Raivoa?

peanutti

Voiko olla tottakaan, että vielä keski-iässä raivostuu suorastaan vanhemmilleen. Niin eläville kuin kuolleillekin...

7

325

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jopa kuolleillekin............

      Voi, miksei saisi?

      Kun jäärät ei ymmärrä et heidän parastaan , turvallisuuttaan pyritään kohentaan, ja ei käy, ei siis mitenkään jne.

      Joskus, ja usein tekisi mieli...käyttää rumaakin sanontaa, vaan kun ei pysty, sana on liian tuttua, jne.

      Helpointa hälyttää kotipalvelun henkilöt , niin heidän kauttaan tajuavat.

      Pääkkö muuttuu vanhemmiten vielä pääkömmäksi, siinä ei rakkauksista, välittämistä välitetä.

      miten usein, uskalla edes sanoa.

      • Älkääkä huutako! On ihan kauheaa kun vanhalle ihmiselle huudetan ja häntä pidetään ihan kahjona! Ei heidän kanssaan aina helppoa ole eikä asiat mene perille vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi. Mutta sittenkin, älkää suuttuko.

        Niin voi vaikka kutsua sen kotipalvelun paikalle. Tai sitten vaan pikkuhiljaa, kun jaksaa puhua ja taas puhua, niin se asia alkaa mennä perille.

        Omien vanhempieni kanssa kävin pienoisen väsytystaistelun että sain heidät muuttamaan parempiin oloihin ja sain heidät ottamaan ulkopuolista apua vastaan. Kyllä monesti suututti ja itketti kun asia ei alkanut heille kaaliin mennä. Mutta viimein meni kun aika oli kypsä.
        Nyt äiti on nukkunut mullan alla yhdeksän kuukautta ja siitä minulla on hyvä mieli että kertaakaan en pahoittanut hänen, vanhan rakkaan ihmisen mieltä. Isän kanssa käyn hänen haudallaan kiitollisin mielin.

        Muistakaa että jokainen me vanhenemme. Tulee se aika että emme seiviä omin voimin. Miettikää jo nyt miltä se huono kohtelu tuntuu. Jos pitää aina itkun kanssa pahoilla mielin käydä nukkumaan...


    • ja vanhempana huomaa

      erot omassa ajattelussa ja vanhempien, joita nuorempana on pitänyt fiksuina ja tietävinä.
      Ainakin itse iän kartuttua olen alkanut kritisoida ja epäillä heidän aina oikeassa olemista.

      • etiäppäin, nää jurnuttaa .....

        Nimenomaan, kun se on sitä joskus opittua, ja mitään ei saisi osata/tehdä toisin!

        Kun ei vaan puhe riitä, kaikesta tietävät kaiken.

        Luoja minua tuolta armahtakoon, vaan mitäs jos ei hokaa???


      • ajattelin omia

        vanhempiani, jotka olivat syntyneet 1900- luvun alkupuolella, nyt jo kuolleet. Maaseudulla ollut minkäänlaisia koneita, puhelimia, metalliakaan. Siitä muutos nykyaikaan, sota siinä välissä, isä kahden sodan veteraani. Se muutos on ollut valtava, siihen heillä on ollut pakko sopeutua. Tänä päivänä on helppo kritisoida heidän tekoja ja ajatuksia, mutta he ovat eläneet aikaa, jota ei voi verrata tähän aikaan.


      • äitienpäiväkukka
        ajattelin omia kirjoitti:

        vanhempiani, jotka olivat syntyneet 1900- luvun alkupuolella, nyt jo kuolleet. Maaseudulla ollut minkäänlaisia koneita, puhelimia, metalliakaan. Siitä muutos nykyaikaan, sota siinä välissä, isä kahden sodan veteraani. Se muutos on ollut valtava, siihen heillä on ollut pakko sopeutua. Tänä päivänä on helppo kritisoida heidän tekoja ja ajatuksia, mutta he ovat eläneet aikaa, jota ei voi verrata tähän aikaan.

        Minä en koskaan alennut siihen että arvostelin vanhempiani mitenkään ääneen.
        Negatiivisesti. Paitsi tässä, tuntemattomalle.
        Minun vanhempani tavallaan veivät itse itseltään vanhemmuuden sillä kauhealla huutamisella ja raivoamisella.
        Joskus mietin voiko täällä maassa olla yhtään ketään muuta sellaista lasta jolle on huudettu niin paljon kuin minulle.
        Ja saan sanoa että melkein tyhjästä.
        Asuin vanhassa talossa ja joskus se eteisen ovi oli niin turvonnut etten saanut sitä kunnolla kiinni vaan jäi rako ja kylmää tuli sisälle.
        Se antoi heille sellaisen raivon ja sen jälkeen muutaman päivän mykkäkoulun.
        Kahdeksanvuotiaalle.
        Tässä oli vain hyvin lievä esimerkki.
        Ihan pienenä päätin (siellä komerossa) etten koskaan huuda kenellekkään ihmiselle koska siitä ei ole mitään hyötyä.

        Minun äitini ei ole enää minun äiti, äitinimeä ei saa itselleen raivoamalla vaan ihan ansaitsemalla. Vaikka ihan ilmaisilla haleilla, ei siinä uhkailut perinnönmenettämisistä mitään enää auta.


      • täällä, halauksia...
        äitienpäiväkukka kirjoitti:

        Minä en koskaan alennut siihen että arvostelin vanhempiani mitenkään ääneen.
        Negatiivisesti. Paitsi tässä, tuntemattomalle.
        Minun vanhempani tavallaan veivät itse itseltään vanhemmuuden sillä kauhealla huutamisella ja raivoamisella.
        Joskus mietin voiko täällä maassa olla yhtään ketään muuta sellaista lasta jolle on huudettu niin paljon kuin minulle.
        Ja saan sanoa että melkein tyhjästä.
        Asuin vanhassa talossa ja joskus se eteisen ovi oli niin turvonnut etten saanut sitä kunnolla kiinni vaan jäi rako ja kylmää tuli sisälle.
        Se antoi heille sellaisen raivon ja sen jälkeen muutaman päivän mykkäkoulun.
        Kahdeksanvuotiaalle.
        Tässä oli vain hyvin lievä esimerkki.
        Ihan pienenä päätin (siellä komerossa) etten koskaan huuda kenellekkään ihmiselle koska siitä ei ole mitään hyötyä.

        Minun äitini ei ole enää minun äiti, äitinimeä ei saa itselleen raivoamalla vaan ihan ansaitsemalla. Vaikka ihan ilmaisilla haleilla, ei siinä uhkailut perinnönmenettämisistä mitään enää auta.

        Aika samanlaista oli minunkin lapsuuteni.

        Velipoika oli kaikki äidilleni, me parisiskoa
        olimme vain työnsuorittajia niin pienestä kun kykenimme, emännän istuessa keinutuolissa kuin pahinkin diktaattori, kärpäslätkä viuhui kintuille useasti päivässä.

        Hän kasvatti meitä naisenalkuja "hyviksi vaimoiksi" kuten kertoi vieraille. :/

        Lämmin halaus sinulle, ollaan me lämpimiä ja
        avarakatseisia elämälle.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      134
      1383
    2. Mitä sanoisit

      juuri nyt kaivatullesi jos uskaltaisit/kehtaisit?
      Ikävä
      103
      1085
    3. Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?

      Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede
      Kuhmo
      26
      983
    4. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      89
      954
    5. Tuleeko Martinasta rouva Muhis

      Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat
      Kotimaiset julkkisjuorut
      308
      842
    6. Mitä hyvää

      Mitä hyvää hän on tuonut elämääsi?
      Ikävä
      99
      813
    7. Miten näytät / näytit ihastumisesi hänelle?

      Toimiko, miten hän vastasi? vinkki5
      Ikävä
      38
      702
    8. Ei enää kauaa rakkaani

      Ensin minun pitää saatella narsistit oikeuden eteen ❤️
      Ikävä
      109
      666
    9. Oletko miettinyt sitä

      Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.
      Ikävä
      56
      648
    10. Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.

      Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet
      Suomussalmi
      144
      614
    Aihe