Mitä olette mieltä siitä jos laittaa suhteen hetkeksi "paussille"? Mieheni ilmoitti minulle reilu viikko sitten että ei tiedä haluaako olla enää kanssani ja pari päivää sen jälkeen että hänen tunteensa minua kohtaan ovat hiipuneet. Ja nyt tänään sitten puhuimme että jos minä muutan hetkeksi muualle asumaan yhteisestä kodistamme, että hän saa viel miettiä asioita, ni mitä luulette voiko asiat enää palata "normaaliin"? Olemme asuneet vasta 3 kuukautta yhdessä ja hän sanoo rakastaneensa minua silloin, mutta miten hänen tunteensa voivat sitten parissa kuukaudessa muuttua noin täysin... Minulle tämä tuli puskan takaa, koska luulin että asiat ovat hyvin. Mies oli vain omassa päässään miettinyt asioita.
Ja hän kehuu minua, että olen ihana ihminen ja kaunis ja haluaa minua edelleen, mutta silti ei halua olla yhdessä. Mutta ei myöskään vaikuta 100 prosenttisen varmalta tunteistaan. Sanoo että ei tiedä mitä ajattelee. Hänellä on ollut paljon stressiä ja pelkään että hän näin yrittää "helpottaa" omaa oloaan.
Luuletteko että pieni tauko olisi hyvä idea?
Ja hän kehuu minua, että olen ihana ihminen ja kaunis ja haluaa minua edelleen, mutta silti ei halua olla yhdessä. Mutta ei myöskään vaikuta 100 prosenttisen varmalta tunteistaan. Sanoo että ei tiedä mitä ajattelee. Hänellä on ollut paljon stressiä ja pelkään että hän näin yrittää "helpottaa" omaa oloaan.
Luuletteko että pieni tauko olisi hyvä idea?
Vastaukset 6
Vanhimmat
että hänellä on toinen nainen mielessä, näin kävi ainakin meillä. Mitenkään yleistämättä, mutta tuttu sanoi minulle, että harvoin mies lähtee ns. tyhjän päälle, poikkeuksia toki on, toivottavasti teillä on näin, että mukana ei ole kolmatta.
... (pieni)tauko on paikallaan.
Syy: koska toinen osapuoli tahtoo niin.
Olet siitä huolimatta kaunis, ihana, rakastettava.
Tarve pysähtymiseen, taukoon, tutkailuun, olisi tullut, vaikka olisit VIELÄ kauniimpi, ihanampi, rakastettavampi.
Jos olet viisas, sinulta löytyy malttia hyväksyä se.
Hakeudu tiiviimmin muiden asioiden pariin. Yritä aidosti kiinnostua kaikesta muusta, kuin kaverisi tarpeesta taukoon suhteessanne.
Anna hänen olla tietoinen ajatuksistasi ja tunteistasi, mutta jätä hänet muuten rauhaan. Malta olla häiriköimättä.
Jos tilanne on kasvun paikka hänelle, niin sitä se on sinulle vielä enemmän, koska sinä et ole tällaista saumaa valinnut.
Älä vaadi elämältä, elämä vaatii nyt sinulta. Kuulostele, mitä.
Olet aivan oikeassa että minun pitää antaa sitten hänen olla rauhassa, varsinkin kun itse olen tätä taukoa ehdottanut. Siitä vain ei tule helppoa koska olemme päivittäin monta kertaa yhteydessä, mutta ehkä ystävien ja tahdonvoiman avulla onnistun siinä. Mutta sekin kalvaa että kauan tätä sitten jatkuu.. en voi elää toisten nurkissa loputtomiin(nyt siis menen ystäväni luo). Ja odottaa toisen päätöstä. Asioista ei ole vielä sovittu mitään, huomenna puhumme tästä asiasta, että mitä teemme.
Joudun käymään kotona välillä mutta yritän ajoittaa käyntini niin ettei mies ole kotona.
Ei tule olemaan helppoa, mutta kai se on vaan ajateltava että se mikä ei tapa niin vahvistaa.
Aivan älyttömän hyvin sanottu. Minä myös sain voimia sanoistasi. Ihanaa, että joku ihminen täällä kykenee sympatiaan ja aidosti ymmärtämään, mitä toinen käy läpi. Aidosti auttamaan.
Itse olen aika samanlaisessa tilanteessa. Samanlaisin perustein kolmenkympin kriisiä läpikäyvä mieheni purki 5 vuoden jälkeen kihlauksemme. Olemme viimeisten kuukausien jälkeen todella paljon puhuneet ja päässeetkin tilanteessa eteenpäin. Se, että palaammeko yhteen, on vielä epäselvää. Viimeiset kuukaudet ovat olleet minulle vaikeita, mutta olen saanut lohtua seuraavista sanoista:
"I believe that everything happens for a reason. People change so that you can learn to let go, things go wrong so that you appreciate them when they go right, you believe lies so you eventually learn to trust no one but yourself, and sometimes good things fall apart, so that better things can fall together."
Me molemmat kyllä pärjäämme - kävi miten kävi. Joskus asiat eivät vain ole omissa käsissämme. Joskus pitää vain antautua kohtalolle. Nyt auttaa vain aika. Sitä ei kannata hyödyntää riehumassa baareissa ja kyttäämässä toisen facebook-tiliä, vaan kehittämällä itseään. Nauttimalla syksystä, uudesta hiusväristä, uudesta harrastuksesta, ystävistä, hyvästä punaviinistä ja vaikka työnteosta tai opiskelusta. Ja vielä sellainen käytännön neuvo, että itselläni pää kestää paremmin, kun emme harrasta seksiä. On helpompi keskittyä tutkimaan omia tunteitaan, kun ei antaudu toiselle.
Hei sinulle!
Mun oli iha pakko kirjuuttaa muutama rivi :D
Nimittäin....olen itse sun kaveris kaltaisessa tilanteessa, mut naisena. Kaveri mua 10 vuotta nuorempi ....oltu kolme kk ku pers ja paita. Itsellä oma aika jääny kokonaan pois ja kun en halunnut toista loukata sanomalla " et voisitko olla tulematta muutaman päivän" niin kävi just niinku ei pitäny. Eli mulla keitti yli ja en halunnut nähdä koko miestä, en kuulla enkä mitään muutakaan. Tuli tunne et tukehdun. Vaan siksi et olin aiemmin tottunut myös omaan aikaan, joka oli nyt kokonaan jäänyt pois...omat hommat joita olin tottunut tekemään, niitä ei voinu tehä ko toinen loukkaantui....tuntui et ei voi olla omien lasten kanssa koska toisella "ylimääräinen" olo .....huoks....
Tämän kaiken taustalla 2 kk valvottuja öitä " kaveri pitää ääntä nukkuessaan" ...en tohtinut sanoa etten voi/ halua enää nukkua vieressäsi. Lasteni " ei yhteiset" omat murheet joihin hän ei ole osallinen, mutta jotka rassaa minua äitinä.
Tätä on vaikea edes pukea sanoiksi...
Tiedän vaan et olis pitäny jo aikasemmin sanoa hänelle , et hei kuule...haluaisin/ tarvitsen omaa aikaa muutaman päivän jotta kykenen jatkamaan ilman tunnetta että tukehdun.
En vaan halunnut loukata! Tosiasiassa kävi niin et mulla meni liian pitkälle, oli pakko sanoo et älä tuu tänne ja sitte toinen loukkaantui...ei voinu edes ymmärtää koska ei tiedä miks.
Näin kun on jo elänyt ne teinivuodet ja kuitenkin läheisyys ja parisuhde ovat asioita joidenka eteen on valmis tekemään töitä, niin toivoo että ihmiset puhuisivat ja yrittäisivät ratkaista ongelmia ennenku on liian myöhäistä. Harmittaa aivan suunnattomasti etten uskaltanut puhua itse kun olisi vaan pitänyt :(
Sinulle joka aloitit keskustelun, toivon ymmärräystä. Aina ei ole kyseessä toinen nainen tai mies. Joskus vaan muutokset tulevat niin nopeasti ettei niitä osaa/ tajua käsitellä asian vaatimalla tavalla . Siinä kohtaa aikalisä on poikaa...muutoin käy helposti niin, et homma menee karille kun ei jaksa eikä osaa toista ymmärtää.
Hyvässä suhteessa on tilaa molemmille ilman riitaa ja syyttelyä. Joskus tauko on paikallaan!
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle :)
Puhelin soi ku jääkapista loppuu ruoka ja kalja sekä sukat ja paidat likaantuu.Jos ei soi lähet liikenteeseen ja olet sellanen söpöliini muille miehille.