaan, hän ei ole suuremmin kiinnostunut muuttamaan suomeen. mutta eipä asia ole vielä ajankohtaista. tällä hetkellä suunnitteilla tapaaminen jossain puolivälissä..
ikävä on koko ajan kova, netin välityksellä juttelemme. Mutta taas tulee syksy ja kylmää ja pimeää, haluaisi vaan olla toisen kainalossa eli ikävä kasvaa entisestään.

Tällä hetkellä en ole kaukosuhteessa, mutta menneisyydessä olin kylläkin ihan kahdenkin vuoden ajan. Kyllä sen kestää, vaikka olisi kuinka hellyydenkipeä ihminen. Jos tunteet ovat vahvat, niin periksi ei anneta. Eihän tuo kyllä mitään kovin mukavaa aikaa ollut, ja riitoja meillä oli usein. Toisaalta, sitten kun oli tapaamisen aika, olimme seitsemännessä taivaassa.
Silloin oli tilanne se, että miehellä oli hyvä työpaikka Moskovassa, ja itselläni sen sijaan opinnot kesken. Mies sitä muuttoa sitten harkitsi noin vuoden ajan, kunnes päätti sitten muuttaa, kun ymmärsi, ettemme voi millään opintojeni päättymiseen asti kaukosuhteessakaan elää (tai siis, olisimme tietenkin VOINEET, mutta kyllä tuo kaksi vuotta kuitenkin riitti meille :))

Meillä kaukosuhteen ylläpitoa helpotti varmastikin se, että olimme yhteyksissä tuntikausia päivittäin, sekä tapasimme lähes joka kuukausi (matkustaminen halpaa ja helppoa, sekä suhteellisen nopeaakin, koska mies ei asunut niin kovin kaukana).

Eli kyllä se kaukosuhde kestää, kunhan sen laittaa kestämään. Molemmilla täytyy olla rautainen halu pitää suhdetta yllä. Työtä ja kyyneleitä se kyllä vaatii, ainakin minun tapauksessani. Pahinta siinä oli se ainainen ikävä, sekä mustasukkaisuus.

rakkaani on egyptiläinen eli asuu egyptissä. olemme pysyneet yhteyksissä jo 3v! kyllä toimii jos halua löytyy;)