Mmiehen kommentista tuli mieleen. Onko siis itkevä nainen eroottinen, kiihottava? Miksi?
Onko itkevä nainen
eroottinen?
283721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tän väitteen kans joskus. On aika raivostuttava väite, jos itkee jotain ihan tosissaan, ja joku heittää tuommoista. Toinen tosi outo fiksaatio jollain miehillä on, että kun nainen on oikein epäedustavimmillaan kotiverkkareissa, nuhan kourissa tai muuten kipeenä ja meikittömänä, niin silloin on muka puoleensavetävä. Ja kun nainen on laittautunut tunnin verran, niin ei edes vilkaista:O
Tästä oli joskus sketsikin olikse Ranuan Kummeissa...
Oi oi mikäs sen parempaa kuin vähän nuhjuinen nuhainen luonnontilainen ihana nainen. Vielä kun tirauttaa pienen itkun. Täydellistä. :P
Kyllä laittautunutkin nainen on ihana.
Miks raivostua vilpittömästä ihailusta? :P
Rajansa kaikella joo kuitenkin.
"Toinen tosi outo fiksaatio jollain miehillä on, että kun nainen on oikein epäedustavimmillaan kotiverkkareissa, nuhan kourissa tai muuten kipeenä ja meikittömänä, niin silloin on muka puoleensavetävä."
Tuo on kyllä puhdasta naisen logiikkaa. Eikö nainen ole aidoimmillaan juuri tuolloin (ja kun on tullut suihkusta/saunasta)? Kotiverkkarit voi muuten olla just sellaiset "kivat verkkarit" jotka korostavat naisen takapuolta.
En ymmärrä sen paremmin itkevä nainen vaan on niiin ihana suloinen ja eroottinen seksikäs eli pantavan ihQ hottis.
Rajansa kaikella ei tietenkään mikään juuri hakatun syntymätömän lapsensa menettäneen naisen itku.
Enkä minä nyt ensimmäisenä naida yrittäisi vaan auttaisin miten voin.
Riippuu vähän naisesta ja siitä miksi se itkee.
...en mä tiedä. Tai siis tiedän, mutta sitä on vaan vaikea selittää.
Mies pääsee lähelle ja sitte se lohduttaa naimalla muijaa.
Okei tunnustan. Itkiessä taidan olla heikoimmillani...jostain syystä.
itkun sävystä riippuen mie joko kiusaannun tai sit herää suojeluvaistot... mut ei erotiikka.
itkevästä naisesta tuli mieleen eilen BB:ssä Cheryl, kun se yks Antti häätöäänettiin ja muija alkoi itkemään ja parkumaan...mutta voi voi, mitä tekoitkua! Kyllä sai puristaa kuin pienet lapset, jotka kollottaa, vaikka ei itkettäskään.
Ja miks katoin tuota..no, ukkoo kiinnostaa niin kovin.
Cherylin itku.
se näkyy joka ilta.no ok, katson mäkin sitä ohimennen ja toisella silmällä. mut se oli aiempina vuosina parempi..nyt junnaa vaan paikallaan.
Joka iltainen hellyys-ja erotiikkasessio..mitäs muuta mies tarvii?
Mä en ikimaailmassa itkisi miehen nähden, se on vain yksi niistä asioista, joita ei tehdä! Mutta kyllä pitää aika pahasti olla päässä vikaa, jos kiihottuu toisen ihmisen surusta ja tuskasta...
en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaan.
***
Mikäs siinä (tykkäämäsi) miehen nähden itkemisessä niin kauheaa on? Sekö kun näytät heikkoutesi? Tunteesi? Sen, että sinulla on tunteita?
miehet pitää itkemistä joko säälittävänä tai ärsyttävänä ja sellainen suhtautuminen vain pahentaa oloa. Samasta syystä en koskaan kertoisi miehelle mistään surusta tai vaikeasta asiasta, koska tulee vain kurjempi olo, kun näkee, ettei miestä voisi vähempää kiinnostaa.
Lisäksi miehet saa naisten itkemisestä vielä lisää syitä sanoa, miten heikkoja ja avuttomia naiset on. Tai kyllähän naiset tunteiden takia ovatkin heikompi sukupuoli, mutta silti se ärsyttää.
Mä olen muutenkin hyvä salaamaan tunteeni, eikä ne sitä paitsi kuulu kenellekään muulle kuin mulle. Jos näyttäisin tunteeni miehelle, antaisin hänelle ihan kohtuuttoman vallaan elämääni, enkä tykkää menettää kontrollia.
säälittävän tai ärsyttävän sijasta lienee kiusallinen. Riippuuhan se tilanteestakin missä nainen itkee, joskus se voi olla ärsyttävää mutta epäilisin jotta yleisempää on että se koetaan kiusalliseksi.
Sitä paitsi, jos sinulla olisi mies joka sinusta välittää, niin hän ei suhtautuisi noin sinuun.
Tuo taitaa olla samanlainen jos kuin 'jos maailma ei olisikaan pyöreä'. Olen melkein 29 ja koska en tähän ikään mennessä ole tavannut miestä, joka välittäisi muistakin kuin itsestään, niin olen aika skeptinen heidän olemassaolonsa suhteen.
Minä en ainakaan ajattele noin vaikka miehesi tai joku muu niin ajattelisikin. Ajattelen ihan päinvastoin.
Naiset eivät ole miehiä heikompia, eivät edes tunteiden vuoksi ja eiväthän tunteet mitään heikkouksia edes ole.
Outoja pareja ihmiset muodostavat kun näin tärkeissä asioissa on noin suuri etäisyys ihmisten välillä. Aika surullista.
Väitän että miehelle naisen itku saa nuo erikoiset tuntemusket ja ajatukset ihan biologisista syistä eli tietyissä rajoissa ihan normaalia ei sairasta.
Naisen itku vaan on jotain jännää. Mikä ei tarkoita mitään toisen itkun syystä nauttimista tai empatian tai minkään puutetta.
enkä osa paria, mutta miesten tunteettomuus on kyllä yksi suurimmista syistä siihen, etten seurustele.
Kyllä mun mielestä tunteet on aika suurikin heikkous joissain asioissa. Nainen ei esimerkiksi pysty tekemään täysin rationaalista päätöstä, ei olemaan täysin itsekäs edes silloin kun se olisi paras vaihtoehto ja mikä pahinta, nainen valitsee kumppanin tunteen, ei järjen perusteella kuten mies. Luonnollisesti eri kontekstissa nuo samat asiat tekee naisesta esimerkiksi hyvän vanhemman. Ja jos saisin valita niin olisin silti mieluummin tunteva nainen kuin mies. Joskus vain olen kateellinen miesten elämän helppoudelle. :)
itse sitten koskaan itke?
Ihan liian harvoin, mitäs minä yksin itkisin. Toisaalta sen rajan minä olen varmaan ylittänyt missä itku vielä auttaisi. Vauvat ja pienet lapsetkin itkevät usein vain jos joku on lähellä. Itku on sen mielenkiintoisempaa mitä enemmän ajattelee.
aidosti välittäviä miehiä silti on olemassa vaikket ole sattunutkaan sellaisiin törmäämään. Nämä miehet eivät suhtaudu itkevään naiseen ärsyyntyen tai alentaen vaan myötätuntoa osoittaen eivätkä takuulla pidä naista heikkona tunteidensa näyttämisen takia.
Sä et vain ole tavannut oikeanlaista miestä.
Enpä muista koskaan pitäneeni itkevää naista eroottisena tai kiihottavana.
Mutta nyt kun mietin asiaa niin kas vain, tulihan sieltä mieleen jotta jos ne olisivat onnen kyyneliä joista voisimme punoa helminauhaa rakkauden, eikä itku olisi kovin vuolasta, niin voisin kyllä pitää naisen kyyneliä puoleensavetävinä, EHKÄ jopa jossain määrin eroottisina / kiihottavina.
Miksi? Jospa kuvittelisin niiden kertovan aidosta onnesta jota nainen kokee juuri sillä hetkellä ja jota siis itsekin kokisin. Toinen tilanne voisi olla jonkinlainen variaatio eron hetkestä, jotain olisi päättymässä / kaukosuhde alkamassa = toinen lähdössä etäs kauas pois. Tällöinkin suht hillityt kyyneleet voisivat aiheuttaa saman reaktion.
Aikoinaan nuorempana tapailin jonkin aikaa miestä, jonka mielestä oli "mukavaa", ei tosin fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän, ensin tapella ja sitten harrastaa ns. "sovintoseksiä". Jostakin erikoisesta syystä aloitteet riitatilanteeseen syntyivät hänellä usein silloin, kun oli tarkoitus ryhtyä sänkypuuhiin. Mulla kesti jonkin aikaa tajuta, että "riitely" sinänsä itsessään oli se asia, joka jotenkin lisäsi miehen seksuaalista kiihottuneisuutta...Aloitteet siihen tulivat aina miehen puolelta ja "riidan" syyksi ( siis ennen sänkyyn menoa) riitti esim. se, että pesukoneen kansi oli jätetty auki.;D
Jotenkin vähän erikoinen ajatus musta toi aloituksessa mainittu... Sellainen ihminen ainakin, joka ihan säännönmukaisesti "kiihottuu" toisen surusta ja pahasta mielestä, on mielestäni tunne-elämältään jotenkin vinksahtanut. Mielenkiintoista olis saada seksuaaliterapeutin näkökulmaa tähän asiaan...
Toki varmaan jotkut naiset myös ns. "näyttelevät" surua ja pahaa mieltä miehen (seksuaali-)ja suojeluvietin herättääkseen, jolloin kyse voi kai joskus olla eräänlaisesta "seksuaalisesta pelistä" ts. soidinleikistäkin miehen ja naisen välillä. Sitäkään touhua en hlö. koht. kyllä ihan tajua...
Eroottinen on aitoon tunteiden ilmaisuun kykenevä, aitoja tunteita ja aitoa tunneilmaisua ymmärtävä ihminen.
riidan jälkeen tapahtuva seksi perustuu mun mielestä enemmänkin sellaiselle "kiukulle", jonkinlaiselle adrenaliinipurkaukselle, mikä saattaa purkautua kiihottumisena. Eli ei niinkään sille, että kiihottuis toisen surusta...
Tuo riippuu vähän kemioista miten toimii mutta erään miehen kanssa mä koin juuri tuollasia että riidan jälkeen teki mieli aina vaan repiä vaatteet miehen päältä pois... Se oli omituista ja täysin päätöntä, en ollut koskaan kokenut vastaavaa, mutta valitettavasti tuollanen ei oikein toimi pitemmällä aikavälillä, mulle ainakaan. Joten se tarina loppui omaan mahdottomuuteensa...
Et todella ymmärräkään mistä on kysymys jos mies kokee naisen itkemisen mahtavana juttuna.
".. joka ihan säännönmukaisesti "kiihottuu" toisen surusta ja pahasta mielestä .."
Vaihda tuo suru ja paha mieli ihan vain itkemiseen, niin kuin olen maininnut niin mahtavaa ei ole naisen suru tai paha mieli vaan itse naisen itkeminen mikä on aivan eri asia. :)
Sinun ex-miehesi oli/on kyllä vakavasti häiriintynyt.
"Et ymmärräkään
MMies 7.10.2008 klo 21.30
Et todella ymmärräkään mistä on kysymys jos mies kokee naisen itkemisen mahtavana juttuna."
Välttämättä joo en. Luin lähinnä aloituksen.:D
"Vaihda tuo suru ja paha mieli ihan vain itkemiseen, niin kuin olen maininnut niin mahtavaa ei ole naisen suru tai paha mieli vaan itse naisen itkeminen mikä on aivan eri asia. :)"
No niin. Varmasti ainakin joskus tuokin asia on riippuvaista tilanteesta.:)
"Sinun ex-miehesi oli/on kyllä vakavasti häiriintynyt."
Itseasiassa ei ole/ei ollut. Seksimme tosin oli erityisen loistavaa aina pikkukinastelun jälkeen.;D *tyrsk* Ongelma asiasta tuli vasta siinä vaiheessa, kun tajusin, että riitely oikeasti oli miehelle "se" juttu. Seksuaalisesti kiihottavana tekijänä, mutta *reps* kyllä kai muutoinkin. Ne liian temperamenttiset.:/
Pidän tunteidensa kohtaamiseen kykenevistä ihmisistä.:)
"Tuo riippuu vähän kemioista miten toimii mutta erään miehen kanssa mä koin juuri tuollasia että riidan jälkeen teki mieli aina vaan repiä vaatteet miehen päältä pois... Se oli omituista ja täysin päätöntä, en ollut koskaan kokenut vastaavaa, mutta valitettavasti tuollanen ei oikein toimi pitemmällä aikavälillä, mulle ainakaan. Joten se tarina loppui omaan mahdottomuuteensa..."
Suhde voi olla kuluttava joskus. Oli sitten kiihkeäkin romanssi, niin joskus vain on niin.;) Tiedän ehkä jokseenkin.
Toi itseni edellä kuvaama mies taas oli sisältä täysin tyhjä. Siksi mä siihen tympäännyinkin.:) Komea, suht. menestynyt, kiva, hyvä sängyssä, tykkäsi ja kiihottui musta aina ja muutenkin siten jees, mutta oikeasti kun nyt vain aloin aikaa myöten huomata ,että tyyppi tarvitsi hirveästi extremeä elämäänsä kokeakseen Olevansa Jotain, en jaksanut sitä enää...
Seksuaalisuuden mystifiointihan esimerkiksi voi joskus kertoa ihmisen estoisuudestakin myös... Halutaan tehdä kaikesta jotakin kauhean poikkeuksellisen kaunista, hienoa ja toimivaa, vaikkei elämä oikeasti ole sitä. Elämähän on tavallista, hyvin tavallista. Jos mies kykenee harrastamaan kanssani parhainta mahdollista seksiä vasta, kun se on ensin laittanut kyntteliköt lakoon ja "tapellut" mun kanssani meikin käytöstäni, pesukoneesta ja kaverisuhteistani, ei sellainen ole mun mieheni.:D Huolimatta siitäkin, että hän tekisi sen *hmm* leikillään...