Miehelläni oli suhde toiseen.Erottiin ja palattiin yhteen.Huomattiin kuitenkin,että halutaan olla yhdessä.Ei aina tarvitse erota vaikka joutuu petetyksi.Itse kävin läpi helvetin,mutta tajusin,että rakastan kuitenkin miestäni ja ettei se vaihtamalla parane.Asia aina välillä vaivaa,mutta työnnän sen pois ja ajattelen miten hyvä isä ja aviomies miehenion ollut.Ja tosiasia,seksi on parempaa kuin aikaisemmin,ehkä kumpikin yritämme miellyttää toistamme enemmän.Meidän suhteelle tämä syrjähyppy teki hyvää.Mieheni tajusi,että rakastaa ja haluaa elää minun kanssa.Kuten myös minä tajusin.Meillä on hyvä yhdessä.Älkää ihmiset aina erotko,kun petos paljastuu.Hengähtäkää miettimään ja yrittäkää selvitä.Pettäminen ei ole oikein,mutta pettäjäkin on vain ihminen.Mieheni pyysi minulta vielä mahdollisuutta näyttää,kuinka tosissaan on,ja sen hänelle suon.Aika näyttää tulenko koskaan unohtamaan,mutta rakkaus on vahva.Kaikkea hyvää petetyille ja onnea päätösten kanssa.
Huomenta
yritetään yhdessä vielä
382409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
huorille ei koskaan voi antaa anteeks
>:[
ketähän näillä suhteiden jatkamisilla huijataan. Kyllä pettäjä teki JO sen päätöksen suhteen tulevaisuudesta/jatkumisesta silloin kun aloitti suhteen toiseen naiseen. Kerrassaan tyhmää sitten näiden petetyiden puolisoiden muka miettiä onko suhteella enää pettämisen jälkeen tulevaisuutta.
No ehkä korkeintaan yhdestä syrjähypystä voisi uuden mahdollisuuden antaa, mutta auta armias näitä useamman kerran petoksia saati pitkiä rinnakkaissuhteita.
Kyllähän näistä anteeksiantamisista ja suhteen jatkamisista näkee heti että ei ole terveellä pohjalla parisuhde kun hyväksytään siltä pettäjältä millaista käytöstä tahansa..eikä vähäänkään ajatella että paljonko se pettäjä puolisostaan on välittänyt pettäessään. Näyttää sille että mitä helvetin väliä sillä on vaikka toinen pettääkin jos puolisona on tämänlainen "kaiken anteeksiantava" ja takertuva ihminen joka haluaa pitää miehensä tekipä tämä mitä paskaa tahansa. Kiitos!
häiritsee se, että joku antaa puolisolleen anteeksi ja yrittävät uudelleen? Olitko kakkonen vai mistä moinen katkeruus?
ja takkiin siitä saanut puoliso(entinen puoliso) olen. Itse annoin syrjähypyn miehelleni anteeksi ja kadun sitä todella nyt. Anteeksiantaminen osoittaa näköjään miehille sen että eipä heidän petoksensa niin paha juttu ollutkaan etteikö sitä voisi saada anteeksi..ja siitähän voikin sitten päätellä että homma jatkuu, jos ei heti niin jonkin ajan kuluttua viimeistään. Yritän sanoa samassa tilanteissa oleville että ei sitä sinisilmäisyyttä hyvät ihmiset enää kiinnijäämisen jälkeen. Nyt jälkeenpäin miettineenä myös sitä että en enää toistaisi samaa virhettä, koska olen ymmärtänyt ajan saatossa sen että ei ihminen oikeasti välitä toisesta jos kykenee pettämään. Yhteiselämä pettämisen jälkeen jatkuu vain tottumuksesta josta on vaikea riuhtaista itseään irti tai yksipuolisesta rakkaudesta (puoliso rakastaa pettäjää edelleen). Hyvin vaikea on uskoa että pettäjä rakastaisi. Itse en ainakaan pystyisi pettämään rakastamaani ihmistä.
...että kertoisinko mitä minä tein ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Niin se minunkin entinen vaimoni anoi anteeksi antoa, vannoen uskollisuutta ja ikuista rakkauttaan minua kohtaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Hän jäi parin vuoden päästä tästä ensimmäisestä kärystä uudelleen kiinni ja se oli sit menoa saman tien.
Meikä meinas seota ihan kokonaan mut onneks oma systeri sai mut jaloilleen.
Minä en ainakaan kehoita ketään anteeksi antamaan pettäjille, en ainakaan siten että jatkaisisivat liittoaan.
että melkein mahdoton sitä pettämistä on antaa anteeksi. Mun vaimo nykyään ex teki syrjähypyn, ja vähän päästä kun sai ekan anteeksi toisti temppunsa. Ei muuta kuin ero sellasesta horosta.
tuli mieleen, että ap:n viesti on erittäin ristiriitainen, hän on antanut anteeksi miehelleen, mutta kuitenkin tästä viestistä voi "tuntea" sen, että näin ei kuitenkaan täysin ole.
En tiedä, mutta jotenkin tuntuu pahalta lukea näitä tälläisia kohtaloita, mietin ovatko ihmiset todella niin sinisilmäisiä vai haluavatko vain uskoa johonkin mitä ei ole.
Itse en haluaisin elää parisuhteessa, jossa tälläinen tapahtuma nousisi aina esiin ja kuten ap kirjoitti, hän työntää sen pois mielestä, mutta siellä syvällä jossakin se kuitenkin on?
Mutta jokainen meistä tekee oman päätöksensä, toivon että ap ei joudu enään toista kertaa elämässään pettymään, ikävä kyllä tälläiset vain toistavat itseään.
On tosiasia, että anteeksiantaminen (enkä tarkoita vain uskottomuutta) on vaikeaa.
Ne, jotka eivät siihen pysty, lohduttautuvat dissaamalla siihen pystyjiä. Ja koska niitä, jotka eivät kykene anteeksiantamiseen, on PALJON enemmän kuin niitä jotka kykenevät, vaikuttaa anteeksiantaminen jotenkin poikkeukselliselta, jopa epäilyttävältä teolta.
Aina vedotaan siihen, että anteeksiannetaan vain pelosta ja heikkoudesta. Mutta oikeasti anteeksiantaminen on vahvojen ja viisaiden laji. Anteeksiantaminen ei tarkoita teon hyväksymistä, vaan IHMISEN hyväksymistä virheineen.
Se, joka ei kykene antamaan ihmiselle anteeksi, ei kykene antamaan itselleen anteeksi. Se, joka ei anna itselleen anteeksi virheitään, ei kykene rakastamaan itseään eikä muita.
Ja on siten tuomittu elämään sitten jemmassa kuorensa sisällä täynnä katkeruutta.
Anteeksiantaminen ei ole vakuutus sitä vastaan, etteikö (jopa sama) ihminen tekisi uudestaan väärin. Se on strategia siihen, että kykenee elämään epätäydellisenä ihmisenä toisten epätäydellisten kanssa, silti rakastaen.
mutta EI JATKAA pettäjän kanssa. Kirjoittamasi voidaan ymmärtää niin että on hienoa antaa pettäjälle anteeksi, se tekee petetystä viisaan ja hienon ihmisen. Vääristynyt käsitys ihmisen hyvyydestä!! EI KENENKÄÄN tarvitse antaa pettäjälle anteeksi siksi että petetyn tulisi olla hyvä ihminen ja syrjäyttää omanarvontunto ja itsekunnioitus. Mitä sitten anteeksiannolla tarkoittanet tässä? Jatkamista pettäjän kanssa vai pelkästään anteeksiantoa?
Minulla sama tilanne,annoin miehelleni anteeksi.Olen täysin omillani toimeen tuleva,En tarvitse miestäni siksi,että takertuisin vaan siksi,että hän on hyvä isä ja aviomies,Ei juopottele liikoja ei hakkaa eikä ole huono käytöksinen.Uskon häntä todella,että hän teki virheen ja katuu sitä.Minusta anteeksi voi antaa kerran.Ihminen on erehtyväinen.Mieheni oetti ja huomasi,että minä olen se jonka kanssa hän haluaa jakaa elämänsä.Kaikkea ei voi yleistää,en usko,että pettää uudestaan.Uskon,että oppi virheestään.Älkää olko niin katkeria,anteeksi voi antaa.Itse jos toimisin samoin,haluaisin edes sen yhden mahdollisuuden.Onnea sinulle ap,kirjoittaja,minusta sinulla on suuri sydän ja toivon miehesi tajuavan sen.
Anteeksiantaminen ei ole vakuutus sitä vastaan, etteikö (jopa sama) ihminen tekisi uudestaan väärin. Se on strategia siihen, että kykenee elämään epätäydellisenä ihmisenä toisten epätäydellisten kanssa, silti rakastaen.
puolisolleen haluaisi toista mahdollisuutta antaa. Mutta en luottaisi yhtään noiden pettäjien puheisiin..juurihan tv:ssä alkoi tuo Tukka auki-sarja, jossa oli niin niin koottu tämä perinteinen pettäjien selitys. On niin puhki kulunut selitys että tv:ssä pyörii ja monille se selitys silti tuntuu menevän vielä läpi. Tämä on todella surullista. Jos se pettävä puoliso niin haluaa elämänsä jakaa aviopuolison kanssa ja rakastaa niin kovasti, miksi sitten lähti pettämään? Pistää vihaksi että ihmiset on niin sinisilmäisiä..monenlaista pettäjää olen omassa ja muiden suhteissa joutunut seuraileen.
"Pistää vihaksi että ihmiset on niin sinisilmäisiä..monenlaista pettäjää olen omassa ja muiden suhteissa joutunut seuraileen."
Ymmärrätkö yhtään, miten paljastava tämä kommentti on? Sinä pelkäät elämää, satutetuksi tulemista, tunteiden kokemista, koska siinä on riski tulla petetyksi.
Olet sitten vihainen niille, jotka kokevat olevan parempi rakastaa ja elää ja tulla vaikka satutetuksikin, kunhan ei pystyyn kuolleeksi ja katkeraksi sivustaseurailijaksi.
On hirvittävän murheellista, että pohjaat elämänkokemuksesi tv sarjaan. Olen surullinen puolestasi.
Kyllä se on niin että, kun annat pirulle pikkusormen se vie koko käden! Turhaa ajanhaaskausta se anteeksianto ja tuottaa vain uusia pettymyksiä. Eiku kenkää vaan pettäjille.
rakastaa....
Anteeksi pyytäminen antaminen vaatii vahvuutta. Etenkin se vaati todellista halua ja tahtoa rakastaa. Kumpikin on viallinen ja erehtyväinen ihminen, rakastaa toista niistäkin huolimatta.
Jos molemmat ovat valmiita myöntämään virheensä ja tekemään muutoksia, anteeksi antaminen lujittaa suhdetta. Kun malttaa ruotia tapahtuneen ja syyt läpi ajan kanssa, antaa tilaa askel kerrallaan muutoksille, se vaatii pitkämielisyyttä ja nöyryyttä – molemmilta.
Täytyy olla myös rohkeutta ottaa muutokset vastaan, nähdä ne mahdollisuutena eikä uhkana.
Liian usein oma kopeus, ylimielisyys ja itsensä kokeminen jotenkin toista ylempänä estää rakentavaa anteeksi antamista tai edes pyytämistä. Se muuttuu toisen alentamiseksi – täytyy madella toisen edessä, lahjoa ja mielistellä – anteeksi antajan ehdoilla. Siitä ei synny todellista rakkautta vaan kätkettyä kaunaa ja katkeruutta.
Sinisilmäisyys on toisaalta lapsekasta luottamista, eli juuri sitä mitä pitäisikin olla. Ihmisten pahuus kuitenkin estää sen. Toisaalta elämä ei etene niin kuin me haluaisimme, ei meidän tahtomme mukaan. Todellisuudessa emme voi antaa ehdottomia lupauksia koskien tulevaisuutta, sillä kukaan ei pysty ennustamaan, mitä tulee tapahtumaan. Voimme vain yrittää, pyrkiä ja tahtoa.
Todella, toivon myös onneakin ap:lle, sinä ainakin yrität ja uskallat rakastaa.
Puhut anteeksi antamisesta hyvin kauniisti. Kerroppa minulle, miten LUOTTAMUS ihmiseen korjataan tuollaisen teon jälkeen vaikka antaisikin anteeksi!?
Uskon, että ihminen kykenee antamaan tuollaisen teon anteeksi, mutta varmasti alkuperäinen kirjoittajakin "vahtii" miestään tarkemmin tuon teon jälkeen. Ei varmaan ole kummallekaan osapuolelle miellyttävää..
Jokaisella ihmisellä on oikeus luottamukselliseen ihmissuhteeseen. Se, ettei hyväksy tuollaista tekoa, ei todellakaan ole heikkouden merkki.
tuo kirjoittaja jolle vastasit, on varmaankin joku pettäjä itse..kirjoitus viittaa hyvin sellaiseen.
jos eroaakin rakastamastaan ihmisestä. Silloinkin yrittää työntää asiaa pois mielestään ja tappaa väkisin rakkauttaan. Luuletteko, että näihin on mitään kivutonta ratkaisua. Rankkaa on antaa anteeksi. Rankkaa on erota. Onneksi petetty päättää, eikä "naapurusto".
..., tällä palstalla kirjoittaa moni ex-vaimo, nykyinen kakkonen, joka ei ole "sinisilmäinen". Kertoo tahtovansa vain seksiä ja on sairastunut tunne-elämältään. Arvostan kyllä enemmän vaimoja, jotka pystyvät antamaan anteeksi, kuin niitä, jotka eroavat ja yrittävät vakuutella sitten täällä, että rusinat pullasta riittää. Eikö silloin ole asiat jo niin huonosti, ettei luottamus ole mennyt vain omaan pettäneeseen puolisoon, vaan koko maailma nähdään täynnä pettäviä ihmisiä. Ihmisestä on tullut silloin kyyninen, jopa hieman vainoharhainen.
Ensinnäkin:
- anteeksiantaminen on eri asia kuin teon hyväksyminen
- anteeksiantamisen voi tehdä yksipuolisesti (vaikka ei olisi pyydetty anteeksi edes), päästääkseen itse elämässä eteenpäin
- luottamus on eri asia kuin anteeksiantaminen
- luottamuksen rakentuminen edellyttää myös pettäjältä toimia
OK?
Olen antanut anteeksi erittäin pahan pettämisen. Se rikkoi maailmankuvani ja ajoi minut syvään kriisiin ja masennukseen. Maailma näytti pahalta paikalta ja ihmiset pelottivat.
Toivuin, kun tajusin, että "paha ei kenkään ihminen, vain toinen heikompi toista" (E. Leino). Se oli ainoa tapa haluta tulla takaisin ihmisten pariin.
Luottamus rakkaaseeni on myös rakentunut, sillä suhteemme on nyt täysin erilainen kuin ennen, samoin meidän kummankin käytös toisiamme kohtaan.
Mielestäni pettämistä pelätään ihan turhaan. Siitä tehdään aivan liian iso peikko, ja aivan liikaa huomiota kiinnitetään sen (turhaan) estämiseen. Toista ihmistä ei voi hallita ja omistaa.
Luuletteko, että rakkaus on jotain, jonka voi panna päälle ja pois päältä kuin katkaisijasta? Vaikka tulee petetyksi, rakkaus säilyy. Edessä on valinta: jatkaa suhdetta tai ei.
Kummassakin tapauksessa kannattaa itsensä takia antaa anteeksi ja nivoa tapahtunut osaksi kokemuksiaan. Ja jatkaa elämistä eikä juuttua itsesääliin ja katkeruuteen.
Jos haluaa jatkaa suhdettaan, luottamuksen rakentaminen pettäjään on edessä. Luottamus rakentuu teoilla, ajan kanssa. Minä luotan omaan petturiini, mutta aikaa on kulunut nyt 3 vuotta. Ja helppoa ei ole ollut, kummallekaan.
On järjetöntä jatkaa suhdetta, jos ei ole antanut anteeksi ja jos pettäjä ei ole valmis siihen pitkään ja rankkaan prosessiin, joka on edessä suhteen pelastamiseksi.
Tuliko nyt terminologia selväksi kaikille?
Anteeksiantaminen ei ole heikkojen hommaa, poiskävely siinä kuvitelmassa, että tapahtuneen voi haudata, on heikkojen - ja houkkien - hommaa.
selvityksestä. Puhuit vaan alkuperäisessä kirjoituksessas pelkästään anteeksiantamisesta etkä ollenkaan luottamuksesta, joka täytyy rakentaa tuollaisen teon jälkeen uudelleen.
En usko, että kukaan ihminen voi haudata tuollaisen tapahtuman mielestään tosta noin vain. Minusta vain vaatii erityistä rohkeutta irrottautua tuollaisesta suhteesta,jos on rakastanut petturia. Vaatii suurta rohkeutta alkaa rakentamaan elämä uusille urille, koska ihminen on menettänyt niin paljon, mm. rakkauden, luottamuksen toiseen ihmiseen, itsetunnon yms. Monet petturit tulevat katumapäälle ja lupaavat maat ja taivaat petetylle. Siinä voi heikompi ihminen sortua jäämään..
Minulle on ihan sama, vaikka sinä tuhlaisit koko elämäsi uuden luottamuksen rakentamiseen puolisoosi. Toivottavasti hän on TÄLLÄ KERTAA luottamuksesi arvoinen, ettei sinun tarvitse tuhlata taas jälleen kolmea vuotta mielenterveytesi parantamiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Siinähän se voi sun elämä kuluakin..
Ymmärrätkö, miten säälittävän pienen ja nuhruisen kuvan annat itsestäsi kirjoituksillasi? Se, että et voi kuin joko vähätellä tai pelotella minua, kertoo sinun heikkoudestasi, ei vahvuudestasi.
En usko, että meistä kukaan - jos on vähääkään sydämen viisautta - kuvittelee voivansa antaa ennusteita tai neuvoja toisille näissä elämän suurissa kysymyksissä.
Ihmettelen, mikä on tehnyt sinusta noin katkeran ja ilkeän?
"Minulle on ihan sama, vaikka sinä tuhlaisit koko elämäsi uuden luottamuksen rakentamiseen puolisoosi. Toivottavasti hän on TÄLLÄ KERTAA luottamuksesi arvoinen, ettei sinun tarvitse tuhlata taas jälleen kolmea vuotta mielenterveytesi parantamiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Siinähän se voi sun elämä kuluakin.."
Tämä ajatuskulku on muuten melko huvittava: jos antaa anteeksi, "tuhlaa elämänsä", mutta jos ei anna, niin... säästää elämäänsä vai? Eiköhän me kaikki "tuhlata" elämämme. Kukaan ei täältä lähde elämä tallella...heh
Ja mikä sinusta sitten on parempi kohde "tuhlata elämä" kuin henkinen kasvu?
Tavaroiden ostelu? Vanhenemista vastaan taistelu? Pettymysten ja surujen (etukäteen) pelkääminen?
ja rohkeutta irrottautua rakastamastaan ihmisestä.
Minun on kylläkin vaikea nähdä sitä ainoana erityistä rohkeutta vaativana asiana. Minusta rohkeutta on kohdata asia, antaa sen satuttaa. Ja mikäli rakkautta on molemmin puolin, uskallusta rakentaa tulevaisuutta pystypäin yhdessä.
Pettäminen on loukkaavaa ja satuttaa, mutta sitä ei voi kuitenkaan verrata elämässä tapahtuviin traagisempiin menetyksiin kuten läheisen kuolema.
Yhtä oikeaa mallia ei ole, jokainen toimii niinkuin oikeaksi näkee. Pitkään naisvaltaisessa työpaikassa työtä tehneenä, nään näitä eroja ja pettämisiä. Olen sen silmälle pannut, että miehensä ulos heittäneet naiset eivät ole sen ehjempiä ja onnellisempia kuin avioliittoon jääneet ja anteeksi antaneet. Päinvastoin.
alentuva kirjoitussävysi saa minut ilkeäksi sinua kohtaan. Kirjoitat otsikkoa myöten kuten kakaralaumalle, joilla ei saisi olla muita mielipiteitä ollenkaan.
Jos sinua minun MIELIPITEENI pelottaa tai niistä tulee sinulle olo, et sua vähätellään, niin lopeta näiden palstojen lukeminen. Olen kertonut vain ja ainoastaan mielipiteeni asiaan. Sinun ei tarvitse olla asiasta samaa mieltä.
Mitä tulee noihin neuvojen antamisiin, luepa kirjoitukseni uudelleen. Neuvoja niissä ei kenellekään ole vaan jälleen kerran vain MINUN MIELIPITEENI.
Kirjoitit toisessa kirjoituksessasi, että petturimiehesi vei sinut syvään kriisiin ja masennukseen, josta olet vasta kolmen vuoden jälkeen toipunut. Eikä sinulla ole mitään taetta siitä, etteikö hän tekisi sen taas uudelleen kun on aikaisemminkin tehnyt.
Sun täytyy vain ymmärtää, että ihminen voi kasvaa ihmisenä myös jättämällä tuollaisen suhteen.
Ja lopuksi vielä. Koska sun kanssa ei näköjään voi vaihtaa eriäviä mielipiteitä, niin lopetetaan tämä.
Sinä luet tekstiä huomaten ne osat, jotka tukevat käsityksiäsi. Se on hyvin tyypillistä defensiiviselle ihmiselle. Defensiivisyys taas johtuu epävarmuudesta.
Sinun kirjoituksesi ovat pahansuopia. Se taas kertoo katkeruudesta ja onnettomuudesta.
Ei minulla toipuminen kestänyt 3 vuotta, enkä niin myöskään kirjoittanut. Mutta sinä LUIT niin, koska se tukee sinun ennakkokäsitystäsi, jonka haluat säilyttää.
Ilmeisesti olet lähtenyt suhteesta pettämisen jälkeen? Ja kävikin sitten niin, ettet ole päässyt yli vieläkään? Etkä myöskään pysty uuteen suhteeseen?
Ja lohdutat itseäsi kertomalla, että valintasi oli AINOA oikea ja rohkea teko, minkä olisit voinut tehdä?
Koska sinuun sattuu niin perkeleesti ajatus, että olisit ehkä sittenkin voinut jatkaa elämääsi rakkaasi kanssa, jos sinulla olisi löytynyt halua ja kanttia, uskallusta yrittää.
Otan osaa. Yksinäisyys on kovaa, varsinkin kun sen on itselleen ehdoin tahdoin valinnut.
kasvanut henkisesti aikuiseksi?
Ja yllätys, yllätys! En ole joutunut petetyksi.
Pelkäät siis jotain, mitä ei sinulle edes välttämättä tapahdu? Pelkäätkö myös pimeää ja mörköjä?
Toteamuksesi elämän hukkaan heittämisestä taitaa osua ns. "too close for comfort"
että taidat tarkoittaa nyt tilannetta, jossa puoliso pyrkii manipuloimaan. (Monet petturit tulevat katumapäälle ja lupaavat maat ja taivaat petetylle.) Tällaiset persoonat eivät kykene avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Luulen että hän on antanut jo aiemminkin viitteitä tästä. Eli on ilmennyt muutakin valehtelua, salailua ja peittelyä sekä manipulointia.
Silloin on ymmärettävää että suhteen jatkaminen ei onnistu. Toinen ei ole aidosti mukana ja toinen ei voi koskaan luottaa siheen, että ollaan todella rehellisiä. Ongelmat ovat jo paljon syvemmällä kuin pelkästään seksuaalisessa pettämisessä.
Muista kuitenkin että on myös näitä ihan tavallisia ihmisiä jotka hairahtuvat, ja heidän tilanteensa on toinen.
kommenttisi oli tosi hyvä. Pientä tarkennusta olisin vaan halunnut siihen, että tarkoitatko tässä jutussa kun sanoit, että petturit tulevat katumapäälle, ja lupaavat maat ja taivaat petetylle myös että naiset voivat tulla katumapäälle, kun yleensä tämä asia yleistetään miehiin.
sehän ei ole sukupuolesta kiinni, vaan homma toimii molempiin suuntiin.
Olen kanssasi samaa mieltä. Nämä ns. normaalit ihmiset, jotka hairahtuvat esim. humalassa kerran. He varmastikin voivat katuakin pettämistään. Mutta olen sitä mieltä että pitkiin suhteisiin ja usein toistuviin syrjähyppyihin ei voi olla syynä enää se "hairahtuminen". Se on jo juuri sitä suunnitelmallisuutta ja tarkoittaa myös suunnatonta peittelyä ja jatkuvaa valheellisuutta puolisoa kohtaan.
Kyllä pelkään esim yliluonnollisia asioita enkä viihdy pimeässä. Enkä pelkää myöntää sitä.
Ja kun seuraa tämän päivän tapahtumia, tuntuu, että pettäminen on ikäänkuin IN. Ei tee kenellekään pahaa VÄHÄN pelätä asiaa ja pohtia sitä.. Senhän voi kääntää positiiviseksi! Ihminen yrittää silloin suhteessa enemmän eikä pidä toista itsestään selvyytenä.
Sinua taitaa ärsyttää se, etten lähde sun mukaasi nälvimään. Tiedätkö mitä? Nyt ymmärrän sinun ratkaisusi. Ethän ymmärrä edes lopettaa tätä keskustelua saatikka sitten jotain muuta.
Hienoa,että tämä aihe poiki ihan asiallista keskuteluakin.Tosi on,että pettäminen on syvältä ja luottamus on niin ja näin,mutta tiedän,että mieheni todella katuu tekoaan.Olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja uskon jo tuntevani mieheni.Siitä,että pettäjä pettää aina uudestaan,en ole samaa mieltä.Minusta ihmiset ovat erilaisia,toinen kokee tuskaa tekemästään ja toinen porhaltaa täysillä.Minä aion kuitenkin katsoa ja yrittää paikata liittoni,etten ainakaan myöhemmin kadu itse etten yrittänyt.Kaikille voin sanoa,että eroaminen olisi helpompi tie,mutta en tunne itseäni huonommaksi,kuin tuo toinen nainen,joten miksi jättäisin ihmisen jota rakastan.Mieheni ei halua erota,tarjosin sitä vaihtoehtoa,mutta hän pyysi mahdollisuutta ja sen aion hänelle suoda.Sydämessäni uskon ja luotan hänen sanaansa ja aika näyttää teinköoikean ratkaisun.Enkä ole läheisriippuvainen tai mieheni tuloista riippuvainen.Minulla on kyse aidosta rakkaudesta.Rakastan kuitenkin miestäni ja uskon,kun hän sanoo,että teki elämänsä virheen silloin.Haluan vain sanoa petetyille,että toivoa on aina,kun uskaltaa yrittää.Eikä kannata hätiköidä päätöksen teossa.Antakaa ajan kulua,jotta rauhoitutte hieman ja miettikää sitten ratkaisua yhdessä asiallisesti keskustellen.Hyvää syksyä kaikille.
miehesi suhteen kun uskot hänen olevan pahoillaan. Kertomastasi ei selviä oliko kyse yhdestä syrjähypystä vai useammasta. Jos kyse oli kuitenkin useammasta tai jopa pitemmästä sivusuhteesta, silloin teet virheen. Tässä tapauksessa et voi tuntea miestäsi vaikka olettekin 15v. olleet yhdessä..jos tuntisit et olisi joutunut edes tuohon tilanteeseen. Toivon kuitenkin onnea!
"Ethän ymmärrä edes lopettaa tätä keskustelua saatikka sitten jotain muuta. "
Etkö sinäkin jatka teidän "keskusteluanne"? lol
Kysymys oli yhdestä syrjähypystä,ja tosi on en olisi miehestäni sitä uskonut.Sikäli en tunne miestäni.Toisaalta,meillä oli huono vaihe liitossamme tuolloin.En puolustele miestäni,mutta en itsekään ole täydellinen.Tämä on meidän kriisimme ja jos tästä selvitään,niin uskon ,että liittomme on lujempi kuin koskaan.Pettämisen tielle en itse koskaan lähde,sen verran kovaa tämä kolahti.Enkä enää pidä miestäni itsestään selvyytenä,sen verran silmäni aukesivat.Nyt tiedän,että onnistuakseen on tehtävä liiton eteen töitäkin.Mnä aion yrittää ja jos pieleen menee,otan sen kokemuksena ja kasvamisena suuntaan parempaan.En jaksa itkeä ja surra kohtaloa,sillä se ei asiaa muuksi muuta.Aion nauttia elämästä eteenpäin.Kaikkea hyvää teille.
Koska sinulla tuntuu olevan vaikeuksia hyväksyä minun omiin kokemuksiini pohjaavaa mielipidettä, ehkä tämä kelpaa?
"Uskottomuudesta voidaan selvitä, kun maailmankuva jäsentyy uudestaan ja palikat putoavat ajan myötä paikoilleen. Jotta pari voisi jatkaa elämäänsä yhdessä, saattaa olla, että tarvitaan ulkopuolista apua pettymysten yli pääsemiseksi. Hyvässä tapauksessa kuva omasta itsestä, parisuhteesta ja olemassaolosta voikin eheytyä niin, että löydetään jotain todella uutta pohjaa, jonka varaan yhteiselämää voi rakentaa. Jos tämän uuden pohjan avulla saavutetaankin jotain hyvin arvokasta, silloin uskottomuudesta johtuva kipu vähitellen häviää ja uusi yhteiselämän pohja antaa perustaa uuden luottamuksen vähittäiselle syntymiselle. Jos pari löytääkin onnellisen yhteiselämän, niin tapahtuma voidaan myöhemmin nähdä yhtenä elämän vaihteluna muiden joukossa.
Jos uskottomuus johtaa parisuhteen päättymiseen, silloin on tärkeää löytää uudelleen omia voimavarojaan ja luottamusta omaan itseen. Jos on pystynyt hahmottamaan mielessään päättyneen parisuhteen, on mahdollisuus oppia oman elämänsä vaiheista, niin että tulevaisuudessa on paremmat valmiudet onnistua suhteissaan. Tärkeää olisi päästä irti ajan kanssa katkeruuden tai vihan tunteista, sillä tällaiset tunteet vievät paljon omia voimavaroja. Ja jos parilla on lapsia, lapset jäävät tällöin vanhempien vihamielisen suhteen panttivangeiksi myös vanhempien eron jälkeen."
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kuukauden_kysymys/?x32944=20311