Oletko kateellinen?

Ei minulla kyllä mitään ole, mutta kateudesta nyt ainakaan ei ole apua. Päinvastoin hienoa jos edes joillakin menee paremmin. Jos eivät ole vähäosaisia hyväksikäyttäviä ja halveksuvia elitistiloisia. Minun osani on olla galaktinen syrjäytynyt ja pian ehkä myös galaktinen asunnoton. Elämä on mitä on jokaiselle.

En tunne ketään palstalaista, enkä tiedä heistä mitään sellaisia asioita, joista voisi olla kateellinen.

Tai ehkä jotkut osaa kirjoittaa sujuvampaa tekstiä, siitä voisi kadehtia...

En ole varsinaisesti kenellekään ihmiselle kateellinen. Olen ennemminkin kateellinen jostain yksittäisestä asiasta. Vaikkapa jollekin kaverilleni, joka on juuri hommannut uuden, hienon auton. Mieleen tulee, että olisipa hienoa, jos minullakin olisi samanlainen. En minä silti hänen elämäänsä muutoin kadehdi.

Virtuaalimaailmassa ei kannata ketään kadehtia.

Ihan kiva, jos joillakin asiat luistaa hyvin. Se kannustaa itseäkin. Tuntuis vieraalta haluta olla joku toinen ihminen ja elää jonkun toisen elämää. En vaihtais, vaikkei nyt niin lujaa menekään. Ehkä tää tästä vielä paranee...

...niille joilla on hyvä parisuhde. Toi kateus on mennyt jo siihen pisteeseen, että en voi olla oikein missä tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, koska vitut kasvaa sellaisiin mittoihin, ettei mitään rajaa.

Mitään muuta multa ei oikeastaan puutukaan.

Vaikka pidänkin monien palstalaisten ominaisuuksista, en silti oikein osaa mitään kateellisuutta tuntea. Täällä kaikki kuitenkin on niin virtuaalista...

Kateus ei tietenkään sinänsä ole vieras tunne. Mulla ne on enemmänkin liittynyt sellaisiin tilanteisiin, joissa itsellä on ollut surkea olo ja sitten "joutuu" vierestä seuraamaan toisten onnea. En tiedä onko se varsinaista katettua vaiko haikeutta omasta tilanteesta, mutta nykyään tuollasta fiilistä ei enää ole kun elämäntilanne on heittänyt häränpyllyä noista ajoista.

Materiasta en muista oikein koskaan olleeni kateellinen.

Ilmeisesti täydellinen koska kateus on mulle vieras käsite. En mä ikinä saa itteeni kiinni kadehtimisesta, mutta ei se kyllä oikeasti tee musta täydellistä ihmistä.. hieman siedettävämmän vaan :)

Aivan satapros. rehellinen vastaus on, että en ole kateellinen kenellekään "palstalaiselle". Enpä oikein osaisi tuntemattomia palstakirjoittajia kadehtia ( en edes tunne näitä palstalaisia hlö. koht.). Keskustelupalsta on mulle keskustelupalsta.

Ei kateus mulle tietenkään vieras tunne ole, mutta ne ihmiset, joita korkeintaan ehkä voisin kadehtiakin, saattais olla joitakuita oman (ammatillisen) alani osaajia, joilla on käynyt esim. erityisen hyvä mäihä jossakin työjutussa. Noissakin tilanteissa kateuden tunteeni on kuitenkin hetkittäistä, enkä yleensäkään tapaa jäädä rypömään sellaisiin tunteisiin. Ja: Sellaisia ihmisiä tuskin löytyy näiltä palstoilta.

vaan asioille. Eiks se oo vaan normaalia.

Vai kateellinen...? No, joskus mä tunnen kateuden pistoksen sisälläni kun luen hyvää kirjaa. Varsinkin novelleja. Esim. nyt aloitin Jari Olavi Rantalan Varasuunnitelma-nimistä esikoiskokoelmaa ja heti alkuun tuli niin napakoita ja tiivistettyjä lauseita, että... Mä kadehdin joskus yksinkertaistamisen ja tiivistämisen taitoa, joo. Täällä ihailen joskus kun joku gek-ko on rakentanut fi-fi-neidin kaltaisia fiktiivisiä hahmoja niin täydellisesti. Itsellä ei ole aikaa ja ehkei mielenkiintoakaan, mutta kadehdittavaa tavallaan, kyllä:)

Joulupukille, sillä on huomattavasti enemmän lahjoja mitä minulla :D

Pitäisi olla jollekkin kateellinen, eikö omaan elämäänsä voi olla tyytyväinen ?

No, ainahan sitä kyl välillä ajattelee et miksi mulla ei voisi asiat olla kuin tuolla. Kateutta se ei välttämättä kuitenkaan ole.

Näillä palokoilla mennään mitkä on jaettu ja siitä minä ainakin olen onnellinen.

..hauskaa lukea tää ketju. Ihminen, joka väittää, ettei koskaan ole kateellinen kenellekään, on yleensä kateellisempi kuin itse p*kele.:D Todettua arkielämästä.;)