Meillä yhteistä taivalta jo melkein 20 vuotta takana, melko hyvä suhde ollutkin. Meillä on kolme ala-aste ikäistä lasta, on omaisuutta ja on velkaa. Minut on vallannut tässä vuoden sisällä kummallinen välinpitämättömyyden tunne ja sellainen olo, että kun ei kerran ukkokaan puhu eikä pussaa niin en minäkään. Kunnes mies jäi kiinni pettämisestä, oli tapaillut toista naista pari kuukautta. Mulle tuli kauhea paniikki ja tuska siitä että nyt tuli avioero. Miehen piti miettiä jonkin aikaa mitä haluaa ja minä suorastaan rukoilin ja puhuin järkeä ettei erottaisi. Nyt on sovittu että yritetään vielä. Nyt kun suurin tuska ja raivo ajatuksesta, että mies on ollut toisen kanssa, on helpottanut niin minulla pyörii ajatuksissa koko ajan ero. Mies ei ole pyytänyt anteeksi, näyttää kyllä katuvan, mutta mitä se katuu. Sitäkö että jäi kiinni, sitäkö että petti vai sitä että pani välit poikki sen toisen kanssa. Olen puhunut tunteistani ja kertonut että olo on kuin hauraalla kissanpennulla: mua pitäisi koko ajan helliä ja silitellä että uskoisin että juuri minua rakastetaan ja halutaan. Eikä sitä hellyyttä ja hyvittelyä vaan tule. Kyllä mieskin varmaan yrittää mutta taitaa olla aika tunnevammanen. Olen itse ollut huomaavainen ja hellä ja yrittänyt tehdä välimme läheisemmiksi. Nyt tuntuu etten jaksaisi taas olla se joka aina tekee "aloitteen" halimiselle. Jos ajattelen vain lapsia ja raha-asioita niin en halua erota, mutta jos ajattelen vain omia tunteitani niin pakkaisin kamani heti. Minkähän takia elämän on oltava näin kamalaa...
Erota vai ei
Ame71
153346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuulostaa, että suojelet häntä liikaa, koska pelkäät perheen ja kaiken tuhoutumista. Sinä olet haavoittunut ja sinulla on täysi syy olla loukkaantunut aivan avoimesti.
Tilanne on siitä hankala, että miehesi on ollut valmis luopumaan sinusta. Sen vuoksi varmaan pelkäät näyttäväsi avoimesti kaiken sen vihan mitä jokainen sinun tilanteessasi oleva tuntee. Pelko ja omien negatiivisten tunteiden sysääminen syrjään on kuitenkin väärä tapa toimia. Asiat menevät sillä tavalla huonompaan suuntaan.
Kysy mieheltäsi suoraan mitä on tapahtunut, esitä hänelle seuraavia kysymyksiä:
- mikä hänestä sinun naiseudessasi on muuttunut?
- kokeeko miehesi jääneen vaille arvostusta tai tukea?
- mitä mieltä hän itse on pettämisestään?
- miten mies voisi hyvittää sinulle aiheuttaman tuskan?
- ymmärtääkö hän miltä sinusta tuntuu? jos ymmärtää?
Asia on todella vaikea, mutta minusta sinun kannattaa tehdä hyvin selväksi se, miten vihainen olet. Voit vaikkapa heittää kaikki astiat miehesi edessä säpäleiksi ja sanoa, että näin huonosti sinä olet minua kohdellut ja huudat MIKSI?
Keksit varmaan jonkun fiksummankin tavan esittää asia selvästi.
Elämä on juuri niin kamalaa kuin sen antaa olla. Olen kokenut monta suhdetta. Mutta nyt tässä toisessa avioliitossani olen onnellinen.
jokainen suhde voi mennä pahasti umpikujaan. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että kaikki voitava kannattaa tehdä, asioiden selvittämiseksi.
Jos mikään ei auta ja suhde pysyy huonona, niin kannattaa erota. Mutta paljon töitä kannattaa sitä ennen tehdä.
Tuttu tilanne täälläkin, eikä valmiita ratkaisuja ole varmasti kellään ja tilanne tietysti aina hankalampi, jos on alaikäisiä lapsia.. täytyy ottaa huomioon niin monen osapuolen etu. Ensinnäkin mitä tulee sinun etuusi naisena, niin etkö omasta mielestäsi ansaitse naisena parempaa, kuin mitä nyt saat?! Hienoa, että olet pystynyt puhumaan tuntemuksistasi miehellesi, mutta eikö tässä tilanteessa olisi ennemmin hänen tehtävänsä "hyvitellä" tekoaan sinulle; olla huomaavainen ja hellä, pyrkiä kaikin tavoin korjaamaan välinne läheisimmiksi ja osoittaa olevansa jälleen luottamuksen arvoinen?! Osoittaa, että teostaan huolimatta HÄN rakastaa ja arvostaa SINUA ja on valmis tekemään kaikkensa saamansa mahdollisuuden eteen, vaikka se lujaa työtä varmasti vaatiikin! Eikö uskottomuuden jälkeen olisi hänen velvollisuutensa vakuuttaa sinut, että yhteiseloanne kannattaa jatkaa ja että se tulee vielä toimivaksi, eikä sinun?! Eikö osanne ole tällä hetkellä hiukan nurinkurinen?! Siltä se ainakin näin ulkopuolisesta vaikuttaa..
Kaiva nainen jostain sisimmästäsi itsekunnioituksesi ja vaadi parempaa! Ellei miehesi pysty sitä sinulle tarjoamaan, niin joku toinen taatusti pystyy.. Tähän lopputulokseen tulin itse samassa tilanteessa ja vaikka alkuun tekikin tiukkaa, en voisi olla enää enemmän onnellisempi uudessa suhteessani. Tiedän tasan tarkkaan, että nykyinen mieheni on luottamukseni arvoinen ja suhteemme tasapuolinen kaikinpuolin. Mutta en tietenkään voi pitää omia ratkaisujani oikeina jollekin toiselle..
Mitä taas lapsiinne tulee, niin eivätkö hekin ansaitse lämpimän ja rakastavan parisuhteen mallin? Kykenettekö te heille sen tällä hetkellä, tai tulevaisuudessa tämänkin kriisin jälkeenkin vielä tarjoamaan? Jos tunneilmasto perheessä on kovin kylmä ja välinpitämätön, joskus ero voi olla lapsille jopa parempi ratkaisu, kuin perheen yhteiselo hammasta purren. Lapset ansaitsevat 2 onnellista vanhempaa, joko samassa tai eri osoitteessa!! Ja raha-asiat puolestaan ovat ehkä maailman huonoin tekosyy jäädä huonoon liittoon, joten suosittelen sen ajatuksen hylkäämistä ihan saman tien. Kaikista tärkeintä on VAIN sinun ja lastesi hyvinvointi. Miehesi selviää kyllä ja jos on riittävän aikuinen, kantaa vastuun omista teoistaan riippumatta mitä suhteestanne ikinä päätättekään.. Näin ulkopuolisena on helppo todeta, että suhteenne ainoa pelastus olisi että miehesi heräisi tähän maailmaan ja ryhtyisi todenteolla taistelemaan suhteenne puolesta. Kaikki eivät siihen kuitenkaan valitettavasti kykene ja silloin sinun velvollisuutesi vanhempana on tehdä kaikkien perheenjäsenten kannalta oikeat päätökset. Joskus elämässä on kyettävä kipeisiinkin ja vaikeisiin ratkaisuihin. Mielellään vieläpä ajoissa, ennenkuin tekee kaikki osapuolet, itsensä mukaanlukien aivan kaistapääksi.. Päätökset on tietysti tarkkaan harkittava, mutta aina ratkaisujen pitkittäminenkään ei välttämättä ole paras ratkaisu.
Hurjasti tsemppiä & voimia!!!
Ratkaisevaa on tietysti sekin, onko tuosta uskottomuudesta jo kauankin aikaa vai onko asian selviäminen sinulle vielä kovinkin tuore? Tietysti paljon miehestä kertoo myöskin, että saitko hänet kiinni asiasta vai kertoiko hän asiasta itse?
Jos asia on vielä kovin tuore, niin luonnollisesti on hyvä katsoa hetken aikaa mihin suuntaan suhteenne kehittyy. Voihan olla, että mies herää tilanteeseen ja alkaa toimia suhteenne hyväksi, tai sitten ei. Siitä saatkin suoraan häneltä vastauksen pohdintoihisi oikein hopeatarjottimella..
15 vuotta kriisin jälkeen lempi leimahti uudelleen ja tuloksena oli iltatähti. Nyt tilanne on meillä ollut kamala taas ja nyt rauhoittumaan päin.
Olen nyt liian vanha ja väsynyt uskomaan mitään. Vähän aikaa voi mennä hyvin, sitten kun seuraavan kerran leimahtaa, ei ole taas mitään paikkaa mihin mennä.
Minun on muutettava nyt, kun vielä pystyn.
Heti ensiksi tuli mieleen, että kysy mieheltä MIKSI teki noin, mitkä syyt siihen ajoivat. Mitä hän vastaa, toimi sen mukaisesti tai sitä ajatellen eroatte tai ette.
Meillä 1.5 v sitten nainen soitti minulle ja kysyi kuka olen.... Siitä lähti vyyhti purkautumaan. Puhelun jälkeen juoksin ulos, tuntui että tukehtuisin järkytykseen ja tuskaan. Ekana ajattelin, että ero on ainut vaihtoehto ja ehdotin sitä heti. Vähän aikaa asioita mietittyäni ja miehen kanssa keskustelemisen jälkeen, kysyin häneltä, rakastaako tuota naista? Vastaus oli ei. Rakasti minua. Ja niinhän minäkin häntä. Tajusin, että menetän hänet oikeasti nyt jos pidän pääni. Annoin anteeksi. Siitä aloitimme puhtaalta pöydältä. Koskaan emme ole siitä enää puhuneet. Mies tietää, että jos vielä tällaista tapahtuu, emme enää neuvottelekaan.
Aluksi vertasin itseäni tähän naiseen, mietin, että halusiko mies että olisin hänen näköisensä. Olen ihan eri näköinen, nuorempikin, joten tuo aihe jäi vähitellen onneksi... Suhteemme läheni, parani. En tiedä kuitenkaan luotanko häneen vieläkään, vaikkei mitään merkkejä pettämisestä ole tullutkaan esiin. On mennyt pitkiä aikoja kun en asiaa muista, nyt viime viikonloppuna kun olimme sängyssä, yhtäkkiä mieleeni tuli mielikuva, miten he olivat sitä tehneet... En tiedä pääsenkö itse asian yli koskaan, mutta en ole kuitenkaan katunut sitä, että annoin suhteen anteeksi.
Puhukaan yhdessä tapahtuneesta, mitä sinä haluat, mitä mies haluaa ja nimenomaan miksi hän teki niin kuin teki? Jaksamista.
annoin anteeksi, koska punnitsin liittomme hyvät ja huonot asiat ja niitä hyviä asioita oli paljon enemmän. Rakkautta oli vielä jäljellä molemmilla. Ei minunkaan mieheni halunnut puhua asiasta.Laitoin puhumaan sanoin,että jos ei puhuta tämä vaimo lähtee ja kyllähän sitä puhetta tuli hiljaiseltakin mieheltä. Ei se petetyksi tulemisen tunne varmaan koskaan häviä, kyllä minullakin on päiviä etten muista asiaa, mutta joku päivä se piru näyttää sarvensa ja silloin ahistaa...Yrittäminen tarvii olla molemmin puolista, että se suhde lähtee korjaantumaan kun molemmat ovat todella rikki.Älkää te petetyksi tulleet syyttäkö itseänne, että olette huonoja. Kyllä ne pettäjät niitä raasuja on. Kyllä me tytöt porskutetaan...
Olen myös ollut samanlaisessa tilanteessa, en voinut antaa anteeksi tai unohtaa entisen aviomieheni monia pettämisiä. Olin kyllä paljon nuorempi kuin nyt ja minulla oli yksi lapsi vaan ja vielä pieni. Minulla oli työ, otin oman asuntolainan, ostin minulle ja lapselle kodin ja jätin miehen. Ex ei myös tajunnut anteeksi pyytää eikä muuta ennen kuin tajusi että ups, vaimo on tosissaan ja lähtee. Kun luin sun tarinaa niin ensimmäinen reaktio oli sanoa että ei se sinun pidä olla se joka yrittää vaan miehesi. Hänen pitää olla se joka on pahoillaan. Minusta tuntuu että hän ei tiedä mitä haluaa. Sinuna lopettaisin yrittämisen nyt ja ala sanoa miten asiat on. Ymmärrän kyllä miksi yritit koska jos lapsiakin on ja pieniä niin nehän siitä haavoittuvat. Jotkut parit pystyvät kylläkin pääsemään näistä jutuista eteenpäin mutta kummankin pitää sitä haluta et vaan sinä. On helppoo antaa ohjeita toiselle kun ei ole siinä tilanteessa, mutta kysy itseltäsi että pystytkö rakastamaan häntä vielä tämän jälkeen ilman että mainitset tästä joka kerta kun tulee pikku riitaa?. Tuntuuko susta että olette tasavertaisia? Oletko varma että hän on pistänyt välit poikki siihen toiseen naiseen? Voitko luottaa ettei tee noin enää ikinä? Sen pitää alkaa puhua sulle ja osoittaa katuvuuttaan ja olla hyväks mut sun pitää tehdä se selväks et mitä haluut. Älä kuiteskaa juokse eropapereita hakemaan ihan heti, on oikein yrittää ja pitää perhettä koossa, peukut pystyyn sulle!!
Oon itse saman kokenut mies ja en itse enää pystynyt jatkamaan suhdetta moisen tapahtuman jälkeen.Ehkä sun olisi aika miettiä asioita omalta kantilta,että haluatko elämältäsi kenties jotain parempaa vai palata takaisin entiseen odottaen kauhulla uutta pettämistä.
Jotenkin kuullostaa että raha pitää sinua kiinni
avioliitossasi ei oma hyvinvointisi.Olen ollut yksin kahden lapsen kanssa jo neljä vuotta.Moni on ihmetellyt miksi en ole seurustellut kenenkään kanssa.Haluan kyllä ihmisen vierelleni mutta en maksumiestä..
samanlaisen tilanteen jälkeen. Mies oli löytänyt toisen naisen 20 vuoden naimisissa olon jälkeen. Olin halukas antamaan pettämisen anteeksi, en niinkään lasten (kolme 12-18v) takia, vaan ihan sen takia että rakastin häntä. Tai niin ainakin luulin silloin. Mies mietti ja harkitsi asiaa vuoden verran, sitten laittoi eron vireille ja käytti vielä harkinta-ajankin kokonaan ennen kuin haki lopullista eroa.
Kuvittelin, että saan voitettua hänet takaisin sillä, että olen hänelle hellä ja rakastava, tein herkkuruokia, olin aktiivinen sängyssä, yleensäkin olin hänelle mieliksi. Se ei riittänyt, ja erosta on nyt reilu vuosi aikaa.
Ainoa positiivinen ajatus tuosta omasta käyttäytymisestä on, että ainakin tein kaikkeni ettei eroa olisi tullut. Sitä mieskin sanoi, että vika ei ole minussa, vaan hänessä.
Teillä kuitenkin on sovittu että yritätte yhdessä vielä. Tarkoittaako se sitä, että miehesi on jättänyt toisen naisen, vai miettii vain omalla tahollaan kumman valitsee? Vaadi, että toista naista ei saa enää tavata eikä ottaa yhteyttä puhelimitse tai muutenkaan. Että voitte keskittyä toisiinne ilman ulkopuolisia.
Ja mieti vielä, pystytkö todella antamaan anteeksi ja unohtamaan pettämisen? En tiedä olisinko itsekään pystynyt, vaikka niin kuvittelin. Sitähän minun ei tarvitse enää miettiä. Mutta luottamus täytyy löytyä takaisin teidän suhteeseen, muuten sillä ei ole tulevaisuutta.
Voimia sinulle ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja!
Mulle tuli sinun ja muiden kirjoituksesta mieleen, että voisko olla niin että miehesi ei ole vielä täysin henkisesti irroittautunut toisesta, vaikka "virallisesti" juttu olisikin jo ohitse? Sellainen ajatus minulle tuli, jos/kun hän on kerta katumuksestaan huolimatta kykenemätön vielä täysillä panostamaan teidän suhteeseenne. Tietenkään me emme voi tietää, mitä tuo toinen nainen miehellesi on merkinnyt, mutta jos sillä on jotain merkitystä hänelle ollut, niin voihan olla mahdollista että hän ei vain ole siitä vielä täysin toipunut..
ei ole niinkään merkitystä mitä tuo toinen nainen on ap:n miehelle merkinnyt. Koska kysymyksessä on parisuhde, niin ap:n kannalta merkitystä voisi luulla olevan vain sillä mikä mekritys hänellä on hänen miehelleen ja toisinpäin, mikä merkitys miehellään on ap:lle.
Vaikka kysymys on paljolti ihmistyypeistä miten kukakin käyttäytyy esim. tällaisessa uskottomuustapauksessa, niin paljon voi järkeillä mitä tekisi, miten käyttäytyisi, jos olisikin itse ollut se uskoton osapuoli. Mitä silloin tuntisi puolisoa kohtaan? Vähintään ripaus syyllisyyttä - vai ei? Olisiko jo ennen uskottomuuttaan ajatellut avioeroa - kuinka useasti? Mitkä asiat oikeastaan pitävät liittoa kasassa ja miksi?
Ap:n mies näyttää katuvan - mutta kysyn myös aivan kuten ap:kin, mitä hän oikeastaan katuu. Koska mies ei ole pyytänyt anteeksi eikä muutenkaan näyttänyt edes yrittävän hyvittää millääntavoin tekoaan, olen melko varma, että hän miettii myös kuumeisesti pitäisikö sittenkin erota. Ehkä hän ei halua eroa vain sen takia, koska ap ilmaisi voimakkaasti halunsa jatkaa yhdessä. Syyllisyys saa useinkin ihmisen pään kääntymään toisiin ajatuksiin, vaikkei välttämättä pitäisi.
Hyvä ohjelma aiheesta, näkyy verkossa vielä muutaman päivän:
http://areena.yle.fi/toista?id=1580780