Neuvoton...ja ärsyyntynyt...

Joo...elikkä esitän näin..
Olen ollu avoliitossa nykyisen miehen kanssa kolme vuotta, ja hän haluaisi lapsia kovastikin.
Mutta jokin minussa jarraa vastaan, ei siinä mitään pidän lapsista.
Varmaan asiaan saattaa vaikuttaa se että meni tosi huonosti edellisen miehen kanssa, saatoin olla yksin neljän seinän sisällä kolmekin viikkoa kun mies oli ryyppyreissuillaan, ja suhteeseen kuului pahoinpitelyä, uhkailua...yms..
Nykyinen mies ei ole tällainen, aivan erilainen...=)
Mutta silti jokin minussa sanoo että kaikki ne on samanlaisia, eli en jotenkin usko että mies ottaisi asiakseen olla lapsensa kanssa. Vaikka hän haluaa lapsia kanssa.
Eli jotenkin olen menettänyt luottamuksen miehiin.
Olen työelämässä ja juurtunut sinne, joten olisi kait varmaan ihanaa olla välillä kunnolla kotonakin.
Uskon että jos en halua nykyisen miehen kanssa lapsia, hän haluaa erota, koska hän puhuu tästä taukoamatta, siis siten että oispa kiva jos ois vauva perheessä...sun muuta.
Kaiken huipuksi hänen sukulaiset kysyy kanssa millonka me tehdään lapsia.anopista myöten kavereihin kysyvät...hermo menee.
5924
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hoida pääsi kuntoon.
Et voi rankaista nykyistäsi exien tekemisistä.

Äänestä
  • Luuletko että jos itse olisit kokenut vastaavaa niin olisit heti haluamassa lapsia toisen miehen kanssa. Ja mähän tiedän mitä se lasten hoitaminen on...mies ei.

    Äänestä

on se, haluatko SINÄ lapsia. Nyt, vuoden päästä, joskus myöhemmin, ei koskaan...

Nykyinen miehesi voisi olla todella hyvä ja vastuuntuntoinen isä, mutta ei lapsia kannata hankkia vain siksi, että "hyvä mies ansaitsee niitä". Lapset ovat kuitenkin usein, varsinkin pieninä, enemmän naisen vastuulla ja siksi kannattaakin miettiä tarkasti, missä vaiheessa elämäänsä haluaa ottaa niin isoa vastuuta. Vai haluaako ollenkaan.

Sukulaisten ja tuttujen kyselyihin ei tarvitse vastata yhtään mitään. Ylipäätään on äärimmäisen moukkamaista udella kenenkään lapsentekoaikeita, ne ovat jokaisen parin omia asioita.

Äänestä

tekemässä lapsia kun olette jo kolme vuotta olleet yhdessä.
Älä oikeasti rankaise nykyistäsi exästäsi. Sillä siltä se kuulostaa. Olet saanut ihanan miehen jonka kanssa olet jo hetken aikaa ollut. Miten voit sanoa että olet menettänyt luottamuksesi miehiin? Kun nykyisesi on aivan erilainen.
Kyllä sä nyt mietit ihan jotain muuta. Et voi sanoa kolmen vuoden jälkeen että kaikki miehet ovat samanlaisia.
Ehkä vika on siinä että halutaan ryvetä säälissä,kun joskus on kohdeltu huonosti. Ja saada siitä sääliä... hei,siitä on ne hemmetin kolme vuotta jo! Nyt elämä järjestykseen ja unohda joku kolmen vuoden takainen tapahtuma. Itse kullakin on ollu paskoja äijiä. Nostan käden pystyyn.
Kun jää surkuttelemaam entisiä tapahtumia voi olla että mies ottaa hatkat kun ei jaksa sitä kuunnella. Hän kun ei ole siihen syyllinen eikä osallinen milläänlailla.
Elä tätä hetkeä ja nauti hyvästä miehestäsi! Entiset paskat heitetään unholaan. Niin minäkin olen tehnyt,vaikka todella pahaa on tapahtunut. Onneksi ei mennyt usko miehiin ja nyt on maailman ihanin mies ja perhe.

Äänestä

Jos olet uskaltautunut aloittamaan uudelleen pettymysten jälkeen,niin ajattele ihmeesti,että olen lukenut monta kirjaa ennen sinua,vain sinua luen nyt,Profeetta Kahlil Kipran kirjoitti muinoin jo samaisesta aiheesta. Hänellä oli jo silloin kuningasajatuksia, jotka pätevät tänäkin päivänä.Jos teet lapsia tähän epävarmaan maailmaan ilman omaa tahtoasi,niin mieti,että Sinä olet siitä vastuussa. Kaksikymmentä seuraavaa vuottasi ei riitä,siihen kuluu koko jäljellä oleva elämäsi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


#Heli# kirjoitti:

Joo...elikkä esitän näin..
Olen ollu avoliitossa nykyisen miehen kanssa kolme vuotta, ja hän haluaisi lapsia kovastikin.
Mutta jokin minussa jarraa vastaan, ei siinä mitään pidän lapsista.
Varmaan asiaan saattaa vaikuttaa se että meni tosi huonosti edellisen miehen kanssa, saatoin olla yksin neljän seinän sisällä kolmekin viikkoa kun mies oli ryyppyreissuillaan, ja suhteeseen kuului pahoinpitelyä, uhkailua...yms..
Nykyinen mies ei ole tällainen, aivan erilainen...=)
Mutta silti jokin minussa sanoo että kaikki ne on samanlaisia, eli en jotenkin usko että mies ottaisi asiakseen olla lapsensa kanssa. Vaikka hän haluaa lapsia kanssa.
Eli jotenkin olen menettänyt luottamuksen miehiin.
Olen työelämässä ja juurtunut sinne, joten olisi kait varmaan ihanaa olla välillä kunnolla kotonakin.
Uskon että jos en halua nykyisen miehen kanssa lapsia, hän haluaa erota, koska hän puhuu tästä taukoamatta, siis siten että oispa kiva jos ois vauva perheessä...sun muuta.
Kaiken huipuksi hänen sukulaiset kysyy kanssa millonka me tehdään lapsia.anopista myöten kavereihin kysyvät...hermo menee.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu