Salarakkaani oli salarakkaani jo vuosia sitten. Liekki ei ole koskaan sammunut. Tässä välissä vain minä olen mennyt naimisiin ja hän on eronnut, eli tilanne on nyt päinvastainen kuin aiemmassa "sessiossa".
Tämä mies osaa pitää minusta huolta aivan uskomattomasti, on aina osannut! Tietää mikä kolahtaa ihan joka saralla. Huomioi, muistaa, tekee ja toimittaa - pyytämättä.
En rakentele pilvilinnoja, mutta haluan elää loppuelämäni hänen kanssaan! En vain tiedä kuinka ottaisin eron aviomiehestäni... Siihenkin suuntaan tunteita sekä ennenkaikkea tottumusta ja taloudellisia sitoumuksia jäljellä. Mieheni ei ole paha eikä huono, mutta kohtaamme pelkästään älyllisellä tasolla. Salarakkaan kanssa taas kohtaamme tunteen ja toimintamallien tasolla. Elämä tuntuu enemmän elämältä---
Tuntuu siis että oma aviomies, jonka kanssa elän arkipäivää, on niin kaukana ja salarakas niin lähellä, vaikka en näe häntä kuin kerran kuussa.
Tämä mies osaa pitää minusta huolta aivan uskomattomasti, on aina osannut! Tietää mikä kolahtaa ihan joka saralla. Huomioi, muistaa, tekee ja toimittaa - pyytämättä.
En rakentele pilvilinnoja, mutta haluan elää loppuelämäni hänen kanssaan! En vain tiedä kuinka ottaisin eron aviomiehestäni... Siihenkin suuntaan tunteita sekä ennenkaikkea tottumusta ja taloudellisia sitoumuksia jäljellä. Mieheni ei ole paha eikä huono, mutta kohtaamme pelkästään älyllisellä tasolla. Salarakkaan kanssa taas kohtaamme tunteen ja toimintamallien tasolla. Elämä tuntuu enemmän elämältä---
Tuntuu siis että oma aviomies, jonka kanssa elän arkipäivää, on niin kaukana ja salarakas niin lähellä, vaikka en näe häntä kuin kerran kuussa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
miten ottaa avioero, no mene kuntasi lähimpään maistraattiin niin he kyllä neuvovat. Pitää täyttää joku paperi ja allekirjoittaa ja siinä se. Tosin siinä on se puolen vuoden turha aika, mutta mikään laki ei määrittele kenen kanssa ja missä asuinpaikassa se pitää viettää. Puolen vuoden päästä vaan vahvistus tahdolle ja siinä se.
Voi olla, että salarakkaasi nyt ottaa huomioon sua kaikella tavalla, mutta luulenpa että tilanne teilläkin muuttuu heti kun arki alkaa. Voit olla siitä melko varma.
salarakkaan kanssa yli seittemän vuotta, kun tavattiin vain joka toinen viikonloppu ja kerran vuodessa etelänviikko.
tapahtui...?
Kysyy perfect!
Olens samaa mieltä.
Itse tapaan välillä aiempia ihastuksiani joihin olin aikoinaan jopa tulisesti ihastunut.... kyllä se on ihmeellinen tuo ajan kulku, kun häviää kiinnostus niihin joihin aikoinaan ihastui. En suunnittele eroa nykyisestä kumppanistani. Aika on näyttänyt että ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan.
Moni kakku päältä kaunis.
Monesti uskottomuus on hoitamattoman parisuhteen syndrooma. Se, että onko se uusi salarakas oikea tai väärä - on erityisen vaikea arvioida sellaisessa tilanteessa jolloin nykyinen suhde reistailee.
Eroa nyt helvetti äkkiä, jos se salarakas on tärkeämpi kuin oma mies!
Sitten KUN miehesi saa tietää, niin ihan kaikki menee pilalle. Niin meni meilläkin kun akka jäi salarakkaastaan kiinni. Enää sen salarakas ei haluakaan sitä, vaikka väitti haaveilevansa yhteisestä elämästä vaimoni kanssa ( luin sellaisen tekstiviestin).
Enkä minäkään enää halua sitä akkaa. Niin käy kohta sullekin. Jäät yksin! Se onkin kyllä sulle oikein,mokoma h***a!
Tässä viestissä en halua sen kummemmin ohjailla tiettyjä henkilöitä tiettyjen henkilöiden luo. Haluaisin että ensin löydettäisiin rakkaus ja sitten vasta mietitään kenen kanssa jatketaan tulevaa aikaa.
Mitä tapahtuu vaalikampanjoissa? - ehdokkaat ovat mitä mielyttävimpiä ja ihanimpia jotta heidät valittaisiin, sitten eivät kuitenkaan pysty kaikkia ottamaan huomioon. No, voihan se onni osua kohdalleenkin mutta vasta aika näyttää sen asian. Hyvin moni on sanonut että "heti kun muutimme yhteen, totesimme että samaa arkeahan tämä on" ja "miks se rupes pihtaamaan heti ku muutettiin yhteen" ja "heittäytyi laiskaksi kun mentiin naimisiin"
Vanha tuttu viisaus on siinä että minkä hekumassa kylvää sen katkeruudessa niittää. Ja "naapurin ruohomatto on vihreämpi" - toki tottahan se voi olla jos ei itse hoida omaansa.
Rakkaus ja ihaileminen ei ole lainkaan sama asia. Ihaileminen on pahimmassa tapauksessa eräs itsekkyyden ilmenemismuodoista. Se mikä on nykyajan ongelma, on rakkauden puute. Ihmiset eivät edes tiedä mitä on rakkaus.
Oikea rakkaus ei etsi omaansa. Oikea rakkaus ei kysele sitä että kuka antaa minulle eniten. Oikea rakkaus ei hylkää omaa puolisoa. Pakoonlähteminen ja hylkääminen ovat toki myös eri asia ja pakoonlähteminen henkisessäkin itsesuojelumielessä on juuri oikeaa itserakkautta eikä egoismiä.
Jos joku mies palvelee jotain naista, kyseessä ei välttämättä ole rakkauden teko vaan palkitseminen. Naisessa on kenties jotain piirteitä jotka miestä kiihtoo, ja mies haluaa palkita. Kyseessä on palkitseminen, ja palkitseminenkin tuntuu ihanalta ja ei se väärin ole. Eri asia on silloin kun puhutaan rakkaudesta. Vasta silloin kun nainen ei millään tavalla eikä mitenkään ansaitse palkintoa, mutta mies palvelee naista siitä huolimatta - silloin mies todella rakastaa.
Ja toinen asia mitä ei nykyään ymmärretä: Vihastuminen ei ole rakkauden vastakohta. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
Riippumatta valinnoista, onnea valintoihin. Monesti toinen henkilö voi olla parempi vaihtoehtokin, mutta itse olen joutunut vastaavassa tilanteessa tekemään ensin töitä oman itseni kanssa ja koin siitä olevan suurta hyötyä. Se mitä luulin yhteensopivuusongelmiksi, olivatkin pelkkää itsekkyyttä jonka jouduin romuttamaan ja romuttamisprosessi on edelleenkin käynnissä - se on tuskaa mutta kannattaa.
Toisaalta elämäntyylikseen voi valita ihastumissurffailun mutta on otettava huomioon että seikkailu maksaa henkisen energian muodossa - se on riippuvuusmuoto kuten työnarkomaniakin, tai alkoholi, tms. Alkoholi pysyy verissä vain hetken verran mutta ihastuminen kestää sentään jopa 1000 päivää.
Hei!
Kiitos pohdinnastasi "maanviljelijä Hermann". Silloin ensimmäisessä "sessiossa" annoin miehen VASTOIN TAHTOANI mennä, sillä näin että konflikti pienten lasten perheenisänä oli liian vaikea. Hän olisi jatkanut samanaikaisesti sekä aviosuhteessaan että minun kanssani, mutta minä tein sille lopun.
Paradoksaalista kyllä, kuten jo kerroin, nyt tilanne on päinvastainen. Nyt minä olen se naimisissa oleva "puolikas".
On totta että oma parisuhteeni on vaikeassa tilassa ja tuntuu ottavan enemmän kuin antaa. Tässä sen tarkemmin erittelemättä, olen tehnyt todella suuria uhrauksia avioliittomme eteen, mutta mieheni ei kunnioita niitä vaan pitää kaikkea itsestäänselvyytenä.
Siis kukka jota kastelin kasvoi upeasti vaikeissa olosuhteissa, mutta ei ymmärtänytkään kääntää oksiaan aurinkoa kohti vaikka kuinka kastelin ja hoidin.
Tästä kai turhautuminen sitten lähti ja kun satuin tapaamaan tämän toisen miehen - en etsinyt häntä käsiini - mopo vaan karkasi käsistä.
Nyt tämä villi mopokyyti on alkanut miellyttää ja huomaan että itse asiassa juuri tältä elämän pitää maistua. Hulluttelulta yhdessä!
Lisäksi tämä kukka on hyvin helppohoitoinen: Yhtäältä se kestää kastelutta viikkoja, mutta toisaalta se sopeutuu paripäiväiseen tehokasteluun nuukastumatta...
Jaa, mitähän tuol alkuperäises viestis kerroit "kohtaavasi" aviomiehesi kanssa älyllisellä tasolla ja tässä viestissä miehesi ei kunjoitakkaan suuria uhrauksiasi. Yleensähän omaa kumppania syytetään niistä syistä, jotka itsellä on huonosti ja kun et huomaa omaa tilaasi. Ja sinulla se on oman aviomiehesi kunjoittaminen, se sinulta puuttuu. Harmittaa miehesi puolesta.
makuista kirjoitusta! Minä koen saaneni "vettä" noista kommenteistasi. Täällä on oikeasti ajattelevia, rakastavia ihmisiä. Kiitos siitä, kaikkea hyvää elämääsi!
Jos kipinä pysynyt jo noinkin kauan, niin mitä odotat enää? Ymmärrän tottumukset, mutta niistä pääsee eroon.Raha-asiat voi järjestellä.
Rakastuin itse tässä reilu vuosi sitten, olen edelleen umpirakastunut tähän mieheen. Hän on siis naimisissa, odottelen hänen "vapautumistaan".Tunnemme kyllä toisemme jo vuosien takaa, mutta rakkaus roihahti ainakin itselläni todella yllättäen. On ihanaa ilahduttaa, piristäää toista kesken päivän kivalla viestillä, meilillä tms. Tilanteen takia emme nyt seurustele, mutta tapaamme usein eri yhteyksissä ja vaihdamme kuulumiset, katseet yms.
Tämä kiduttava odottaminen...
Oletko ajatellut että ehkä aviomiehelläsikin voi olla salarakas?Ehkä hänkin haluaa liitosta eroon, tuntee sut etäiseksi? Minä sinuna ryhtyisin toimiin, keskustele aviomiehesi kanssa, rehellinen avoin keskustelu ja siitä se lähtee..Onnea matkaan!
En puhunut tästä aiemmin mutta olet oikeassa, miehelläni on myös salarakas eli nainen jota hän tapailee säännöllisesti. En tiedä, harrastavatko he seksiä, mutta en usko.
Koska koen olevani "jäävi" oman salarakkaani takia, en ole puuttunut tähän "ystävyyteen" mitenkään. Korkeintaan olen sivulauseissa kannustanut etsimään sellaista seuraa jossa viihtyy ja voi olla oma itsensä.
Olen myös sanonut että vain onnelliset ihmiset voivat levittää onnellisuutta ympärilleen. Tästä johtuen onnen tavoittelu on sallittua (myös epätyydyttävässä avioliitossa).
Niinpä molemmat hiippaillaan omilla tahoillamme... ja odotetaan... kuuta nousevaa.
Sen sijaan että tartuttas toimeen, kuten neuvokkaasti ehdotat.
Ei kai olla vielä niin pitkällä...? Tai sit ollaan molemmat pupupöksyjä!
pistäkää eropaperit kuntoon! Vai ajatteletteko pysyä avioliitossa jonkinlaisena turvatakuuna?Että jos tää ulkopuolinen suhde ei sitten tärppääkäään, niin on ainakin aviolitto..Onko se oikein? Vai viehättääkö tämä ns.kielletty rakkaus? Mä kyllä sinuna ottaisin eron, huolimatta siitä miten salarakkaan kanssa käy tulevaisuudessa.Jos ei tän kanssa tärppää, varmaan löydät myöhemmin uuden onnen.
Olen itse kauan sitten eronnut, ja jokin aikaa sitten löysin ihanan miehen,mutta varatun.NIin on,jokainen tavoittelee onnea kuten sanoit.Luulin tämän miehen olevan onnellinen liitossaan, mutta asiat olikin toisin.Nyt meilläkin hiippaillaan tahoillaan, ja odotetaan kuuta nousevaa..tuskallista odottelua, johon saa lievitystä pienistä onnen hetkistä!
Hyvää jatkoa!Eiköhän se kuu sieltä nouse kun sen aika tulee..
Joskus viellä tajuat kuinka sairasta tuo oli! Saattaa olla, että silloin myös vihaat itseääsi ja petturuuttasi, mutta ole silloinkin itsellesi armollinen. Me kaikki teemme joskus virheitä ja virheiden kautta oppimme. Minkähän takia halusit ilmoittaa asiasi meille?