elikkäs tarina kulkee näin; seurustelimme yli 4 vuotta ja kihloissa oltiin melkein koko ajan. Hankittiin sitten 3 koiraa( kissa) ja omakotitalo. Elämä oli mallillaan, kaikki hyvin, molemmat rakastettiin toisiamme. Riideltiin aika usein, mies oli paljon pois harrastusten ja työn puolesta. Sitten hän alkoi kännissä hieman mokailemaan ja menojalka rupes välillä vipattamaan vähän enemmän. Hänellä aina ollut huono itseluottamus ja jäi sitten kiinni nettituttavuksistaan (uskoisin että niillä pönkitti itsetuntoaan). Minähän suutuin sitten niin pahasti että pakkasin kamani ja lähdin pois (virhe!!). Kuitenkin vähän sen jälkeen kun lähdin, tajusin että rakastankin häntä enemmän kuin mitään ja haluaisin jatkaa ja olisin valmis antamaan anteeksi. Nyt kuitenkin herralla menojalka vipattaa ja tuntuu että on alottanut jo uuden elämän... mutta rikki hän kuitenkin on ja tiedän että rakastaa.
Miten ihmeessä saan hänet tajuamaan, ennen kuin on liian myöhäistä? Rakastan häntä ja haluan hänet itselleni!!! Hän on sitä sorttia joka ei puhu ollenkaan tunteistaan... mitä hittoa teen? olen yrittänyt olla ottamatta yhteyttä, ottanut yhteyttä ja kertonut tunteistani(mies on halunnut miettiä elämäänsä), nähnyt ja puhunut... ei tunnu auttavan... vai onko vaan niin että on hyväksyttävä se ettei palata yhteen.
Miten ihmeessä saan hänet tajuamaan, ennen kuin on liian myöhäistä? Rakastan häntä ja haluan hänet itselleni!!! Hän on sitä sorttia joka ei puhu ollenkaan tunteistaan... mitä hittoa teen? olen yrittänyt olla ottamatta yhteyttä, ottanut yhteyttä ja kertonut tunteistani(mies on halunnut miettiä elämäänsä), nähnyt ja puhunut... ei tunnu auttavan... vai onko vaan niin että on hyväksyttävä se ettei palata yhteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Haluan hänet itselleni"?
Olisiko perusasetelma jo vino jos tuolla lailla asian ilmaiset? Parisuhteessa pitäisi ymmärtää, että toisen mielestä eniten painaa se, mitä voit hänelle tarjota, ei se mitä sinä haluat... Ja sanoisinpa vain, että jos itseluottamuksessa on vikaa, niin hän ei tarvitse sellaista ihmistä, joka on valmis hylkäämään hänet kättelyssä, vaan sellaisen, joka tukee (mikä ei tarkoita sitä, että kaikkea tarvisi ymmärtää).
Sinusta voi tuntua, että mies on oikeas sinulle, mutta en ihmettele, jos hänestä tuntuu, että et ole oikea hänelle.
Valitsit sellaisen komean, sosiaalisen, ilmeisesti myös hyvin toimeentulevan miehen, eli todennäköinen pettäjä jo siltä pohjalta. Käy paljon kavereiden kanssa harrastuksissa ja työmatkoilla, täydellinen pelimies... Miksi noin omistushaluinen ja itsekeskeinen nainen haluaa välttämättä jakaa elämänsä pettäjän kanssa?
Ensinnäkin voisit lopettaa miehen ajatuksista ja tunteista kirjoittamisen, kun kumpiakaan et osaa lukea, etkä näköjää niitä ymmärräkään, kuulostat lähinnä teiniltä... Kuulostat myös hieman joltain prinsessalta, jonka pitää saada mitä haluaa, minäminäminä... Toista ihmistä ei voi omistaa, ymmärräthän...
Kenties seuraavassa suhteessa kannattaisi pinnallisen idyllin sijaan panostaa henkiseenkin puoleen, pari vuotta sinkkuna tekisi varmaan hyvää...
Itsellä itseasiassa täydellisen samankaltainen tilanne, hieman taustat erilaiset. Niinpä, en osaa auttaa koska itsekin haluan mieheni takaisin. Tiedän ehkä mitä koet nyt, mutta uskon että aika on paras lääke kaikkeen. Itse huomasin että pommittamalla miestä sain hänet vain loittoontumaan itsestäni.
Mies haluaa mennä. teot ratkaisevat eivät sinun kuvitelmasi mitä hän muka tuntee jossakin sisimmässään.
Anna hänen mennä ja etsi itsellesi uusi elämä.
Kiellät surutyön. teit oikein kun suutuit, vesität ryhdikkään eleesi nyt kun alat killua menneessä.
Elämä on muutakin kuin mitä SINÄ haluat.......
MIKSI otit miehen, joka ei puhu tunteistaan? Onnee vaan selvittämiselle..
... siis saada tajuamaan MITÄ?
Että sinä olet ainoa mahdollisuus,
tai vähintäänkin oikeassa??