Miehelläni ei ole kavereita, ei ainakaan enää kovin monta. Osa on muuttanut paikkakunnalta, osa taas jäänyt muuten pois kuvioista. Mies ei myöskään pidä juurikaan yhteyttä perheeseensä, vaan on ikäänkuin adoptoinut minun perheeni itselleen.
Miehelläni oli vakiokaveriporukka. Kun minä tulin kuvioihin, nämä kaverit alkoivat nälviä miestäni milloin mistäkin. Oli kamalaa joskus olla mukana heidän illanistujaisissaan, kun miestäni aina kiusattiin. Tomerana tyttönä pistin sitten jätkille jauhot suuhun ja kiusasin heitä leikkimielisesti takaisin, kun omani vaan lammasmaisesti sieti kaiken.
Tästä seurasi se, että miehen kaverit eivät voineet enää sietää minua. Osasyynä siihen varmana myös se, että olen ammatillisesti ja ulkonäöstäni huolehtimisen tasolla hiukan eri kastia kuin heidän kiltit kotivaimonsa. Tyypit kysyivät suoraan mieheltäni, miksi hän on minun kanssani. He myös yrittivät erottaa miedät väittämällä esim. että mieheni pettää minua.
Totesin miehelleni, että ellei hän saa kavereitaan kuriin ja lopettamaan moista vihjailua, jota toistui pari vuotta, niin sopii valita. Minä vai kaverit. Mies valitsi minut.
On kuitenkin ikävää, kun minulla on paljon kavereita, ja miehellä ei juuri enää sitä vähääkään. Toisaalta, mitäpä tuollaisilla kavereilla tekee... Mutta hän ei tunnu ystävystyvän kovin helposti uusienkaan ihmisten kanssa. Huolettaa. Jos meille tosiaan tulisi ero, mitä miehelle tapahtuisi, kun hänellä ei juuri olisi muita ihmissuhteita?
Miehelläni oli vakiokaveriporukka. Kun minä tulin kuvioihin, nämä kaverit alkoivat nälviä miestäni milloin mistäkin. Oli kamalaa joskus olla mukana heidän illanistujaisissaan, kun miestäni aina kiusattiin. Tomerana tyttönä pistin sitten jätkille jauhot suuhun ja kiusasin heitä leikkimielisesti takaisin, kun omani vaan lammasmaisesti sieti kaiken.
Tästä seurasi se, että miehen kaverit eivät voineet enää sietää minua. Osasyynä siihen varmana myös se, että olen ammatillisesti ja ulkonäöstäni huolehtimisen tasolla hiukan eri kastia kuin heidän kiltit kotivaimonsa. Tyypit kysyivät suoraan mieheltäni, miksi hän on minun kanssani. He myös yrittivät erottaa miedät väittämällä esim. että mieheni pettää minua.
Totesin miehelleni, että ellei hän saa kavereitaan kuriin ja lopettamaan moista vihjailua, jota toistui pari vuotta, niin sopii valita. Minä vai kaverit. Mies valitsi minut.
On kuitenkin ikävää, kun minulla on paljon kavereita, ja miehellä ei juuri enää sitä vähääkään. Toisaalta, mitäpä tuollaisilla kavereilla tekee... Mutta hän ei tunnu ystävystyvän kovin helposti uusienkaan ihmisten kanssa. Huolettaa. Jos meille tosiaan tulisi ero, mitä miehelle tapahtuisi, kun hänellä ei juuri olisi muita ihmissuhteita?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Teit tosi paskamaisen tempun. Ota vihdoinkin vastuu teostasi. Että minua korventaa tuollaiset s*tanan paremmin tietävät. Johan se on kumma, ettei miehesi saa olla kavereidensa kanssa kuten haluaa (olkoon sitten se passiivisempi osapuoli, se voi kuitenkin toimia ihan hyvin), mutta sinä sen sijaan: odotahan kun miehesi nousee sinua vastaan. Minusta tuntuu, että juuri hän on se joka lähtee suhteestanne ensimmäisenä syrjähypylle. Kun sinä et ymmärrä välittää hänestä, vaan kohkaat kuin mikäkin kalkkuna. Kotkot.
Ensinnäkin, minähän nimenomaan välitän miehestäni. Hän itsekin on todennut, että kärsi kavereiden kiusaamisesta, muttei oikein osannut tehdä sille mitään, kun oli yksi kolmea vastaan. Kenen tahansa itsetuntoa syö, jos koko ajan toiset muka ystävät nälvivät.
Toiseksi, syrjähypystä ja epärehellisyydestä jää aina kiinni ajan mittaan, koska sellainen tuskin jää yhteen kertaan - ja jos jää, niin silloinhan tilanne ei ole kovin vakava. Miksi mies tekisi syrjähypyn siksi, että hänen "kaverinsa" ovat idiootteja? Hän tietää kyllä menettävänsä minut, jos ryhtyy muisen naisten kanssa pelleilemään.
Lisäksi, en olisi puuttunut asiaan, jos kaverit eivät olisi kohdistaneet kiusaamista myös minuun valehtelemalla minulle miehestäni.
Mielestäni keneltäkään ei voi vaatia, että valitsee kahden noinkin tärkeän asian väliltä, kuin puoliso tai kaverit! Teit todella väärin miestäsi kohtaan! Toisaalta taas, jos miehesi kaverit olivat hänelle vittumaisia, niin se oli ihan hänen parhaakseen! Teidän täytyy nyt alkaa yhdessä kulkemaan ja etsimään vaikka yhteisiä tuttuja! Jossain vaiheessa, kun sinä lähdet kaveripiirisi kanssa iltaa istumaan ja miehesi joutuu jäämään yksin kotiin, kun hänellä ei ole kavereita, hän voi katkeroitua sinulle...
Yritänkin järjestää meille uusia pariskuntia yhteisiksi ystäviksi. kuten todettua, tutustun nopeasti ihmisiin ja olen itse haluttua seuraa, joten eiköhän mies mene joukon jatkona.
Toiseksi, en olisi puuttunut tilanteeseen, jos miehen kaverit eivät olisi ryhtyneet jatkuvasti härnäämään minua aina, kun olivat jossain kaveriporukalla mieheni kanssa. Aina sain kännisiä tekstiviestejä, jotka mustamaalasivat miestäni minulle. Koska mieheni ei kyennyt sitä muuten lopettamaan, se lopetettiin näin. Mitä muuta olisin voinut tehdä? En jaksanut enää tilannetta, olisin tosiaan lähtenyt heti, jos vielä olisin kuullut mieheni kavereilta jotain ilkeämielistä.
Mistä tiedät ettei miestäsi "kiusattu" jo ennen kuin astuit kuvioihin? Miehet ovat huonoja ilmaisemaan arvostamaansa ystävyyttä toisille miehelle. Hyvin usein se on naamioitu mainitsemaasi kiusaamiseen, joka oikeasti on vain leikkimielistä nälvimistä. No, et ole ensimmäinen nainen joka ei moista ymmärrä.
Meillä ainakin kaveripiiri on aika suljettu. Tyttöystävät heiluu mukana, mutta eivät he todellakaan ole "sisäpiirissä". Kavereille auotaan päätä todella rankalla kädellä ja kukaan ei jää siitä paitsi. Sitten yhtäkkiä aina jonkun muija repeää "puolustamaan" ja sitä akkaa ei enää kutsuta mihinkään.
On selkeä ero siinä, kun kiusataan, ja kun puhutaan leikkimielellä. Harrastan itsekin leikkimielistä "kiusaamista". Sitähän vastineeksi lauoin näille mieheni kavereille. Mielestäni kyseessä oli kuitenkin aito kiusaamistilanne, koska muut miehet suuttuivat silmittömästi, kun heitä alettiin leikkimielisesti nälviä. Eli kyseessä oli yksipuolinen ilkeily näiden kavereiden taholta, ei mikään joukkohengen osoitus.
eihän sulla ole asiaa alkaa edes leikimielellä avautumaan. Sinä olet heille vaan kaverin tämän hetkinen pano. Kestää kuule aika kauan, että kaverin muija päästetään mukaan vittuilupiiriin.
virhe pistää niille jauhot suuhun. Olisit vaikka ensin puhunut asiasta miehes kanssa ja hän sitten olisi tehnyt asian. Nyt näyttää siltä, että sinä joudut miehes tappelutkin käymään, kun hänestä ei siihen ole.
En ihmettele yhtään, ettei näitä ukkoja kiinnosta sun seuras. Nämä jätkät on samassa "piirissä" ja tekevät toisilleen mitä haluavat. Sitten yhtäkkiä tulee joku ihan ulkopuolinen "eukko" ja alkaa vittuilla. Siis heidän piiriinsä yrittää sisälle! On se kauheeta! Eikö mikään ole enää pyhää!
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitää olla eristäytyneet tyttö- ja poikaporukat. Mun kaveripiirissä on aina ollut niin miehiä kuin naisiakin ja kaikki on olleet tervetulleita joka tilaisuuteen.
Kiusaaminen oli täysin yksipuolista, ei mitään leikkimielistä nälvintää. Kolme miestä oli joka ikisessä tapaamisessa aina mieheni kimpussa ja lisäksi pakkojuottivat tätä känniin. Tosi alikehittyneitä ihmisinä, jos sellaisessa tilanteessa järkyttyvät, kun löytyy niinkin vahvoja naisia, jotka pystyvät pistämään heidät halki poikki ja pinoon.
Kyseisessä porukassa ei ketään muuta paitsi miestäni sorsittu. Olisinkin ymmärtänyt tilanteen, jos kaikkia olisi kiusattu yhtä lailla. Mutta ilmeisesti varsinkin joukon vetäjällä on niin heikko itsetunto, että hän ei kestä mitään arvostelua, edes laikkimielistä. Eivätkä kyseiset miehet näköjään kestä sitä, jos nainen on rohkea ja seksikäs, toisin kuin heidän värittömät vaimonsa.
ne miehes "kaverit" on kerran niin paskoja, niin miksi miehesi on heidän seurassaan?
En tiedä miehesi kavereista tai piireistä, mutta omastani voin kertoa. Olen tuntenut suurimman osan kavereistani n. 14 vuotta. Vittuilu menee välillä aika rankaksikin. Nyt jos kaverin 2kk vanha kumppani alkaa avautua mulle samalla tavalla, niin häntä ei enää kutsuta mukaan.
Se piirin pääseminen pitää ansaita. Se ei tule sillä, että on "rohkea ja värikäs".
Olet siis juuri niitä omistuksenhimoisia kivoja tyttiksiä, jotka eivät pysty sulattamaan miehensä ainoatakaan parisuhteen ulkopuolista kontaktia, ja saavat hänen huomionsa -tietoisesti tai tiedostamattaan- tuhoamalla muun sosiaalisen elämän. Lammas miehesi saattaa olla, mutta ei kavereidensa, vaan sinun edessäsi.
Niin, mitäpä niillä kavereilla tekee? Onko todellakin sinun tehtäväsi arvioida miehesi kavereita? Onko kiva nyt, kun on hihna tiukalla?
En olisi läåhtenyt arvioimaan mieheni kavereita, elleivät he olisi joka ikisessä tapaamisessaan ryhtyneet lähettämään minulle tekstiviesteillä valheita miehestäni. Mitä muuta tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?
Sullahan on noussut kaaliin :)) Höllää jo pipoas.
... minkä ikäisiä oikein olette? Etenkin miehesi kaverit kuulostavat kertomasi perusteella lähinnä 15-vuotiailta, eikä miehesikään kovin aikuiselta vaikuta jos hengailee tuollaisten tyyppien kanssa ja vielä ottaa kiltisti vastaan kaiken itseensä ja naiseensa kohdistuvan vittuilun.
Olen 24, mieheni 25. Voisitko uskoa? En minä ainakaan. Varsinkin, kun miehen kaveriporukan johtava uros oli jo täyttänyt 30v. En olisi hänen k'ytöksensä perusteella uskonut sitä minäkään...
hyvä kaveri on parempi, kuin kymmenen huonoa. Mielestäni vanhat kaverit voi jättää, ja etsiä uusia jos ei synkkaa. Teit oikein.
...tuesta. Sillä välillä tuntuu kurjalta, kun miehen muut kaverit ovat aika vähissä, eivät onneksi sentään olemattomissa. Mutta ne jäljelle jääneet ystävät ovatkin sitten reiluja, heidän porukoissaan pyörivät tasa-arvoisesti niin miehet kuin naisetkin yhdessä, ei mitään sukupuoliklikkejä.
on miehen kavereita ja thats it. Mikä oikeus sulla on valita ja arvostella hänen ihmissuhteitaan? Ihmettelen miksi joillakin naisilla näyttää olevan halu katkaista mieheltä kaikki asiat, jotka eivät liity parisuhteeseen, halutaan omistaa ja ollaan mustasukkaisia jopa kavereille. JOS miestä ei kavereiden herjanheitto haittaa, mikä sinä olet "puolustamaan"? Varmaan mies ei halua enää olla kavereidensa kanssa tekemisissä, koska häpeää sun puolesta.Ja omansa, kun muija on niin sktiso.
Joo, ja SINÄ kuulostat ihan teiniltä, miehille tuollainen vittuilu on ihan tyypillistä, aikuisenakin. Ne kun ei lässytä tunteista ja pui ihmissuhteita nääs.
... että mitä olisin muuta voinut tehdä tilanteessa, jossa miehen kaverit alkoivat terrorisoida minua valheellisilla tekstiviesteillä? Ymmärrän kyllä naljailevan herjanheiton, mutta kun se kohditui näihin kavereihin itseensä, niin se ei ollutkaan enää heistä hauskaa, vaan he suuttuivat.
Täytyy sanoa, että vaikka olen naljailevissakin porukoissa liikkunut, niin en koskaan noin ilkeämielisissä... Jos mies haluaa olla ryyppyremminsä kanssa, niin siitä sitten vain. Kunhan minun ei tarvitse siitä kärsiä. Mutta kun se porukka ei jättänyt minua rauhaan muuta kuin tällä konstilla. Mies on edelleen vapaa menemään näiden kavereidensa kanssa. Kunhan valmistautuu siihen, että minua ei tarvitse sitten enää katsella.
Tottakai sitä saa vittuilla takasin jos siltä tuntuu aika tuhkamunia on jos ei sitä kestä!!!