Olen koittanut tulkita puolisoani joka kehuu avoimesti muitten naisten (esim. kavereidensa vaimojen) erinomaisuutta kuten ruoanlaittotaitoja, fiksuutta jopa kauneutta. Mies ei mollaa minua surastaan, mutta jos esim olen suorittanut kurssin hyvin arvosanoin, tyypillinen kommentti on"Se olikin helpoin kurssi tms" jos ilmoitan tulleeni juuri kampaajalta niin Kaiken paradoksi on kun itse saan usein kehuja ulkopuolisilta, mutta en omalta rakkaaltani. Jos kysyn suoraan niin saan mutinaa vastukseksi. Huolehdin painostani, pukeudun ja meikkaan, ja panostan esim ruanlaittoon. Tuskaa lis. se ettei muitten naisten kehuminen ole lainkaan vaikeata miehelleni. Suhteemme alkuvaiheessa mieheni oli huolestuttavan mustasukkainen. Edelleen pelottaa jos olemme kaksin iltaa istumassa, ettei tule tilanteita josta voisi riitaa. Silti kaikenlainen kehuminen ja tunnustukset ovat kiven takana. Itse huomaan heti toisen parturireissut ja kehun muutenkin esim "kivat farkut" tms. Pienikin huomiointi olisi parisuhteelle positiivinen asia. Asia harmittaa ja toisinaan menen mukaan "flirttiin: muiden kanssa vain koska en saa omaltani huomiota jonka tarvistsisin ja oikeastaan vaimona ansaitsisinkin. Onko jollakin kokemusta/nevoja tai mieentuleva selitys asialle....
Muita naisia kehutaan...
Maryanne73
222267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kun muut kehuvat sinua miehesi aikana, niin sanot että on se kiva että olen hyvän näköinen muiden mielestä, toisin sanoen piikittelet miestäsi silloin kehujen puutteista!
Ja jos joku sattuu flirttaileen sinulle miehesi aikana, niin sanot, että onkohan se sitä mieltä, että olen hyvän näköinen, että pitäisikö mennä ihan kyseleen, kun sinulta en saa mitään hyvää sanaa itsetäni, niin ehkä muilta saisin...!
Tähän tyyliin koitat piikitellä, jos hän käsittäisi asian vakavuuden!?
Eli että kehujakin on tultava, tai haet niitä muualta.
Koittaakohan miehesi huonontaa itsetuntoasi, että itsekin uskoisit ettet ole hyvä/hyvännäköinen, ja sillä et etsisi edes muita miehiä, kun et uskoisi kenellekään kelpaavasi!? -tuli vaan mieleen-
"Koittaakohan miehesi huonontaa itsetuntoasi, että itsekin uskoisit ettet ole hyvä/hyvännäköinen, ja sillä et etsisi edes muita miehiä, kun et uskoisi kenellekään kelpaavasi!? -tuli vaan mieleen-"
Juuri näin asia lähes varmasti on. Sama tuli heti itselleni mieleen viimeistöön siinä vaiheessa, kun aloittaja kertoi miehensä olleen alkuaikoina mustasukkainen.
koska hyviä arvosanojakin täytyy vähätellä.
Tuollaista käytöstä näkee valitettavan paljon, kun ihmisiä seuraa. Mielestäni tuon tyyppisillä ihmisillä ei itsetunto ole kohdallaan. Heidän on todisteltava (itselleen kait) että puoliso on yhtä "huono" kuin he itsekin.
Olisikohan tässä käynyt niin että miehesi ajattelee sinun ylpistyvän kehuista? Käyttäydytkö muiden seurassa huomioimalla miehesi? Flirttailu toisten miesten kanssa ei ole viisasta, se voi tuoda alemmuudentunteen miehellesi.
meillä olen minä se, joka kehun muiden miehiä. Ja yleensä kehun ruoanlaittotaidosta, tai ylipäänsä siitä että joku mies tekee ruokaa (ei tarvitse mikään mestari olla).
Meidän miestä kun ei ole koko liittomme aikana keittiössä näkynyt.
Tuo kehuminen on siis sitä, että yritän vihjata miehelleni, että toivoisin hänenkin joskus tekevän minulle ruokaa!!! on siitä suoraankin sanottu, mutta kun ei näytä tehoavan, niin alan aina kehua jotain toista miestä että "on se matti niin mukava, kun se laittaa lihakeittoa tms.:D)
Oliskohan niin, että miehesi vihjaa sinulle samalla tavalla. No tuo muiden ulkonäön kehuminen on tietysti vähän kyseenalaista, että en tiedä onko teillä tästä samasta kyse. mutta meillä näin.
Tuo aloittaja kun kertoi satsaavansa ruoanlaittoon ja ulkonäköönsä.
kehua? Siis miksi teille naisille pitää kehua teitä koko ajan? Itse en kaipaa vaimoltani kehumista. Teen joka päivä päivällisen kun olen hakenut latset hoidosta. Tiskaan pari koneellista. Nukutan lapset vähintään joka toinen päivä. Taas viideltä ylös ja se siitä. En jaksa kehua enää siinä sivussa vaimoa.
Niinpä, tyypillinen mies....on niin paljon kaikkea muuta ettei enää jää aikaa kehua. Minusta kehuminen on ehkä liian vahva sana. Minäkin kaipaan mieheltäni kauniita sanoja koska olenhan hänen vaimonsa! Ihan se riittää jos hän välillä sanoisi "olet tänään kaunis", "onpas kivat vaatteet!". Hän sanoo ettei ole tottunut sellaiseen. Sama asia toisinpäin, minä haluan helliä ja puhua rakkaalleni kauniita sanoja ja hän hymähtelee niille. Mitä pitää tehdä? Tyytyä itse saamaan "ei juuri mitään" kauniita sanoja, jättää itsekin kaikki sellainen höpötys pois??!
Että eletään vaan tätä rankkaa arkea, hoidetaan koti ja lapset ja kun lapset muuttavat pesästä pois ihmetellään sitten mitäs yhteistä meillä olikaan?
Kyllä minuakin muut miehet kehuvat mutta kaipaan sitä vain omalta rakkaaltani!!
Se nostaa arjen yläpuolelle!
Kyllä se kehuminen sustakin kivalta tuntuu, turhaa yrität =)
Ja vielä kun se kehuja on sellanen ihminen jota arvostat ja rakastat!
Ja siinä arjen keskellä huomaat, että se toinen oikeesti huomaa sutkin siinä, eikä pidä sua itsestäänselvyytenä!
Kauniit sanat tekee arjesta "kauniimman" ja luo enemmän voimia, joten ehkä sinäkin sitten jaksaisit kehua vaimoa!
Ei arjen tarvi olla pelkkää suorittamista, siihen voi yhdistää parisuhteenkin ja rakkauden, eli ei tarvi olla pelkkiä työkavereita!
En nyt oikeen tiä miten tätä päivänselvää asiaa enempää selventäisi, mutta toivottavasti pääsit jutun juonesta kiinni!
Ja muuten hienosti jaksat tehdä vielä työpäivän jälkeenkin asioita, ei kaikki miehet noin paljon jaksa, jos yleensäkään mitään!;)
on vain niin paljon helpompi harjata lumet vaimon auton päältä aamu viideltä tuiskussa ja pakkasesssa ja osoittaa rakkautta pienillä teoilla jotka helpottavat häntä. Lapsuuden kodissani ei vanhempani osoittaneet hellyyttä toisilleen. Vajaan neljänkymmenen vuoden aikana näin yhden kerran heidän suutelevan kolmen päivän mykkäkoulun jälkeen sovinnon merkiksi. Halausta en kertaakaan. Tämmöinen kasvattaa pidättyväiseksi kehumisessa. Kyllä minä halailenkin..
Olet kyllä todella oikeassa ettei kaiken tarvi olla pelkkää suorittamista. Sitä minä todella teen liikaa. Se suora kehuminen on vain meille toisille (miehille) niin vaikeaa. Kuten edellisellekin jo viittasin lapsuuteen sieltä voi tulla sellainen malli avioliitosta ettei "miehinen mies saa läyrytä".
Minusta on niin paljon helpompi osoittaa rakastavansa pienillä teoilla. Mutta osaatteko te naiset tulkita sitä rakkauden osoitukseksi jos minä joka aamu, aamu viideltä rappaan auton lasit valmiiksi ja harjaan lumet päältä. Ja katson että keittimeen jää varmasti kahvia valmiiksi kun tiedän että heräät kymmenen minuutin päästä töihin lähdöstäni?
Olet oikeassa, me naiset usein vaadimme, että välittämistä osoitetaan juuri meidän haluamallamme tavalla, ja kai se on sama toisinkin päin.
Onneksi on mahdollista oppia tulkitsemaan toisen tekoja ja sanoja, kun hetkeksi hellittää ajatuksesta: "minä-minä-minä haluan sitä ja tätä" ja sen sijaan keskittyy kumppaniinsa.
Olen näistä asioista miesystäväni kanssa jutellut ja se on kyllä rikastuttanut molempien tapoja kertoa rakkaudestaan sanoin ja teoin.
Kyll sanat on musiikkia korville, mutta rakkaudella valmistettu aamiainen tai lumesta puhdistettu auto ei häviä niille yhtään.
kehumiset ja kauniit sanat!!!
Rakkaus on tekoja, ei sanoja!?
Meillä miehellä on kans saman tyyppisiä kivoja tekoja ja kyllä minä niitä ainakin arvostan!!!
Mullakin on vaikeeta kehua toista (vaikka oon nainen), sen kehumista tarkoittavan sanan saa repiä itsestään väkisin irti, en tiä sit johtuuko se tunne siitä, et tuntuu et jotenkin "alenisi" siihen, mut on se pakko kuitenkin oppia, että osaa sit lapsiakin kehua (se on kyllä helpompaa).
Kai kehutessakin joutuu antaan jotain itsestään!?
Ja onhan se kehuminen mukavaa vaihtelua niihin mukaviin tekoihin, molempia osaa paremmin arvostaa, kun siinä on vähän vaihtelua!
Mut se on ihan hyvä välillä miettiä tämmösiäkin asioita!=) Herätä välillä.
Exäni oli tuollainen suorittaja...ei hellyyttä eikä kauniita sanoja..ei heilläkään kuulemma kotona niitä käytetty! Ei meilläkään lapsuudenkodissa, mutta omassa suhteessani minun ei suinkaan tarvitse tehdä niitä virheitä, mitä vanhempani tekivät!
Tuli vaan sitten päivä eteen, että en enää jaksanut...tunnetyhjiö suhteessa johti lievään masennukseen ja avioeroon.
Tapasin miehen; ei hänenkään lapsuudenkodissaan oltu näytetty tunteita..muttta hän oli tehnyt saman huomion kuin minä!
Nyt hellyyttä ja kauniita sanoja pitkin päivää...eikä ne työtkään jää suorittamatta, vaan enemmän riittää energiaa kummallakin!
Ensimmäinen asia mitä murrosikäiselle pojalleni olen tytöistä opettanut on se että puhu nättejä tytöille jos niin ajatteletkin. Tytölle saa sanoa että onpa kiva paita tai kivat hiukset. Se on suotavaa. En tarkoita lirkuttelua vaan jos oikeasti olet sitä mieltä että joku on nätti niin sano se.
Avioliitossa nämä sanat eivät maksa miehelle mitään mutta palkkio siitä on varmasti mieleinen.
Iloinen, onnellinen vaimo joka ei kärsi päänsärystä.
Vaimo myös haluaa pysyä nättinä ja huolehtii itsestään kun tietää että sitä arvostetaan.
Nainen on sellainen. Ajattele kuinka pienen ponnistuksen se oikeasti vaatii? Avata suunsa.
Olen myös isänä yrittänyt opettaa pojalleni pienestä asti, että naisille pitää puhua aina kauniisti.
Itse kasvoin kodissa jossa oli monta veljeä, ja huumorina oli pientä piikittelyä. Siksi itselläni oli paljon opittavaa, miten naisille puhutaan.
Koti kasvatus antaa parhaat eväät avioliiton onnistumiseen, ja siksi olen samaa mieltä kanssasi.
Monissa muissa kulttuureissa, ainakin monissa elokuvissa, pienet pojat on opetettu herrasmiehiksi ja pieniksi hurmureiksi. Voiko sen suurempaa lahjaa antaa jälkikasvulleen? "Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa".
Tämä on pieni ponnistus, niin kuin sanoit, jos sen oppii jo lapsuuden kodista. Myöhemmin oppimalla, tuntuu että oppiminen kestää monta vuotta. "Parempi myöhään kun ei milloinkaan."
Joillekin se saattaa olla "pieni ponnistus", mutta meille joilla ei ole esimerkkiä tuollaisesta, se on ylivoimaisen suuri...
Eikö maksa mitään?
Mielestäni maksaa liikaa.
Pidät mielummin ns. "päänsärystä" kärsivän vaimon, kuin maksat tuon hinnan?
Eihän sinua enää tarvitse kehua, olet muuttunut itsestäänselvyydeksi miehelle.
Lisäksi taustalla lienee sitäkin, että hän pelkää sinun ylpistyvän, olihan sitä mustasukkaisuuttakin jo ilmennyt. Mustasukkainen mies kun yrittää vähätellä puolisoaan, ettei tämä vaan luulisi liikoja itsestään ja vaikkapa rupeasi kuvittelemaan kelpaavansa myös jollekulle muulle!
Uskoisin, että miehesi oikean luonteen mukaista olisi kehua kaikkea mukavaa näkemäänsä, mutta sinua hän ei uskalla yllä mainituista syistä kehuskella.
Minulla ei ole reseptiä tilanteen parantamiseen. Parisuhdeterapia voisi olla hyvästä. En usko, että saat mitään muutosta aikaan ilman asiantuntijan apua. Voit myös vain sopeutua tilanteeseen, mikäli miehen mustasukkaisuus ei ilmene muilla, pahemmilla, tavoilla.
Luulen että se liittyy mustasukkaisuuteen. Kehumalla muita mies yrittää saada sinutkin mustasukkaiseksi ja kuvittelee kieroutuneesti, että se lisäisi kiinnostustasi häntä kohtaan. Samoin se ettei huomioi sinua positiivisesti, liittynee ajatukseen että sitten yrittäisit enemmän olla hänelle mieliksi ja alkaisit epätoivoisesti kerjätä hänen huomiotaan. Siis leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, tai luulee että tekemällä sinut epävarmaksi, jopa mollaamalla, hänen oma asemansa parisuhteessanne vahvistuisi. Ihan sairasta ajattelua, mutta suunnilleen noin se menee sairaalloisen mustasukkaisilla.
Mustasukkaisuuden takanahan on esim heikko itsetunto, ja sitä hän yrittää pönkittää polkemalla sinun itsetuntoasi, "ettet luulisi liikoja itsestäsi". Ehkä et voi vaikuttaa hänen käytökseensä, mutta jos ymmärrät syyt, sinun saattaisi olle helpompi olla välittämättä ja pahoittamatta mieltäsi. Kokeileppa tätä: kehu ja ihaile sinä häntä runsaasti ja varo kehumasta muita miehiä, arvostella voit, kuinka muut miehet ovat huonompia...... siis toimi itse niinkuin haluaisit hänen toimivan, älä ainakaan ala kilpailuun toistenne mollaamisessa.
suhteeni alkuvaiheissa. Olin ihan ihmeissäni, kun mies "osasi" kyllä muita kehua, muttei minua. Olin todella hämmentynyt ja pahoillani tilanteesta, loukkantunutkin.
Aiemmissa suhteissani olin tottunut molemminpuoliseen kehumiseen ja "kauniiden turhuuksien puhumiseen". Minusta sellaiset puheet kuuluvat rakastavaan parisuhteeseen. Tottakai teot (nehän kuitenkin loppujenlopuksi painaa vaa'assa enemmän kuin pelkät sanat) on tärkeitä ja toista pitää huomioida monin pienin ja isomminkin tavoin, MUTTA myös sanoin. Mikä siinä nyt muka on niin kovin vaikeaa, että joskus kehuisi omaa kumppania kauniiksi tms., jos kerran muista naisista tällaisia sanoja voi käyttää?!?!?!? Loukkaavaahan se on, että mies kehuu muita naisia, muttei omaa rakastaan!
Mulla oli sama tilanne myös sikäli, että muilta ihmisiltä, niin miehiltä kuin naisiltakin, sain jatkuvasti kehuja esim. ulkonäöstä, älystä, luonteesta ja vähän kaikesta, mistä nyt ihmisiä yleensä kehutaan. Ja samaan aikaan oma mies pysyi mykkänä. Sitä kaipaa kuitenkin kauniita sanoja ja kohteliaisuuksia nimenomaan omalta kumppaniltaan niin, ettei muiden kommentit tunnu oikein miltään tai peräti korostavat sitä, mistä kotona jää paitsi!
Lopulta tilanne meni sellaiseksi, että lopulta ilmoitin mehelleni, että hän ei sitten vastedes kehu yhtäkään naista minun kuulteni, jos kerran ei kehu minua...
Viesti meni perille. Ensin loppui muiden naisten kehuminen ja pikkuhiljaa alkoi löytyä kehuttavaa minustakin. Nykyään kehutaan ja kiitetään toisiamme ihan sujuvasti keskellä arkea ja olo on molemmilla parempi.
Meillä miehen käytökseen löytyi sellainen syy, että hän oli minut tavatessaan ajatellut minun olevan aivan "eri liigassa" kuin hän, ja oli epäillyt kovasti mahdollisuuksiaan minunkaltaiseni naisen kanssa. En itse tosin käsitä miksi, minusta mieheni on fiksu, komea, mukava, hauska ja hurmaava, enkä ole ikinä ajatellut olevani jotenkin hänen yläpuolellaan!!!
Jotain tämän kaltaista voi teilläkin löytyä sieltä miehen mykkyyden taustalta. Hän ilmeisesti yrittää pudottaa sinua arvoasteikossa vähän alemmaksi julmimmalla mahdollisella tavalla, eli itsetuntosi tuhoamiseen tähtäävällä käytöksellä.
Tee selväksi, ettet aio enää sietää moista käytöstä, ja myös se kuinka loukkaavaa ja tökeröä hänen käyttäytymisensä on. Puhu suoraan, älä lähde mihinkään peleihin, äläkä yritä hyökätä hänen kimppuunsa muiden seurassa pottuilevilla tai vihjailevilla huomautuksilla. Jos miehesi rakastaa sinua ja on sinun rakkautesi arvoinen, hänen pitäisi kyllä ymmärtää käytöksensä seuraukset, kun otat asian esiin ja kerrot, miltä sinusta tuntuu ja kuinka hän loukkaa sinua.
Onnea matkaan!!!
Kuulostaa ex-mieheltäni, joka on narsisti.