Yksi kolmikymppinen mieskaverini vaikuttaa sairastuneen anoreksiaan!?! Aiemmin laihdutti paljon, mutta nyt sitten on mennyt yli ja muutama muukin ystävä on alkanut olla tosi huolissaan. Näkyy sekä ulkonäössä, että henkisesti ruoasta on tullut jatkuva kyttäyksen ja ahdistumisen paikka. Hän elää hirveän säännösteltyä ja kurinalaista elämää.
Miten auttaa aikuista ihmistä. Hän ei seurustele, ja ystävät eivät kai uskalla puuttua aikuisen ihmisen asioihin, koska hän hermostuu siitä ja veikkaisin, että laittaa helposti välit poikki jos muut "puuttuvat" hänen asioihinsa. Silti jo ulkonäöstä näkee, että hän voi huonosti.
Onko mitään keinoa auttaa ilman, että hän kokee sen omiin asioihinsa tuppautumisena? Jos ei ole, niin miten voi auttaa toista väkisin, jotakin on oikeasti pakko alkaa kohta tehdä, ennenkuin hän on tipassa. Onko parempi, että hänen mieskaverinsa yrittäisi auttaa häntä kuin että nainen puuttuu siihen, varsinkin kun en seurustele hänen kanssa ja ei ole tarkoituskaan. En sillä tavalla ole läheinen, mutta ystävä tai kaveri kuitenkin.
Miten auttaa aikuista ihmistä. Hän ei seurustele, ja ystävät eivät kai uskalla puuttua aikuisen ihmisen asioihin, koska hän hermostuu siitä ja veikkaisin, että laittaa helposti välit poikki jos muut "puuttuvat" hänen asioihinsa. Silti jo ulkonäöstä näkee, että hän voi huonosti.
Onko mitään keinoa auttaa ilman, että hän kokee sen omiin asioihinsa tuppautumisena? Jos ei ole, niin miten voi auttaa toista väkisin, jotakin on oikeasti pakko alkaa kohta tehdä, ennenkuin hän on tipassa. Onko parempi, että hänen mieskaverinsa yrittäisi auttaa häntä kuin että nainen puuttuu siihen, varsinkin kun en seurustele hänen kanssa ja ei ole tarkoituskaan. En sillä tavalla ole läheinen, mutta ystävä tai kaveri kuitenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei auta nyt muu kuin järjestää mies ammattilaisten autettavaksi.
Anoreksiaa sairastava ei välttämättä koe olevansa sairas joten ei ihan noin vain ymmärrä miksi joku puuttuu hänen elämäänsä. Vaikka ymmärtäisi niin tarvitsee ammattilaisen apua.
Ihan yksilöllistä ja ihmisten välisistä suhteista riippuu kenen väliintulon mies ymmärtäisi ja hyväksyisi parhaiten.
Kerrotun perusteella tilanne on tosi paha ja mun mielestä pitäis vaan suostutella mies hakeutumaan lääkärin juttusille tai jos mahdollista niin anoreksiaan erikoistuneen ammattilaisen juttusille.
asian tekee vaikeaksi se, että hänellä on lähipiirissä ammattilaisia. Sitä en tiedä, miten paljon hän on heidän kanssa tekemisissä, mutta "suutarin lapsella ei ole kenkia" ainakaan tässä tapauksessa ja voi olla että tekee asiasta vielä vaikeamman. Ja siksikin hän saattaa kokea muidenkin puuttumisen niin ankarasti.
Olisko parempi, että hänen mieskaverinsa koettais asialle tehdä jotakin, vai onko väliä onko se nainen vai mies?
onko sillä periaatteessa väliä puuttuuko asiaan nainen vai mies. Pitäisi kyllä olla joku sellainen suht läheinen ihminen joka asian ottaisi puheeksi.
Jos naisena puutut asiaan, etkä ole hänelle kovin läheinen tai ns. hyvä ystävä, hän voi kokea sen nolona tilanteena ja todellakin ahdistavana.
Itseni kohdalla ongelmaan puuttui lähisuku, mutta sekään ei juuri auttanut ensin. Ja itse koin sen ahdistavana tilanteena, koska mielestäni itsessäni ei ollut mitään vikaa.
Vasta siinä vaiheessa kun taisteltiin ns. elämästä ja kuolemasta myönsin itselleni, että olin sairas.
No tuo on kyllä totta että jos lähipiirissä on alan ammattilaisia niin kynnys autettavaksi tai edes asiasta juttelemiseksi on korkeampi.
Minähän olen kans syrjäytynyt ja vältän joitain juttuja juuri sen vuoksi että siellä on vanhempien ystäviä töissä.
Minä ottaisin mieluimmin naisen kuin miehen juttelemisen ja muun avun vastaan, mutta mahdoton arvailla miten tuo mies asian kokee.
En oikein usko että kummankaan väliintulo olisi loppujen lopuksi vahingollinen joten yrittämään vain. Miksei vaikka yhdessäkin.
Ei miehen tilanteesa saa liian suurta vastuuta kuitenkaan ottaa ihan oman jaksamisen vuoksi.
Löytyisiköhän lähipiirin ulkopuolelta mitään apua.
Tahdon vastainen hoito voi olla yksi vaihtoehto, joskin aika raju mutta onhan tilannekin aika paha, en vaan tiedä miten toimii nykyään.
Vertaistuki ei ehkä tule kysymykseen koska anoreksiaa sairastavien ja sairastaneiden vertaistuki keskittyy yleensä vain anoreksian tukemiseen.
Paha tilanne kyllä, mutta hyvä että edes joku välittää ja uskaltaa.
myöskin, että siihen ei auta kuin ammattiapu.
Vaikka nainen olenkin, niin olettaisin että mieskään ei koe olevansa millään tavalla sairas.
Itse sairastuin nuorena anoreksiaan, enkä myöntänyt että olisin ollut millään tavalla sairas. Peilistä näkyi myöskin erilainen kuva itsestäni kuin minkälaisen muut näkivät.
Avun hankkiminen aikuiselle ihmiselle voi olla vaikeaa kyllä, jos ihminen ei itse koe niin että apua tarvitsisi.