Vanhemmuus hukassa

Jos vanhemmuus on hukassa,ei kai se korjaannu sillä,että on pitkän ajan päivästä erossa lapsestaan.Toisaalta lapsen taitaa olla turvallisempaa ja kehittävämpää olla päivähoidossa.Olisipa kunnilla palkata samanlaisia supernannyjä kuin tv.ssä.Monessa perheessä pienikin ,ammattitaitoinen ohjaus varmaan auttaisi oikealle tielle.Kukaan ei ota opikseen siitä,jos vain tuodaan esiin oman lapsen huonoa käyttäytymistä.Lasten kasvatusta pitäisi varmaan opettaa jo ennen kuin lapsia edes hankitaan.

asiaa ajatellen kirjoitti:

Jos vanhemmuus on hukassa,ei kai se korjaannu sillä,että on pitkän ajan päivästä erossa lapsestaan.Toisaalta lapsen taitaa olla turvallisempaa ja kehittävämpää olla päivähoidossa.Olisipa kunnilla palkata samanlaisia supernannyjä kuin tv.ssä.Monessa perheessä pienikin ,ammattitaitoinen ohjaus varmaan auttaisi oikealle tielle.Kukaan ei ota opikseen siitä,jos vain tuodaan esiin oman lapsen huonoa käyttäytymistä.Lasten kasvatusta pitäisi varmaan opettaa jo ennen kuin lapsia edes hankitaan.

Lue lisää

Kenestä vaan -jos elimellisesti ovat kunnossa-voi tulla isä ja äiti,mutta kenestä tulee vastuullinen vanhempi? Valitettavasti perimme omilta vanhemmiltamme puutteelliset kasvatusmetodit ja jatkamme niillä omien lastemme kasvatusta.Kuka meistä on täydellinen? ei kukaan,mutta opastuksella ja ohjauksella asiaan saisi parannusta.Jos lapsia hankitaan niin kyllä heistä jokaisen vanhemman tulee itse huolehtia-ei yhteiskunnan.Päivähoitomaksuhan on vain osa siitä kulusta mikä menee lapsen hoitoon.Yhteiskunta maksaa loput eikä se ole mikään pieni summa.Jos vanhemmat eivät kykene hoitamaan lapsiaan itse niin ei heitä pidä tehdäkään.

Nipero kirjoitti:

Kenestä vaan -jos elimellisesti ovat kunnossa-voi tulla isä ja äiti,mutta kenestä tulee vastuullinen vanhempi? Valitettavasti perimme omilta vanhemmiltamme puutteelliset kasvatusmetodit ja jatkamme niillä omien lastemme kasvatusta.Kuka meistä on täydellinen? ei kukaan,mutta opastuksella ja ohjauksella asiaan saisi parannusta.Jos lapsia hankitaan niin kyllä heistä jokaisen vanhemman tulee itse huolehtia-ei yhteiskunnan.Päivähoitomaksuhan on vain osa siitä kulusta mikä menee lapsen hoitoon.Yhteiskunta maksaa loput eikä se ole mikään pieni summa.Jos vanhemmat eivät kykene hoitamaan lapsiaan itse niin ei heitä pidä tehdäkään.

Lue lisää

Eli siis jos lapsi on päivän päiväkodissa niin tarkoittaako se sitä mielestäsi että ei ole kykenevä lastaan hoitamaan ja lapsia ei kannata tehdä. Minun lapseni ovat olleet päiväkodissa olen minä sitten ollut töissä tai ei sen takia että katson että se on hyödyllistä heille. Eikä se päiväkoti sen huonompi kokemus ole lapselle onko vanhempi kotona tai töissä. Kyllä päiväkotiajan lisäksi hoidan ja kasvatan heitä aivan tarpeeksi mielestäni itse eikä vastuu ole mitenkään sysätty päiväkodille. Mikäköhän on mielipiteesi esim. siinä tilanteessa että vanhemmat ovat töissä ja lapsi päiväkodissa tämän ajan? Onko silloin siis vanhemmat sellaisia jotka eivät huolehdi omista lapsistaan ja kykene hoitamaan heitä ja yhteiskunta pelkästään huolehtii heistä? Entä mites jos kotona olevan vanhemman lapsi on päiväkodissa saman ajan kun tuo työssäkäyvän lapsi niin miten se silloin on lapsen kannalta muka eri asia?

"Ensinnäkin jos työttömänä olevan vanhemman lapsi on ylipitkää päivää hoidossa niin eikö voitaisi tehdä sääntö jonka mukaan kotona olevan vanhemman lapsi ei ole hoidossa esim. enemmän kuin 8h päivässä. Onhan tämän pituisia päiviä lähes kaikki työssäkäyvienkin lapset joten jos se heidän lapsilleen ei ole "ylipitkä" niin miksi se olisi sitä kotonaolevan vanhemman lapselle."

Kyllä se kahdeksankin tuntia päiväkodissa on minusta tosi pitkä päivä alle kouluikäiselle lapselle. En mitenkään näe noinkaan pitkää päivää lapsen etuna. Ei se sen parempi ole niillekään lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä, mutta niillä vanhemmilla on sentään oikea syy näin pitkille hoitopäiville. Työttömällä vanhemmalla ei syytä ole.

"Olisikohan paras lääke kuitenkin tuohonkin se että ne työttömät vanhemmat löytävät nopeasti työtä niin ei tarvitse kenenkään sitten ihmetellä että miksi ne lapset siellä hoidossa ovat kun se näyttää häiritsevän joitakin ihan hirveästi."

Varmasti näin. Ja ennen kuin sitä työtä saa, pitäisin hyödyllisenä osapäivähoitoa (4 - 6h) noin kolmena päivänä viikossa. Työtä ehtii kyllä hakea tuona aikana ja työhaastattelutkin sopia suunnilleen näihin ajankohtiin. Eikä lapsillekaan tulisi ylipitkiä päiviä ja viikkoja.

ph93 kirjoitti:

"Ensinnäkin jos työttömänä olevan vanhemman lapsi on ylipitkää päivää hoidossa niin eikö voitaisi tehdä sääntö jonka mukaan kotona olevan vanhemman lapsi ei ole hoidossa esim. enemmän kuin 8h päivässä. Onhan tämän pituisia päiviä lähes kaikki työssäkäyvienkin lapset joten jos se heidän lapsilleen ei ole "ylipitkä" niin miksi se olisi sitä kotonaolevan vanhemman lapselle."

Kyllä se kahdeksankin tuntia päiväkodissa on minusta tosi pitkä päivä alle kouluikäiselle lapselle. En mitenkään näe noinkaan pitkää päivää lapsen etuna. Ei se sen parempi ole niillekään lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä, mutta niillä vanhemmilla on sentään oikea syy näin pitkille hoitopäiville. Työttömällä vanhemmalla ei syytä ole.

"Olisikohan paras lääke kuitenkin tuohonkin se että ne työttömät vanhemmat löytävät nopeasti työtä niin ei tarvitse kenenkään sitten ihmetellä että miksi ne lapset siellä hoidossa ovat kun se näyttää häiritsevän joitakin ihan hirveästi."

Varmasti näin. Ja ennen kuin sitä työtä saa, pitäisin hyödyllisenä osapäivähoitoa (4 - 6h) noin kolmena päivänä viikossa. Työtä ehtii kyllä hakea tuona aikana ja työhaastattelutkin sopia suunnilleen näihin ajankohtiin. Eikä lapsillekaan tulisi ylipitkiä päiviä ja viikkoja.

Lue lisää

Työttömyyteni on tosin käytännössä aika vähäistä, koska keikkaa piisaa. Eli nytkin suurimman osan ajasta joudun hoitamaan lasteni hoidon muutoin kuin virallisten päivähoitojen kautta johtuen joustamattomasta järjestelmästä. Käytännössä minun pitäisi varata kokopäivähoito, jotta voisin mennä töihin, kun on keikkaa tarjolla. Se vaan on aika mahdoton yhtälö sen viikkoa aikaisemmin varaamiskäytännön kanssa tuo keikkahomma, lähtö kun tulee usein vuorokauden varoitusajalle. Onneksi on noita sukulaisia, jotka auttavat lyhyemmälläkin varoitusajalla.

Itse työnhakua hoidan aika pitkälle iltaisin/öisin. Niin kuin muitakin asioita. Minulla kun on lapsilla ns. vuorohoitopaikat, jolloin voi lapset olla hoidossa ainoastaan työvuorojen ajan. Sain pitää ne ainoastaan siksi, että minun alallani tuo vuorotyö on ihan yleinen käytäntö, ja ilman vuorohoitopaikkoja ei olisi minulla töitäkään.

Ei se työttömyys ole nykyään niin yksinkertainen asia. Kaltaisiani on monia. Eli ollaan työttömänä, vaikka ei olekaan työtä vailla- sitä vaan ei voi ennustaa. Siksi tuollainen teennäinen raja ei onnistu. Luotettaisiin mieluummin vanhempiin ja heidän haluunsa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon. Nykykäytännöstä kärsii lapset kaikkein eniten.

pointtisi? kirjoitti:

Eli siis jos lapsi on päivän päiväkodissa niin tarkoittaako se sitä mielestäsi että ei ole kykenevä lastaan hoitamaan ja lapsia ei kannata tehdä. Minun lapseni ovat olleet päiväkodissa olen minä sitten ollut töissä tai ei sen takia että katson että se on hyödyllistä heille. Eikä se päiväkoti sen huonompi kokemus ole lapselle onko vanhempi kotona tai töissä. Kyllä päiväkotiajan lisäksi hoidan ja kasvatan heitä aivan tarpeeksi mielestäni itse eikä vastuu ole mitenkään sysätty päiväkodille. Mikäköhän on mielipiteesi esim. siinä tilanteessa että vanhemmat ovat töissä ja lapsi päiväkodissa tämän ajan? Onko silloin siis vanhemmat sellaisia jotka eivät huolehdi omista lapsistaan ja kykene hoitamaan heitä ja yhteiskunta pelkästään huolehtii heistä? Entä mites jos kotona olevan vanhemman lapsi on päiväkodissa saman ajan kun tuo työssäkäyvän lapsi niin miten se silloin on lapsen kannalta muka eri asia?

Lue lisää

Taisin ilmaista itseni huonosti.Olin aika suivaantunut kun kuulin miten paljon lasten huostaanotot ovat lisääntyneet ja kirjoitukseni osui siihen saumaan.
Olen sitä mieltä,että ensisijainen "hoitopaikka"lapselle on oma koti ja omat vanhemmat.Lähtökohtahan on se,että perustetaan perhe ja hoidetaan se kokonaisuutena hyvin.Lapsia joudutaan viemään hoitoon koska vanhemmat käyvät töissä.Päiväkodit ym. hoitomuodot ovat tulleet tästä tarpeesta.Ei niin,että vien lapseni hoitoon kun sellainen kerran on vaikka olenkin itse kotona.Toki jos vanhempi on henkisesti epäkypsä on päiväkoti tai jokin muu hoitomuoto ainakin osan päivää lapselle parempi.
Jaksamista kaikille vanhemmille lasten kasvatukseen se on valtavan suuri vastuullinen tehtävä.Suosittelen lukemaan Jari Sinkkosen kirjoja.

Nipero kirjoitti:

Taisin ilmaista itseni huonosti.Olin aika suivaantunut kun kuulin miten paljon lasten huostaanotot ovat lisääntyneet ja kirjoitukseni osui siihen saumaan.
Olen sitä mieltä,että ensisijainen "hoitopaikka"lapselle on oma koti ja omat vanhemmat.Lähtökohtahan on se,että perustetaan perhe ja hoidetaan se kokonaisuutena hyvin.Lapsia joudutaan viemään hoitoon koska vanhemmat käyvät töissä.Päiväkodit ym. hoitomuodot ovat tulleet tästä tarpeesta.Ei niin,että vien lapseni hoitoon kun sellainen kerran on vaikka olenkin itse kotona.Toki jos vanhempi on henkisesti epäkypsä on päiväkoti tai jokin muu hoitomuoto ainakin osan päivää lapselle parempi.
Jaksamista kaikille vanhemmille lasten kasvatukseen se on valtavan suuri vastuullinen tehtävä.Suosittelen lukemaan Jari Sinkkosen kirjoja.

Lue lisää

Vanhempi on siis henkisesti epäkypsä jos vie lapsen päiväkotiin ja on kotona? No minä vein vaikka olinkin tuossa pitkän ajan työttömänä kotona ja voithan sinä sitä vaikka kutsua henkisesti epäkypsäksi tai ihan miten vaan. Vein sen takia että siellä hänellä oli parempi olla kun minun kanssa kotona. En ole kotiäitityyppiä. En jaksa istuskella puistoissa koko päivän (eikä lapseni enää ole mikään hiekkalaatikko ikäinenkään) enkä tiedä mitä sitä puuhaisi koko pitkän päivän lapsen kanssa. Ei hänellä täällä mitään kaveriseuraakaan päivisin ollut. Parempi siis hoidossa kavereiden kanssa. Päivät olivat hänellä tuolloin lyhyet n. 7 tuntia ja kyllä sitä aikaa sitten vielä riitti enemmänkin kuin tarpeeksi olla yhdessä. Sitä saa ihmetellä ihan kuka haluaa vaikka suu auki että miksi vie hoitoon kun on kotona. Omasta mielestäni se on paras vaihtoehto useammalle lapselle jos äiti on niin "laiska" kun minä että ei jaksa istuskella puistossa tuntikausia joka päivä ja leikkiä lapsen kanssa koko päivä. Ja vaikka äiti jaksaisi niin olisikohan se edes se paras vaihtoehto lapsellekaan? Istua puistossa äidin kanssa ja leikkiä äidin kanssa kotona pitkin päivää. Jos lapsen elämä on tuollaista ilman samanikäistä leikkiseuraa niin ehkä silloin sanoisin että vanhempi on henkisesti epäkypsä kun ei huomaa muuta järjestää lapselleen.

Nipero kirjoitti:

Taisin ilmaista itseni huonosti.Olin aika suivaantunut kun kuulin miten paljon lasten huostaanotot ovat lisääntyneet ja kirjoitukseni osui siihen saumaan.
Olen sitä mieltä,että ensisijainen "hoitopaikka"lapselle on oma koti ja omat vanhemmat.Lähtökohtahan on se,että perustetaan perhe ja hoidetaan se kokonaisuutena hyvin.Lapsia joudutaan viemään hoitoon koska vanhemmat käyvät töissä.Päiväkodit ym. hoitomuodot ovat tulleet tästä tarpeesta.Ei niin,että vien lapseni hoitoon kun sellainen kerran on vaikka olenkin itse kotona.Toki jos vanhempi on henkisesti epäkypsä on päiväkoti tai jokin muu hoitomuoto ainakin osan päivää lapselle parempi.
Jaksamista kaikille vanhemmille lasten kasvatukseen se on valtavan suuri vastuullinen tehtävä.Suosittelen lukemaan Jari Sinkkosen kirjoja.

Lue lisää

mikä on se syy, miksi lapsi on hoidossa vanhemman ollessa kotona? Minulle itselleni kävi niin, että sairastuin vakavasti. Minullakin oli lähtökohtana: "perustetaan perhe ja hoidetaan se kokonaisuutena hyvin". Olin hoitanut lastani kotona ensimmäiset 3.5-vuotta. Nautin kotiäitiydestä ja lapsen kanssa puuhaamisesta.
Sairauteni ei näy ulospäin ja jokaikinen päivä tunnen häpeää viedessäni ja hakiessani lastani hoitoon. Pihapiirissäni "kaikki" tietävät minun olevan kotona.
Onneksi lapseni hoitaja on pitkän linjan ammattilainen ja tukee omalla upealla tavalla perhettämme tämän vaikean vaiheen yli.
Sanoisinkin, että huostaanotot ja "henkisesti epäkypsä vanhemmuus" pitävät sisällään tarinoita ja todellisuuksia, joita maailmaansa television ja kirjojen kautta hahmottavat kaikkitietävät maailmanparantajat eivät pysty uneksimaankaan.

Ei päivähoito todellakaan ole ratkaisu vanhemmuuteen, se on ratkaisu päivähoitoon ja vanhempien vapaa-aikaan tai työmahdollisuuteen. Vanhemmuuden tukeminen vaatisi keskusteluja,luentoja (esim. neuvolassa, päivähoidossa).

Ei vanhempien tarvitse leikittää lastaan, lapsi pitää saada itse kiinnostumaan jo varhain tekemisestä, rakentelusta, piirtämisestä, leikkimisestä ja sitä lapsi tekee sitten yksinkin, jos hänelle annataan mahdollisuus ja ohjataan jo varhain yksin tekemiseen. Nykylapset vaan on usein totutettu siihen, että äiti tai isä on koko ajan vartioimassa lasta ja oppii sitten siihen, että hänen kanssaan leikitään ja häntä leikitetään.
Leikkipuistotkin ovat hyviä paikkoja oppia tuntemaan muita lapsia. Sieltä vanhempikin saa aikuiskontakteja ja kokemuksesta voin sanoa, että vuorotteluakin sitten valvomisessa voi tehdä uusien tuttavuuksien myötä.

Kuka on sanonut, ettei 8 h hoidossa/vrk olisi lapselle liikaa? Tuntuu hurjalta ajalta. Vaikka sitä puoltaisi sillä, että vanhempien työaikojen takia tarvitaan tuo hoitoaika, on se silti hurja. Lapsi on poissa vanhempien seurasta juuri parhaimman ajan päivästä. Mielestäni se on lsten pahoinpitelyä.

Ennen oli hyvä, kun lastentarhoissa oli puolipäiväryhmiä, joissa kuka vaan yli 3v, lapsi sai olla 4 tuntia (klo 9-13 tai klo 8-12). Tuo aika antoi äideille mahdollisuuden kotitöisden ja kauppakäyntien tekemiseen, ehkä omaan harrastukseen ja sitten jaksoi taas olla kotona , jossa myös mukulat olivat. Lapset saivat ikäistään seuraa leikkeihin, askarteluohjausta, jumppatuokioita, musiikkitoimintaa ja päivittäisen lämpimän aterian. Näistä ryhmistä on luovuttu ja se on sääli. Ryhmiin pääsi tuloista riippumatta, jos tilaa oli. Maksu oli tulojen mukainen. Oli myös joitakin 3-tuntisia yksityisiä lastentarhoja, joihin vietiin omat leipäeväät ja juoman sai tarhasta. Tällaisia kaipaisin nykypäivänä. Se ei olisi mielestäni lasten kasvatuksen siirtämistä muille, se ei olisi hoitopaikkojen väärin käyttöä. Se soisi lapsille toimintaa, jota vanhemmat eivät jaksaisi kuitenkaan päivittäin järjestää ja olisi näin lapsille hyväksi. Systeemi mahdollistaisi osan lapsia olemaan muun ajan kotona vanhemman/isovanhemman hoidossa, jota päivähoito ei voi koskaan korvata.

Pitkät päivät päivähoidossa isoissa lapsiryhmissä, usean aikuisen ohjauksessa rasittavat lapset sairaiksi. Päiväkodin kokopäiväryhmä ei ole pienelle lapselle paras hoitopaikka, vaan ehdottomasti huonoin.

pointtisi? kirjoitti:

Eli siis jos lapsi on päivän päiväkodissa niin tarkoittaako se sitä mielestäsi että ei ole kykenevä lastaan hoitamaan ja lapsia ei kannata tehdä. Minun lapseni ovat olleet päiväkodissa olen minä sitten ollut töissä tai ei sen takia että katson että se on hyödyllistä heille. Eikä se päiväkoti sen huonompi kokemus ole lapselle onko vanhempi kotona tai töissä. Kyllä päiväkotiajan lisäksi hoidan ja kasvatan heitä aivan tarpeeksi mielestäni itse eikä vastuu ole mitenkään sysätty päiväkodille. Mikäköhän on mielipiteesi esim. siinä tilanteessa että vanhemmat ovat töissä ja lapsi päiväkodissa tämän ajan? Onko silloin siis vanhemmat sellaisia jotka eivät huolehdi omista lapsistaan ja kykene hoitamaan heitä ja yhteiskunta pelkästään huolehtii heistä? Entä mites jos kotona olevan vanhemman lapsi on päiväkodissa saman ajan kun tuo työssäkäyvän lapsi niin miten se silloin on lapsen kannalta muka eri asia?

Lue lisää

Ammattikasvattajana sanon, että minun mielestäni lapselle olisi parasta saada olla kotona vanhemman hoidossa. Jos se ei ole mahdollista, seuraava vaihtoehto olisi mielestäni hoito kotona, jonne tulisi hoitaja, seuraava naapurihoito tai perhepäivähoito. Jos näitä mahdollisuuksia ei olisi, miettisin vielä jotakin muuta mahdollisuutta, mutta viimeiseksi laittaisin nykyisenlaiseen päiväkotiin, jossa on monta lapsiryhmää, paljon lapsia ryhmässä ja lukematon määrä hoitajia, jotka vaihtuvat jatkuvasti ja joilla keskenään hyvin erilaiset näkemykset kasvatuksesta.

Ei päiväkotihoitoa kirjoitti:

Ammattikasvattajana sanon, että minun mielestäni lapselle olisi parasta saada olla kotona vanhemman hoidossa. Jos se ei ole mahdollista, seuraava vaihtoehto olisi mielestäni hoito kotona, jonne tulisi hoitaja, seuraava naapurihoito tai perhepäivähoito. Jos näitä mahdollisuuksia ei olisi, miettisin vielä jotakin muuta mahdollisuutta, mutta viimeiseksi laittaisin nykyisenlaiseen päiväkotiin, jossa on monta lapsiryhmää, paljon lapsia ryhmässä ja lukematon määrä hoitajia, jotka vaihtuvat jatkuvasti ja joilla keskenään hyvin erilaiset näkemykset kasvatuksesta.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Äitiysloma,hoitovapaa...toinen tarhassa. Nuoret naiset ulkoistavat äitiyden. Takutaan imetyksien, sormisyönnin kera...Pilttiä,Pilttiä...ei muutakuin vapaat äitiyteen. Me isien äidit ktsaan tätä roolileikkiä. Isät siivoo,keittää..vaimot huoltavat autot,rakentavat. Voi zeesus mikä kasvatus ollut. Leikitään barbinukkeja...miksi niitä lapsiatehdään . Mikään ei kelpaa,isovanhemmuus kielletty. Ei ihme että raakileita tulee...ei osaa sanoa KIITOS! HÄVETTÄÄ, HÄVETTÄÄ...sukupuoliroolit hukassa!

pointtisi? kirjoitti:

Eli siis jos lapsi on päivän päiväkodissa niin tarkoittaako se sitä mielestäsi että ei ole kykenevä lastaan hoitamaan ja lapsia ei kannata tehdä. Minun lapseni ovat olleet päiväkodissa olen minä sitten ollut töissä tai ei sen takia että katson että se on hyödyllistä heille. Eikä se päiväkoti sen huonompi kokemus ole lapselle onko vanhempi kotona tai töissä. Kyllä päiväkotiajan lisäksi hoidan ja kasvatan heitä aivan tarpeeksi mielestäni itse eikä vastuu ole mitenkään sysätty päiväkodille. Mikäköhän on mielipiteesi esim. siinä tilanteessa että vanhemmat ovat töissä ja lapsi päiväkodissa tämän ajan? Onko silloin siis vanhemmat sellaisia jotka eivät huolehdi omista lapsistaan ja kykene hoitamaan heitä ja yhteiskunta pelkästään huolehtii heistä? Entä mites jos kotona olevan vanhemman lapsi on päiväkodissa saman ajan kun tuo työssäkäyvän lapsi niin miten se silloin on lapsen kannalta muka eri asia?

Lue lisää

Näistä asioista on jauhettu kauan ja monessa muodossa.
Olisko parempi ku ei puututa asioihin mitä perheellä on, sillä kaikeen on syynsä.
Ja ei aliarvioida lasten vanhempien selityksiä lapsen kiukkuisista, sillä usein niin että vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten

Toki päiväkodin työntekijän ensisijainen tehtävä on tehdä kasvatustyötä yhteistyössä vanhempien kanssa, sitä en vastaan väitäkään.

Tarkoitinkin sitä, että pitäisi olla enempi vaihtoehtoja, ja ihmisten pitäisi pitää enempi meteliä asioista, eikä tyytyä siihen, että näin se on ollut, ja näin se on oleva.

Onhan nyt jopa lapsiasiavaltuutettu, onkohan hän tähän asiaan tehnyt mitään kannanottoa? Tietääkö joku.

Ja tarkoitukseni ei ole kirjoituksellani ketään tuomita, vaan herättää keskustelua. Ja ehkä myös vähän ravistella.

ap. kirjoitti:

Toki päiväkodin työntekijän ensisijainen tehtävä on tehdä kasvatustyötä yhteistyössä vanhempien kanssa, sitä en vastaan väitäkään.

Tarkoitinkin sitä, että pitäisi olla enempi vaihtoehtoja, ja ihmisten pitäisi pitää enempi meteliä asioista, eikä tyytyä siihen, että näin se on ollut, ja näin se on oleva.

Onhan nyt jopa lapsiasiavaltuutettu, onkohan hän tähän asiaan tehnyt mitään kannanottoa? Tietääkö joku.

Ja tarkoitukseni ei ole kirjoituksellani ketään tuomita, vaan herättää keskustelua. Ja ehkä myös vähän ravistella.

Lue lisää

mietin tätä ikuisuusongelmaa, lapsi pitkän päivän hoidossa,itse työssä, tulen väsyneenä kotiin...

huono omatunto!! ??

on.

MUTTA päiväkoti opettaa lasta siihen mikä tuleman pitää... koulu (t), työelämä , velvollisuudet.
ja ajattelin,ettei ole mitään järkeä siinä että kasvatusvastuu on vain vanhemmilla. tästä puhutaan paljon,voiko toisen lapsen käytökseen puuttua? voiko ottaa kantaa?
minusta on suunnattoman tärkeää että lapsen elämään kuuluu muitakin aikuisia kuin sukulaiset!
toki vanhemmat ja muu suku on tärkeä, mutta (kiitos lainsäädännön) on myös muita,jotka ymmärtävät lapsen ajatusmaailmaa. ja ovat TURVALLISIA!!!

toki on tärkeää, että kotonakin ollaan vaan ja yhdessä,
mutta muuallakin on hyvä olla.

... kirjoitti:

mietin tätä ikuisuusongelmaa, lapsi pitkän päivän hoidossa,itse työssä, tulen väsyneenä kotiin...

huono omatunto!! ??

on.

MUTTA päiväkoti opettaa lasta siihen mikä tuleman pitää... koulu (t), työelämä , velvollisuudet.
ja ajattelin,ettei ole mitään järkeä siinä että kasvatusvastuu on vain vanhemmilla. tästä puhutaan paljon,voiko toisen lapsen käytökseen puuttua? voiko ottaa kantaa?
minusta on suunnattoman tärkeää että lapsen elämään kuuluu muitakin aikuisia kuin sukulaiset!
toki vanhemmat ja muu suku on tärkeä, mutta (kiitos lainsäädännön) on myös muita,jotka ymmärtävät lapsen ajatusmaailmaa. ja ovat TURVALLISIA!!!

toki on tärkeää, että kotonakin ollaan vaan ja yhdessä,
mutta muuallakin on hyvä olla.

Lue lisää

Lasten kuuluu saada olla lapsia, eikä päiväkoti nykymuodossaan kyllä valmenna lasta mihinkään hyvään, mitä ei myös kotihoidossa oleville pysty tarjoamaan.

Meidän lapsemme aloittivat taas päivähoidon pitkän tauon jälkeen, ja kyllä minusta on aika ihmeellistä seurata, miten toimitaan siellä pelkästään rutiinien pohjalta. Mm. 3-vuotiaamme puetaan, vaikka hän osaa (ja haluaa) tehdä sen ihan itsekin. Kun mainitsin asiasta, että olemme kasvattaneet lapsemme omatoimisuuteen näissä asioissa, sitä ihmeteltiin. Lapsi pukee päällensä ripeästi, ja osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Eli ei ole kyse siitä, että ei ole esim. aikaa, vaan on kyse siitä, että niin on toimittu pk:ssa tähänkin asti. Mielestäni on myös outoa se, että lasteni omatoimisuutta kehuttiin, koska eivät he nyt mitään ihmelapsia sentään ole. He ovat vain lapsia, jotka ovat saaneet rauhassa opetella eri asioita.

Päiväkodissa ei opi sosiaalisia taitoja nykyään, siellä oppii hengissä pysymisen taitoja. Päiväkoti-ikäisen ei kuulu vielä tietää yhtään mitään esimerkiksi työelämän velvollisuuksista. Myöskin kouluun valmistautumiseen riittää vallan hyvin eskarin käyminen.

Kaikki tarvitsemansa taidot hän saa myös kotihoidossa, jos hänellä on ikäistään seuraa, ja monipuolisia virikkeitä. Lapsi ei kaipaa mitään hienoja juttuja, mutta hän nauttii saadessaan tehdä itse ja harjoitella asioita rauhassa. Monesti vanhemmat kuvittelevat asian olevan jotenkin vaikeaa järjestää, mutta eihän se niin ole. Eivät ne virikkeet ola kuin vaikka metsäretki, jossa saa rauhassa ihmetellä vaikka sitä ukko-etanaa, tai syödä puolukoita. Leluiksikin riittää vaikka kivet (eikä kannata ajatella, että meillä ei ole leluja- niitä on liikaakin.). Ihan tavalliset kotityötkin kasvattavat lasta. Meillä on viikon juhlahetki, kun aletaan lajittelemaan vaatteita. Jokapäiväinen pöydän kattaminen on myös selvä asia, ja se tehdään vuorotellen, vaikka halukkaita on yleensä enemmän kuin yksi. Jokainen kantaa vastuun omasta huoneestaan, ja kyllä siinä neuvottelutaidotkin kehittyvät, kun miettivät keskenään, miten ne pysyisivät siisteinä. Ja uskokaa tai älkää, jopa pieni kolmevuotiaskin osaa jo kummasti neuvotella ja tehdä yhteistyötä. Jos toiselta ei meinaa onnistua, niin toinen auttaa. ja toimii myös päinvastoin.

En ymmärrä oikein suomalaisten luuloa siitä, että vain päivähoito tarjoaisi laadukasta varhaiskasvatusta. Suomalaisilöla vanhemmilla tuntuu olevan huono itsetunto kasvatusasioihin liittyen. Olisiko kuitenkin aika palata hiukan taaksepäin, ja alkaa korostaa päivähoidon olevan vain päivähoitoa. Ehkä sitten vanhemmatkin uskaltaisivat alkaa tarjoamaan lapsilleen vaikka hyvinkin yksinkertaisia virikkeitä. Nehän riittävät lapselle jo pitkään!

valmentamista? kirjoitti:

Lasten kuuluu saada olla lapsia, eikä päiväkoti nykymuodossaan kyllä valmenna lasta mihinkään hyvään, mitä ei myös kotihoidossa oleville pysty tarjoamaan.

Meidän lapsemme aloittivat taas päivähoidon pitkän tauon jälkeen, ja kyllä minusta on aika ihmeellistä seurata, miten toimitaan siellä pelkästään rutiinien pohjalta. Mm. 3-vuotiaamme puetaan, vaikka hän osaa (ja haluaa) tehdä sen ihan itsekin. Kun mainitsin asiasta, että olemme kasvattaneet lapsemme omatoimisuuteen näissä asioissa, sitä ihmeteltiin. Lapsi pukee päällensä ripeästi, ja osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Eli ei ole kyse siitä, että ei ole esim. aikaa, vaan on kyse siitä, että niin on toimittu pk:ssa tähänkin asti. Mielestäni on myös outoa se, että lasteni omatoimisuutta kehuttiin, koska eivät he nyt mitään ihmelapsia sentään ole. He ovat vain lapsia, jotka ovat saaneet rauhassa opetella eri asioita.

Päiväkodissa ei opi sosiaalisia taitoja nykyään, siellä oppii hengissä pysymisen taitoja. Päiväkoti-ikäisen ei kuulu vielä tietää yhtään mitään esimerkiksi työelämän velvollisuuksista. Myöskin kouluun valmistautumiseen riittää vallan hyvin eskarin käyminen.

Kaikki tarvitsemansa taidot hän saa myös kotihoidossa, jos hänellä on ikäistään seuraa, ja monipuolisia virikkeitä. Lapsi ei kaipaa mitään hienoja juttuja, mutta hän nauttii saadessaan tehdä itse ja harjoitella asioita rauhassa. Monesti vanhemmat kuvittelevat asian olevan jotenkin vaikeaa järjestää, mutta eihän se niin ole. Eivät ne virikkeet ola kuin vaikka metsäretki, jossa saa rauhassa ihmetellä vaikka sitä ukko-etanaa, tai syödä puolukoita. Leluiksikin riittää vaikka kivet (eikä kannata ajatella, että meillä ei ole leluja- niitä on liikaakin.). Ihan tavalliset kotityötkin kasvattavat lasta. Meillä on viikon juhlahetki, kun aletaan lajittelemaan vaatteita. Jokapäiväinen pöydän kattaminen on myös selvä asia, ja se tehdään vuorotellen, vaikka halukkaita on yleensä enemmän kuin yksi. Jokainen kantaa vastuun omasta huoneestaan, ja kyllä siinä neuvottelutaidotkin kehittyvät, kun miettivät keskenään, miten ne pysyisivät siisteinä. Ja uskokaa tai älkää, jopa pieni kolmevuotiaskin osaa jo kummasti neuvotella ja tehdä yhteistyötä. Jos toiselta ei meinaa onnistua, niin toinen auttaa. ja toimii myös päinvastoin.

En ymmärrä oikein suomalaisten luuloa siitä, että vain päivähoito tarjoaisi laadukasta varhaiskasvatusta. Suomalaisilöla vanhemmilla tuntuu olevan huono itsetunto kasvatusasioihin liittyen. Olisiko kuitenkin aika palata hiukan taaksepäin, ja alkaa korostaa päivähoidon olevan vain päivähoitoa. Ehkä sitten vanhemmatkin uskaltaisivat alkaa tarjoamaan lapsilleen vaikka hyvinkin yksinkertaisia virikkeitä. Nehän riittävät lapselle jo pitkään!

Lue lisää

lailla ajatteleva! Lisäisin vielä, ettei sitä eskariakaan välttämättä tarvitse, jos lapset hoitaa ja kasvattaa niin kuin kirjoitit.

valmentamista? kirjoitti:

Lasten kuuluu saada olla lapsia, eikä päiväkoti nykymuodossaan kyllä valmenna lasta mihinkään hyvään, mitä ei myös kotihoidossa oleville pysty tarjoamaan.

Meidän lapsemme aloittivat taas päivähoidon pitkän tauon jälkeen, ja kyllä minusta on aika ihmeellistä seurata, miten toimitaan siellä pelkästään rutiinien pohjalta. Mm. 3-vuotiaamme puetaan, vaikka hän osaa (ja haluaa) tehdä sen ihan itsekin. Kun mainitsin asiasta, että olemme kasvattaneet lapsemme omatoimisuuteen näissä asioissa, sitä ihmeteltiin. Lapsi pukee päällensä ripeästi, ja osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Eli ei ole kyse siitä, että ei ole esim. aikaa, vaan on kyse siitä, että niin on toimittu pk:ssa tähänkin asti. Mielestäni on myös outoa se, että lasteni omatoimisuutta kehuttiin, koska eivät he nyt mitään ihmelapsia sentään ole. He ovat vain lapsia, jotka ovat saaneet rauhassa opetella eri asioita.

Päiväkodissa ei opi sosiaalisia taitoja nykyään, siellä oppii hengissä pysymisen taitoja. Päiväkoti-ikäisen ei kuulu vielä tietää yhtään mitään esimerkiksi työelämän velvollisuuksista. Myöskin kouluun valmistautumiseen riittää vallan hyvin eskarin käyminen.

Kaikki tarvitsemansa taidot hän saa myös kotihoidossa, jos hänellä on ikäistään seuraa, ja monipuolisia virikkeitä. Lapsi ei kaipaa mitään hienoja juttuja, mutta hän nauttii saadessaan tehdä itse ja harjoitella asioita rauhassa. Monesti vanhemmat kuvittelevat asian olevan jotenkin vaikeaa järjestää, mutta eihän se niin ole. Eivät ne virikkeet ola kuin vaikka metsäretki, jossa saa rauhassa ihmetellä vaikka sitä ukko-etanaa, tai syödä puolukoita. Leluiksikin riittää vaikka kivet (eikä kannata ajatella, että meillä ei ole leluja- niitä on liikaakin.). Ihan tavalliset kotityötkin kasvattavat lasta. Meillä on viikon juhlahetki, kun aletaan lajittelemaan vaatteita. Jokapäiväinen pöydän kattaminen on myös selvä asia, ja se tehdään vuorotellen, vaikka halukkaita on yleensä enemmän kuin yksi. Jokainen kantaa vastuun omasta huoneestaan, ja kyllä siinä neuvottelutaidotkin kehittyvät, kun miettivät keskenään, miten ne pysyisivät siisteinä. Ja uskokaa tai älkää, jopa pieni kolmevuotiaskin osaa jo kummasti neuvotella ja tehdä yhteistyötä. Jos toiselta ei meinaa onnistua, niin toinen auttaa. ja toimii myös päinvastoin.

En ymmärrä oikein suomalaisten luuloa siitä, että vain päivähoito tarjoaisi laadukasta varhaiskasvatusta. Suomalaisilöla vanhemmilla tuntuu olevan huono itsetunto kasvatusasioihin liittyen. Olisiko kuitenkin aika palata hiukan taaksepäin, ja alkaa korostaa päivähoidon olevan vain päivähoitoa. Ehkä sitten vanhemmatkin uskaltaisivat alkaa tarjoamaan lapsilleen vaikka hyvinkin yksinkertaisia virikkeitä. Nehän riittävät lapselle jo pitkään!

Lue lisää

koska äiti osaa kaiken paremmin..
kukaan muu ei ole kykenevä hoitamaan sinun lastasi, koska olet yli-ihminen. niinkö
sinä vain tiedät mikä on sinun lapsellesi parasta..

ei vaan..jokainen tekee itse ratkaisunsa, onneks meillä on vaihtoehtoja.

mutta.. ei pidä olla fakki-idiootti.

... kirjoitti:

koska äiti osaa kaiken paremmin..
kukaan muu ei ole kykenevä hoitamaan sinun lastasi, koska olet yli-ihminen. niinkö
sinä vain tiedät mikä on sinun lapsellesi parasta..

ei vaan..jokainen tekee itse ratkaisunsa, onneks meillä on vaihtoehtoja.

mutta.. ei pidä olla fakki-idiootti.

Lue lisää

Muutenkin olisi mielenkiintoisempaa täällä päiväkotipalstalla nähdä rakentavaa ja kehittävää keskustelua päiväkotien toiminnasta ei siitä pitäisikö niitä olla vai ei. Tällaisen mielipiteen omaavat voivat vaikka perustaa oman "tykkään olla kotiäiti 24h vuorokaudessa ja lapset kotona 7-vuoteen asti" palstan. Turha tulla tänne tyrkyttämään omia jyrkkiä mielipiteitään siitä kuinka se on teidän mielestä paras ja mukamas se ainoa oikea vaihtoehto joka on täyttä puppua!!!

löytyi samalla kirjoitti:

lailla ajatteleva! Lisäisin vielä, ettei sitä eskariakaan välttämättä tarvitse, jos lapset hoitaa ja kasvattaa niin kuin kirjoitit.

Sinä voisitkin sitten kertoa miten järjestät tarpeeksi kivan ja virikkeellisen päivän esim. tilanteessa jossa on äiti ja yksi viisivuotias (tai neli- tai kuusivuotias) kotona kaksistaan. Eli miten tämä kaksikko viettää päivät niin että lapsen tarve samanikäisiin leikkitovereihin toteutuu sekä sisä- että ulkoleikeissä. Kerropa se! Ja jotain muuta vastausta kun onhan niitä kerhot pari kertaa viikossa tunnin verran tai jotain muuta kun puistossa käyminen juuri kävelemään opettelevien vauvojen ja heidän vanhempien kanssa seurustelu...

Oliskohan se kuitenkin vain iso plussa tämän ikäiselle jo päästä ja saada olla päiväkodissa ja eskarikin on tosi hyvää harjoitusta koulua varten!!! Olet nähtävästi niitä joiden mielestä äidin ei tarvitse edes töissä käydä. Voi leikkiä vaikka päiväkodin hoitajaa tai eskaritätiä siihen asti kun lapsi menee kouluun. Olen tyytyväienn että minun ei tarvitse leikkiä eskaritätiä tai yrittää toimia samanikäisten leikkikavereiden sijaisena (sääli vaan niitä lapsia jotka todellakin jotuvat tyytymään samanikäisen toveriseuran sijasta aina vaan äidin tai isän seuraan, se ei ole kovin luonnollista) vaan sen hoitaa ihan toiset silloin kun käyn töissä ja illalla vietämme sitä ihanaa aikaa yhdessä mitä lapsen ja vanhemman kuuluukin viettää emmekä jää mistään paitsi. Kyllä aikaa meillä on vielä vaikka kuinka paljon leikkiä ja olla yhdessä.

... kirjoitti:

koska äiti osaa kaiken paremmin..
kukaan muu ei ole kykenevä hoitamaan sinun lastasi, koska olet yli-ihminen. niinkö
sinä vain tiedät mikä on sinun lapsellesi parasta..

ei vaan..jokainen tekee itse ratkaisunsa, onneks meillä on vaihtoehtoja.

mutta.. ei pidä olla fakki-idiootti.

Lue lisää

Vanhin lapseni joutui päiväkotiin liian aikaisin, ja sitten siellä "kuntoutuspaikalla" oli monta vuotta, ja jäi käytännössä vaille tarvitsemaansa kuntoutusta. Vasta kuusivuotiaana hän sai sitä, ja auttamatta liian myöhään.

Enkä ole mikään täydellinen äiti, peräänkuulutan vain jotakin järkeä tuohon virikkeiden määrittelyyn. Kun se ei kertakaikkiaan ole mitään ylihankalaa, vaan lapsen tarpeet eivät ole mitään kovin monimutkaisia. Aikuiset tekevät niistä itselleen mörön.

Jo pelkät kotitöiden teot ovat lapsille mieluisia virikkeitä. Kaikki mitä tehdään yhdessä. Ja samalla he oppivat elämässään tarvittavia taitoja. Kirjoja luetaan, musiikkia soitetaan (meillä on hankittu omia soitimia sitä varten), lauletaan ym. Eikä siinäkään ole tärkeää, onko se äiti huippulaulaja, kyse ei ole millään lailla musikaalisuudesta, vaan edelleenkin yhdessäolosta. Ja on loppujen lopuksi ainakin kaupungeissa aika harvinaista, ettei lähistöltä löydy muita lapsia. Verkostoitukaa ihmiset! Ja vuorotellen lapsia hoitamalla myös se toinen äiti saa lapsilleen tarvittaessaan hoitopaikan, ja lapset seuraa. Ja oppivat sääntöjä ja sosiaalisia taitoja.

Päivät saa täyttymään ihan normaalista yhdessäolosta, ruokaa voi laittaa yhdessä, jo pienikin osaa auttaa siinä, eikä muuten tarvitse taistella syömisten kanssa, vaan kaikki kelpaa, mitä on myös itse saanut valmistaa. Ja samalla tulee tutuksi myös terveellisen ruokavalion perusta, miksi pitää syödä vitamiineja, millaista ruokaa kannattaa syödä jne... Ihan luonnollisella tavalla, eikä tarvitse erikseen järjestää mitään opetustuokioita sitä varten.

Jos lapsi saa tilaisuuden kehittyä rauhassa, hän kehittyy. Ei aikuisen kuulu antaa hänelle mitään valmiita paketteja, vain ainoastaan luoda mahdollisuuksia. Ja sellainen on helppoa. Eväiden kanssa metsään, tulee samalla luontokin tutuksi. Eikä lapsi tarvitse mitään erämaata, vaan pienikin metsikkö kyllä riittää. Näitä esimerkkejä riittää.

Meillä tehtiin ratkaisu kotihoidosta, koska en halunnut, että toisen lapsen "kuntoutus" järjestetään päiväkodissa. Sen "laadun" olen jo nähnyt, ja se riitti minulle. Lapseni on ns. hapenpuutelapsi, jolla on puutteita useilla eri osa-alueilla. Mutta kehitys on ollut ennustettaan parempaa ihan kotihoidolla, ja uskaltaisin melkein väittää, että jopa siksi. Ei ole mitään järkeä juoksuttaa lasta viikoittain eri terapeuteilla, kun yksinkertaisilla tavoilla pystyy kotonakin tukea. Ja neuvoja saa kyllä sitten niiltä ammattilaisilta. Tämä on järkevää myöskin yhteikunnallisesti, ei pelkästää vain yksilön kannalta.

Ja onnistuu hyvin, kun puolison kanssa työskentelee eri aikoihin. Ja samalla me molemmat saamme elää lastemme kanssa täyttä arkea! Tokihan siinä yhteisestä ajasta joutuu tinkimään, mutta jää sitä siltikin ihan tarpeeksi, kodin ulkopuoliset menot on kyllä karsittu minimiin.

siinä erehdyt kirjoitti:

Vanhin lapseni joutui päiväkotiin liian aikaisin, ja sitten siellä "kuntoutuspaikalla" oli monta vuotta, ja jäi käytännössä vaille tarvitsemaansa kuntoutusta. Vasta kuusivuotiaana hän sai sitä, ja auttamatta liian myöhään.

Enkä ole mikään täydellinen äiti, peräänkuulutan vain jotakin järkeä tuohon virikkeiden määrittelyyn. Kun se ei kertakaikkiaan ole mitään ylihankalaa, vaan lapsen tarpeet eivät ole mitään kovin monimutkaisia. Aikuiset tekevät niistä itselleen mörön.

Jo pelkät kotitöiden teot ovat lapsille mieluisia virikkeitä. Kaikki mitä tehdään yhdessä. Ja samalla he oppivat elämässään tarvittavia taitoja. Kirjoja luetaan, musiikkia soitetaan (meillä on hankittu omia soitimia sitä varten), lauletaan ym. Eikä siinäkään ole tärkeää, onko se äiti huippulaulaja, kyse ei ole millään lailla musikaalisuudesta, vaan edelleenkin yhdessäolosta. Ja on loppujen lopuksi ainakin kaupungeissa aika harvinaista, ettei lähistöltä löydy muita lapsia. Verkostoitukaa ihmiset! Ja vuorotellen lapsia hoitamalla myös se toinen äiti saa lapsilleen tarvittaessaan hoitopaikan, ja lapset seuraa. Ja oppivat sääntöjä ja sosiaalisia taitoja.

Päivät saa täyttymään ihan normaalista yhdessäolosta, ruokaa voi laittaa yhdessä, jo pienikin osaa auttaa siinä, eikä muuten tarvitse taistella syömisten kanssa, vaan kaikki kelpaa, mitä on myös itse saanut valmistaa. Ja samalla tulee tutuksi myös terveellisen ruokavalion perusta, miksi pitää syödä vitamiineja, millaista ruokaa kannattaa syödä jne... Ihan luonnollisella tavalla, eikä tarvitse erikseen järjestää mitään opetustuokioita sitä varten.

Jos lapsi saa tilaisuuden kehittyä rauhassa, hän kehittyy. Ei aikuisen kuulu antaa hänelle mitään valmiita paketteja, vain ainoastaan luoda mahdollisuuksia. Ja sellainen on helppoa. Eväiden kanssa metsään, tulee samalla luontokin tutuksi. Eikä lapsi tarvitse mitään erämaata, vaan pienikin metsikkö kyllä riittää. Näitä esimerkkejä riittää.

Meillä tehtiin ratkaisu kotihoidosta, koska en halunnut, että toisen lapsen "kuntoutus" järjestetään päiväkodissa. Sen "laadun" olen jo nähnyt, ja se riitti minulle. Lapseni on ns. hapenpuutelapsi, jolla on puutteita useilla eri osa-alueilla. Mutta kehitys on ollut ennustettaan parempaa ihan kotihoidolla, ja uskaltaisin melkein väittää, että jopa siksi. Ei ole mitään järkeä juoksuttaa lasta viikoittain eri terapeuteilla, kun yksinkertaisilla tavoilla pystyy kotonakin tukea. Ja neuvoja saa kyllä sitten niiltä ammattilaisilta. Tämä on järkevää myöskin yhteikunnallisesti, ei pelkästää vain yksilön kannalta.

Ja onnistuu hyvin, kun puolison kanssa työskentelee eri aikoihin. Ja samalla me molemmat saamme elää lastemme kanssa täyttä arkea! Tokihan siinä yhteisestä ajasta joutuu tinkimään, mutta jää sitä siltikin ihan tarpeeksi, kodin ulkopuoliset menot on kyllä karsittu minimiin.

Lue lisää

Asun kyllä pääkaupunkiseudulla eikä täällä enää monikaan yli 3-vuotias ole kotihoidossa joten ei täällä kyllä vanhemmat lapset päivisin leikkikavereita helposti löydä niitä pitäisikin sitten oikein etsimällä etsiä.

Minusta lunnollisinta on kyllä tuossa iässä jo se että lapsi on päiväkodissa ja vanhemmat töissä ja piste! Ja näinhän se nykyään onkin. Mutta siis olkoon ne kotona jotka tykkää ja käyköön ne töissä jotka tykkää jne...

esim. viisivuotiaan kanssa ... kirjoitti:

Sinä voisitkin sitten kertoa miten järjestät tarpeeksi kivan ja virikkeellisen päivän esim. tilanteessa jossa on äiti ja yksi viisivuotias (tai neli- tai kuusivuotias) kotona kaksistaan. Eli miten tämä kaksikko viettää päivät niin että lapsen tarve samanikäisiin leikkitovereihin toteutuu sekä sisä- että ulkoleikeissä. Kerropa se! Ja jotain muuta vastausta kun onhan niitä kerhot pari kertaa viikossa tunnin verran tai jotain muuta kun puistossa käyminen juuri kävelemään opettelevien vauvojen ja heidän vanhempien kanssa seurustelu...

Oliskohan se kuitenkin vain iso plussa tämän ikäiselle jo päästä ja saada olla päiväkodissa ja eskarikin on tosi hyvää harjoitusta koulua varten!!! Olet nähtävästi niitä joiden mielestä äidin ei tarvitse edes töissä käydä. Voi leikkiä vaikka päiväkodin hoitajaa tai eskaritätiä siihen asti kun lapsi menee kouluun. Olen tyytyväienn että minun ei tarvitse leikkiä eskaritätiä tai yrittää toimia samanikäisten leikkikavereiden sijaisena (sääli vaan niitä lapsia jotka todellakin jotuvat tyytymään samanikäisen toveriseuran sijasta aina vaan äidin tai isän seuraan, se ei ole kovin luonnollista) vaan sen hoitaa ihan toiset silloin kun käyn töissä ja illalla vietämme sitä ihanaa aikaa yhdessä mitä lapsen ja vanhemman kuuluukin viettää emmekä jää mistään paitsi. Kyllä aikaa meillä on vielä vaikka kuinka paljon leikkiä ja olla yhdessä.

Lue lisää

Asutko maalla? Siellähän on usein hunommat mahdollisuudet noihin yhteisiin kerhoihin ym. Itse en ainakaan ole törmännyt siihen, että esimerkiksi leikkipuistoissa on vain vauva-ikäisiä. Aamupäivisin meidän lähipuistoissa on mm. perhepäivähoitajia, ja iltaisin lasten vanhempia lapsiensa kanssa. Monen ikäisiä. Tosin meillä ei tarvitse niin kovasti järjestää, kun lapsilla on kuitenkin sisaruksensa, ja sen lisäksi serkkuja. Myöskin naapurusto on lapsia pullollaan. Eli kyseenalaistaisin ensin tuon, että tarvitseeko siellä kotona olla kaksistaan koko päivän. meillä kyllä siis sisäleikeissäkin on usein kavereita. Miksi jokainen äiti painuu samaan aikaan sisälle ruoanlaittoon, kun voi tehdä yhdessäkin ison määrän ruokaa?

En ole kyseenalaistanut sitä, etteikö päivähoito olisi tarpeellinen, mutta ei missään tapauksessa nykymuotoiset päiväkodit ole oikea vastaus. Minä olen myöskin erittäin tasa-arvoinen ihminen, eikä koskaan ole pieneen mieleenkään tullut olla vain koti-äiti. Eikä sekään, että isä olisi sitten jotenkin ulkopuolinen, elättäjä, joka tekee pitkää paivaa, eikä ehdi olla lastensa kanssa lainkaan. Mutta työnsä voi valita myös sen mukaan, että onnistuu järjestämään asioita paremmin, en minäkään tee oman alani töitä, koska silloin joutuisin päivävuoroon, ja lasten kanssa aika jäisi hyvin vähiin. Nimittäin, se yhteinen aika on todella vähäistä, jos lapset ovat päiväkodissa 7.30-16.30 arkisin, monet lapset vieläkin pidempään. Kuitenkin illalla on vielä joitakin askareita, ruoanlaittoa ym, ja lasten on päästävä aikaisin nukkumaan, jotta jaksavat taas seuraavan pitkän päivän päiväkodissa. Ei ole montaa tuntia! Jos lapselta kysytään tuossa iässä, hän todennäköisesti haluaisi jonkin kevyemmän version. On ihan turha valittaa, miten lapset kiukuttelevat iltaisin hoitopäivän jälkeen, miten ollaan uupuneita, ja miten ei riitä aika mihinkään. samaan aikaan lukemattomat vanhemmat potevat syyllisyyttä siitä, että eivät pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisivat. Perään kuulutan nimenomaan luovaa ajattelua näihin ongelmiin, vain asioita pohtimalla ennakkoluulottomasti, voi päästä eteenpäin. Ja koska aika vierii eteenpäin nopeasti, ei ole ongelma ikuinen. Lapsi voi ihan hyvin olla jonkin verran päiväkodissa, mutta nykyinen järkjestelmä on ihan älytön, ja jokainen osapuoli kärsii.

olla kotona? kirjoitti:

Asun kyllä pääkaupunkiseudulla eikä täällä enää monikaan yli 3-vuotias ole kotihoidossa joten ei täällä kyllä vanhemmat lapset päivisin leikkikavereita helposti löydä niitä pitäisikin sitten oikein etsimällä etsiä.

Minusta lunnollisinta on kyllä tuossa iässä jo se että lapsi on päiväkodissa ja vanhemmat töissä ja piste! Ja näinhän se nykyään onkin. Mutta siis olkoon ne kotona jotka tykkää ja käyköön ne töissä jotka tykkää jne...

Lue lisää

Lapsen kannalta on luonnollisinta se, että hän saa viettää molempien vanhempiensa ja perheensä kanssa aikaa kotonaan mahdollisimman paljon. Aikuiset on opetettu tehokkuusajatteluun, mutta nykyinen järjestelmä on kaukana luonnollisuudesta! On olemassa paljon vaihtoehtoja, mutta se vie aikaa ja vaatii pohdintaa. Ei pidä vanhempien pureskella kaikkea yhteiskunnan syöttämää skeidaa sellaisenaan.

Ihan ensimmäiseksi pitäisi poistaa maksuton päivähoito, ja muuttaa järjestelmä kannustavammaksi. Subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata radikaalisti, ja kokopäivähoitoa ei pidä sallia, jos ei siihen ole todellinen tarve. Hiukan järjestelmän joustavuutta lisäämällä voitaisiin saada suuriakin säästöjä aikaan. Itse olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että maksamme vain käyttämästämme hoitoajasta, eli päiväkodissa on kellokortit. Tänäänkin olivat kaksi tuntia vain, ja tyytyväisenä lähtivät kotiin. Saivat ihan tarpeellisen annoksen seuraa siinäkin ajassa.

siinä erehdyt kirjoitti:

Vanhin lapseni joutui päiväkotiin liian aikaisin, ja sitten siellä "kuntoutuspaikalla" oli monta vuotta, ja jäi käytännössä vaille tarvitsemaansa kuntoutusta. Vasta kuusivuotiaana hän sai sitä, ja auttamatta liian myöhään.

Enkä ole mikään täydellinen äiti, peräänkuulutan vain jotakin järkeä tuohon virikkeiden määrittelyyn. Kun se ei kertakaikkiaan ole mitään ylihankalaa, vaan lapsen tarpeet eivät ole mitään kovin monimutkaisia. Aikuiset tekevät niistä itselleen mörön.

Jo pelkät kotitöiden teot ovat lapsille mieluisia virikkeitä. Kaikki mitä tehdään yhdessä. Ja samalla he oppivat elämässään tarvittavia taitoja. Kirjoja luetaan, musiikkia soitetaan (meillä on hankittu omia soitimia sitä varten), lauletaan ym. Eikä siinäkään ole tärkeää, onko se äiti huippulaulaja, kyse ei ole millään lailla musikaalisuudesta, vaan edelleenkin yhdessäolosta. Ja on loppujen lopuksi ainakin kaupungeissa aika harvinaista, ettei lähistöltä löydy muita lapsia. Verkostoitukaa ihmiset! Ja vuorotellen lapsia hoitamalla myös se toinen äiti saa lapsilleen tarvittaessaan hoitopaikan, ja lapset seuraa. Ja oppivat sääntöjä ja sosiaalisia taitoja.

Päivät saa täyttymään ihan normaalista yhdessäolosta, ruokaa voi laittaa yhdessä, jo pienikin osaa auttaa siinä, eikä muuten tarvitse taistella syömisten kanssa, vaan kaikki kelpaa, mitä on myös itse saanut valmistaa. Ja samalla tulee tutuksi myös terveellisen ruokavalion perusta, miksi pitää syödä vitamiineja, millaista ruokaa kannattaa syödä jne... Ihan luonnollisella tavalla, eikä tarvitse erikseen järjestää mitään opetustuokioita sitä varten.

Jos lapsi saa tilaisuuden kehittyä rauhassa, hän kehittyy. Ei aikuisen kuulu antaa hänelle mitään valmiita paketteja, vain ainoastaan luoda mahdollisuuksia. Ja sellainen on helppoa. Eväiden kanssa metsään, tulee samalla luontokin tutuksi. Eikä lapsi tarvitse mitään erämaata, vaan pienikin metsikkö kyllä riittää. Näitä esimerkkejä riittää.

Meillä tehtiin ratkaisu kotihoidosta, koska en halunnut, että toisen lapsen "kuntoutus" järjestetään päiväkodissa. Sen "laadun" olen jo nähnyt, ja se riitti minulle. Lapseni on ns. hapenpuutelapsi, jolla on puutteita useilla eri osa-alueilla. Mutta kehitys on ollut ennustettaan parempaa ihan kotihoidolla, ja uskaltaisin melkein väittää, että jopa siksi. Ei ole mitään järkeä juoksuttaa lasta viikoittain eri terapeuteilla, kun yksinkertaisilla tavoilla pystyy kotonakin tukea. Ja neuvoja saa kyllä sitten niiltä ammattilaisilta. Tämä on järkevää myöskin yhteikunnallisesti, ei pelkästää vain yksilön kannalta.

Ja onnistuu hyvin, kun puolison kanssa työskentelee eri aikoihin. Ja samalla me molemmat saamme elää lastemme kanssa täyttä arkea! Tokihan siinä yhteisestä ajasta joutuu tinkimään, mutta jää sitä siltikin ihan tarpeeksi, kodin ulkopuoliset menot on kyllä karsittu minimiin.

Lue lisää

Olenkohan huono ihminen ja nainen? En halua olla kotona lapseni kanssa. En halua leikkiä, askarrella, katsoa videoita, ulkoilla ja tutkia ympäristöä, laulaa tai soittaa päivät pitkät. Haluan tehdä sitä ammattia, johon olen kouluttautunut. Jos joutuisin olemaan kotona, tuskin olisin onnellinen. En ainakaan yhtä onnellinen kuin nyt.

Eikä tässä ole kyse rakkaudettomuudesta, kylmyydestä tai väliinpitämättömyydesta. Rakastan lastani, mutta se ei yksistään riitä minun elämässäni. Tottakai lapsi on elämäni tärkein asia, ja jos tilanne vaatisi, jättäisin työni. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että lapseni voi olla päivähoidossa, ja minä töissä. Lapsella on varmasti mukavampi hoidossa leikkikavereiden ja ammatti-ihmisten ympäröimänä; paikassa, jossa askarrellaan, leikitään, ulkoillaan ja opitaan yhdessä. Jossa siis tehdään asioita, joita minä en tarjoa lapselleni.

Kyllä lapsi silti ehtii osallistua kotitöihin ja arkeen, ja oppia niitä elämässä tarvittavia käden taitoja. Mielestäni meidän perheessä vallitsee nyt optimitilanne; äiti käy töissä ja on tyytyväinen (isä tietysti on töissä kans) ja lapsi viihtyy hoidossa. Jokainen tehkööt oma valintansa, tämä on meidän.

Mamma- kirjoitti:

Olenkohan huono ihminen ja nainen? En halua olla kotona lapseni kanssa. En halua leikkiä, askarrella, katsoa videoita, ulkoilla ja tutkia ympäristöä, laulaa tai soittaa päivät pitkät. Haluan tehdä sitä ammattia, johon olen kouluttautunut. Jos joutuisin olemaan kotona, tuskin olisin onnellinen. En ainakaan yhtä onnellinen kuin nyt.

Eikä tässä ole kyse rakkaudettomuudesta, kylmyydestä tai väliinpitämättömyydesta. Rakastan lastani, mutta se ei yksistään riitä minun elämässäni. Tottakai lapsi on elämäni tärkein asia, ja jos tilanne vaatisi, jättäisin työni. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että lapseni voi olla päivähoidossa, ja minä töissä. Lapsella on varmasti mukavampi hoidossa leikkikavereiden ja ammatti-ihmisten ympäröimänä; paikassa, jossa askarrellaan, leikitään, ulkoillaan ja opitaan yhdessä. Jossa siis tehdään asioita, joita minä en tarjoa lapselleni.

Kyllä lapsi silti ehtii osallistua kotitöihin ja arkeen, ja oppia niitä elämässä tarvittavia käden taitoja. Mielestäni meidän perheessä vallitsee nyt optimitilanne; äiti käy töissä ja on tyytyväinen (isä tietysti on töissä kans) ja lapsi viihtyy hoidossa. Jokainen tehkööt oma valintansa, tämä on meidän.

Lue lisää

En itsekään jaksaisi olla vain kotiäitinä. Mutta työaikajärjestelyin saan molemmista puolista parhaat palat. Ihan täysipäiväistä työtä olen tehnyt, mutta puolison kanssa eri aikaan. Eli tuon mittapuun mukaan minäkin olen itsekäs, ja tunnustan sen. En jaksaisi, jos en saisi käydä myös töissä.

olen itsekin työelämässä kirjoitti:

En itsekään jaksaisi olla vain kotiäitinä. Mutta työaikajärjestelyin saan molemmista puolista parhaat palat. Ihan täysipäiväistä työtä olen tehnyt, mutta puolison kanssa eri aikaan. Eli tuon mittapuun mukaan minäkin olen itsekäs, ja tunnustan sen. En jaksaisi, jos en saisi käydä myös töissä.

Lue lisää

Juuri näin. Yhdyn täysin näihin mielipiteisiin. Miten jotkut voivat ajatella niin kapea-alaisesti että jos vanhemmat on töissä ja lapset hoidossa niin sitten ei olla lasten kanssa että se on "joko tai" tilanne. Kyllä meitä löytyy monta jotka rakastamme lapsiamme tosi paljon ja nautimme ja haluamme olla heidän seurassa mutta se ei tarkoita sitä että se täytyy sitten olla joka päivä vuorokauden ympäri sitä lapsen kanssa olemista. Jos on normaali työpäivä ja voi vielä vuorotella lapsen haussa puolison kanssa niin lapsen hoitopäivän pituudeksi tulee yleensä se 8h joka on mielestäni vielä varsin kohtuullinen. En mitenkään koe enkä kyllä ole huomannut että lapseni kokisi mitenkään että meillä ei sitten olisi tarpeeksi yhdessäoloaikaa. On sitä aina arki-iltaisin ja viikonloppuisin vaikka kuinka paljon.

valmentamista? kirjoitti:

Lasten kuuluu saada olla lapsia, eikä päiväkoti nykymuodossaan kyllä valmenna lasta mihinkään hyvään, mitä ei myös kotihoidossa oleville pysty tarjoamaan.

Meidän lapsemme aloittivat taas päivähoidon pitkän tauon jälkeen, ja kyllä minusta on aika ihmeellistä seurata, miten toimitaan siellä pelkästään rutiinien pohjalta. Mm. 3-vuotiaamme puetaan, vaikka hän osaa (ja haluaa) tehdä sen ihan itsekin. Kun mainitsin asiasta, että olemme kasvattaneet lapsemme omatoimisuuteen näissä asioissa, sitä ihmeteltiin. Lapsi pukee päällensä ripeästi, ja osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Eli ei ole kyse siitä, että ei ole esim. aikaa, vaan on kyse siitä, että niin on toimittu pk:ssa tähänkin asti. Mielestäni on myös outoa se, että lasteni omatoimisuutta kehuttiin, koska eivät he nyt mitään ihmelapsia sentään ole. He ovat vain lapsia, jotka ovat saaneet rauhassa opetella eri asioita.

Päiväkodissa ei opi sosiaalisia taitoja nykyään, siellä oppii hengissä pysymisen taitoja. Päiväkoti-ikäisen ei kuulu vielä tietää yhtään mitään esimerkiksi työelämän velvollisuuksista. Myöskin kouluun valmistautumiseen riittää vallan hyvin eskarin käyminen.

Kaikki tarvitsemansa taidot hän saa myös kotihoidossa, jos hänellä on ikäistään seuraa, ja monipuolisia virikkeitä. Lapsi ei kaipaa mitään hienoja juttuja, mutta hän nauttii saadessaan tehdä itse ja harjoitella asioita rauhassa. Monesti vanhemmat kuvittelevat asian olevan jotenkin vaikeaa järjestää, mutta eihän se niin ole. Eivät ne virikkeet ola kuin vaikka metsäretki, jossa saa rauhassa ihmetellä vaikka sitä ukko-etanaa, tai syödä puolukoita. Leluiksikin riittää vaikka kivet (eikä kannata ajatella, että meillä ei ole leluja- niitä on liikaakin.). Ihan tavalliset kotityötkin kasvattavat lasta. Meillä on viikon juhlahetki, kun aletaan lajittelemaan vaatteita. Jokapäiväinen pöydän kattaminen on myös selvä asia, ja se tehdään vuorotellen, vaikka halukkaita on yleensä enemmän kuin yksi. Jokainen kantaa vastuun omasta huoneestaan, ja kyllä siinä neuvottelutaidotkin kehittyvät, kun miettivät keskenään, miten ne pysyisivät siisteinä. Ja uskokaa tai älkää, jopa pieni kolmevuotiaskin osaa jo kummasti neuvotella ja tehdä yhteistyötä. Jos toiselta ei meinaa onnistua, niin toinen auttaa. ja toimii myös päinvastoin.

En ymmärrä oikein suomalaisten luuloa siitä, että vain päivähoito tarjoaisi laadukasta varhaiskasvatusta. Suomalaisilöla vanhemmilla tuntuu olevan huono itsetunto kasvatusasioihin liittyen. Olisiko kuitenkin aika palata hiukan taaksepäin, ja alkaa korostaa päivähoidon olevan vain päivähoitoa. Ehkä sitten vanhemmatkin uskaltaisivat alkaa tarjoamaan lapsilleen vaikka hyvinkin yksinkertaisia virikkeitä. Nehän riittävät lapselle jo pitkään!

Lue lisää

hengissä pysymisen taitokin on tärkeä taito.
"Jos on ikäistänsä seuraa", niinpä, JOS on.

meitä ei? kirjoitti:

Juuri näin. Yhdyn täysin näihin mielipiteisiin. Miten jotkut voivat ajatella niin kapea-alaisesti että jos vanhemmat on töissä ja lapset hoidossa niin sitten ei olla lasten kanssa että se on "joko tai" tilanne. Kyllä meitä löytyy monta jotka rakastamme lapsiamme tosi paljon ja nautimme ja haluamme olla heidän seurassa mutta se ei tarkoita sitä että se täytyy sitten olla joka päivä vuorokauden ympäri sitä lapsen kanssa olemista. Jos on normaali työpäivä ja voi vielä vuorotella lapsen haussa puolison kanssa niin lapsen hoitopäivän pituudeksi tulee yleensä se 8h joka on mielestäni vielä varsin kohtuullinen. En mitenkään koe enkä kyllä ole huomannut että lapseni kokisi mitenkään että meillä ei sitten olisi tarpeeksi yhdessäoloaikaa. On sitä aina arki-iltaisin ja viikonloppuisin vaikka kuinka paljon.

Lue lisää

Totta kai töitä täytyy tehdä, siitä en aloituksessani halunnut ketään syyllistää. Ja kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, en muutenkaan halunnut ketään sormella osoitella. Enkä varmasti ole kenenkään rakkautta lapseen tässä kyseenalaistanut.


Päivähoitohan on aikanaan perustettu nimenomaan työssä käyvien lasten hoitoa varten.

Aikojen saatossa on vain jatkuvasti enemmän ja enemmän menty siihen, että päivähoito toimii ensimmäisenä lastensuojelun avohuollon toimenpiteenä.

Onko se oikea tapa, siitä halusin keskustelua.

Ja todella, asioita ei voi koskaan katsoa mustavalkoisesti, on monia asioita joita on otettava huomioon.

............. kirjoitti:

Asutko maalla? Siellähän on usein hunommat mahdollisuudet noihin yhteisiin kerhoihin ym. Itse en ainakaan ole törmännyt siihen, että esimerkiksi leikkipuistoissa on vain vauva-ikäisiä. Aamupäivisin meidän lähipuistoissa on mm. perhepäivähoitajia, ja iltaisin lasten vanhempia lapsiensa kanssa. Monen ikäisiä. Tosin meillä ei tarvitse niin kovasti järjestää, kun lapsilla on kuitenkin sisaruksensa, ja sen lisäksi serkkuja. Myöskin naapurusto on lapsia pullollaan. Eli kyseenalaistaisin ensin tuon, että tarvitseeko siellä kotona olla kaksistaan koko päivän. meillä kyllä siis sisäleikeissäkin on usein kavereita. Miksi jokainen äiti painuu samaan aikaan sisälle ruoanlaittoon, kun voi tehdä yhdessäkin ison määrän ruokaa?

En ole kyseenalaistanut sitä, etteikö päivähoito olisi tarpeellinen, mutta ei missään tapauksessa nykymuotoiset päiväkodit ole oikea vastaus. Minä olen myöskin erittäin tasa-arvoinen ihminen, eikä koskaan ole pieneen mieleenkään tullut olla vain koti-äiti. Eikä sekään, että isä olisi sitten jotenkin ulkopuolinen, elättäjä, joka tekee pitkää paivaa, eikä ehdi olla lastensa kanssa lainkaan. Mutta työnsä voi valita myös sen mukaan, että onnistuu järjestämään asioita paremmin, en minäkään tee oman alani töitä, koska silloin joutuisin päivävuoroon, ja lasten kanssa aika jäisi hyvin vähiin. Nimittäin, se yhteinen aika on todella vähäistä, jos lapset ovat päiväkodissa 7.30-16.30 arkisin, monet lapset vieläkin pidempään. Kuitenkin illalla on vielä joitakin askareita, ruoanlaittoa ym, ja lasten on päästävä aikaisin nukkumaan, jotta jaksavat taas seuraavan pitkän päivän päiväkodissa. Ei ole montaa tuntia! Jos lapselta kysytään tuossa iässä, hän todennäköisesti haluaisi jonkin kevyemmän version. On ihan turha valittaa, miten lapset kiukuttelevat iltaisin hoitopäivän jälkeen, miten ollaan uupuneita, ja miten ei riitä aika mihinkään. samaan aikaan lukemattomat vanhemmat potevat syyllisyyttä siitä, että eivät pysty olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisivat. Perään kuulutan nimenomaan luovaa ajattelua näihin ongelmiin, vain asioita pohtimalla ennakkoluulottomasti, voi päästä eteenpäin. Ja koska aika vierii eteenpäin nopeasti, ei ole ongelma ikuinen. Lapsi voi ihan hyvin olla jonkin verran päiväkodissa, mutta nykyinen järkjestelmä on ihan älytön, ja jokainen osapuoli kärsii.

Lue lisää

Useammat päiväkodinhoitajat itse katsovat että yli 3-vuotiaalle ainakin puolipäivähoito on ihan paikallaan.

Ja siitä että kyseenalaistat sen että tarvitseeko sen lapsen kanssa olla kahdestaan vain kotona, niin en todellakaan asu maalla vaan ihan pääkaupunkiseudulla ja täällä ainakin kotona ovat yleensä vain alle 3-vuotiaat lapset. En ole nähnyt kyllä ketään joka olisi kotona hoitamassa yli 3-vuotiasta varsinkin jos tällä ei ole nuorempia sisaruksia. Eli siellä puistossa ei todellakaan ole päivisin leikkiseuraa tuon ikäiselle lapsille ja iltaisin vanhemmat eivät kyllä sinne lapsiaan vie vaan hakevat lapsensa päiväkodista ja menevät kotiin. Onpas teillä lapsirikas ympäristö kun ihan iltaisinkin vanhemmat menevät puistoon vanhempien lasten kanssa?

Oletko muuten ajatellut että miksiköhän niitä yli 3-vuotiaita ei paljon yhtään kotona ole päivisin? No olisiko siksi että silloin kotihoito ei ole edes mahdollista eli mitään kotihoidontukea ei enää tipu ja ainakin yhteiskunnan tarkoitus on tuossa vaihessa se että vanhempi menee töihin ja lapset hoitoon. Onpa teillä rikas alue kun yli 3-vuotiaiden vanhemmilla on varaa olla vielä kotona päivisin?

Itsekin myönsit että tilanne on ihan eri jos kotona on liuta samanikäisiä sisaruksia (tai edes yksi) mutta jos niitä ei ole niin kyllä se on tosi yksinäistä lapselle ja äidille olla vain kahdestaan. Siksi muuten olen huomannut että perheissä jossa on samanikäisiä lapsia jäädään paljon useimmin kotiin kotiäidiksi ja harvemmin perheissä jossa on vain yksi tai sisaruksilla suuri ikäero jolloin sitä seuraa ei ole kotona.
Turha löpistä että voihan sitä lapsi ottaa osaa vaikka kotihommiin. No voihan joo mutta se ei ole varmaan se asia jota lapsi haluaa joka päivä ohjelmakseen kotona. Monet vanhemmat joilla on pari tai useampi lapsi ei edes osaa aavistaa kuinka hankalaa on lapsen kanssa kahdestaa joskus. Ei ole helppoa kun lapsi nykii vähän väliä hihasta että tule leikkimään kun kotitöitäkin pitäisi tehdä. Olen todella tyytyväinen silloin kun lapsellani on kaveri täällä kotona leikkimässä ja olen itse vapaa sitten vaikka kokkaamaan tai siivoamaan ja hänellä on leikkiseuraa eikä tarvitse minua hihasta jatkuvasti nykiä. (Ja kyllä leikinkin ja puuhaan lapseni kanssa paljon, varmaan enemmän mitä keskivertovanhemmat yleensä, näin yleensä jotuu tekemäänkin vanhempi jonka lapsella ei ole samanikäisiä sisaruksia seuraksi) Lapselle on luonnollista saada puuhata samanikäisessä seurassa myös sisäleikeissäkin ja tähän ei ole mitään mahdollisuutta lapsella jolla ei ole sisaruksia tai naapurustossa lapsia kotosalla päivisin. (kuka siellä puistoissa ja ulkona nyt koko päivän viettäisikään varsinkaan huonolla ilmalla)

Ja vielä: äiti ei voi ikinä täyttää tuota kaverin puutetta vaikka kuinka yrittäisi se kun ei ole luonnollista että äiti esittää 5-vuotiasta kaveria ja jos olet itse huomannaut niin ihan omat jutut ja hauskuudet tuon ikäisillä on. Ja siitä vielä että ei täällä ketään naaapurustossakaan ole kenen kanssa päivisin leikkiä kun kaikki ovat töissä ja kaikki lapset päiväkodissa. Minunkin lapseni käy usein naapuria hakemassa kun ei usko että ei ole tullut vielä päiväkodista kotiin. Minulla on epäsäännöllinen työ joten vietän joskus arkipäiviä kotona lapsen kanssa joten tiedän mistä puhun. Ei siitä todellakaan tulisi mitään jos joka päivä viettäisimme päivät vain kahdestaan.

Edellämainitut asiat on hyvä muistaa kun puhutaan esim. siitä että työttömien lapset pitäisi työntää kotiin. Se järjestelmä voisi olla ihan ok alle 3-vuotiaiden kannalta mutta monen vanhemman lapsen kannalta se ei olisi hyvä. Kyllä lapsi kaipaa paljon muutakin kun sitä kotona oloa ja oman vanhemman seuraa 24h päivässä. Ei meillä nyt niin iso liuta työttömiä ole että jos kaikki pakotettaisiin ottamaan lapsensa pois päiväkodista niin pihapiirit sitten kuhisisivat lapsista vaan todellakin tällaisen kotiin jäävän lapsen päivät olisivat todella pitkäveteisiä ja yksinäisiä.

Se nyt on sitten asia erikseen että jos koko systeemi muuttuisi niin että kotihoito mahdollistettaisiin myös yli 3-vuotiaille. Voihan se olla että silloin näitä kotilapsia tulisi paljon enemmän ja sitä seuraakin toisilleen riittäisi ihan eri tavalla mutta eipä välttämättä. Kaikkienhan unelma ei ole olla se kotiäiti pitkin päivää usean vuoden ajan. Tai vaikka olisi niin sitten siihen ei ole varaa. En ole itsekään sen tyyppinen että osaisin kuvitella nyt jääväni kotiin kotiäidiksi ja joka päivä viettäisin useita tunteja esim. puistossa lapsen kanssa ja lopun ajan päivästä vaan kotona. Haluan että on muutakin kun tuo kotielämä ja lapsen kanssa oleminen 24h vuorokaudessa. Jotkut löpisee niitä idioottimaisia lauseita kuten "jos on lapset tehty niin miksi niiden kanssa ei olla" niin kyllä minulle ja lapselleni ainakin riittää se aika jonka olemme päiväkodin lisäksi yhdessä ja viikonloput ja lomat aina 24h päivässä. Hyvä että lapseni voi ulkoilla päiväkodissa ja leikkiä samanikäisten kavereiden kanssa silloin kun itse käyn töissä.

Se on muuten totta että päivät esim. 7.30-16.30 ovat tosi pitkiä lapselle olla päiväkodissa ja ihmettelenkin jos joku muka tällaisia aikoja pitää jos on esim. kotona. Jos on töissä niin eihän sille mitään voi mutta itse olen ainakin huomannut että harva lapsi joutuu kuitenkaan tuon ajan olemaan. Meidänkin päiväkoitiin tuodaan enemmistö lapsista siinä yhdeksän pintaan. Ihmettelin itsekin kun kerran jouduin viemään poikkeuksellisesti aikaisemmin (8.15) ja paikalla oli vain yksi lapsi. Hoitaja sanoikin että ei täällä ole yleensä kuin vain tämä yksi. Muut tulevat myöhemmin. Silti lapset on kaikki haettu viimeistään viiteen mennessä ja yleisin haku-aika on puoli viisi. Eli täýtyy muistaa että onneksi läheskään kaikki lapset eivät joudu olemaan päiväkodissa kukonlaulusta iltamyöhään. Ehkä siksi myös oma kokemukseni lapsen päivähoidosta on positiivisempi kun monen muun koska hänen päivät ovat siellä melko lyhyet. Me vuorottelemme isän kanssa ja se joka menee myöhempään vie hänet ja se joka pääsee aikaisemmin hakee. Hän ei ole ikinä aamulla hoidossa ennen yhdeksää ja ei ikinä yli puoli viiden. Illalla emme mene niin aikaisin nukkumaan koska aamuherätys ei ole kukonlaulun aikaan joten iltaisin meillä jää varmaan enemmän aikaa kun monella muulla puuhata lapsen kanssa.

aiheesta kirjoitti:

Useammat päiväkodinhoitajat itse katsovat että yli 3-vuotiaalle ainakin puolipäivähoito on ihan paikallaan.

Ja siitä että kyseenalaistat sen että tarvitseeko sen lapsen kanssa olla kahdestaan vain kotona, niin en todellakaan asu maalla vaan ihan pääkaupunkiseudulla ja täällä ainakin kotona ovat yleensä vain alle 3-vuotiaat lapset. En ole nähnyt kyllä ketään joka olisi kotona hoitamassa yli 3-vuotiasta varsinkin jos tällä ei ole nuorempia sisaruksia. Eli siellä puistossa ei todellakaan ole päivisin leikkiseuraa tuon ikäiselle lapsille ja iltaisin vanhemmat eivät kyllä sinne lapsiaan vie vaan hakevat lapsensa päiväkodista ja menevät kotiin. Onpas teillä lapsirikas ympäristö kun ihan iltaisinkin vanhemmat menevät puistoon vanhempien lasten kanssa?

Oletko muuten ajatellut että miksiköhän niitä yli 3-vuotiaita ei paljon yhtään kotona ole päivisin? No olisiko siksi että silloin kotihoito ei ole edes mahdollista eli mitään kotihoidontukea ei enää tipu ja ainakin yhteiskunnan tarkoitus on tuossa vaihessa se että vanhempi menee töihin ja lapset hoitoon. Onpa teillä rikas alue kun yli 3-vuotiaiden vanhemmilla on varaa olla vielä kotona päivisin?

Itsekin myönsit että tilanne on ihan eri jos kotona on liuta samanikäisiä sisaruksia (tai edes yksi) mutta jos niitä ei ole niin kyllä se on tosi yksinäistä lapselle ja äidille olla vain kahdestaan. Siksi muuten olen huomannut että perheissä jossa on samanikäisiä lapsia jäädään paljon useimmin kotiin kotiäidiksi ja harvemmin perheissä jossa on vain yksi tai sisaruksilla suuri ikäero jolloin sitä seuraa ei ole kotona.
Turha löpistä että voihan sitä lapsi ottaa osaa vaikka kotihommiin. No voihan joo mutta se ei ole varmaan se asia jota lapsi haluaa joka päivä ohjelmakseen kotona. Monet vanhemmat joilla on pari tai useampi lapsi ei edes osaa aavistaa kuinka hankalaa on lapsen kanssa kahdestaa joskus. Ei ole helppoa kun lapsi nykii vähän väliä hihasta että tule leikkimään kun kotitöitäkin pitäisi tehdä. Olen todella tyytyväinen silloin kun lapsellani on kaveri täällä kotona leikkimässä ja olen itse vapaa sitten vaikka kokkaamaan tai siivoamaan ja hänellä on leikkiseuraa eikä tarvitse minua hihasta jatkuvasti nykiä. (Ja kyllä leikinkin ja puuhaan lapseni kanssa paljon, varmaan enemmän mitä keskivertovanhemmat yleensä, näin yleensä jotuu tekemäänkin vanhempi jonka lapsella ei ole samanikäisiä sisaruksia seuraksi) Lapselle on luonnollista saada puuhata samanikäisessä seurassa myös sisäleikeissäkin ja tähän ei ole mitään mahdollisuutta lapsella jolla ei ole sisaruksia tai naapurustossa lapsia kotosalla päivisin. (kuka siellä puistoissa ja ulkona nyt koko päivän viettäisikään varsinkaan huonolla ilmalla)

Ja vielä: äiti ei voi ikinä täyttää tuota kaverin puutetta vaikka kuinka yrittäisi se kun ei ole luonnollista että äiti esittää 5-vuotiasta kaveria ja jos olet itse huomannaut niin ihan omat jutut ja hauskuudet tuon ikäisillä on. Ja siitä vielä että ei täällä ketään naaapurustossakaan ole kenen kanssa päivisin leikkiä kun kaikki ovat töissä ja kaikki lapset päiväkodissa. Minunkin lapseni käy usein naapuria hakemassa kun ei usko että ei ole tullut vielä päiväkodista kotiin. Minulla on epäsäännöllinen työ joten vietän joskus arkipäiviä kotona lapsen kanssa joten tiedän mistä puhun. Ei siitä todellakaan tulisi mitään jos joka päivä viettäisimme päivät vain kahdestaan.

Edellämainitut asiat on hyvä muistaa kun puhutaan esim. siitä että työttömien lapset pitäisi työntää kotiin. Se järjestelmä voisi olla ihan ok alle 3-vuotiaiden kannalta mutta monen vanhemman lapsen kannalta se ei olisi hyvä. Kyllä lapsi kaipaa paljon muutakin kun sitä kotona oloa ja oman vanhemman seuraa 24h päivässä. Ei meillä nyt niin iso liuta työttömiä ole että jos kaikki pakotettaisiin ottamaan lapsensa pois päiväkodista niin pihapiirit sitten kuhisisivat lapsista vaan todellakin tällaisen kotiin jäävän lapsen päivät olisivat todella pitkäveteisiä ja yksinäisiä.

Se nyt on sitten asia erikseen että jos koko systeemi muuttuisi niin että kotihoito mahdollistettaisiin myös yli 3-vuotiaille. Voihan se olla että silloin näitä kotilapsia tulisi paljon enemmän ja sitä seuraakin toisilleen riittäisi ihan eri tavalla mutta eipä välttämättä. Kaikkienhan unelma ei ole olla se kotiäiti pitkin päivää usean vuoden ajan. Tai vaikka olisi niin sitten siihen ei ole varaa. En ole itsekään sen tyyppinen että osaisin kuvitella nyt jääväni kotiin kotiäidiksi ja joka päivä viettäisin useita tunteja esim. puistossa lapsen kanssa ja lopun ajan päivästä vaan kotona. Haluan että on muutakin kun tuo kotielämä ja lapsen kanssa oleminen 24h vuorokaudessa. Jotkut löpisee niitä idioottimaisia lauseita kuten "jos on lapset tehty niin miksi niiden kanssa ei olla" niin kyllä minulle ja lapselleni ainakin riittää se aika jonka olemme päiväkodin lisäksi yhdessä ja viikonloput ja lomat aina 24h päivässä. Hyvä että lapseni voi ulkoilla päiväkodissa ja leikkiä samanikäisten kavereiden kanssa silloin kun itse käyn töissä.

Se on muuten totta että päivät esim. 7.30-16.30 ovat tosi pitkiä lapselle olla päiväkodissa ja ihmettelenkin jos joku muka tällaisia aikoja pitää jos on esim. kotona. Jos on töissä niin eihän sille mitään voi mutta itse olen ainakin huomannut että harva lapsi joutuu kuitenkaan tuon ajan olemaan. Meidänkin päiväkoitiin tuodaan enemmistö lapsista siinä yhdeksän pintaan. Ihmettelin itsekin kun kerran jouduin viemään poikkeuksellisesti aikaisemmin (8.15) ja paikalla oli vain yksi lapsi. Hoitaja sanoikin että ei täällä ole yleensä kuin vain tämä yksi. Muut tulevat myöhemmin. Silti lapset on kaikki haettu viimeistään viiteen mennessä ja yleisin haku-aika on puoli viisi. Eli täýtyy muistaa että onneksi läheskään kaikki lapset eivät joudu olemaan päiväkodissa kukonlaulusta iltamyöhään. Ehkä siksi myös oma kokemukseni lapsen päivähoidosta on positiivisempi kun monen muun koska hänen päivät ovat siellä melko lyhyet. Me vuorottelemme isän kanssa ja se joka menee myöhempään vie hänet ja se joka pääsee aikaisemmin hakee. Hän ei ole ikinä aamulla hoidossa ennen yhdeksää ja ei ikinä yli puoli viiden. Illalla emme mene niin aikaisin nukkumaan koska aamuherätys ei ole kukonlaulun aikaan joten iltaisin meillä jää varmaan enemmän aikaa kun monella muulla puuhata lapsen kanssa.

Lue lisää

"ei täällä ketään naaapurustossakaan ole kenen kanssa päivisin leikkiä kun kaikki ovat töissä ja kaikki lapset päiväkodissa"'

Eli kun kaikki muutkin tekevät näin niin kyllähän meidänkin täytyy.. Sen tietää mitä siitä tulee. Kaikki muutkin.. Hohhoijaa..

Mamma- kirjoitti:

Olenkohan huono ihminen ja nainen? En halua olla kotona lapseni kanssa. En halua leikkiä, askarrella, katsoa videoita, ulkoilla ja tutkia ympäristöä, laulaa tai soittaa päivät pitkät. Haluan tehdä sitä ammattia, johon olen kouluttautunut. Jos joutuisin olemaan kotona, tuskin olisin onnellinen. En ainakaan yhtä onnellinen kuin nyt.

Eikä tässä ole kyse rakkaudettomuudesta, kylmyydestä tai väliinpitämättömyydesta. Rakastan lastani, mutta se ei yksistään riitä minun elämässäni. Tottakai lapsi on elämäni tärkein asia, ja jos tilanne vaatisi, jättäisin työni. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että lapseni voi olla päivähoidossa, ja minä töissä. Lapsella on varmasti mukavampi hoidossa leikkikavereiden ja ammatti-ihmisten ympäröimänä; paikassa, jossa askarrellaan, leikitään, ulkoillaan ja opitaan yhdessä. Jossa siis tehdään asioita, joita minä en tarjoa lapselleni.

Kyllä lapsi silti ehtii osallistua kotitöihin ja arkeen, ja oppia niitä elämässä tarvittavia käden taitoja. Mielestäni meidän perheessä vallitsee nyt optimitilanne; äiti käy töissä ja on tyytyväinen (isä tietysti on töissä kans) ja lapsi viihtyy hoidossa. Jokainen tehkööt oma valintansa, tämä on meidän.

Lue lisää

Jos lapsia tekee niin niiden kanssa Kuuluu olla paljon, siihen saakka kun he joutuvat kouluun. Turvallinen pohja on tärkeintä.

Miksi tehdään lapsia jollei edes haluta opettaa heille mitään ja olla niiden kanssa?

Olet kouluttautunut ammattiin, jota haluat tehdä. Mutta nyt sinä olet tehnyt lapsen ja sen kuuluisi olla tällä hetkellä tärkein työprojektisi. Ammattia pystyy harjoittamaan taas kun lapset kasvaa.

jokunen- kirjoitti:

Jos lapsia tekee niin niiden kanssa Kuuluu olla paljon, siihen saakka kun he joutuvat kouluun. Turvallinen pohja on tärkeintä.

Miksi tehdään lapsia jollei edes haluta opettaa heille mitään ja olla niiden kanssa?

Olet kouluttautunut ammattiin, jota haluat tehdä. Mutta nyt sinä olet tehnyt lapsen ja sen kuuluisi olla tällä hetkellä tärkein työprojektisi. Ammattia pystyy harjoittamaan taas kun lapset kasvaa.

Lue lisää

Olen lasteni kanssa paljon ja opetan heille vaikka kuinka paljon ja kasvatan heidät pääasiassa itse. Päiväkoti on vaan "lisäkasvatusta" siinä ohessa sillä aikaa kun käyn töissä ja piste! Onko taas siinä joku joka ajattelee että lasten kanssa on oltava ammusta iltaan siihen asti kun lapset menevät kouluun muuten ei sitten ollakaan lasten kanssa ollenkaan??? Lapseni on tärkein työprojektini.

Sinun mielestä ehkä päiväkodin jälkeinen aika
17.00-22.00 ja viikonloput 24h vuorokaudessa ei merkitse mitään. Vain sillä ajalla aamusta kello viiteen on arkisin väliä vai kuinka???? Eli jos et ole tämän ajan lasten kanssa niin et ole ollenkaan tai mitättömän vähän??? Eihän siinä ajassa ehdi kasvattaa,opettaa tai leikkiä tai tehdä jotain yhdessä eihän??? Sääli jos luulet niin koska ainakin meidän kohdalla ei ole niin!

siinä erehdyt kirjoitti:

Vanhin lapseni joutui päiväkotiin liian aikaisin, ja sitten siellä "kuntoutuspaikalla" oli monta vuotta, ja jäi käytännössä vaille tarvitsemaansa kuntoutusta. Vasta kuusivuotiaana hän sai sitä, ja auttamatta liian myöhään.

Enkä ole mikään täydellinen äiti, peräänkuulutan vain jotakin järkeä tuohon virikkeiden määrittelyyn. Kun se ei kertakaikkiaan ole mitään ylihankalaa, vaan lapsen tarpeet eivät ole mitään kovin monimutkaisia. Aikuiset tekevät niistä itselleen mörön.

Jo pelkät kotitöiden teot ovat lapsille mieluisia virikkeitä. Kaikki mitä tehdään yhdessä. Ja samalla he oppivat elämässään tarvittavia taitoja. Kirjoja luetaan, musiikkia soitetaan (meillä on hankittu omia soitimia sitä varten), lauletaan ym. Eikä siinäkään ole tärkeää, onko se äiti huippulaulaja, kyse ei ole millään lailla musikaalisuudesta, vaan edelleenkin yhdessäolosta. Ja on loppujen lopuksi ainakin kaupungeissa aika harvinaista, ettei lähistöltä löydy muita lapsia. Verkostoitukaa ihmiset! Ja vuorotellen lapsia hoitamalla myös se toinen äiti saa lapsilleen tarvittaessaan hoitopaikan, ja lapset seuraa. Ja oppivat sääntöjä ja sosiaalisia taitoja.

Päivät saa täyttymään ihan normaalista yhdessäolosta, ruokaa voi laittaa yhdessä, jo pienikin osaa auttaa siinä, eikä muuten tarvitse taistella syömisten kanssa, vaan kaikki kelpaa, mitä on myös itse saanut valmistaa. Ja samalla tulee tutuksi myös terveellisen ruokavalion perusta, miksi pitää syödä vitamiineja, millaista ruokaa kannattaa syödä jne... Ihan luonnollisella tavalla, eikä tarvitse erikseen järjestää mitään opetustuokioita sitä varten.

Jos lapsi saa tilaisuuden kehittyä rauhassa, hän kehittyy. Ei aikuisen kuulu antaa hänelle mitään valmiita paketteja, vain ainoastaan luoda mahdollisuuksia. Ja sellainen on helppoa. Eväiden kanssa metsään, tulee samalla luontokin tutuksi. Eikä lapsi tarvitse mitään erämaata, vaan pienikin metsikkö kyllä riittää. Näitä esimerkkejä riittää.

Meillä tehtiin ratkaisu kotihoidosta, koska en halunnut, että toisen lapsen "kuntoutus" järjestetään päiväkodissa. Sen "laadun" olen jo nähnyt, ja se riitti minulle. Lapseni on ns. hapenpuutelapsi, jolla on puutteita useilla eri osa-alueilla. Mutta kehitys on ollut ennustettaan parempaa ihan kotihoidolla, ja uskaltaisin melkein väittää, että jopa siksi. Ei ole mitään järkeä juoksuttaa lasta viikoittain eri terapeuteilla, kun yksinkertaisilla tavoilla pystyy kotonakin tukea. Ja neuvoja saa kyllä sitten niiltä ammattilaisilta. Tämä on järkevää myöskin yhteikunnallisesti, ei pelkästää vain yksilön kannalta.

Ja onnistuu hyvin, kun puolison kanssa työskentelee eri aikoihin. Ja samalla me molemmat saamme elää lastemme kanssa täyttä arkea! Tokihan siinä yhteisestä ajasta joutuu tinkimään, mutta jää sitä siltikin ihan tarpeeksi, kodin ulkopuoliset menot on kyllä karsittu minimiin.

Lue lisää

Hei "siinä erehdyt"
Hattua nostan sinulle ja puolisollesi! Olette oivaltaneet juuri sen, mitä vanhemmuus on. Lapsien on ollut ihana syntyä teidän perheeseen, jossa vanhemmat ovat olleet valmiita luopumaan omista menoistaan lasten hyväksi. Vanhempina te olette saaneet ja tulette saamaan samalla tavalla kuin lapsennekin korvaamattomia kokemuksia ja yhteisiä hetkiä.
Joillakin päiväkodeilla tuntuu olevan todella tärkeätä näyttää ulospäin, miten monipuolista heidän toimintansa on. Valittavat henkilökuntapulasta, mutta silti saattavat ehtiä tekemään päivittäin eteiseen katselmuksen valokuvineen ja teksteineen, mitä ovat sinä päivänä tehneet. Sen ajan olisi voinut joku pitää pientä lasta vaikka sylissä tai pelata toisen lapsen kanssa peliä. Se olisi mielestäni arvokkaampaa kuin toimintanäyttely, jonka asiat voin keskustella lapseni kanssa.
Päiväkodeissa on suuret ryhmät, joissa lapsi joutuu jo varhain yhdeksi muiden joukossa. Näin syntyy taistelu aikuisen huomiosta ja se ohjaa lapsen käytöstä mielestäni väärällä tavalla.
Melu, jatkuva toiminnasta toiseen siirtyminen luo lapseen levottomuutta ja kiireen tuntua.
Nykypäiväkodilla on negatiivisia vaikutuksia mielestäni liikaa. Positiiviset vaikutukset ovat sellaisia, joita voi saada muullakin tavalla ja ilman negatiivisia.

valmentamista? kirjoitti:

Lasten kuuluu saada olla lapsia, eikä päiväkoti nykymuodossaan kyllä valmenna lasta mihinkään hyvään, mitä ei myös kotihoidossa oleville pysty tarjoamaan.

Meidän lapsemme aloittivat taas päivähoidon pitkän tauon jälkeen, ja kyllä minusta on aika ihmeellistä seurata, miten toimitaan siellä pelkästään rutiinien pohjalta. Mm. 3-vuotiaamme puetaan, vaikka hän osaa (ja haluaa) tehdä sen ihan itsekin. Kun mainitsin asiasta, että olemme kasvattaneet lapsemme omatoimisuuteen näissä asioissa, sitä ihmeteltiin. Lapsi pukee päällensä ripeästi, ja osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Eli ei ole kyse siitä, että ei ole esim. aikaa, vaan on kyse siitä, että niin on toimittu pk:ssa tähänkin asti. Mielestäni on myös outoa se, että lasteni omatoimisuutta kehuttiin, koska eivät he nyt mitään ihmelapsia sentään ole. He ovat vain lapsia, jotka ovat saaneet rauhassa opetella eri asioita.

Päiväkodissa ei opi sosiaalisia taitoja nykyään, siellä oppii hengissä pysymisen taitoja. Päiväkoti-ikäisen ei kuulu vielä tietää yhtään mitään esimerkiksi työelämän velvollisuuksista. Myöskin kouluun valmistautumiseen riittää vallan hyvin eskarin käyminen.

Kaikki tarvitsemansa taidot hän saa myös kotihoidossa, jos hänellä on ikäistään seuraa, ja monipuolisia virikkeitä. Lapsi ei kaipaa mitään hienoja juttuja, mutta hän nauttii saadessaan tehdä itse ja harjoitella asioita rauhassa. Monesti vanhemmat kuvittelevat asian olevan jotenkin vaikeaa järjestää, mutta eihän se niin ole. Eivät ne virikkeet ola kuin vaikka metsäretki, jossa saa rauhassa ihmetellä vaikka sitä ukko-etanaa, tai syödä puolukoita. Leluiksikin riittää vaikka kivet (eikä kannata ajatella, että meillä ei ole leluja- niitä on liikaakin.). Ihan tavalliset kotityötkin kasvattavat lasta. Meillä on viikon juhlahetki, kun aletaan lajittelemaan vaatteita. Jokapäiväinen pöydän kattaminen on myös selvä asia, ja se tehdään vuorotellen, vaikka halukkaita on yleensä enemmän kuin yksi. Jokainen kantaa vastuun omasta huoneestaan, ja kyllä siinä neuvottelutaidotkin kehittyvät, kun miettivät keskenään, miten ne pysyisivät siisteinä. Ja uskokaa tai älkää, jopa pieni kolmevuotiaskin osaa jo kummasti neuvotella ja tehdä yhteistyötä. Jos toiselta ei meinaa onnistua, niin toinen auttaa. ja toimii myös päinvastoin.

En ymmärrä oikein suomalaisten luuloa siitä, että vain päivähoito tarjoaisi laadukasta varhaiskasvatusta. Suomalaisilöla vanhemmilla tuntuu olevan huono itsetunto kasvatusasioihin liittyen. Olisiko kuitenkin aika palata hiukan taaksepäin, ja alkaa korostaa päivähoidon olevan vain päivähoitoa. Ehkä sitten vanhemmatkin uskaltaisivat alkaa tarjoamaan lapsilleen vaikka hyvinkin yksinkertaisia virikkeitä. Nehän riittävät lapselle jo pitkään!

Lue lisää

Valmentamista?

Joka lauseesi oli täyttä asiaa.

Päiväkotien varhaiskasvatus on vain päivähoitoa, se ei ole valmentamista, sillä siellä tehdään juuri ne jokapäiväiset asiat, joita lapset voisivat hyvin opetella, lasten puolesta: pukemiset, putsaamiset ja nykyisinhän joissakin päiväkodeissa entisajan lapsiapulaiset, jotka kattoivat pöydät, ovat kiellettyjä bakteerivaaran takia. Apulaistehtävät olivat aikanaan lasten suosiossa.
Valitettavasti osa vanhemmista tekee tämän saman ja odottavat sitä päiväkodiltakin. Vaan miksi ammatti-ihmiset tekevät kaiken joidenkin yksittäisten vanhempien vaatimuksesta. Miksi vanhemmat eivät ole tyytyväisiä, että heidän lapsensa oppivat selviytymään joka päiväisistä toiminnoista.
Kaikki vähänkin vaarallinen kielletään ja luonnollista pihapiiriä tuskin enää on missään päiväkodissa. Lapset tottuvat kävelemään vain tasaisella maalla.

Koti on aina lapselle paras paikka, jos lapsiseuraa löytyy pihapiiristä tai muualta. Nykyisin päiväkotien lapsilla ei ole edes parempia kädentaitoja, koska lapset eivät enää askartele siellä kuten ennen eikä mitään opeteta kunnolla.
Äitinä varmasti opetat lapsesi paremmin, kun vielä tunnut olevan kiinnostunut asiasta.

................ kirjoitti:

Lapsen kannalta on luonnollisinta se, että hän saa viettää molempien vanhempiensa ja perheensä kanssa aikaa kotonaan mahdollisimman paljon. Aikuiset on opetettu tehokkuusajatteluun, mutta nykyinen järjestelmä on kaukana luonnollisuudesta! On olemassa paljon vaihtoehtoja, mutta se vie aikaa ja vaatii pohdintaa. Ei pidä vanhempien pureskella kaikkea yhteiskunnan syöttämää skeidaa sellaisenaan.

Ihan ensimmäiseksi pitäisi poistaa maksuton päivähoito, ja muuttaa järjestelmä kannustavammaksi. Subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata radikaalisti, ja kokopäivähoitoa ei pidä sallia, jos ei siihen ole todellinen tarve. Hiukan järjestelmän joustavuutta lisäämällä voitaisiin saada suuriakin säästöjä aikaan. Itse olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että maksamme vain käyttämästämme hoitoajasta, eli päiväkodissa on kellokortit. Tänäänkin olivat kaksi tuntia vain, ja tyytyväisenä lähtivät kotiin. Saivat ihan tarpeellisen annoksen seuraa siinäkin ajassa.

Lue lisää

WAU! Hieno ajatus, tätä komppaan kympillä! Kellokortti on mainio ajatus...ei varmaan myöhästellä kun on mustaa valkoisella!

ap. kirjoitti:

Toki päiväkodin työntekijän ensisijainen tehtävä on tehdä kasvatustyötä yhteistyössä vanhempien kanssa, sitä en vastaan väitäkään.

Tarkoitinkin sitä, että pitäisi olla enempi vaihtoehtoja, ja ihmisten pitäisi pitää enempi meteliä asioista, eikä tyytyä siihen, että näin se on ollut, ja näin se on oleva.

Onhan nyt jopa lapsiasiavaltuutettu, onkohan hän tähän asiaan tehnyt mitään kannanottoa? Tietääkö joku.

Ja tarkoitukseni ei ole kirjoituksellani ketään tuomita, vaan herättää keskustelua. Ja ehkä myös vähän ravistella.

Lue lisää

Kyllä on tämä lapsiasiainvaltuutetun Maria Kaisa Aulan, toiminta vähän ihmetyttänyt, enpä ole minäkään nähnyt enkä kuullut muuta kuin ylimalkaisia kannanottoja ja ympäripyöreitä lausuntoja. Todella ihmetytti myös passiivisuus joka liittyi Unicefin raporttiin Suomen huolestuttavista puutteista päivähoidossa. Eikö olisi juuri valtuutetun tehtävä tehdä raportin sisältö vanhemmille tunnetuksi ja tuoda yleiseen keskusteluun asiat jotka koskettaa niin suurta osaa lapsia ja vanhempia Suomessa

esim. viisivuotiaan kanssa ... kirjoitti:

Sinä voisitkin sitten kertoa miten järjestät tarpeeksi kivan ja virikkeellisen päivän esim. tilanteessa jossa on äiti ja yksi viisivuotias (tai neli- tai kuusivuotias) kotona kaksistaan. Eli miten tämä kaksikko viettää päivät niin että lapsen tarve samanikäisiin leikkitovereihin toteutuu sekä sisä- että ulkoleikeissä. Kerropa se! Ja jotain muuta vastausta kun onhan niitä kerhot pari kertaa viikossa tunnin verran tai jotain muuta kun puistossa käyminen juuri kävelemään opettelevien vauvojen ja heidän vanhempien kanssa seurustelu...

Oliskohan se kuitenkin vain iso plussa tämän ikäiselle jo päästä ja saada olla päiväkodissa ja eskarikin on tosi hyvää harjoitusta koulua varten!!! Olet nähtävästi niitä joiden mielestä äidin ei tarvitse edes töissä käydä. Voi leikkiä vaikka päiväkodin hoitajaa tai eskaritätiä siihen asti kun lapsi menee kouluun. Olen tyytyväienn että minun ei tarvitse leikkiä eskaritätiä tai yrittää toimia samanikäisten leikkikavereiden sijaisena (sääli vaan niitä lapsia jotka todellakin jotuvat tyytymään samanikäisen toveriseuran sijasta aina vaan äidin tai isän seuraan, se ei ole kovin luonnollista) vaan sen hoitaa ihan toiset silloin kun käyn töissä ja illalla vietämme sitä ihanaa aikaa yhdessä mitä lapsen ja vanhemman kuuluukin viettää emmekä jää mistään paitsi. Kyllä aikaa meillä on vielä vaikka kuinka paljon leikkiä ja olla yhdessä.

Lue lisää

Perhehoitajatätinä (joka yöllisessä flunssassa nyt) voin kertoa, että on kerhoja (seurakunnalla tai päiväkodeilla) joihin voi yli 3 vuotiaan viedä juuri tuollaista sisäleikkitoimintaa ryhmässä kokemaan. Seurakunnalla on usein pari kertaa viikossa parin tunnin kerho, joissakin päiväkodeissa on n. kolme krt/vk n. kolmen tunnin mittaisia "kerhoja". Lisäksi on avoimen päiväkodin toimintaa, eli päiväkotiin voi mennä lapsen kanssa viettämään aikaa ja siellä on ohjattua toimintaa ja vapaata oloa kotihoidossa oleville lapsille. Tämän lisäkis on vielä seurakunnan perhekerhot, joissa muutaman tunnin vietetään aikaa muiden äitien/isien ja lapsten kanssa ohjatusti. Vapaata oleskelua ja leikkiä on myös MLL:n kerhoissa. Näistä kaikista saa vaikka joka päivän täyteen toimintaa, joka on paljon hedemällisempää kuin stressaantuneena päiväkodissa paikastaan taistelu isossa ryhmässä yksin.

Iltaisin voi vielä juosta jumpissa ja muskareissa ja muissa toiminnoissa, jos haluaa. Ja aivan varmasti joka paikkakunnalta löytyy edes jostakin leikkikenttää, jossa on edes yksi samanikäinen lapsi (vaikkapa phh:n kanssa tai alle 3 v. sisaruksen kanssa äidin hoidossa, harvinaisempaa kun on hoitaa lasta yli 3 kotona). Tähän kun lisää aurinkoiset leppoisat kävelytuokiot ja retket, kauppareissut, kotipuuhat äidin ja ehkä ystäväperheen kanssa, ei voisi parempaa lapsuutta saada.

Kiitos maittavista nauruista:)

T: ap.

että äiti tai isi on kotona, ja he hoidossa.
Eivät lapset tyhmiä ole.

Mistähän muuten johtuu, että "nämä" lapset käyttäytyy levottomammin? Kannattaa miettiä, sillä asia on niin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

ja ymmärtää kirjoitti:

että äiti tai isi on kotona, ja he hoidossa.
Eivät lapset tyhmiä ole.

Mistähän muuten johtuu, että "nämä" lapset käyttäytyy levottomammin? Kannattaa miettiä, sillä asia on niin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Lue lisää

Hoh Hoh älä nyt naurata. Ihan kun se levottomuus siitä johtuisi että lapset tietävät että vanhemmat ovat kenties kotona ja ne lapset muka jotka tietävät että vanhemmat menevät töihin ovat ihan ok sen asian kanssa. Kyllä kuule siellä päiväkodissa vähintään yhtä usein huudetaan töissä olevan vanhemman kun kotona olevan vanhemman perään.

Eiköhän sillä ole jotain tekemistä kenties että perheissä joissa on työttömyyttä on paljon muitakin ongelmia esim. taloudellisia tai jopa päihdeongelma jonka takia kotiolot eivät ole ne kaikkein parhaimmat. Tässä tapauksessa varmaan on todella tervettä että lapsi voi olla välillä hieman toisessa ympäristössä, toisten aikuisten seurassa ja samanikäisten kavereiden kanssa.
Parhaiten tällaista lasta autetaan niin että niitä kotioloja parannetaan. (esim. perheneuvola?) Ei niin että hänet sysätään kotiin koko päiväksi.

ajattelua kirjoitti:

Hoh Hoh älä nyt naurata. Ihan kun se levottomuus siitä johtuisi että lapset tietävät että vanhemmat ovat kenties kotona ja ne lapset muka jotka tietävät että vanhemmat menevät töihin ovat ihan ok sen asian kanssa. Kyllä kuule siellä päiväkodissa vähintään yhtä usein huudetaan töissä olevan vanhemman kun kotona olevan vanhemman perään.

Eiköhän sillä ole jotain tekemistä kenties että perheissä joissa on työttömyyttä on paljon muitakin ongelmia esim. taloudellisia tai jopa päihdeongelma jonka takia kotiolot eivät ole ne kaikkein parhaimmat. Tässä tapauksessa varmaan on todella tervettä että lapsi voi olla välillä hieman toisessa ympäristössä, toisten aikuisten seurassa ja samanikäisten kavereiden kanssa.
Parhaiten tällaista lasta autetaan niin että niitä kotioloja parannetaan. (esim. perheneuvola?) Ei niin että hänet sysätään kotiin koko päiväksi.

Lue lisää

Just niin, eihän ne lapset mitään tajua, eikä niiden kaveritkaan koskaan puhu missä kenenkin isä tai äiti on töissä...

ajattelua kirjoitti:

Hoh Hoh älä nyt naurata. Ihan kun se levottomuus siitä johtuisi että lapset tietävät että vanhemmat ovat kenties kotona ja ne lapset muka jotka tietävät että vanhemmat menevät töihin ovat ihan ok sen asian kanssa. Kyllä kuule siellä päiväkodissa vähintään yhtä usein huudetaan töissä olevan vanhemman kun kotona olevan vanhemman perään.

Eiköhän sillä ole jotain tekemistä kenties että perheissä joissa on työttömyyttä on paljon muitakin ongelmia esim. taloudellisia tai jopa päihdeongelma jonka takia kotiolot eivät ole ne kaikkein parhaimmat. Tässä tapauksessa varmaan on todella tervettä että lapsi voi olla välillä hieman toisessa ympäristössä, toisten aikuisten seurassa ja samanikäisten kavereiden kanssa.
Parhaiten tällaista lasta autetaan niin että niitä kotioloja parannetaan. (esim. perheneuvola?) Ei niin että hänet sysätään kotiin koko päiväksi.

Lue lisää

Kerran olen vienyt lapset hoitoon ennen yövuorojen alkua jotta saisin nukuttua ja kyllä meidän 4,5v oli ihan ihmeissään että miksi heidän pitää mennä päiväkotiin vaikka äiti on kotona. Ei oikein sulattanut asiaa vielä silloinkaan kun hain lapset kolmen tunnin päästä kotiin vaikka muuten viihtyy oikeinkin hyvin päiväkodissa. Että ei kannata aliarvioida lapsia. Kyllä he tajuavat ja tietävät jos äiti on kotona ja lapset hoidossa. Kun menemme isän kanssa töihin niin lapset menevät innolla päiväkotiin. Emme siis pidä ylimääräisiä aikoja siellä vaan ainoastaan työpäivän ajan. Sen tietävät myös lapset ja näin kaikki ovat tyytyväisiä.

Tarkoitat siis mitä?

silloin kannattaa tarkastella kulutustottumuksiaan. Jos joka päivä pitää hakea henkkamaukka vaatteita, pizza sun muuta mättöä...

Ei tämän päivän lapset monetkaan saa edes ruokaa kotona, joten hoitopäivää venytetään sekä aamusta että iltapäivästä. Vanhemmat siis härskisti käyttävät subjektiivista oikeutta päivähoitoon maksimaalisesti; lapset syövät hoidossa aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen viitenä päivänä viikossa. Hoitopäivä venyy 10-tuntiseksi, vaikka voisi olla pari tuntia lyhyempi.

Laps`Suomen kirjoitti:

Ei tämän päivän lapset monetkaan saa edes ruokaa kotona, joten hoitopäivää venytetään sekä aamusta että iltapäivästä. Vanhemmat siis härskisti käyttävät subjektiivista oikeutta päivähoitoon maksimaalisesti; lapset syövät hoidossa aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen viitenä päivänä viikossa. Hoitopäivä venyy 10-tuntiseksi, vaikka voisi olla pari tuntia lyhyempi.

Lue lisää

Koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen hyväksi käytössä todettu sama ongelma.
Kehtaavat tuoda lapsensa juuri aamupalalle, mutta jotkut vanhemmat menevät sen jälkeen itse vielä takaisin kotiin.
Samat oppilaat saavat lähteä kotiin heti kerhon välipalan jälkeen.

Osa oppilaista jää kerhohoidon ulkopuolelle, koska tilaa ei ole ja kuitenkin saattaisivat tarvita hoitoa enemmän kuin nämä hyväksikäyttäjät.

Ei aloittaja varmaan tätä tarkoittanut... Sinun nukkumispäiväsi on osa työpäivää. Luulen että kyllä kaikki sen nyt tajuaa, lisäksi luulen että alkuperäinen (ja monet muut) eivät tee vuorotyötä eikä sen takia edes varmaan ole tullut mieleen tämä pointti mitä kirjoitit.

Nykyisin TV:n katseluun ja kännykän näpytykseen menee päivittäin tuntikausia aikaa. Vielä 50-luvun alkupuolella, ennen TV:tä ihmisillä oli todella paljon aikaa käytettävissä, jolloin kaikki nuo asiat ehti hoitaa ja silti jäi aikaa laiskotteluunkin. Kokeile joskus elää ilman tv:tä, tietokonetta ja älypuhelinta, niin huomaat miten valtavasti vuorokaudessa on aikaa ja ehtii tehdä kaikenlaista.