Mulla on useempi mieskaveri, joiden kanssa pidän yhteyttä. Puolin ja toisin on pidetty, ja en yleensä laske tai mieti, että milloin ja kenelle, vaan silloin kun tuntuu siltä. Eikä asia ole aiemmin häirinnyt. Nyt sitten on yhteen tullut oltua yhteyksissä useemman kerran peräkkäin. Ei sovi nähdä, ei ole kuulunut mitään aikoihin ja oma-aloitteisesti hänkään ei ole mitään tehnyt. Tiedän, että on kiireinen, olen silloin tällöin jotain kuulostellut, mutta nyt on alkanut itsellä jo vähän nousta kynnys. Koska oletan, että
A)yhteydenpito vois olla jotakuinkin molemminpuolista laskematta, muttei yksipuolista
B) oletan, että miehet aika herkästi saattaa haluta ajatella, et kaveri olis tyrkky vai miettiikö miehet edes täntyyppisiä ja millaset miehet miettii jos miettii.
Kysynki teiltä, missä menis raja, että millon esim henkilökohtaisesti saattaa tuntua, että alkaa riittää? Tai että mies ahdistuu. Mä en ole tehnyt tästä aiemmin itselle ongelmaa, mutta kyllä kieltämättä harmittaa kun se kynnys vaan tuntuu sit kasvavan itselläkin pikkuhiljaa.
Näppituntumalla kertokaapa, missä menee sellainen määrän raja, että oikeasti voi päätellä, et ei kiinnosta, kun toinen vaihtoehto on se, ettei oikeasti ole mitään ongelmaa, vaan on vain kiireistä.
A)yhteydenpito vois olla jotakuinkin molemminpuolista laskematta, muttei yksipuolista
B) oletan, että miehet aika herkästi saattaa haluta ajatella, et kaveri olis tyrkky vai miettiikö miehet edes täntyyppisiä ja millaset miehet miettii jos miettii.
Kysynki teiltä, missä menis raja, että millon esim henkilökohtaisesti saattaa tuntua, että alkaa riittää? Tai että mies ahdistuu. Mä en ole tehnyt tästä aiemmin itselle ongelmaa, mutta kyllä kieltämättä harmittaa kun se kynnys vaan tuntuu sit kasvavan itselläkin pikkuhiljaa.
Näppituntumalla kertokaapa, missä menee sellainen määrän raja, että oikeasti voi päätellä, et ei kiinnosta, kun toinen vaihtoehto on se, ettei oikeasti ole mitään ongelmaa, vaan on vain kiireistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielestä kaverisuhteissa, siis pitkissä sellaisissa, aina se yhteydenpito muotoutuu aikojen mittaan tietynlaiseksi. Siihen vaikuttaa, niin monet asiat, miten tiivistä yhteydenpidon on oltava.
Mullakin on yksi mun parhaista pitkäaikaisimmista ystävistä sellainen, ettei nähdä sen kanssa usein, ehkä keskimäärin kerran vuodessa. Muutaman kerran vuodessa sitten ollaan yhteydessä muilla tavoin. Eikä se mun mielestä edes vaadi enempää. Sen tietää, että se toinen on olemassa, eikä häviä mihinkään ja tietää että siihen voi luottaa ja tarvittaessa se on puhelinsoiton päässä aina.
No, esimerkkitapaus nyt oli naispuolinen ystävä, mutta on mulla miespuolinenkin samalla tavalla.
Jos sen kaveruuden mitta siis on se, kuinka usein nähdään ja soitetaan toiselle ja niiden varaan ainoastaan se kaveruus on rakennettu, niin se on musta tosi heikolla pohjalla silloin se kaveruus, koska nuo ei yksistään kerro sen suhteen vahvuudesta yhtään mitään.