Erottiin avomiehen kanssa kohta kolme kuukautta sitten. Suhde kesti n. kaksi vuotta ja oli aika vaikea, rakkautta oli ja on edelleen tosi paljon. Rakastan häntä edelleen valtavasti ja hän minua.
Ollaan edelleen tiiviisti tekemisissä, monta kertaa viikossa. Ystävinä, tosin aika läheisinä sellaisina. Hellyttää, halauksia yms. ei kuitenkaan mitään seksuaalista.
Mieheni haluaisi enemmän kuin mitään palata takaisin yhteen ja on valmis yrittämään kaikkensa sen puolesta. Ihan konkreettisia esimerkkejä. Minä olen epävarma, tiedän etten nyt tällä hetkellä missään nimessä halua palata yhteen, olen yhä rikki ja väsynyt vaikeuksista, mutta ehkä tulevaisuudessa. En halua kuitenkaan ylläpitää hänen toivoaan ja olen sanonut, etten halua hänen "odottavan" jos tulevan toisiin ajatuksiin, koska en mahdollisesti tule, vaan jatkavan elämäänsä.
Kärsin koko suhteemme loppuvaiheen hirveästä unettomuudesta, eikä se ole vieläkään laantunut. Erityisesti jos olemme tavanneet, herään takuuvarmasti seuraavana aamuyönä ja valvon monta tuntia. Minulla on syyllinen olo epävarmuudesta. Usein päivisin ajattelen, että jos mieheni uusi linja kantaa (hän on ottanut hirveästi enemmän vastuuta itsestään ja omista ongelmistaan), todennäköisesti palaamme yhteen ennen pitkää (en ole sanonut hänelle tätä, koska en halua hänen tuudittautuvan toiveikkuuteen). Yöllä kuitenkin tulee pelko ja kauhu siitä, että jos näin tapahtuisi, samat ongelmat pulpahtaisivat pintaan ennen pitkää ja eroaisimme taas.
Onko muilla unettomuutta samanlaiseen tilanteeseen liittyen. Auttaisiko siihen joku? En halua syödä unilääkkeitä, en ole koskaan syönyt enkä aio. Voisiko suggestopedia auttaa? Hypnoosi? Mikä vaan!
Ollaan edelleen tiiviisti tekemisissä, monta kertaa viikossa. Ystävinä, tosin aika läheisinä sellaisina. Hellyttää, halauksia yms. ei kuitenkaan mitään seksuaalista.
Mieheni haluaisi enemmän kuin mitään palata takaisin yhteen ja on valmis yrittämään kaikkensa sen puolesta. Ihan konkreettisia esimerkkejä. Minä olen epävarma, tiedän etten nyt tällä hetkellä missään nimessä halua palata yhteen, olen yhä rikki ja väsynyt vaikeuksista, mutta ehkä tulevaisuudessa. En halua kuitenkaan ylläpitää hänen toivoaan ja olen sanonut, etten halua hänen "odottavan" jos tulevan toisiin ajatuksiin, koska en mahdollisesti tule, vaan jatkavan elämäänsä.
Kärsin koko suhteemme loppuvaiheen hirveästä unettomuudesta, eikä se ole vieläkään laantunut. Erityisesti jos olemme tavanneet, herään takuuvarmasti seuraavana aamuyönä ja valvon monta tuntia. Minulla on syyllinen olo epävarmuudesta. Usein päivisin ajattelen, että jos mieheni uusi linja kantaa (hän on ottanut hirveästi enemmän vastuuta itsestään ja omista ongelmistaan), todennäköisesti palaamme yhteen ennen pitkää (en ole sanonut hänelle tätä, koska en halua hänen tuudittautuvan toiveikkuuteen). Yöllä kuitenkin tulee pelko ja kauhu siitä, että jos näin tapahtuisi, samat ongelmat pulpahtaisivat pintaan ennen pitkää ja eroaisimme taas.
Onko muilla unettomuutta samanlaiseen tilanteeseen liittyen. Auttaisiko siihen joku? En halua syödä unilääkkeitä, en ole koskaan syönyt enkä aio. Voisiko suggestopedia auttaa? Hypnoosi? Mikä vaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siihen ei muut auta kun sun pitää yrittää ratkoa ongelmiasi. Kuulostaa surulliselta että te ette voi olla yhdessä vaikka on rakkautta, mitään muuta ei tarvikkaan kun paljon rakkautta, se on se perusasia jonka päälle voi rakentaa mitä vaan jos haluaa. Et tiedäkkään kuinka 'lucky' ootkaan kun rakastat!! Joku päivä miehes löytää toisen ja sit ei oo toivoakaan enää palaamisesta, pari suhde on työtä, kovaa työtä mut jos on rakkautta, vau ja vielä paljon niin kyllä se siitä pitäis lähtee??!! Mutta sun pitää tehdä se päätös haluatko sitä tai et ja sit ala elää, unettomuuteesi sä tiedät kai syyn? selvitä se muuten sun täytyy yrittää itseäsi väsyttää esimerkiksi pitkillä juoksulenkeillä ne on hyväks masennukseenkin.
ei todellakaan ole mielestäni niin että jos on rakkautta niin kaikki onnistuu. Ketään et voi rakastaa terveeksi. Esimerkiksi jos toinen on vaikkapa alkoholisti, saat rakastaa häntä hautaasi asti, eikä se sairaus siitä parane mihinkään. Joskus on parempi suojella itseään ja lähteä koska yleensä alkoholisti sairastuttaa kaikki lähimpänsä siinä sivussa, huolimatta rakkauden määrästä.
Toinen esimerkki on väkivaltaisuus, rakkautta voi olla vaikka kuinka paljon mutta silti tämä ongelma on niin vaikea ettei siihenkään rakkaus auta. Joskus on pakko valita rakastamisen ja oman turvallisuuden välillä, itseään täytyy myös muistaa rakastaa sen verran ettei anna muiden tehdä pahaa vaan lähtee pois, vaikka se tekee kipeetä. Mutta siitä paranee, väkivallan kohteiksi joutuneista kaikki ei selviä edes hengissä.
Ja muistelet mitä mummat ja paapat sulle opetti.Kattele uusia tuulia.