TOSISSAAN

Heippa!

Minun puolestani olet ainakin tervetullut kirjoittelemaan tähän ryhmään. Enkä usko, että Juhallakaan on mitään paluutasi vastaan. Meitä on enää aktivisesti kirjoittelemassa tässä ryhmässä kaksi henkeä. Jotenka porukka on pienentynyt varmasti sitten aloitusaikojesi.

Tänään olen lenkkeillyt 7,5 kilometriä. On ollut ihan kiva ilma. Kaloreita tänään kertynyt vähän alle 1300.

Kyllä sinäkin saat vielä painoasi tippumaan haluamaasi kunhan muistat myös lenkkeillä. Itse olen monet kerrat miettinyt, että en olisi kilojani saanut lähtemään ilman liikuntaa ja ruokavalion vaihtamista terveellisemmäksi.

Mukava alkuviikkoa kaikille, ja laihdutellaan edelleenkin.

T: Tiina

Heipparullaa pitkästä aikaa!
Oon tässä jo jonkin aikaa seuraillut taka-alalla vanhan TOSISSAAN-ryhmämme keskusteluja..Kesällä taisin jotakin kuulumisia kertoillakin..

Päätin nyt Palluraisen tapaan tehdä pienen come backin tähän ryhmään, jossa tosiaan oon saanut PALJON TUKEA JA TULOKSIA aikaan.

Kiva nähdä, miten sama porukka vieläkin sitkeesti jaksaa pelotella rasvakiloja pois vyötäisiltä!! HIENOA TYÖTÄ KAIKILTA!!

Tässä on kyllä ollut pisimpään jaksanein kirjottajaryhmä, mitä itse olen nähnyt ja kokenut. Täältä olen myös saanut suuren tuen ja kannustuksen laihutuksessani, olikohan viime tammikuun 2008 puolivälistä alkaen :-)

Painoin silloin tässä ryhmässä aloittaessani sen 74-75kiloa, ennen sitähän olin jo yksikseni laihutellut vuodessa 10kg ales 84 kilon painosta (onnekseni lihoin silloin aikanaan kymmenen kiloa, 74 kilosta 84, vuoden aikana, joten rasva oli helpompi karkoittaa pois kropasta).

...Ja nyt voin ylpeenä sanoa, että nyt oon onnistunut karkottamaan yhteensä 20 KILOA
(10 kiloa siitä laihduin TEIDÄN kanssanne)
painoa kropastani!!

Mitat ovat siis tätä nykyä entisen 173cm/74-75kg sijaan 173cm/64kg. Ikää on 22-vuoden sijaan kesällä täyteen tullut 23-vuotta.

Haluan kiittää SYDÄMMELLISESTI kaikkia minua laihiksessa tukeneita, ihania ryhmäläisiä. Kiitos teidän, motivaationi pysyi korkealla silloinkin kun laihis alkoi välillä jurppia.

Motivaatio hallussa kirjoitti:

Heipparullaa pitkästä aikaa!
Oon tässä jo jonkin aikaa seuraillut taka-alalla vanhan TOSISSAAN-ryhmämme keskusteluja..Kesällä taisin jotakin kuulumisia kertoillakin..

Päätin nyt Palluraisen tapaan tehdä pienen come backin tähän ryhmään, jossa tosiaan oon saanut PALJON TUKEA JA TULOKSIA aikaan.

Kiva nähdä, miten sama porukka vieläkin sitkeesti jaksaa pelotella rasvakiloja pois vyötäisiltä!! HIENOA TYÖTÄ KAIKILTA!!

Tässä on kyllä ollut pisimpään jaksanein kirjottajaryhmä, mitä itse olen nähnyt ja kokenut. Täältä olen myös saanut suuren tuen ja kannustuksen laihutuksessani, olikohan viime tammikuun 2008 puolivälistä alkaen :-)

Painoin silloin tässä ryhmässä aloittaessani sen 74-75kiloa, ennen sitähän olin jo yksikseni laihutellut vuodessa 10kg ales 84 kilon painosta (onnekseni lihoin silloin aikanaan kymmenen kiloa, 74 kilosta 84, vuoden aikana, joten rasva oli helpompi karkoittaa pois kropasta).

...Ja nyt voin ylpeenä sanoa, että nyt oon onnistunut karkottamaan yhteensä 20 KILOA
(10 kiloa siitä laihduin TEIDÄN kanssanne)
painoa kropastani!!

Mitat ovat siis tätä nykyä entisen 173cm/74-75kg sijaan 173cm/64kg. Ikää on 22-vuoden sijaan kesällä täyteen tullut 23-vuotta.

Haluan kiittää SYDÄMMELLISESTI kaikkia minua laihiksessa tukeneita, ihania ryhmäläisiä. Kiitos teidän, motivaationi pysyi korkealla silloinkin kun laihis alkoi välillä jurppia.

Heippa vain!

Kiva, että annat kiitosta tuesta ryhmälle jossa olet kirjoitellut. Onneksi olkoon tosi paljon menetetyistä 20 kilosta. Olet tehnyt komean työn tämän projektin suhteen. Se on kiva huomata, että "vanhoja" ryhmäläisiä ilmestyy pikku hiljaa kirjoittelemaan nykyisiä kuulumisiaan tähän ryhmään.

Kiitos vain itsellesi, että annoit myös kannustusta muille rymässä olleille, ja hyvää syksyn jatkoa sinulle äläkä anna ylimääräisten kilojen enää tulla takaisin.

T: Tiina

Tiina A kirjoitti:

Heippa vain!

Kiva, että annat kiitosta tuesta ryhmälle jossa olet kirjoitellut. Onneksi olkoon tosi paljon menetetyistä 20 kilosta. Olet tehnyt komean työn tämän projektin suhteen. Se on kiva huomata, että "vanhoja" ryhmäläisiä ilmestyy pikku hiljaa kirjoittelemaan nykyisiä kuulumisiaan tähän ryhmään.

Kiitos vain itsellesi, että annoit myös kannustusta muille rymässä olleille, ja hyvää syksyn jatkoa sinulle äläkä anna ylimääräisten kilojen enää tulla takaisin.

T: Tiina

Tottakai sitä tukijoukkojaan kiittelee!! :-)

Ja toisaalta nyt haluan osaltani tulla kannustamaan muita, itselläkin vielä kiinteyttämistavoitteet mielessä. Ehkä mukana oloni antaa puhtia teillekin, kun näette, mihin tuloksiin itsekin voitte halutessanne pystyä.

Ja kaikkihan täällä on tiputellut painoa onnistuneesti!
Ei voi todeta muuta kuin että täytyy olla hyvä ryhmätuki kun kaikki täällä hoikistuu :-)
Ehkä me kaikki ollaankin kulutettu niin paljon kaloreita aina kun ollaan tänne kirjotettu?!? ;)

Tänään vaaka näytti jostain syystä jo 63 kiloa, eli kilon vähemmän kuin alkuvkosta..Syön kyllä mielestäni ihan hyvin 1500-1700kcal väliltä, välillä 1800kcalkin. Ja sitten tämä häpeällinen tunnustus tähän päälle : enkä ole kyllä paljoa liikkunut laihtuakseni.
Viime helmi-maaliskuussa aloitin ryhmäjumpan ja kävin siellä kerran kaksi vkossa mutta nyt kesän jälkeen liikuntasaldo on nolla.
Vaan työmatkat, ei muuta.

Tahtoisko joku alkaa kirjottelemaan täällä liikuntapväkirjaa ja alkaa kanssani parantamaan yleiskuntoa? Itse meinaan aloittaa 30min kävelylenkeistä joka toinen pvä ja sitten lisätä kävelyaikaa. Ja lihaskuntoakin pitäs muistaa tehä, joten jos saan tuon lenkkeilyn viimein satunnaisesta käppäilystä elämän muutokseksi, niin lisään siihen vielä 2-3 krt kotijumpan vkossa. Mutta liian rankaks ei saa mennä, sillai kevyesti alkuun, vaikka edes yhellä kävely lenkillä ja jumpalla vkossa.

P.S. Nykyinen nikkini on Adrian, kuulumisiani voi lukea myös ELOKUISET- ja TimmitMimmit-ryhmistä.

Ihan kiva, että kirjoittelet päivän syömisesi tähän ryhmään. Saan verrattua ruokapäiväkirjaasi omiin syömisiini. Minä syön myös 4 tummaa leipää joka päivä. Toiset sanovat, että leipä kannattaa jättää pois. Minä en siihen ainakan pysty. Tykkään syödä myös 2 % raejuustoa. Hedelmiä syön pari päivässä. Yleensä mandariinin ja luumun. Tietysti voisin opetella syömään hedelmiä vieläkin enemmän. Snä syöt mielestäni hedelmiä ihan kiitettävästi.

Itse syön lämpimänä ruokana ihan normaalia kotiruokaa. Esim. keittoja, perunaa, kastiketta, salaatteja jne.

Käyn lenkillä joka ilta noin tunnin joskus vähän alle. Jos muistan otan askelmittarina mukaan. Näkee hieman montako askelta tulee lenkin aikana otettua.

Itse lasken päivittäiset kalorini energynet sivuilla. Noille sivuille pääset ihan googlettamalla, ja valitsemalla virtuaaliravintolan. Ihan hyvät sivut mielestäni.

Kivaa viikon jatkoa kaikille.

T: Tiina

ps. Missähän Juha piileksii. Toivottavasti olet vielä ryhmässämme mukana.

NOh noh, elä oo liian ankara itelles..Ei se yks päivä laihista kaada - kun et anna sen kaataa.

Ja näin omasta puolestani voin sanoa, että oon syöny pizzaa ja kebabiakin laihuttaessani ja ei siitä oo tullu ku korkeintaa parin päivän nestepöhötys ja sitten on kaikki taas ok. Ja toisinaan joskus, aika usein, on käynyt niinkin että kun oon yhtenä pvänä satsannu oikein kunnolla kaikkea naamaan ja muina pvinä hillitymmin, niin on silti ollut -0,5-1kg viikon pudotustuloksena.

Että eläppä hättäile, Pallurainen, saa sitä välillä vähän nasutellakkin :-)Palaat vaan aina seuraavana pvänä kuriin.
Ja aatteleppa niinkin päin, NYT sinä sentäs olet avannut silmiäsi jo niin paljon laihuttaessasi, että näet virhekohdat syömingeissäsi selvästi, sen sijaan, että olisit sokea sille mitä oot syönyt ja ihmettelisit miksi paino nousee/ei laske.

Ja jos oikein keljuuttaa niin meeppä sinne lenkille - tiedät, että vaikka on tullut mässättyä, niin nyt otat vähän takaisinpäin ja teet itsellesi hyvää liikkumalla :-) Ja raitis ilma auttaa v..tukseenkin.

TSEMIÄ!

Motivaatio hallussa (nykyin... kirjoitti:

NOh noh, elä oo liian ankara itelles..Ei se yks päivä laihista kaada - kun et anna sen kaataa.

Ja näin omasta puolestani voin sanoa, että oon syöny pizzaa ja kebabiakin laihuttaessani ja ei siitä oo tullu ku korkeintaa parin päivän nestepöhötys ja sitten on kaikki taas ok. Ja toisinaan joskus, aika usein, on käynyt niinkin että kun oon yhtenä pvänä satsannu oikein kunnolla kaikkea naamaan ja muina pvinä hillitymmin, niin on silti ollut -0,5-1kg viikon pudotustuloksena.

Että eläppä hättäile, Pallurainen, saa sitä välillä vähän nasutellakkin :-)Palaat vaan aina seuraavana pvänä kuriin.
Ja aatteleppa niinkin päin, NYT sinä sentäs olet avannut silmiäsi jo niin paljon laihuttaessasi, että näet virhekohdat syömingeissäsi selvästi, sen sijaan, että olisit sokea sille mitä oot syönyt ja ihmettelisit miksi paino nousee/ei laske.

Ja jos oikein keljuuttaa niin meeppä sinne lenkille - tiedät, että vaikka on tullut mässättyä, niin nyt otat vähän takaisinpäin ja teet itsellesi hyvää liikkumalla :-) Ja raitis ilma auttaa v..tukseenkin.

TSEMIÄ!

Kiitti tsempistä!

Tiedän tosiaankin olevani aika kovasanainen ja ankara itseäni kohtaan, mutta tuntuu että on oltavakin, kun muuten saattais mennä ihan läskiks koko touhu:)

Hyvä, Juha, että et luovuta, vaikka tulee välillä takapakkiakin!
Ja muistahan aina pitää mielessäsi ne jo menetetyt kilot ja isoiksi jääneet vaatteet - ne antaa potkua laihariin. Joskus se maha turvottelee kuin itestään, välillä on kaamee nälkä ja välillä taas tuntuu että on pakko kahlita ittensä jonnekin että ei vaan söisi, mutta ne ovat kaikki niitä fiiliksiä mitkä kuuluu tähän projektiin.
Sanoisin itse, että laihuttaminen on inhottavan ihanaa : välillä keljuuttaa niin että ja luisutaan kuin jäämäessä taaksepäin (tuntuu, että paino nousee ja maha paisuu ihan pelkällä sisäänhengittämiselläkin), mutta sitten kun tulee taas se rautainen motivaatio vastaan, kiivetään sitä jäämäkeä ylös vaikka kynsin ja hampain. Ja kun niitä tuloksia tulee, maailma hymyilee, tekee mieli halata kaikkia ja 100g pudotuskin tuntuu lottovoitolta! :-)

ELI KAIVAKAAS NE KYNNET JA HAMPAANNE ESIIN!!!! Ja käyttäkää vaikka tarpeen tullen lisäapuna irtokynsiä ja tekareita!!! :-)

Itsekin tosiaan olen luisunut takapakkia viime keväänä, toukokuussa 2008 pääsin jo lukemiin 173/65, mutta kesän jäljiltä paino oli jo 70,5kg turvotuksessa kaiken maailman pizzasta ja moskasta(en pitänyt ruokapväkirjaa koko kesänä - tyhmä minä). Nyt elokuun puolessa välissä 2008 päätin sit laihutella takas kun veetutti niin paljon tuo lihominen. Tänään vaaka näytti 63kg 173cm pitkiksellä. Eli vaikka tuleekin reilustikin takapakkia, niin ei muu auta kun alkaa taistella takas.

Motivaatio hallussa, nykyin... kirjoitti:

Hyvä, Juha, että et luovuta, vaikka tulee välillä takapakkiakin!
Ja muistahan aina pitää mielessäsi ne jo menetetyt kilot ja isoiksi jääneet vaatteet - ne antaa potkua laihariin. Joskus se maha turvottelee kuin itestään, välillä on kaamee nälkä ja välillä taas tuntuu että on pakko kahlita ittensä jonnekin että ei vaan söisi, mutta ne ovat kaikki niitä fiiliksiä mitkä kuuluu tähän projektiin.
Sanoisin itse, että laihuttaminen on inhottavan ihanaa : välillä keljuuttaa niin että ja luisutaan kuin jäämäessä taaksepäin (tuntuu, että paino nousee ja maha paisuu ihan pelkällä sisäänhengittämiselläkin), mutta sitten kun tulee taas se rautainen motivaatio vastaan, kiivetään sitä jäämäkeä ylös vaikka kynsin ja hampain. Ja kun niitä tuloksia tulee, maailma hymyilee, tekee mieli halata kaikkia ja 100g pudotuskin tuntuu lottovoitolta! :-)

ELI KAIVAKAAS NE KYNNET JA HAMPAANNE ESIIN!!!! Ja käyttäkää vaikka tarpeen tullen lisäapuna irtokynsiä ja tekareita!!! :-)

Itsekin tosiaan olen luisunut takapakkia viime keväänä, toukokuussa 2008 pääsin jo lukemiin 173/65, mutta kesän jäljiltä paino oli jo 70,5kg turvotuksessa kaiken maailman pizzasta ja moskasta(en pitänyt ruokapväkirjaa koko kesänä - tyhmä minä). Nyt elokuun puolessa välissä 2008 päätin sit laihutella takas kun veetutti niin paljon tuo lihominen. Tänään vaaka näytti 63kg 173cm pitkiksellä. Eli vaikka tuleekin reilustikin takapakkia, niin ei muu auta kun alkaa taistella takas.

Hyvä lukea, motivaatio hallussa, että sulla on kesällä menny kans ihan häränpyllyä koko touhu! Mäkin havahduin ekan kerran jo joskus syyskuun alussa tähän nykyiseen olomuotooni, mutta en oo tajunnut sitä kunnolla kun vasta nyt. Ja tietty tuntuu vaikeemmalta olla syömättä herkkuja syysmasennukseen ja kun ilmatkin on mitä on, niin toi lenkkeilykin on ihan kamalan työn takana... Mut eiköhän tää tästä.

Hih, noh, tuli vähän nuo piristykset ja tsempit jälkijunassa kun täällä olikin sulta jo iloisempi viesti, mutta ei kai tuosta haittaa kuitenkaan ole, vai? :-)

Hienoa, että nousit suosta - ei muuta kuin täyttä höyryä eteenpäin!

Ja totta tosiaan - herkkuja SAA syödä kun ei vedä kokonaista pakettia paperipäällyksineen päivineen :-)

Hei!

Olet aivan oikeassa, että kunnon yöunet auttavat moneen asiaan. Aamulla virkeämpänä ajattelee monia asioita eri tavalla kuin väsyneenä.

Kyllä tämän oman laihiksenikin miettiminen on jäänyt välillä hieman taka-alalle, koska setäni sai aivoinfarktin, ja hänen vasen puolensa halvaantui elokuun lopussa. Hän on ollut aina oikea työmyyrä, ja nyt hän makailee sairaalassa, ja istuu joka päivä pyörätuolissa. Hänen kuntoutuksensa on täydessä käynnissä tällä hetkellä. Olin katsomassa häntä maanantaina viimeksi. Kyllä sitä täytyy ajatella, että saa olla kiitollinen, että on terve. Tämä laihduttaminen on pikkuasia tässä maailmassa. Tottakai, jos laihduttaa voi välttyä sairauksilta esim. kakkostyypin diabetes jne.

Huomenna sitten katsellaan minkä painolukeman ilmoitan. Painoni on eilen ja tänään pyörinyt 64,9 - 65 välillä. Viime viikonloppuna, kun olin Turussa ystävääni tapaamassa painoni hieman nousi, kun ei sitä laskenut kaloreita viikonloppuna ollenkaan. Maanantaina palasin kyllä sitten heti opittuun ruotuun.

Sateista päivän jatkoa kaikille, ja huomiseen.

T: Tiina

Tiina A kirjoitti:

Hei!

Olet aivan oikeassa, että kunnon yöunet auttavat moneen asiaan. Aamulla virkeämpänä ajattelee monia asioita eri tavalla kuin väsyneenä.

Kyllä tämän oman laihiksenikin miettiminen on jäänyt välillä hieman taka-alalle, koska setäni sai aivoinfarktin, ja hänen vasen puolensa halvaantui elokuun lopussa. Hän on ollut aina oikea työmyyrä, ja nyt hän makailee sairaalassa, ja istuu joka päivä pyörätuolissa. Hänen kuntoutuksensa on täydessä käynnissä tällä hetkellä. Olin katsomassa häntä maanantaina viimeksi. Kyllä sitä täytyy ajatella, että saa olla kiitollinen, että on terve. Tämä laihduttaminen on pikkuasia tässä maailmassa. Tottakai, jos laihduttaa voi välttyä sairauksilta esim. kakkostyypin diabetes jne.

Huomenna sitten katsellaan minkä painolukeman ilmoitan. Painoni on eilen ja tänään pyörinyt 64,9 - 65 välillä. Viime viikonloppuna, kun olin Turussa ystävääni tapaamassa painoni hieman nousi, kun ei sitä laskenut kaloreita viikonloppuna ollenkaan. Maanantaina palasin kyllä sitten heti opittuun ruotuun.

Sateista päivän jatkoa kaikille, ja huomiseen.

T: Tiina

Otan osaa setäsi tilaan..Kamalaa..:( Itselläni on itseasiassa sama tilanne päällä, äitini sisko (tätini) sai myös aivoinfarktin ja toipuu nyt siitä.
Lisäksi sain tänä keskiviikkona kuulla, että äitini pääsee viimein leikkaukseen, hänellä on ollut kasvain(Luojan kiitos hyvälaatuinen) päässä, lähellä aivolisäkettä, jo viimeiset 2 vuotta. Leikkaus on ensi torstaina, ja täytyy sanoa, että pahalta tuntuu.
Pelottaa..
Eilen olin todella allapäin, kun asia ensimmäistä kertaa iski kunnolla tajuntaani. Viimeisen vuoden ajan olen kyllä kuunnellut äitiäni, kun hän on selittänyt omasta tilastaan, mutta olen jotenkin aina kieltänyt, tai kiertänyt asian olemassa olon. Mutta nyt kun tajuan, että äitini menee leikkaukseen, ja tarvitsee sen jälkeen paljon apua mm. kauppakassien ja imuroimisen ym. kanssa, asia todellakin painaa mieltä. Olen kieltänyt itseltäni ajatukset siitä, että jokin leikkauksessa voisi mennä pieleen. Silti itku pyrkii aina välillä pintaan.
Äitini asuu eri kaupungissa kuin minä, ja perjantaina menen käymään hänen luonaan, viimeistä kertaa ennen leikkausta..Semmonen outo olo. Pieni paniikki siitä että on pakko ottaa kaikki irti viikonlopusta, jos...

En jatka tota lausetta.

Mutta oikeassa olet, Tiina, laihis ei ole mitään verrattuna muihin, paljon isompiin, terveyttä koskeviin asioihin.

Koita pärjäillä ja pitää myös itsestäsi huolta.

Adrian kirjoitti:

Otan osaa setäsi tilaan..Kamalaa..:( Itselläni on itseasiassa sama tilanne päällä, äitini sisko (tätini) sai myös aivoinfarktin ja toipuu nyt siitä.
Lisäksi sain tänä keskiviikkona kuulla, että äitini pääsee viimein leikkaukseen, hänellä on ollut kasvain(Luojan kiitos hyvälaatuinen) päässä, lähellä aivolisäkettä, jo viimeiset 2 vuotta. Leikkaus on ensi torstaina, ja täytyy sanoa, että pahalta tuntuu.
Pelottaa..
Eilen olin todella allapäin, kun asia ensimmäistä kertaa iski kunnolla tajuntaani. Viimeisen vuoden ajan olen kyllä kuunnellut äitiäni, kun hän on selittänyt omasta tilastaan, mutta olen jotenkin aina kieltänyt, tai kiertänyt asian olemassa olon. Mutta nyt kun tajuan, että äitini menee leikkaukseen, ja tarvitsee sen jälkeen paljon apua mm. kauppakassien ja imuroimisen ym. kanssa, asia todellakin painaa mieltä. Olen kieltänyt itseltäni ajatukset siitä, että jokin leikkauksessa voisi mennä pieleen. Silti itku pyrkii aina välillä pintaan.
Äitini asuu eri kaupungissa kuin minä, ja perjantaina menen käymään hänen luonaan, viimeistä kertaa ennen leikkausta..Semmonen outo olo. Pieni paniikki siitä että on pakko ottaa kaikki irti viikonlopusta, jos...

En jatka tota lausetta.

Mutta oikeassa olet, Tiina, laihis ei ole mitään verrattuna muihin, paljon isompiin, terveyttä koskeviin asioihin.

Koita pärjäillä ja pitää myös itsestäsi huolta.

Kiitos sympaattisesta kirjoituksestasi. Kyllä minullakin itku tuli, kun lähdin setääni katsomasta. Täytyy vain uskoa ja toivoa, että hän vielä jossain vaiheessa pääsee kotiin, johan hän tietenkin kaipaa tosi paljon. Monta kuukautta paranemiseen kyllä menee. Hän on onneksi koko ajan kyllä muistanut kaikki asiat. Tuntee tietenkin myös kaikki ihmiset jotka häntä käyvät katsomassa. Muistaa ketkä ovat tuoneet mitkäkin kukkaset jne. Setäni on ollut tätä ennen 6 leikkauksessa. Joten tätä hänelle ei olisi enää suonut. Häneltä on leikattu selkä kaksi kertaa, molemmat lonkat, olkapää jne.

Tiedän miltä tuntuu, jos omalle läheiselle jotakin tapahtuu. Oma äitini on leikattu selästä 8 vuotta sitten. Oma isäni kuoli 25-vuotta sitten keuhkosyöpään. Veljelläni on parkinsonin tauti. Kyllä minullakin on aina sisälläni tietynlainen tunne, että jotakin pahaa tapahtuu läheisilleni.

Paljon voimia myös sinulle Adrian. Toivottavasti tätisi kuntoutuu hyvin, ja äitisi leikkaus onnistuu myös hyvin. Äitisi tarvitsee varmasti paljon apua leikkauksen jälkeen, mutta se on kiva ajatella, että sinä autat tottakai omien mahdollisuuksiesi mukaan ainakin häntä. Äitisi voi luottaa sinuun.

Koitahan sinäkin pärjäillä, ja luottaa siihen, että äitisi leikkaus onnistuu. Pidähän sinäkin itsestäsi huolta. oonea äidillesi leikkaukseen.

T: Tiina

Hei!
Vielä pientä selvitystä noista nimimerkeistä, jos joku vielä meni sekaisin, eli olen entinen Motivaatio hallussa, nykyinen Adrian eli on kaksi nikkiä, yksi henkilöllisyys :-)
Piti uudistaa nikkiä laihiksen ns. päätyttyä ja lisäksi tuo uusi nikki on nopsampi kirjottaa..
:)
Oli ns. riitisiirtyminen nimestä toiseen kun painokin laski :D
Kirjotan myös ELOKUISISSA- eli sama Adrian sielläkin.

Heippa!

Kiitos vain jaksamisen toivotuksista. Täytyy vain ajatella positiivisesti, että kiitos kuntouksen setäni vielä paranee niin, että hän pärjää omassa kodissaan vaimonsa ja poikansa kanssa. Ainakin hän saa nyt asiantuntevaa hoitoa.

Ilmoittelen minäkin nyt sitten viikkotuloksiani. Paino taas samassa kuin viime viikolla eli tasan 65. Hieman oli painoni koholla maanantaina ja tiistaina, mutta nyt taas painoni "normaalissa" lukemassa.

Tuntuu kivalta, että sinä ja Adrian olette palanneet takaisin ryhmäämme kirjoittelemaan. Teistä saa kyllä uutta tsemppiä tähän projektiin taas. Toivottavasti Juhasta ja minustakin on hyötyä teille molemmille tässä projektissa.

Viikonloppuni kuluu nyt ihan kotona. Katselen teveetä ja tietenkin lenkkeilen paljon ja nukun tietenkin myöhempään kuin viikolla, kun joudun nousemaan töihin. herkuista yritän pitää näppini erossa.

Hauskaa viikonloppua koko porukalle. Adrian koitahan nyt sitten viettää laatuaika äitisi kanssa viikonloppuna ennen hänen leikkausta.

T: Tiina

Tiina A kirjoitti:

Heippa!

Kiitos vain jaksamisen toivotuksista. Täytyy vain ajatella positiivisesti, että kiitos kuntouksen setäni vielä paranee niin, että hän pärjää omassa kodissaan vaimonsa ja poikansa kanssa. Ainakin hän saa nyt asiantuntevaa hoitoa.

Ilmoittelen minäkin nyt sitten viikkotuloksiani. Paino taas samassa kuin viime viikolla eli tasan 65. Hieman oli painoni koholla maanantaina ja tiistaina, mutta nyt taas painoni "normaalissa" lukemassa.

Tuntuu kivalta, että sinä ja Adrian olette palanneet takaisin ryhmäämme kirjoittelemaan. Teistä saa kyllä uutta tsemppiä tähän projektiin taas. Toivottavasti Juhasta ja minustakin on hyötyä teille molemmille tässä projektissa.

Viikonloppuni kuluu nyt ihan kotona. Katselen teveetä ja tietenkin lenkkeilen paljon ja nukun tietenkin myöhempään kuin viikolla, kun joudun nousemaan töihin. herkuista yritän pitää näppini erossa.

Hauskaa viikonloppua koko porukalle. Adrian koitahan nyt sitten viettää laatuaika äitisi kanssa viikonloppuna ennen hänen leikkausta.

T: Tiina

Hei!

Kiitos myös, Tiina, itsellesi kannustuksesta.
Toivon parasta sedällesi, oma tätini myös halvaantui puoliksi ja opettelee mm. puhumaan ja syömään uudestaan..

Ja tosiaan, otin kaikki irti vkonlopusta äitini kanssa, on ihan äänikin puolikäheä kun juteltiin niin paljon pe-su. Käytiin myös ostoksilla ja ostin äidilleni hienon uuden mp3 soittimen (tarkotus oli ensin hankkia Ipod), sairaalaa varten, että hän ei tylsistyisi vkon kestävällä sairaalareissullaan(piti ottaa läppäri mukaan, mutta sitä ei kuulemma saa/kannata ottaa).

Lisäksi, kun itse en Hesaan pääse, niin lainasin äitini mukaan myös tätini minulle lahjaksi antaman pienen enkelin, jossa on runo mukana - suojelemaan äitiäni kun en itse ole paikalla. Siinä sitten vetisteltiin molemmat.

Tärkeintä on, että äitini tulee takaisin kotiin. Ja vkonloppuna minulle selvisi, että kuoleman vaaraa ei leikkauksessa ole, tai se on sitten joku tosi outo juttu, mutta se, mikä kyllä huolettaa ja pelottaa, on se, että äitini voi sokeutua.
Vaihtoehtoina on joko a) kasvainta ei suostuta leikkaamaan, jos se on vääränlainen ->pysyvä päätös, mikä ei muutu vaikka mikä olisi -> äitini sokeutuu auttamatta heti kun leikkaamaton kasvain alkaa painamaan näköhermoa

b)kasvain leikataan, mutta "kaavitaan" liian syvältä, ja äitini sokeutuu sen seurauksesta

tai paras vaihtoehto

c) kasvain suostutaan leikkaamaan, leikkaus menee nappiin, ja sokeutumisen vaara kumoutuu, kun kasvain poistuu (vain pieni osa sitä jää)

Näin.

Mitä taas laihikseen tulee, mitat on edelleen 173cm/63kg.

Kun kävin äitini luona eri kaupungissa missä muutoin asun, kaikki siellä asuvat ystäväni äiti sanoivat, että "tuo on vielä hyvä, mutta tuosta ÄLÄ ENÄÄ laihuta". Uskoin sitten siihen, kun neljä minut nähnyttä ihmistä sanoivat kaikki erilleen minulle saman lauseen.

Itseasiassa, voisin laittaa itsestäni ennen ja jälkeen -kuvat, ilman kasvoja, pieneksi tsempiksi kaikille..en vain tiedä, minne ne kuvat sitten laittaisin/linkittäisin.

Nyt sitä sitten pitäs saaha itsensä ylös ulos ja lenkille/ kotijumppaamaan..
Ja saaha jotain tolkkua painonhallinnasta..Oon meinaan vähä nyt sekasin kun aiemmin laihutin syömällä vaihtelevasti 1200-1600kcal ja nyt, kun 65 kgssa nostin kalorimäärää 1700-1800kcal laihtuin vielä tähän 63kiloon, mitä nyt olen.

3 kiloa saan vielä laihtua, mutta tarkoitukseni olisi siis tyssätä painonlasku ja samalla estää vastaavasti sen nousu. Pitäs vain löytää se oikee kalorimäärä..Hankalaa.

Adrian/Motiv.hal. kirjoitti:

Hei!

Kiitos myös, Tiina, itsellesi kannustuksesta.
Toivon parasta sedällesi, oma tätini myös halvaantui puoliksi ja opettelee mm. puhumaan ja syömään uudestaan..

Ja tosiaan, otin kaikki irti vkonlopusta äitini kanssa, on ihan äänikin puolikäheä kun juteltiin niin paljon pe-su. Käytiin myös ostoksilla ja ostin äidilleni hienon uuden mp3 soittimen (tarkotus oli ensin hankkia Ipod), sairaalaa varten, että hän ei tylsistyisi vkon kestävällä sairaalareissullaan(piti ottaa läppäri mukaan, mutta sitä ei kuulemma saa/kannata ottaa).

Lisäksi, kun itse en Hesaan pääse, niin lainasin äitini mukaan myös tätini minulle lahjaksi antaman pienen enkelin, jossa on runo mukana - suojelemaan äitiäni kun en itse ole paikalla. Siinä sitten vetisteltiin molemmat.

Tärkeintä on, että äitini tulee takaisin kotiin. Ja vkonloppuna minulle selvisi, että kuoleman vaaraa ei leikkauksessa ole, tai se on sitten joku tosi outo juttu, mutta se, mikä kyllä huolettaa ja pelottaa, on se, että äitini voi sokeutua.
Vaihtoehtoina on joko a) kasvainta ei suostuta leikkaamaan, jos se on vääränlainen ->pysyvä päätös, mikä ei muutu vaikka mikä olisi -> äitini sokeutuu auttamatta heti kun leikkaamaton kasvain alkaa painamaan näköhermoa

b)kasvain leikataan, mutta "kaavitaan" liian syvältä, ja äitini sokeutuu sen seurauksesta

tai paras vaihtoehto

c) kasvain suostutaan leikkaamaan, leikkaus menee nappiin, ja sokeutumisen vaara kumoutuu, kun kasvain poistuu (vain pieni osa sitä jää)

Näin.

Mitä taas laihikseen tulee, mitat on edelleen 173cm/63kg.

Kun kävin äitini luona eri kaupungissa missä muutoin asun, kaikki siellä asuvat ystäväni äiti sanoivat, että "tuo on vielä hyvä, mutta tuosta ÄLÄ ENÄÄ laihuta". Uskoin sitten siihen, kun neljä minut nähnyttä ihmistä sanoivat kaikki erilleen minulle saman lauseen.

Itseasiassa, voisin laittaa itsestäni ennen ja jälkeen -kuvat, ilman kasvoja, pieneksi tsempiksi kaikille..en vain tiedä, minne ne kuvat sitten laittaisin/linkittäisin.

Nyt sitä sitten pitäs saaha itsensä ylös ulos ja lenkille/ kotijumppaamaan..
Ja saaha jotain tolkkua painonhallinnasta..Oon meinaan vähä nyt sekasin kun aiemmin laihutin syömällä vaihtelevasti 1200-1600kcal ja nyt, kun 65 kgssa nostin kalorimäärää 1700-1800kcal laihtuin vielä tähän 63kiloon, mitä nyt olen.

3 kiloa saan vielä laihtua, mutta tarkoitukseni olisi siis tyssätä painonlasku ja samalla estää vastaavasti sen nousu. Pitäs vain löytää se oikee kalorimäärä..Hankalaa.

Moikka!

Eipä kiittämistä. Ihan kiva kannustaa muitakin, kuin itseään aina välillä. Oma setäni ei ole mennettänyt puhekykyään koko aikana. Eilen hän pääsi pitkästä aikaa käymään kotonaan vaimonsa ja poikansa luona ekan kerran tämän sairauden jälkeen. Hän oli kotona 5 tuntia. Kaikki meni tosi hyvin. Hänen vaimonsa eilen tuumasi puhelimessa, että he olivat suunnitelleet ottavansa setääni kotiin joka toinen viikonloppu muutamaksi tunniksi. Sekin on tietenkin eräänlaista kuntoutusta. Setäni kuntoutus jatkuu edelleen sairaalassa. Varmasti vielä pitkään. Hieman valoa jo näkyy kuitenkin tunnelin päässä. Minä en hirveän usein pääse setääni katsomaan, kun asumme eri kaupungeissa.

Tottakai se on kaikkein tärkeintä, että äitisi tulee takaisin kotiin. Ei kannata pelätä etukäteen sokeutumista. Onhan ne leikkaukset aina isoja juttuja. Ei ne ole leikin asioita. Toivon parasta ja luotan siihen, että äitisi leikkaus sujuu hyvin.

Komeasti olet kyllä saanut painoasi lähtemään. Minunkaan mielestäni sinun ei kannata enää hirveästi tiputtaa. Tietenkin itse sen tietää mikä painomäärä on sopiva itselle.

Eipä tällä kertaa tämän enempää. Jaksamisia sinulle, ja muutenkin koko porukalle mukavaa alkuviikkoa.

T: Tiina

ps. Ilmoittele kuinka äitisi leikkaus sujui.

T: Tiina

Moikka!

Kyllä sitä aina välilä on kiva lähteä rentoutumaan, ja se on kiva asia, että kun viihteelle lähtee niin on kivaa. Kyllä sitä sitten taas ehtii mkiettimään tätä laihduttamista seuraavana päivänä jälleen.

Kyllä sinulle minun mielestäni nuo syömiset ovat ihan kunnossa, jollei lasketa noita karkkeja ja alkomahoolia. Minä taidan kans tänään juoda yhden lonkeron saunan jälkeen. Kaloreita siitä tulee noin 210. Muuten suurinpiirtein kalorini tänään vähän alle 1500.

Tuo askelmittari on kyllä kätevä keksintö. Useasti minä unohdan sen kyllä lahjakkaasti kotiin, kun lenkille lähden. Sinulla askeleita kyllä kertyy ihan kivasti. Tänään tulee lenkkeiltyä tuollaiset 6 kilomeriä.

Viikonlopun jatkoja kaikille, ja laihdutellaan edelleenkin.

T: Tiina