Tällainen kiinnostava kysymys teille leideille eli miten paljon teille merkkaa toisen tunteet teille?
Jos olette siis itse kiinnostuneet miehestä mutta mies ei ole sen erityisemmin kiinnostunut teistä mutta olisi kuitenkin valmis suhteeseen kanssanne? Miten moisen asian otatte vastaan?
Miettikää asiaa myös siltä kannalta jos mies joka tapauksessa näyttää "tunteitaan" tai hellii yms.
Miten arvioitte miehen tuntemuksia? Onko sillä merkitystä esimerkiksi miten voimakkaasti mies haluaa seksiä kanssanne?
Miten paljon se vaikuttaa teihin että vaikka mies vaikuttaisi ehkä kiinnostuneelta niin tietäisitte että hän ei ehkä ole yhtä kiinnostunut kuin sinä?
Oikeasti olisi kiva kuulla vastauksia tähän mutta ei mielellään latteuksia tyyliin "molempien tunteet ovat tärkeitä parisuhteessa".
On vähän meinaan sellane tilanne että olen alkanut miettimään että kun en löydä kuitenkaan mieleistäni naista josta olisin kiinnostunut niin ehkä pitäisi valita joku nainen joka olisi kovinkin kiinnostunut minusta vaikkei itse ole kovin täpinöissään.
Kai se on aika laskea rimaa kaikilta osin kun ehkäpä tavoitteeni soulmaten löytymisestä on haudattava mutta vakituinen parisuhde kiinnostaisi.
Onko moinen naisen näkökulmasta tuomittu ajatus vai täytyykö minun vain opetella Oscarin arvoiseksi näyttelijäksi?
Jos olette siis itse kiinnostuneet miehestä mutta mies ei ole sen erityisemmin kiinnostunut teistä mutta olisi kuitenkin valmis suhteeseen kanssanne? Miten moisen asian otatte vastaan?
Miettikää asiaa myös siltä kannalta jos mies joka tapauksessa näyttää "tunteitaan" tai hellii yms.
Miten arvioitte miehen tuntemuksia? Onko sillä merkitystä esimerkiksi miten voimakkaasti mies haluaa seksiä kanssanne?
Miten paljon se vaikuttaa teihin että vaikka mies vaikuttaisi ehkä kiinnostuneelta niin tietäisitte että hän ei ehkä ole yhtä kiinnostunut kuin sinä?
Oikeasti olisi kiva kuulla vastauksia tähän mutta ei mielellään latteuksia tyyliin "molempien tunteet ovat tärkeitä parisuhteessa".
On vähän meinaan sellane tilanne että olen alkanut miettimään että kun en löydä kuitenkaan mieleistäni naista josta olisin kiinnostunut niin ehkä pitäisi valita joku nainen joka olisi kovinkin kiinnostunut minusta vaikkei itse ole kovin täpinöissään.
Kai se on aika laskea rimaa kaikilta osin kun ehkäpä tavoitteeni soulmaten löytymisestä on haudattava mutta vakituinen parisuhde kiinnostaisi.
Onko moinen naisen näkökulmasta tuomittu ajatus vai täytyykö minun vain opetella Oscarin arvoiseksi näyttelijäksi?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Oletko koskaan kuuluut että .naisella on herkät tuntosarvet ..hän vaistoaa hetkessä jos mies on hänestä OIKEESTI kiinnostunut.
Sen minkä yrität piilottaa , näkyy sinusta eniten. joten vaikka löytäisit itsellesi kivan naisen , hän vaistoaa sun todelliset tunteet ajanmyötä. Ei kai eroja muuten tulisi. ..ja miestä pistettäisi mäkeen.
koska nainen vaistoaa senkin jos mies on ihastunut häneen ...vaikka yrittää piilotella tunteittaan..sun tapauksessa se vaan käy toisinpäin...hän huomaa että et ole tunnetasolla samalla aaltopituudella.
Koska ei naisilla oman kokemuksen mukaan ole yhtään sen herkemmät tuntosarvat kuin miehilläkään.
Varsinkin jos ovat itse kiinnostuneita ja ihastuneita. Riippuu naisesta kuinka paljon voitelua kaipaavat että uskovat.
Ei nainen mitään hetkessä vaistoa senhän takia asiaa kysynkin että jos asia paljastuu hiljakseltaan niin miten nainen suhtautuisi asiaan. Jos mies on kuitenkin valmis tekemään asioita suhteen eteen niin olisiko se naiselle kova pala ettei samanlaisia tunteita ole?
Miten on muuten mahdollista jos nainen heti vaistoaa onko tunteita miehellä vai ei että hän vaistoaa tunteet ajan myötä? Eikös se ole aika ristiriitaista?
oletko itse jotenkin tunneköyhtynyt tai traumatisoitunut. Hoida sydämesi kuntoon ja kiusaa vasta sitten naisia.
Onko se kiusaamista jos antaa naiselle mitä hän haluaa eli parisuhteen jos nainen on kiinnostunut?
Suurin ongelma miksei tunteita synny tiettyjä naisia kohtaan on se ettei minulla ole kauheasti yhteistä heidän kanssaan. Tunnen itseni hieman tylsistyneeksi heidän seurassaan mutta mietin että jos tyydyn siihen niin ehkä siitä voisi tulla jotain?
En minä ketään tahtoisi loukata näillä asioilla.
on yleensäkään mitään tunteita, mutta naiset ovat maailmanmestareita valehtelemaan itselleen. Yhtenä niistä harvoista naisista, jotka ovat riittävän realistia tämän itselleen myöntämään voin sanoa, että kun tajusin, ettei miehillä ole tunteita, niin tiesin myös, etten koskaan ala seurustelemaan kenenkään kanssa. En missään nimessä halua olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei välitä minusta.
Eikö reilu tilanne olisi, että valitsisit naisen, joka ajattelee samalla tavalla? Onhan olemassa vaikka millä mitalla naisia, jotka eivät saa sitä unelmiensa kumppania. Sitä paitsi jos vakituinen parisuhde on tavoitteena, niin teillä olisi paremmat mahdollisuudet onnistua; sikälikin, että sinun uskottomuus ei loukkaisi niin paljoa. Tiedän useammankin suhteen, jossa ollaan vain siksi, että mies halusi vakituista seksiä ja nainen perheen ja ihan hyvin näkyy sujuvan. Tai jos valitset naisen, joka on ihastunut sinuun, kerro hänelle totuus ja anna hänen tehdä valintansa sen perusteella.
Ymmärsit väärin.
En minä mitään seksiä pelkästään vaan vakituista parisuhdetta.
Kaipaan naisen seuraa ja ehkä huomiotakin ja olisin valmis antamaan sitä takaisinkin mutta nuo tunteet eivät välttämättä seuraa mukana.
Olisiko se sitten uskottomuutta jos en tuntisi niin syvästi kuin toinen?
ei kenelläkään miehellä ole tunteita. Mutta jos et tunne edes sitä himoa, jota miehet alussa tuntee, niin et mitenkään pysty olemaan pitkässä suhteessa uskollinen. Tai harva muukaan pystyy, mutta et muutamaa vuottakaan.
On naisen huijaamista ja hyväksikäyttöä aloittaa suhde, jos et ole rehellinen. Musta järkisuhteet on ihan hyväkin juttu, mutta vain jos molemmat on rehellisiä ja tietää tilanteen. Olisiko sinusta ihan ok, jos esimerkiksi nainen alkaisi seurustelemaan kanssasi vain koska sinulla on rahaa?
Kyllä minulla on tunteita ollut mutta kun niistä jutuista ei tule mitään. Ehkä aloitan jutut väärästä päästä sitten.
En minä ketään pettäisi jos suhteen aloittaisin. Kyllä sitä jonkin asteista himoa voisi tuntea ja välittämistä mutta ei sen enempää ehkä.
Mutta eikö ole parempi että olen sellaisen naisen kanssa joka välittää ja haluaa olla minun kanssa kun sitten sellaisen joka ei halua?
Eikös nainen saa ainakin niitä tunne-elämyksiä siinä joten hän on tyytyväinen vaikken minä ehkä täysin olisikaan?
Rahalle perustavassa suhteessa ei olisi tunteita ollenkaan. Eikös olisi parempi että edes toinen tuntee jotain?
mutta ei tosiaan sille naiselle! Jos sinulla oikeasti olisi joskus ollut tunteita, niin et edes pohtisi tätä.
Onko sinulla mielestäsi ihan oikeasti oikeus ottaa jonkun toisen ihmisen koko elämä ja valehtelemalla käyttää se omaksi hyödyksesi? Miksi sinä ansaitsisit saada kaikki ne tunteet, vaikka et pysty antamaan samaa takaisin?
Ja kuten jo useamman kerran sanoin, niin miksi et anna sen naisen päättää itse! Hän voisi hyvinkin valita sinut siitä huolimatta, että olet rehellinen.
Onko se niin väärin jos tahtoisi tehdä jonkun naisen tyytyväiseksi tai onnelliseksi vaikken itse tuntisikaan niin paljoa?
Voisinhan tuntea ehkä empatiaa naista kohtaan ja välittää normaalisti ihmisenä mutta en se enempää?
Olen tuntenut joskus jotakin melkein rakastunutkin mutta itse olen tullut hylätyksi mutta mietin että jos joku olisi tosi kiinnostunut mutta itse ei erityisemmin niin kannattaisiko se parisuhde?
Mitä sinä tarkoitat rehellisyydellä? Että sanon toiselle suoraan etten rakasta häntä samoin kuin hän ehkä minua mutta voisin olla hänen kanssaan?
Miksi hän rakastaisi minua sellaisesta rehellisyydestä joka osoittaisi etten tunne samoin häntä kohtaan?
Olen huomannut että kaikissa asioissa naisten kanssa rehellisyys ei kannata koska eivät he sitä arvosta. He arvostavat omia tunteitaan.
Ensinnäkin kuinka kauan sinä jaksaisit teeskennellä? Sitten kun olisi lapset tehty, niin nainen olisi ansassa sohvalla makkara kädessä makaavan idiootin kanssa, jonka ainoa kommunikaatio olisi se klassinen mennäänkö panemaan. Luuletko, että hän olisi vielä onnellinen?
Jos se ei ole sinusta väärin, niin miksi et sitten ota naista, joka ei myöskään tunne sinua kohtaan mitään?
Ei hän rakastaisi sinua siitä rehellisyydestä, vaan siitä huolimatta, mutta rehellisyyden ansiosta hän voisi myös kunnioittaa sinua, eikä yhtenä kauniina päivänä olisi siinä samassa vittumaisessa tilanteessa kuin sadat muut naiset eli huomaisi, että on uhrannut parhaat vuotensa itsekkäälle kusipäälle, joka ei koskaan välittänyt tippaakaan. Kyllä naiset arvostaa rehellisyyttä, vaikka se ei aina tuotakaan miehelle toivottua lopputulosta.
Mutta miehet ajattelee vain itseään ja sinäkin näköjään aiot tehdä niin kuin sinulle on paras. Ei siinä mitään, mutta älä jauha paskaa, että muka välittäisit kenestäkään muusta kuin itsestäsi! Jos välittäisit, niin et edes harkitsisi toimivasi noin!
Saat kuulostamaan minut joltakin kusipäältä joka tahtoo vain naisen pannakseen tätä.
Nautin kyllä seksistä enemmän sellaisen kanssa jota intohimoisesti rakastaisin mutta ajattelin tyytyä vähempään mutta ehkä nainen saisi seksuaalisesti samalla enemmän tyydytystä kuin joku joka joutuisi tyytymään minuun?
Eiko se ole aika epäitsekästä?
Eihän sitä tiedä jos lapsia tulisikin niin ne tunteet kehittyisivät minullekin vähän aikaa.
Mitä sinä sitten oikein tahtoisit minun tekevän asioille jos olen tavannut naisia jotka ovat kovin kiinnostuneita minusta mutta en itse ole sen enemmälti innostunut heistä?
Etkö ymmärrä että minähän siinä suhteessa vähemmän saisin?
Eikö se ole välittämistä että välittää toisesta sen perusteella että toinen on ihastunut tai kiinnostunut sinusta ja ehkä yrittää tehdä asioita että toinen ainakin olisi onnellinen?
kertaan sanoin, niin oleellista on totuus! Jos kerrot naiselle totuuden ja hän itsekin on sitä mieltä, että tuollainen suhde on hänelle hyvä juttu, niin mikäpä siinä. Sinun pitäisi kysyä siltä naiselta mitä hän haluaa, eikä vain ottaa hänen elämäänsä omien mielipiteidesi ja kuvitelmiesi perusteella omaan käyttöösi! Jos oikeasti välität, niin kuin väität, niin kai sen naisenkin mielipiteellä joku merkitys on. Vai oletko sinä niin paljon häntä ylempiarvoisempi, että tiedät kysymättäkin mitä hän haluaa ja mikä on hänelle parasta?
Sitä paitsi itse kysyit, että onko sillä naiselle merkitystä ja kyllä sillä on!
Ja sinä et ikimaailmassa pystyisi vetämään sitä rakastuneen/rakastavan roolia loputtomiin!
Jos tuo on epäitsekästä, niin minä tarvitsen uuden sanakirjan. Välittämiseen kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen ja siihen taas kuuluu rehellisyys.
Kerro nyt sitten miten ilmaista asia hienotunteisesti mutta samalla rehellisesti naiselle?
Jos ei tunne paljoa toista kohtaan mutta kuitenkaan ei halua loukata toista ja ehkä haluaisi olla parisuhteessa tämän kanssa?
Kysyin toki mielipidettä koska haluan miettiä asiaa vakavissaan.
Tiedätkö muuten miltä tuntuu kun itse tuntee jotain ja on valmis luopumaan siitä että koskaan ehkä tuntisi oikeasti rakkautta jos se tekisi jonkun toisen onnelliseksi kun tämä toinen tuntisi itseä kohtaan rakkautta?
Ehkä en pystyisi vetämään roolia loppuun mutta toisaalta en jaksa olla ehkä yksinkään loppuikääni. Olen tarpeeksi ehkä odotellut sitä rakkautta tulevaksi. Ehkä oppisin rakastamaan jos se toinenkin tuntisi niin paljon.
Älä nyt viitsi puhua paskaa kuin sinä olisit joku sankarillinen uhrautuja! Miehet ei tunne rakkautta, joten älä käyttäydy kuin sinä menettäisit jotain. Sinä et tekisi sitä tehdäksesi jonkun toisen onnelliseksi, vaan saadaksesi itse jotain! Vai mitä aiot tehdä, jos joku toinenkin nainen ihastuu sinuun? Tai kolmas? Kun epäitsekkäänä miehenähän sinun täytyy tehdä heidät kaikki onnelliseksi! Entäs, jos joku homoseksuaali ihastuu sinuun? Toki teet hänetkin onnelliseksi, sehän on sun ainoa motiivi!
No pitääkö sitä nyt sitten sanoa, että en muuten välitä sinusta tippaakaan ja aion vain käyttää sinua hyväkseni. Sano, että haluat parisuhteen ja perheen, mutta et usko suuriin tunteisiin. Älä sano, että rakastat tai haluat tai että olet ihastunut tai yleensä mitään muutakaan mikä ei ole totta. Sano, että sinulle riittää arki ja läheisyys ja kerro mitä haluat ja toivot suhteelta ja voit vaikka vielä sanoa, että uskot saavasi ne tämän naisen kanssa, jos niin on. Jos tuntuu, että nainen ei ymmärrä, niin sitten voit sanoa, ettet esim. usko rakkauden olemassaoloon. Sehän ei ole valehtelua, koska miehelle ei rakkautta ole olemassa. Jännä nähdä, miten vaikeaa miehelle on olla rehellinen kun valehtelu käy ihan tuosta vain...
Ymmärrän kyllä halusi päästä parisuhteeseen, eikä siinä ole mitään väärää, mutta jokaisella ihmisellä on oikeus tietää totuus elämästään ja tehdä päätökset sen mukaan, eikä sinulla ole oikeutta estää sitä. Tunnen monen monta ihan onnistunutta järkisuhdetta, joten miksi et etsisi sellaista.
Ja tiedänkö miltä tuntuu tietää, ettei koskaan saa osakseen rakkautta? Totta kai tiedän, olenhan nainen!
En taida keskustella sinun kanssasi jos ajattelet että miehet tai minä en voisi tuntea rakkautta?
Miten itsekäs oletkaan naisena väittäessäsi moista?
Suotta vaivaudut vastaamaan kysymykseen jos ajattelet minusta tunteettomana kusipäänä. Haluat varmaan vain loukata kun pääset miestä loukkaamaan.
joku uutinen? Ei miehillä ole koskaan ollut tunteita. Itsekäskö? Kuule, mun suurin unelmani oli saada perhe ja rakkautta ja läheisyyttä ja välittämistä. Luuletko tosissaan, että musta on hyvä asia, ettei miehillä ole tunteita?!
Joka ikinen sun viestisi todistaa, ettei sinulla ole aavistustakaan, mitä rakkaus tarkoittaa. Jos olisi, niin et edes kysyisi noita asioita, joita olet kysynyt.
Mutta minähän kysyn juuri että mitä tehdä jos en tunne rakkautta jotakin kohtaan (ainakin aluksi) joka voisi rakastaa kuitenkin minua?
Olen ehkä tuntenut jotain rakkauden tapaista aikaisemmin ja sen vuoksi kysyinkin asiasta, eihän minun kysymyksessä olisi mitään järkeä.
Miksi muuten olet tässä ketjussa jos oletat että kukaan mies ei tunne mitään? Sittenhän sinulle ei ole mikään ongelma minunkaan tilanteeni koska sinulle minä olen vain yksi tyypillinen tunteeton mies lisää?
Kyllä sinä itsekkäältä kuulosta jos sinun suurin unelmasi oli saada itsellesi perhe, rakkautta, läheisyyttä ja välittämistä, ehkä et ollut valmis antamaan niitä miehille jotka olisivat välittäneet sinusta? En osaa sanoa kun en tunne sinua paremmin.
antamaan niitä miehelle, koska miehet ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Se, etten ole valmis antamaan suurinta osaa itsestäni saamatta mitään takaisin, on tervettä itsekkyyttä, jos itsekkyyttä ollenkaan. Ei ole mikään kauhean ruusuinen tulevaisuudennäkymä, että mies käyttää hyväkseen pari vuotta ja sitten vaihtaa uudempaan malliin jättäen mut sydän särkyneenä lasten kanssa. Olinpas itsekäs, kun en tuollaista halunnut! Te miehet olette oikeasti ihan uskomattomia itserakkaudessanne!
Minä vastasin kysymyksiisi, mutta kun ne eivät selvästikään vastanneet sitä minkä sinä suuressa ylemmyydentuntoisessa viisaudessasi "tiedät" oikeaksi vastaukseksi, niin vänkäät vastaan niin kauan, etten jaksa enää väittää vastaan. Sinä olet selvästi päätöksesi tehnyt, joten kysymys kuuluu, että mitä ihmettä varten sinä olet tässä ketjussa?! Ei kai kukaan mies nyt typeriltä pikku naisilta tarvitse vastauksia, tehän tiedätte kaiken paremmin. Ja olet todella tyypillinen mies, siitä ei ole epäilystäkään.
En ehkä ole tyypillinen mies. Sen takia ehkä seuran löytäminen on ollut ehkä hankalaa. Olen listannut tärkeimmäksi vaatimuksesi naiselle luonteen ja älyn.
Olen pahoillani että sinulle on käynyt noin. Sinun tulisi muistaa että kyseessä oli vain yksi mies ja monet miehet (kuten minä) toimisimme toisin. Toisaalta osa naisista toimii siten kuten sinä kuvailet miehistä. Minä olen saanut joskus kokea että aivan kuin naisella ei olisi tunteita ollenkaan vaikka itselläni mielestäni niitä on ollut. Ikävää että ajattelet etteivät miehet ole valmiita mihinkään paitsi itsekkyyteen.
En minä mitään tällä saavuta vaikka tämän sinulle sanonkin. Sanon sen takia että ehkä uskaltaisit joku päivä luottaa johonkin mieheen joka olisi kanssasi valmis suhteeseen.
En tiedä onko tähän kysymyksen oikeaa tai väärää vastausta. Naisten mielipiteitä tässä kyselin kun olette paremmin perillä niin naissukupuolen ajatuksista että ehkä tunnemaailmasta yleensä mutta toki miehetkin voivat tuntea.
Oletko yrittänyt löytää suhdetta tuon jälkeen? Kyllä minullekin on käynyt huonosti suhteessa mutta nyt yritän löytää keinoa solmia suhdetta ja mietin että ehkä se kestäisi paremmin jos nainen tuntisi minua kohtaan tunteita mutta minä olisin liikkeellä ennemmin järkiperustein.
En näe että naiset ovat minua alempana, olisin muuten kai jättänyt asioiden utelut vähemmälle enkä keskustelisi sinunkaan kanssa enää?
ole lapsia, enkä ole ollut naimisissa, tajusin mitä olin tekemässä ajoissa. Mutta tunnen kymmeniä naisia, joille on käynyt juuri noin kun kuvailin, yhdelle heistä olen velkaa senkin, etten tehnyt elämäni suurinta virhettä ja jäänyt suhteeseen. Ei kaikki miehet varmastikaan ole samanlaisia kusipäitä, mutta tunteita ei yhdelläkään miehellä ole ja miehen elämässä mies itse on aina numero yksi. En todellakaan ole yrittänyt löytää suhdetta ja juoksen todella lujaa karkuun, jos hiukankin alan tuntea jotain miestä kohtaan. Minä en tee suhteella mitään, jos mies ei tunne mitään minua kohtaan.
Mun on nyt pakko mennä nukkumaan. Tee niin kuin tahdot, mutta et ainakaan voi syyttää minua, jos yhtenä päivänä se naisparka saa tietää totuuden ja vihaa sinua aivan yhtä paljon kuin aikoinaan rakasti.
katso esimerkiksi näitä naisen logiikan kirjoituksia, miten miehet puhuu naisista. Naisella ei suurimmalla osalle miehistä ole mitään muuta arvoa kuin olla pillu ja piika.
Pahoittelen että ajattelet miehistä ja siten minustakin noin. Jos tuntisit minut oikeassa elämässä niin tiedän että joutuisit pyörtämään puheesi ennen pitkää.
Mutta olet jo tuomiosi antanut joten miten mikään mitä minä voisin sanoa muuttaisi sitä mihin sinä uskot?
Tälläkin hetkellä kun varmasti ajattelen vain itseäni enkä esimerkiksi sitä että miten hirvittävältä sinusta tuntuukaan?
Hyvää yötä.
Sinä et selvästikään ole kusipää! Sinä olet tunteikas ja herkkä miehinen mies! Etsi itsellesi nainen joka rakastuu sinuun ja rakastaa sitten kolmen kuukaudenkin kuluttua kun suurin intohimo on mennyt ohi. Yhdeksän kuukauden - puolentoistavuoden kuluttua katsokaa onko teissä/sinussa ainesta kiintymykseen. Monet vanhat pariskunnat eivät ole aina jaksaneet toisiaan rakastaa, mutta pitävät toisistaan siksi, että on kertynyt paljon yhteisiä muistoja, tapahtumia jne... Sitten kun vanhuus ja kuolema väistämättä tulee toinen jää orvoksi. Ei sinulla ole hätää! Älähän hötkyile! Odottele vielä ja katsele ympärillesi. Ehkä joudut pettymään itseesi, jos teet hätiköityjä ratkaisuja. Odota! Älä jää kuitenkaan tuleen makaamaan. En usko, että tunteesi ovat täysin kuolleet kun kerran haluaisit kumppanin ja haluat antaa hänelle kaikkesi. Hyvä mies olet! Potentiaalinen tyyppi hyvään elämään ja hyväksi puolisoksi! Toivompa vaan ettet valitse väärin sitä toista osapuolta. En toivoisi sinunkaan enää pettyvän.
minustakin hän vaikuttaa kaikelta muulta kuin kusipäältä, haluaapa vain pohtia asiaa kaikkien kannalta. pakko antaa nyt vain tällainen JAA-ääni luettuaan kaiken täältä.
Ilman tunteita ei suhteesta voi tulla yhtään mitään,olen sitä mieltä.Miksi olla ihmisen kanssa,jota kohtaan ei tunne mitään.Mielummin olen sitten yksin.Jos haluat sitoutua ja vakiintua oikeaan parisuhteeseen,niin älä näyttele että välität.Mua loukkaisi tommonen ihme käytös,koska parempaa en löytänyt niin valitsin sut.Mitä oikein haluat,miksi pitäisi tyytyä sellaiseen,joka ei kiinnosta.En ymmärrä,et ole kiinnostunut,mutta silti oletkin..Toisen tunteilla ei saa leikkiä,hellimiset johtaa harhaan.Kyllä toinen huomaa sen jossain vaiheessa ellei ole jo niin sokaistunut,ettei toista kiinnosta..Toisen tunteet vaan vahvistuu ja toinen taas ei tunne mitään.No ehkäpä ajan kanssa sitten sinäkin sytyt ja alat tuntea jotain.
vaan ei tapahdu. kukaan ei syty ajan kanssa, se on jo nähty niin monessa suhteessa.
tottakai ihmisellä on oikeus kompromissisuhteeseen, mutta samoin on toisella osapuolella oikeus tietää, että toinen "tuntee" näin. kaikki eivät sellaista suhdetta kuitenkaan haluaisi.
Olen pähkäillyt että ehkä ne tunteet tulisivat minullakin sitten ajan myötä.
Mutta kun ei osaa sanoa heti jos aluksi ei tunne paljoa.
Outo tilanne minulle ja sen takia asiaa kysyinkin täällä.
Alku on aina sellaista toista kun ei tunne,
mutta ajan kanssa sitä oppii tuntemaan ja ehkä jopa tuntemaan kiinnostustakin.
Minustakin kannattaa silloin vain tapailla ihmisiä kaveripohjalta, jos aluksi ei tunne paljoa. Usein ei silloin toki tulekaan tuntemaan pidemmän päällekään mitään... mutta miksi pitäisi mennä suhteeseen asti toteamaan tämä asia? :)
katkeroidut itsekin ja katkeroitat lopulta toisen.
etsi nainen, jolle kompromissi käy hyvin.
Mittari näyttää kohta kolmeakymmentä ja ei ole tähän asti näkynyt sitä kompromissi ehdokasta.
Juttuja on ollut mutta nyt mietin taktiikan vaihtamista.
Sullahan on vielä rutkasti aikaa. Vai että pian oikein 30...
Ei ole näkynyt kompromissiehdokasta eikä soulmatea. Kummankaan löytäminen ei ole helppoa. Eli et sinä tuosta vaan yhtäkkiä löydä sitä kompromissivaimoakaan vaikka taktiikka vaihtaisit. Ei se voi olla syynä siihen, miksi pitäisi valita toinen taktiikka.
Ei se ole mitään uhrautumista sinulta tai että tekisit jonkun onnelliseksi esittämällä rakastunutta. Sillä tavoin otat vain itse sen mitä haluat toisesta välittämättä. Rehellisesti pitää kertoa kompromissiehdokkaalle, mikä on tilanne ja nainen saa sitten itse päättää haluaako parisuhteen vai ei. Et voi millään tietää, minkälaisia suhteita muut ihmiset haluavat.
jos mies on rehellinen ja hellii yms. Miehet ei kaikki pystykään rakastumaan vaan ainoastaan vain pitämään naisesta ja se merkkaa samaa asiaa. Olisin valmis tuollaiseen suhteeseen jos itse olisin ihastunut tai rakastunut mieheen. Aina voi toivoa, että mieskin rupeaa tuntemaan samalla lailla jos on vakavissaan.
menee! Kelpais mullekin. Paitsi jos mies on henkisesti sairas tai esimerkiksi huumeiden, alkoholin tai peliriippuvuuden vuoksi täysin tunteeton ja "kuollut" sisältä. Siis siivestelijä!
tunteilla,kunhan saa panna?!
Etsin vakavahenkistä parisuhdetta jossa ollaan yhdessä. Seksi kuuluu ehkä siihen luonnollisena osana mutta tavoitteeni on kaikkea muuta kuin pelkkä seksi. Kumppanuutta ja läheisyyttä jne. sitä kaipaa.
Jos hakisin pelkkää seksiä niin en kyselisi tällaista asiaa vaan olisin jo asian kimpussa kenestäkään välittämättä.
Onko väärin haluta parisuhdetta jossa olisi hyvä olla ja jossa toisella ehkä on ne voimakkaammat tunteet ja toinen ehkä vain kokee tunteita vähemmän.
tuomitsevia vastauksia olet saanut, jpa liiankin tuomitsevia mielestäni. Oli tuossa yksi vastaus alaosassa, johon yhdyn, koska uskon itsekin, että tunteet varmasti syvenevät suhteen aikana, yhdessä ollessa ja tehdessä. Väkisinkin toiseen kiintyy, jos sen kanssa paljon aikaa viettää.
Mutta entä sitten, jos kuitenkin rakastut?
siis toiseen naiseen?
Tuo on varmasti sellainen pahin paikka.
Sitten en tiedä mitä tekisin. Pettämään en voisi alkamaan kun ei kuulu luonteeseen. Toisen hylkääminenkin saattaisi tuntua pahalta vaikka kuinka olisi toiseen rakastunut jos toinen kuitenkin antaa kaikkensa ja rakastaa itseä.
En tiedä, vaikea kysymys.
Mutta oon ootellut aika pitkään ja ehkä ne omat tunteet on vieneet pois päin siitä ratkaisusta jolla löytyis edes jonkinlainen parisuhde.
Olin tuossa välillä aika allapäinkin ja eksyksissä kun huomasin ettei minun tunteilla ole väliä, aina menee jokin pieleen ja nainen päättää olla välittämättä. Sen takia ajattelin että ehkä tällainen ratkaisu ja ehkä sitä juuri oppisi rakastamaan toista.
Ainahan sitä jonkinlaista kompromissia joutuu tekemään mutta mietin että ehkä minulla ei ole edes muuta vaihtoehtoa.
kun miettii, niin samalla tavalla niitä ihastumisia ja miksei rakastumisiakin voi tulla suhteissa, jotka ovat ihan niitä perinteisiä rakkaussuhteitakin,
joten yhtä vaikea tilanne se sinun tapauksessasi olisi kuin muissakin suhteen ulkopuolisissa tunteissa.. Ja useinhan niistä selvitään..ainakin, jos on halu selvitä.
Kyllä musta tekstiesi perusteella vaikutat hyvinkin tunteelliselta mieheltä, että en näe ollenkaan mahdottomana sitä, etteikö tunteesi voisi sitten lämmetäkin aikaa myöden sitä naista kohtaan jos vain kaikki muut puitteet ovat kunnossa; hellyys/seksipuoli toimii, ajatusmaailma on sama ja muuten viihdytte yhdessä.
Minulla rakastumisessa olisi tärkeintä juuri läheisyys ja toisaalta että olisi yhteisiä asioita, mutta niiden kanssa joiden kanssa on synkannyt tällä tavoin niin ei ole tullut mitään kun ihastumisen/rakastumisen tunne ei ole ollut molemminpuolista. On jääty joko kavereiksi tai muuten on jäänyt lyhyeen.
Kyllähän sitä jotakin voi tuntea ainakin jotakin toista kohtaan mutta se rakastumisen tunne on eri juttu.
Minulla oli yksi sellainen lyhyt suhde jossa toinen oli kai kiinnostunut kovastikin mutta tuntui vain turhauttavalta olla kun hankala oli keksiä edes puheenaiheita. Sellainen olisi ahdistavaa pitemmän päälle.
Ehkä pitäis vaan luoda ihan lyhyt lista asioista jotka natsais ja sitten vaikka ei hirvittävästi kolahtais niin jos toinen kiinnostus kuitenkin niin pitäis yrittää. Jotakin sellaista on varmaan keksittävä.
Naiset vain sanoo että tunteet on heille niin tärkeitä ja mietin että mitenkä ne pitäisi tulla itsellä peliin jotta suhde onnistuisi.
Sinkkuna on tosin hyvä näinkin mutta vakituinen kumppani on aina ollut tavoitteena. Ei vain ole kovin helppo tavoite.
tarvi heti alkuun ollakaan. Sitä tulee sitten suhteen edetessä, usein ihan luonnostaan. Tai mulla on itse kokemusta ainakin tuollaisesta. Vasta kun toista oppii tuntemaan, on helpompi puhua. Ja uskot tai et, niin mieltymykset yhtenäistyy sitä mukaa kun yhdessä ollaan.
Mutta tosiaan se tunnepuoli on mulle kyllä ehdottoman tärkeä. Nimenomaan niinpäin, että itse tunnen miestä kohtaan jotain ja mitä voimakkaammin tunnen, sitä parempi. Koska se tunne vasta pitää mut uskollisena ja se saa mut nauttimaan seksistä. Mä oon ollut sängyssä miehen kanssa, jota kohtaan mulla on ollut enimmäkseen yksipuolisia tunteita ja voin sanoa, et se on sata kertaa parempi vaihtoehto, kuin tunteeton paneminen jonkun kanssa. Tunteet vasta saa auki ne kaikki henkiset "lukot", jotka on oltava auki, jos meinaa seksistä nauttia ja jotain tyydytystäkin saada.:)
Veikkaan, et miehelle ei seksiin vaadita ihan noin paljoa aina. Miehelle voi riittää vaan kun naisesta "tykkää" mut se siinä onkin just hienoa, et naiset ja miehet on joissain asioissa niin erilaisia. Ja tossa tilanteessa se seksikin onnistuu.
Mutta jos mieskin vaatii ne tunteet seksiin, ni sit se ei taida oikein onnistua...
Meni hiukan aiheen sivuun, mutta siis kannattaa nyt miettiä tilannetta ja ottaa ensin selville, mitä se nainen(ne naiset) on haluamassa ja mitä on valmis sen haluamansa eteen tekemään. Jos pääsette yhteisymmärrykseen, niin ei siinä mitään menetä, jos suhteeseen päädytte. Silloin sen vasta tietää toimiiko se suhde, kun suhteessa jo ollaan.
Minulle kyllä yhteiset asiat ja ajatusmaailma ois just se tärkein juttu. Oon huomannut että moni suhde kariutuu just sen takia. Alussa sujuu kun on tunteita ja kaikkea monellakin samoin kuin seksi voi olla kivaa mutta sitten ihmiset huomaa ettei oo mitään yhteistä.
Jos sitä ei ole niin vaikea on rakentaa niitä tunteita myöhemminkään itse.
Seksi ehkä sujuisi just mutta ei siitä sen enempää nauttisi. Sitä pelkään juuri että alan "inhota" tai suhtautua välinpitämättömästi toiseen jossakin vaiheessa.
Osa ei tunnu ymmärtävän miten vaikea kysymys tämä on kun ei toisaalta halua "huijata" toista sillä tavoin tai loukata.
Joku toisaalta sano että minulla olisi jonkin sortin tunnelukko ja se estäisi minua tuntemasta enempää joitakin kohtaan koska on sitten helpompi kohdata asiat jos ei tulekaan mitään.
Ehkä vähän liikaakin olen miettinyt asioita ja tunteet taitaa silloin jäädä taka-alalle. En oo vaan mikään spontaani-ihminen ja sen vuoksi asioita pitää aina harkita koska en muuten ehkä jaksa laittaa asioita liikkeelle.
Eihän suhteista tiedä mitä niistä tulee mutta kyllä niitä jonkin verran voi ennustaa. En tiedä vain tässä tapauksessa kun en ollut aiemmin miettinyt tällaista vaihtoehtoa.
En vain jaksa enää räpeltää sillä tavoin kuten on käynyt aiemmin. Joskus ajattelin että sen pitäisi olla oikeaa ja hyvää mutta ehkä voisin olla tyytyväinen tällaisessa suhteessa.
tärkeitä asioita, nuo kaikki yhteiset jutut,
mutta koska itse olen aika varautunut, arka, sisäänpäinkääntynyt ja aika hitaasti lämpeävä, en ihan suhteen alkuvaiheessa uskalla tuoda edes omia ajatuksiani julki. Mies ei varmaan saa minkäänlaista kuvaa kiinnostuksenkohteistani tai ajatusmaailmastani, kuin vasta sitten kun oppii tuntemaan minua. Ja koska itse tiedostan sen olevan itselläni noin, niin monestikaan en vaadi mieheltäkään heti alussa niin paljon.
Eli se on oltava se "yhteinen sävel" olemassa, mutta on annettava aikaa, että kumpikin löytää sen.
Vaatiihan se aikaa, juu.
Olen kanssa aika hitaasti lämpiävä mutta yleensä kyllä osaan arvioida ketä kohtaan mulle voisi kehittyä vakavampia tunteita.
Jos jonkun kanssa löytyisi sellainen "oikea nuotti" niin kyllähän minä voisin silloin rakastuakin tapahtuisi se hitaasti tai nopeasti.
Siitä vaatimuksesta tässä olen vähän peräytymässä ja mietin ihan sellaista suhdetta jossa toinen tosissaan voisi olla kiinnostunut mutta itse näkisin enemmän että on jonkin verran yhteistä ja OK olo mutta ei sen kummempaa.
Ei näitä montaa ole mutta asia tuli hieman esille tuossa ja ehkä pitäisi kokeilla jotain tuollaista jossa toinen on sitten kiinnostunut ja itse enemmänkin ei.
Toisaalta olisikin mahtava tutustua johonkin pitemmällä aikavälillä ja suhde syvenisi hiljalleen. Sellaista ei ole tullut koettua ja näillä näkymin jää haaveeksi. Täytyy kai vain omaksua realistisempi näkemys jos haluaa parisuhteen ylipäätään.
on kaikki seurustelusuhteet alkaneet just noin, hitaasti ilman mitään räiskyviä tunteita tai leimahduksia. En tiedä millaista se voisi olla, jos suhde alkaisi jollain toisella tavalla....
En ole niin pitkälle koskaan edennyt, koska sen ainoan kerran kun olen jotain tosi suurta miestä kohtaan tuntenut, en osannut käsitellä edes sitä tunnetta. Se oli liian suuri, että olisin siihen pystynyt. Ajan mittaan kai sitä olisi saanut laimennettua... Mutta kuitenkin mieluiten siis ei mitään räiskyviä tunteita, niin suhteen alkukin onnistuu paremmin. Ei tarvi pelätä mitään silloin.
Mikset vaan aloittaisi aluksi ihan ystävyyspohjalta kaikkea? Silloin ei ole niin suuria paineita mihinkään ja itse uskon ainakin, että ystävyys on paras mahdollinen pohja parisuhteelle.
Ja mikä parasta tossa on se, että silloin voit tutustua moneen naiseen samanaikaisesti. Ehkä jossain vaiheessa joku heistä voi kolahtaa hiukan vahvemminkin.
Toivottavasti nyt jonkun ratkaisun keksit, itsellesi parhaiten sopivan.:)
Minulle on vain käynyt niin että nuo kaveruudesta/ystävyydestä alkaneet suhteet ovat pysyneet sellaisina tai kuivuneet heti kokoon.
Kohdallani siis ei ole tuo toiminut vaan pahimmat takaiskuni olen kokenut juuri niin että omat tunteet ovat heränneet mutta kun ei ole toisessa herännyt riittävää vastakaikua niin on aika turha ollut yrittää. Joillakin naisista taitaa nuo muut tunteet vähentyä jos ollaan aluksi vain kaveri tai ystävyyspohjalla.
Mutta jos joku olis jo melkein valmiiksi kiinnostunut niin ehkä sitten asiat olisi toisin. Sen takia harkitsen asiaa.
Jokaisella varmaan on oma näkemyksensä asiaan. Mutta nyt ollaan jo yliajalla kun kello on jo noin paljon. Enköhän minä jotain keksi.
hyvinkin fiksulta ja ajattelevalta mieheltä, että uskon, että teet oikean valinnan. Kunhan et sorru itseni tavoin ylianalysointeihin.:) Liikaa miettimällä asiat usein muuttuu entistäkin monimutkaisemmiksi.
Mutta teet sitten mitä tahansa, niin kerro naisellekin ajatuksistasi ja toiveistasi. Ja tuli mieleen, että jos nainen on jo hiukan kiinnostunut, niin tuo hellyys/seksi ei välttämättä ainakaan vähennä kiinnostusta,
eli jos ja kun siihen vaiheeseen päädytte, että seksi tulee mukaan, niin sitten varmasti parhaiten tiedät, toimiiko juttu vai ei. Jos nainen silloin on vielä hyvillä mielin mukana, niin silloin se on enää sinusta kiinni.
Tällainen kiinnostava kysymys teille leideille eli miten paljon teille merkkaa toisen tunteet teille?
- Paljon! :) Olettaen siis, että ovat aitoja tunteita eivätkä feikattuja sellaisia.
Jos olette siis itse kiinnostuneet miehestä mutta mies ei ole sen erityisemmin kiinnostunut teistä mutta olisi kuitenkin valmis suhteeseen kanssanne? Miten moisen asian otatte vastaan?
- On yhtä kuin ei.
Miettikää asiaa myös siltä kannalta jos mies joka tapauksessa näyttää "tunteitaan" tai hellii yms.
- Ei on ei. Tuo on mielestäni jo lähinnä huijaamista ja sitä kautta itsensä huijaamista, koska ei kuitenkaan sillä tavalla välitä. Miksi tyytyä vähempään kuin aitoon ja oikeaan?
Miten arvioitte miehen tuntemuksia? Onko sillä merkitystä esimerkiksi miten voimakkaasti mies haluaa seksiä kanssanne?
- ?! Jos ja kun mies on ehta kumppani niin totta kai niitä tunteita yritetään ottaa huomioon. En vaan ymmärrä tuota jälkimmäistä kysymystä? Pelkällä seksillä ei suhdetta rakenneta.
Miten paljon se vaikuttaa teihin että vaikka mies vaikuttaisi ehkä kiinnostuneelta niin tietäisitte että hän ei ehkä ole yhtä kiinnostunut kuin sinä?
- Edelleenkin se vaikuttaisi siten, että lukisin sen siksi etten edes aloittaisi koko suhdetta.
Oikeasti olisi kiva kuulla vastauksia tähän mutta ei mielellään latteuksia tyyliin "molempien tunteet ovat tärkeitä parisuhteessa".
- Hoh-hoijaa x/
On vähän meinaan sellane tilanne että olen alkanut miettimään että kun en löydä kuitenkaan mieleistäni naista josta olisin kiinnostunut niin ehkä pitäisi valita joku nainen joka olisi kovinkin kiinnostunut minusta vaikkei itse ole kovin täpinöissään.
- Etkä tee sitä virhettä, se ei ole oikein sitä kohtaan kuka aidosti tykkää ja välittää.
Kai se on aika laskea rimaa kaikilta osin kun ehkäpä tavoitteeni soulmaten löytymisestä on haudattava mutta vakituinen parisuhde kiinnostaisi.
- Niin siis parisuhde kiinnostaa parisuhteen vuoksi, ei ihmisen..? Siksi kun muillakin on ja sitä rataa.
Onko moinen naisen näkökulmasta tuomittu ajatus vai täytyykö minun vain opetella Oscarin arvoiseksi näyttelijäksi?
- Ainakin minun näkökulmastani on tuhoon tuomittu ajatus. Rehellisyys kannattaa!
Tottakai sen toisenkin pitää olla ihastunut/rakastunut minuun. En halua miestä, joka olisi kanssani vain kunhan on jonkun kanssa. Sellaisesta miehestä tulee mieleen, ettei sillä muutenkaan ole mitään mielipiteitä ja on täysin tossun alla. Ja ehkäpä jopa tulee mieleen pinnallisuus. Pitää olla itsekunnioitusta sen verran, ettei tarvitse roikkua jonkun kanssa vain tavan takia. Eli tasapainoista miestä haen.
Epäilen, että pidemmän päälle jaksaisit "näyttää tunteitasi" eli helliä jne. jos et oikeasti ole kiinnostunut. Samoin eihän seksikään loppupeleissä toimisi, jos et oikeasti halua naista. Tai sitten se menee ainakin jyystämisen puolelle ellei ole intohimoa.
En alkaisi vakavaan suhteeseen miehen kanssa, joka ei olisi minusta oikeasti kiinnostunut. Ja kiinnostunutta näytteleminen on todella vaikeaa, loputtomiin ei kukaan pysty näyttelemään. Sitä paitsi eikö se syö itseä, että ei pysty olemaan yksin vaan on oltava joku. Suhteelle se tuskin tekisi hyvää, ajaisit vain molemmat siihen tilanteeseen, että hetken päästä ahdistaa perkeleesti koko tilanne.
en haluaisi. Kokisin itseni naisena todella petetyksi.
Ja olishan se todella petollista. Mä en olis onnellinen, jos tietäisin, et toinen vain kärvistelee menemään ja oikeasti voi päivänä minä hyvänsä törmätä sitten siihen omaan oikeaansa. Olis tosi heikoilla, kun tietäis, ettei toinen ole sydämestään siinä hommassa mukana, ja että itse ei olis lopen tärkeä.
Toisaalta mulla on ystäväpariskunta, joka tutustelee ja seurustelee ja he pitävät täysin luonnollisena, et tunteet kasvaa sitä mukaa kun tulee toiselle tärkeäksi ja oppii tuntemaan toista ja luottamaan ja arvostamaan. Toinen sanoikin, että miten sä voit tietää olevasi rakastunut, jos et ole ollut toisen kanssa.. Mut asia on selvä molemmille, ja se on puhuttu, et siinä mieles kumpikaan ei voi periaatteeessa olla pettynyt.
Rehellisyys itteensä ja toista kohtaan on ehkä tärkeintä sit, jos on tuollainen tilanne. Kyllä siinä luotto ja arvostus menee viemäristä muuten alas.
Enkä mä haluis, et olis miehen kans vaan fyysisyydestä, eli sehän olis suoranaista hyväkskäyttöä.
Sullahan on ihan hirveästi tunteita. Ja ne on sulle mielettömän tärkeitä, mut sä olet haudannut ne tai saanut jonkun kolauksen niihin, joten ne nukkuu nyt vähän aikaa. Ehkä sä toivoisit jotakuta, joka herättelisi ne esiin?
En lopulta usko siihen, että kukaan mies pystyy loppujen lopuksi naisesta huolimatta huijaamaan loputtomasti ITSEÄÄN. Sä tässä olet silti tärkein.
Ja olen täysin varma, että jos et todella tahtoisi, et sä mihinkään suhteeseen ala.
Ei miehetkään ole koneita. Ja kaikilla on tunteet.
Murphyn lain mukaan paras ponnahduslauta soulmaten löytämiseksi on valita ensin järkisuhde!!! Sitoutua vakavasti joskin vailla suurempia tunteita, hoitaa puitteet kuntoon.
Soulmate kävelee vastaan, kun tilanne on kaikkein mahdottomin uuden rakkauden kannalta. Trust me.
Sitten tulet tänne kyselemään, mitä pitäisi tehdä. Kun vaimo rakastaa sinua, muttet ole oikein koskaan rakastanut häntä. Nyt olisi elämän rakkaus tarjolla, saako jättää lapun pöydälle vai pitäiskö ottaa sivuaffaire?
Ehkä siksi parempi, että toinen osapuoli tietäisi jo etukäteen nämä skenaariot, että saatat vielä särkeä hänen sydämensä joku päivä. Joskin jokaisen järkevän rakastuneenkin ihmisen pitäisi se ymmärtää joka tapauksessa....
mene sellaisen naisen kanssa yhteen, joka ajattelee samalla lailla, että tunteita ei tarvitse olla?? järkiliitto siis.
Minusta on aika kummallista ja ristiriitaista, että haluat naisen olevan rakastunut sinuun, mutta itse et olisi.
Vaikuttaa nyt pahasti siltä, että pelkäät omia vahvoja tunteitasi (tai pelkäät että sinut hylätään). Siksi et uskalla alkaa suhteeseen sellaisen naisen kanssa, johon olet rakastunut.
Olenko ihan väärässä?
Taidat tarvita turvallisuutta eniten, ja sitähän sinä saisit naisen kanssa joka palvoo sinua, eikä tarvitse pelätä että hän jättäisi...eikö?
No väärinhän tuo on mielestäni sitä naista kohtaan, ja tulisitko itsekään oikeasti onnelliseksi tuollaisessa liitossa?
ja entä jos joku rakastuu siihen naiseesi oikeasti, niin on vaarana että hän lähteekin sen mukaan, kun huomaa viimein että sinulla ei sitä tunnetta ole häntä kohtaan.
"Vaikuttaa nyt pahasti siltä, että pelkäät omia vahvoja tunteitasi (tai pelkäät että sinut hylätään). Siksi et uskalla alkaa suhteeseen sellaisen naisen kanssa, johon olet rakastunut.
Olenko ihan väärässä?
Taidat tarvita turvallisuutta eniten, ja sitähän sinä saisit naisen kanssa joka palvoo sinua, eikä tarvitse pelätä että hän jättäisi...eikö? "
En mä aloittajasta tiedä, mutta tunnistin tosta itseni. Helpompaahan se olisi olla sellaisen kanssa, jonka kanssa ne tunteet ovat hiukan laimeampia. Se on ihanaa, kun rakastaa toista oikein paljon.
Se on kuitenkin jo tasaantunut silloin se voimakkain tunnemylläkkä.
Mutta se rakastuminen.. Se saa menettämään itsekontrollin ja se on ahdistava tunne. Mä haluan ainakin pysyä "hallinnassa" kokoajan, ilman ettei tarvi pelätä tunteita, joita ei pysty hallitsemaan.
vastausta ja siksi sanonkin omalta osaltani: En ole ruvennut suhteeseen, jos ei oikeasti kiinnosta. Kuka haluaa vedätettäväksi?
Oscarin arvoiset suorituksetkaan eivät kiinnosta. Elelen yksinäni ja annan muiden olla.
ihminen, eli meen täysin tunteiden mukaan ja olen monesti ollut "pulassa" tämän takia =) jos tapailisin miestä ,joka ei tuntisi yhtä syvästi kuin minä, haluaisin ainakin ,että mies olisi minulle rehellinen, ja kertoisi mitä siellä päässä liikkuu =) joskus minullekkin on käynyt niin,että en ole aikaisemmin ollut erityisen kiinnostunut jostain ihmisestä, mutta kun olen tutustunut paremmin olen ihastunut täysillä...kaikki ihmiset ei kuitenkaan "aukea" niin helposti,joten ajatukset toisesta voi muuttua... seksin kannalta mulle on sillä merkitystä että mies tosiaan haluaa mua, sen tuntee kyllä ja näen sen jo katseesta =)
Ihana yrität miellyttää toista,
mutta lopulta onko siinä mitään järkeä?
Jospa ajattelisit itseäsi,
mitä sinä haluaisit..
Minä aloin aika nuorena seurustella miehen kanssa, jonka kanssa päädyttiin sitten naimisiinkin. Alku meni ihan hyvin ja yhteiselo sujui ilman kummempia vaikeuksia. Vaan pikkuhiljaa tilanne muuttui koko ajan huonommaksi.. Elämä oli kumman hankalaa mutta tyypilliseen naisten tapaan ajattelin, että jos vaan yritän enemmän niin kyllä se siitä hyväksi muuttuu.
Ei se muuttunut. Ja syykin selvisi sitten kun eroa pukkasi. Mies tunnusti ettei koskaan ollut rakastanutkaan. Lisäksi hänelle olisi kelvannut kuka vaan nainen kumppaniksi, joka täyttää hänen ulkonäkövaatimuksensa ja lisäksi hoitaa kodin.
Hänellä ei niitä tunteita minua kohtaan ollut ja se alkoi pikku hiljaa näkyä hänen käytöksessään enenevässä määrin. Parisuhde on vaikea laji sen pitkän keston vuoksi. Mieti miten jaksat kestää naista, jota et rakasta niinä hetkinä kun parisuhteessa ei mene niin auvoisesti. Ja niitä kausia tulee aivan varmasti. Se ei ole aina helppoa silloinkaan kun rakastaa..
Mielenkiintoista oli lukea ilmeisesti? nuorten ihmisten käsityksiä.
Miltei jokaisessa parisuhteessa toinen on rakastuneempi kuin toinen.
Rakastaa voi monella eri "vahvuudella". Kaikki eivät koe/kohtaa edes elämänsä aikana varsinaista kunnon rakastumista/rakastamista.
Joillekkin riittää arkirakkaus tai toverillinen rakkaus, ovat hyvin tytyyväisiä, jotkut taas haluavat kokea intohimoisen "korventavan" rakkauden. Nopea suhde, pari vuotta yhdessä ja sitten uutta etsimään. Joku voi vain haluta rakastua yhä uudelleen ja uudelleen - kohteesta ei aina niin väliä. Ihan miten itsensä on ehdollistanut.
On aivan uusi suunta, että parisuhde solmitaan pelkän tunteen takia. Jo ammoisista ajoista parisuhde on solmittu lähinnä käytännön syihin perustuen. Kukaan ei edes odottanut suuria tunteita (joskus se ei ollut edes suotavaa)- ne tulivat jos olivat tullakseen. Siksi kai mm. avioliittot kestivät paremmin kuin nyt. Kumpikin tiesi mihin sitoutui. (Tunteita ei siis kannata valehdella, siitä jää aina kiinni)
Eli joko otat riskin ja jäät odottelemaan sitä sielunkumppania ja ehkä olet loppuelämän yksin tai perustat perheen.
Itse avioiduin lasteni isän kanssa, vaikken nyt niin rakastunut ollutkaan, mies ehkä vähän enempi. En uskonut koskaan kohtaavani "sitä oikeaa :)". Loppupeleissä mies kärsi, ihan tunne tasolla. En voinut vastata samalla tavalla tai jakaa hänen tunteitaan yhdessä. En käynyt vieraissa, enkä eronnut sivusuhteiden takia.
Otin lopulta riskin, että elän vaikka loppuelämän yksin jos ketään ei tule. Senkin mahdollisimman täytenä. Mutta vähän yli 40 kymppisenä sitten se tapahtui...
"Jos olette siis itse kiinnostuneet miehestä mutta mies ei ole sen erityisemmin kiinnostunut teistä mutta olisi kuitenkin valmis suhteeseen kanssanne? Miten moisen asian otatte vastaan?"
Jos olisi vähän naivi niin varmaan hyväksyisi sen osaamatta haluta parempaa.. Itse en kovin hyvällä ottaisi vastaan. Tulisi vain mieleen mitä hittoa mies sitten haluaisi minusta, juuri minusta? Ei minulla oikeasti riittäisi aika eikä energia olemaan jonkun tarpeiden tyydyttäjänä.
Minusta ihmisuhteessa pitäisi olla mukana tunne, jonka vuoksi haluaa olla juuri sen tietyn kanssa. Muuten siinä on liikaa laskelmointia ja pinnallisuutta. Itse ajattelen että olisi järkevintä olla yksin ja keskittyä omiin asioihin. Ainoastaan aito tunne voi ja saa tulla häiritsemään niitä kuvioita.
Sinun pn parasta olla ihan rehellinen ja sanoa suoraan mitä ajattelet ennen kuin suhde alkaakaan, koska tulet varmasti loukkaamaan (tunteellista) naista, ennemmin tai myöhemmin jos lähdet näyttelijänä suhteeseen.
Monipuolisia vastauksia tuli, kiitos niistä.
Pitää pohtia asiaa, oikeastaan tietynlainen ratkaisu pitäisi tehdä jo huomenna joten en ihan turhaan kysellyt asiaa.
Tällä hetkellä olen kallistumassa sille kannalle että on parempi olla täysin rehellinen ja antaa toisen mennä jos tunteet eivät riitä. Ehkä niin on parempi molempien kannalta.
Yhä uudestaan on noussut ajatus että etsin tarpeiden tyydyttäjää tai seksiä. Siitä ei ole kysymys vaan ihan hankaluudesta solmia ihmissuhteita ja kun nykyaikana varsinkin naiset näyttävät odottavat varsin voimakkaita tunne-elämyksiä (tai näin olen huomannut) niin ajattelin tämän olevan yhden ratkaisun siihen että löytyisi parisuhde. Enkä myöskään hae parisuhdetta kun kaikilla muillakin on vaan ihan luonnollisen halun takia jakaa elämää toisen kanssa. Ehkä se sitten on pelkkää tarpeiden tyydyttämistä joidenkin mielestä, en tiedä.
Joka tapauksessa pitää harkita asiaa. Palaan asiaan varmaan parin päivän kuluttua kertomaan minkä ratkaisun tein.
Mietin paljon tämän miehen ajatuksia. Jos minä olisin tuo nainen niin saattaisin suostua parisuhteeseen hänen kanssaan vaikka minulla olisikin enemmän tunteita häntä kohtaan kuin miehellä minua kohtaan.
Olisi ihan hienoa ja riittävääkin jos viihtyisimme toistemme seurassa ja puhuttavaa riittäisi. Tärkeä pointti olisi tuo helliminen jos se kerran luonnistuu mieheltä ilman syvimpiäkin tunteita ja myös jos seksi sujuisi ja himoa löytyy. Oltaisiin myös ystäviä ja siitähän se ajan myötä voi muuttua jopa rakkaussuhteeksikin myös miehen puolelta. Itse uskon enemmän tällaiseen alkuun kuin äkkirakastumiseen. Mieti mies moneen kertaan ennenkuin teet päätöksesi koska ystävyys voi pidemmän päälle merkitä paljon enemmän kuin hetken huuma.
Olisin valmis suhteeseen miehen kanssa, josta olen itse kiinnostunut(kiinnostavia miehiä nimittäin löytyy todella harvoin) ja vaikkei mies olisikaan kiinnostunut niin paljon minusta. En sitä kuitenkaan ihan vaikenematta nielisi. Tarkoitan, että tämä asia nousisi suhteen aikana varmasti monta kertaa puheeksi ja ns. "nalkutuksen" aiheeksi.
Jos mies pystyisi säilymään mielessäni tarpeeksi kiinnostavana, niin silloin hänen tunteen ilmaisunsa ja seksi välillämme riittäisivät minulle. Mikään ei estäisi tietenkään minua haaveilemasta, etteikö mies jonain päivänä huomaisi rakastuneensa minuun ;)
Tässä vaiheessa päätin sitten etten ala sellaiseen suhteeseen.
Tapasin naisen ja kun keskustelu siirtyi tälle alueella annoin ymmärtää etten ole kiinnostunut.
En mitään alkuhuumaa etsi vaikka joku väitti niin mutta jos toinen tuntuu vieraalta ja yhteistä ei olisi muuta kuin ehkä juuri se seksi niin mielestäni oli parempi jättää väliin.
En ole edes niin seksiorientoitunut ihminen että se korvaisi kaikkea muuta suhteessa. Tuntui hyvin tyhjältä tavata hänet joten oli aivan selvä mitä joutuisin tekemään.
Otti asian erinomaisen hyvin vastaan vaikka ei kyllä voinut peitellä kiinnostustaan. Yritin sanoa asian mahdollisimman kohteliaasti, todeten että meillä on aika vähän yhteistä ja tuntuu ettei siitä tulisi varmaan mitään. Juteltiin vielä siinä niitä näitä että vähän tasoittuis fiilikset mutta sitten toivoteltiin hyvästit.
Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää. Pitää miettiä asiaa vähän syvemmälti huomenna.
kuin toisinpäin. Aloitin tästä juuri uuden ketjun Naisen logiikkaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000038521241
Niin siis tuo tilanne on aika harvinainen että nainen olisi kiinnostunut miehestä enemmän kuin mies naisesta, koska naisen kiinnostus mieheen syttyy vain silloin kun hän tuntee itsensä haluttavaksi. Naiselle on tärkeintä tuntea itsensä huomion keskipisteeksi. Ei ole niinkään olennaista millainen on se mies joka sitä huomiota antaa.
Miehillä taas juttu on toisinpäin: miehille tärkeämpää on antaa huomiota naisille kuin saada sitä naisilta.
Näiden sukupuolierojen johdosta ainakin heteroiden parisuhteet ovat yleensä selvästi painottuneet naisen puolelle. Miehet, jotka haluaisivat tasa-arvoisen suhteen naisen kanssa ovat naisten silmissä 2. luokan miehiä; kompromissivaihtoehto sille jos ei saakaan sitä komeaa miestä ja täytyy tyytyä huonompaan eli mieheen joka vaatii itselleenkin huomiota.
Aiheesta lisää aloittamassani ketjussa Naisen logiikassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000038521241
"Niin siis tuo tilanne on aika harvinainen että nainen olisi kiinnostunut miehestä enemmän kuin mies naisesta, koska naisen kiinnostus mieheen syttyy vain silloin kun hän tuntee itsensä haluttavaksi. Naiselle on tärkeintä tuntea itsensä huomion keskipisteeksi. Ei ole niinkään olennaista millainen on se mies joka sitä huomiota antaa. "
Et sinä ihmisten tunteita voi säädellä. Kumpi tahansa voi rakastua, nainen tai mies. En ole koskaan ajatellut edes että huomionsaamisella/antamisella olisi jotain tekemistä sen kanssa jos toisesta paljon välittää. Luulisi, että se tapahtuu silloin ihan luonnostaan ilman mitään pelejä ja taktikointeja.
Omalla kohdallani se, että olen fyysisesti sellaista naistyyppiä jota 99 % miehistä ei voisi ajatellakaan edes yhden yön seksikumppanina, saati sitten seurustelukumppanina, yhdistettynä ujouteen johti siihen että 33-vuotiaana en ollut kertaakaan seurustellut. Jotain todella lyhyitä "juttuja" oli ollut, varsin outoja kaikki. Rakastunut olin ollut muutaman kerran, ehdottomasti sellaisia täysin yksipuolisia juttuja.
Sitten tapasin miehen joka kaiken järjen vastaisesti tunsi vetoa minua kohtaan ja rakastui minuun.
Mies oli kaikinpuolin ihanne"saalis". Hyvän näköinen, elämässään pärjännyt, hyvä taloudellinen tilanne, fiksu ja älykäs.
Mutta en tuntenut häntä kohtaan en sitten juuri minkäänlaista vetoa! En mitään sellaista, jota olin tuntenut aiemmin niitä rakkauteni kohteita kohtaan.
Vaan muuta meillä kyllä oli. Meillä oli samanlainen arvomaailma, samanlaisia kiinnostuksen kohteita, huumorintajumme olivat yhteiset, olimme saman ikäisiä, ja meillä riitti loputtoman paljon mielenkiintoista ja hauskaa puhuttavaa.
Siispä ajattelin, että tämä lähes täysin varmasti on minulle "as good as it gets" ja hullu olen jos en tätä miestä ota, joidenkin romanttisten haaveiden takia.
Ja niin sitten menin hänen kanssaan naimisiin. Edes hääpäivänämme en sanonut hänelle "Rakastan sinua". En ollut sanonut sitä koskaan aiemminkaan, useamman vuoden seurustelun aikana. Yritin, mutta sanat tarttuivat kurkkuun. En voinut sanoa sellaista mitä en tarkoittanut.
Mutta mitä tapahtuikaan? Siinä siis elelimme avioliitossa, rakensimme yhteistä tulevaisuutta, yhteiseltä pohjalta, molemmat samoja asioita haluten. Vietimme vapaa-aikaa yhdessä todella paljon, koska tykkäämme samoista asioista. Ja pikkuhiljaa tunteeni miestä kohtaan syvenivät, kunnes eräänä päivänä tajusin että ihan oikeasti en vain rakasta häntä, vaan olen rakastunut. Ajatus elämästä ilman häntä tuntui mahdottomalta. Jos jouduimme olemaan yön erossa työmatkan takia, niin minulla oli häntä aidosti ikävä.
Nyt takana on avioliittoa yli 10 vuotta, ja olen erittäin onnellinen tässä liitossa. En koskaan saanut kokea sitä alkuhuumaa ja tunteiden ilotulistusta, mutta olen kyllä saanut paljon muuta hyvää.
Noista ylemmistä viesteistä sen verran, että en itse voi kuvitellakaan että olisin lähtenyt miehelleni rehellisesti kertomaan, miltä minusta tuntui. Huom! En myöskään koskaan valehdellut, mutta kohtelin häntä aina suurella rakkaudella ja ystävällisyydellä. Jos hän joskus epäili että minä en tunne häntä kohtaan samoin kuin hän minua kohtaan, niin koskaan hän ei ainakaan sitä mitenkään antanut ymmärtää.
mitä kerroit nimimerkillä "En kadu". En usko minäkään hetken huumaan vaan pidempi aika siinä menee, että rakastuu. Samat arvot, samanlainen huumorintaju ja mielenkiinnon kohteet ja paljon puhuttavaa riittää hyvin ensi alkuun. Siitä se lähtee.
Ketjussa on esitetty, että:
1) Miehet eivät tunne mitään, ei ainakaan sellaista mikä ylittäisi viihtymisen, seksin ja yhteisten juttujen tason - siis sen tason josta voidaan keskustella
2) Miehen pitäisi tuntea jotakin voimakkaasti - viihtyminen, läheisyydestä nauttiminen ja yhteiset jutut eivät riitä, tarvitaan jotakin suurempaa mystiikkaa
Jos sekä 1 että 2 ovat totta, seuraa parisuhdeumpikuja. Miehet eivät kelpaa parisuhteen osapuoliksi.
On toisaalta ymmärrettävää, että varmuutta, pysyvyyttä ja jatkuvuutta hautaan saakka haetaan ajattelemalla jotakin mystistä lisäkiinnikettä. Mutta jos tämä 'välittäminen' tai 'rakastaminen' joka ylittää viihtymisen, kiiman ja toimet toisen puolesta... Jos sitä ei pystytä kuvailemaan tai määrittelemään tarkemmin ja sen olemassaolo on yksipuoleisesti päätettävissä, tilanne on kyllä toisen osapuolen (äijä) kannalta melko turhauttava ja epäreilu.
Pari kysymystä:
1) Sukupuolista kiinnittymistä eli seksin haluamista dissataan usein naisten puheenvuoroissa. Jos seksi ei ole miehen kiinnittymiselle ensisijaista, eikö silloin ole sama mitä mies seksistä ajattelee? Jos seksi taas on miehelle tärkeintä ja se juttu joka asioita pyörittää, eikö silloin kiinnittymistä arvioitaessa pidä tarkastella juuri seksiä eikä jotakin muuta?
2) Miten voi 'välittää' henkilöstä, joka kyseenalaistaa 'välittämisen' ja hänen puolestaan tehdyt asiat, heti lähtöruudusta?