Miten suhtautuisit, jos teini-ikäinen lapsesi olisi raskaana?
Nythän on niin, että monet vanhemmat eivät edes tiedä, että heidän lapselleen on tehty abortti.
Kannattaako olla niin jyrkkä ja autoritäärinen, että lapsi joutuu hoitamaan homman kouluterveydenhoitajan välityksellä, koska "äiti tappaisi, jos saisi tietää"?
Nythän on niin, että monet vanhemmat eivät edes tiedä, että heidän lapselleen on tehty abortti.
Kannattaako olla niin jyrkkä ja autoritäärinen, että lapsi joutuu hoitamaan homman kouluterveydenhoitajan välityksellä, koska "äiti tappaisi, jos saisi tietää"?
Vastaukset 17
Vanhimmat
pelosta (mikä vaikuttaisi olevan yleistä) vanhempien reaktiota kohtaan voisi vetää sen johtopäätöksen, että nuoret ovat kokeneet kasvatuksensa ankarana.
Niin tukisin ja kuuntelisin tytärtäni, en huutaisi tai raivoaisi. Varmasti olisin järkyttynyt, mutta uskoisin että tilanne itse nuorelle olisi jo aikamoinen järkytys.
Olisi lapsi sitten saanut alkunsa suhteessa tai yhdenillan jutun seurauksena, en pystyisi suivaantumaan siitä. Raskaana mikä raskaana, ei auttaisi asiaa.
Todellisuudessa pyrkisin kyllä siihen, että niin ei pääsisi käymään :)
Jos luoja soi sen, että teini ikäinen lapseni haluaisi sen lapsen tehdä , niin auttaisin siinä kasvtus työssä, ja alkuun sen lapsen kanssa, mutta äidin tai isän paikkaa en voisi ottaa. Mutta jos hän päätyisi aborttiin, niin kehoittaisin miettimään kahesti onko se ainut vaihtoehto. OLISIN TUKENA PÄÄTTÄISI SITTEN MITÄ TAHANSA. Päätös on jokaisen tehtävä itse, kenekään puolesta sitä ei voi tehä. Monet joutuu siitä selviämään varmaan yksin, mutta aatelkaa olette sen lapsen isovanhempia..
se suhteessa, vai ei. Jos se harrastaisi jotain yhdenillan juttuja ja raskaus saisi alkunsa sellaisesta, niin en usko, et osaisin arvostaa sitä tekoa silloin kovinkaan paljon, jos ollenkaan.
Jos lapsi saisi alkunsa suhteessa, vaikka sitten vahingossakin, multa löytyisi empatiaa paljon enemmän ja olisin heidän(lapseni ja tämän poikaystävän) tukena kyllä.
Toivoisin silti, ettei lapseni aloita seksielämää, kuin vasta 17v. vuotiaana aikaisintaan. Pääsen itse silloin helpommalla.:)
että heti kun tilanne siltä näyttää, ostan kortsuja ja maksan vaikka e-pillerit, ettei ainakaan noiden puutteen vuoksi tarvi raskaaksi tulla.
(kuten teinien kohdalla usein puhutaan), niin eikö nuoren pitäisi voida uskaltaa kertoa myös siitä yhden illan raskausseuraamuksesta?
Sikiön kannalta ei ole merkittävää, monenko illan seurustelun lopputulos hän on, jos tarkoitus on tehdä abortti.
ehkäisyyn, ostan välineet ja teen helpoksi niiden saatavuuden ja lapsi siitä huolimatta tulisi nuorena raskaaksi oman huolimattomuutensa takia, niin ottaisin sen kyllä loukkauksena itseäni kohtaan. Olisin pettynyt.
Ja en kyllä ihan kaikissa tapauksissa edes ymmärrä, miksi vanhemmille tarvisi kertoa. Kaikki vanhemmat eivät ees oo kiinnostuneita, miten lapsensa elää. Miksi sellaisten vanhempien tarvisi sitten abortistakaan tietää?
Miksi keskustellaan vain tyttöjen raskaudesta. Jos poika saattaa tytön raskaaksi tulee hänenkin olla osallinen seurauksista. Itse estin hormoonihyrrä-poikaani tuomasta tyttöjä meille kylään alaikäisenä (huoneeseensa pussailemaan) koska koin näin suojelevani näitä 15-16v. tyttöjä. Sain kyllä kauhean akan maineen mutta ehkä myöhemmin ymmärtävät että en halunnut luoda noita tilaisuuksia.
Kyllä poikienkin vanhemmat ovat vastuussa.
nuoren pelko ja oma loukkaantumisesi, niin... niin?
lapset varmaan puhuisivat isälleen. Se on rennompi. Mä oon semmonen stressaajaluonne, joten veikkaan, et tulevaisuudessa jako menee niin, et isä tulee ottamaan vastaan näitä kaikkia elämän "pieniä suuria uutisia".
kuin se pieni teini siinä tyhmässä päässään luulee. Totuushan on että se "tappaja" äiti saattaisi olla lapsensa tukena ja hyväksyä täysin että teini saa lapsen. Se voi olla paljon pelottavampi ajatus hyväksyvästä vanhemmasta kuin se että vastassa on vihainen tai raivotautinen vanhempi.
koskaan tietää, että miten todellisuudessa äiti olisi reagoinut.
"pieni teini siinä tyhmässä päässään"
Tuo asenne tuskin edesauttaa mitään positiivista.
Johan on varsinainen kauhuskenaario jota en todellakaan toivo tapahtuvaksi. Mitäs siinä sitten, sanon kyllä mielipiteeni mokomasta touhusta, kuin myös muistutan että hän itse sitten vastaa lapsesta minun niskoilleni sitä ei lykätä, kuin myös kaikesta muustakin mikä aiheeseen liittyy. Toivoisin totisesti että abortin tekisi.
Itseeni siitä en kyllä mitenkään ottaisi, koska asiat on puhuttu sen verran hyvin selviksi että ainoastaan täysääliö ei tajua ja mokaisi vielä. Täysääliöitten sekoiluistahan mä en välitä, en vaikka olisi oma lapsi. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis eikä tiedon puutteesta pysty etsiin tekosyytä, joten siinähän sitten kärsii.
Muuten, suuri osa tuosta kertomispelosta johtuu juuri siitä, että henkilö tietää tehneensä jotain tosi typerää ja sitä hävettää myöntää/kertoa se. Eli ei siis konkreettisesta vanhemmista johtuvasta pelosta vaan ihan omista ajatuksista.
kertomaan sinulle raskaudestaan, niin henkistä tukea et tule hänelle antamaan. Sitäkö tarkoitit?
Koska on sovittu niin. Minä olen luvannut etten huuda enkä mesoa, joten uskaltavat taatusti kertoa. Tottakai mä annan henkistä tukea ja muistutan kaikki mahdolliset huonot puolet asiasta. Tuki jää henkiselle tasolle eli en sitten ihmeemmin osallistu, jos lapsi päätetään pitää. Se ei ole sitten mun ongelma enää.
Olemme myös sopineet ettei seksiä harrasteta liian nuorena, ja sitten kun sitä aletaan harrastaan, käytetään riittävät määrät varmuusvälineitä, jotta kuvattua katastrofia ei tapahdu.
linjoilla papun kanssa, että kertoisin mitä on odotettavissa ja jos siitä huolimatta päättäisi pitää lapsen, niin tukisin tietenkin kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Mutta sen tekisin selväksi, että me emme olisi paikka johon lapsi työnnettäisiin joka viikonloppu, kun tekee mieli lähteä rilluttelemaan.
Kertoisin sen, että lapsi on juttu johon sitoutuu minimissään 18vuodeksi eteenpäin.
"ei vitun vittu ja etkö sitten omia polkuja löytänyt joita pitkin kävelet. Pakkoko samoi polkui mennä, joita minä" ja selvittäisin tulevan isän taustat helevetin tarkkaa ja jos täysikäinen, niin syytteen nostan ja jos muuten ongelmallinen, niin pidän helvetin kaukana lapsestani, ainakin pyrin niin.
Sanoisin kyllä teet minkä päätöksen tahansa autan ja olen mukanasi ihan kaikessa missä haluat ja pidän huolen että pystyy lapsesta huolimatta käymään koulunsa ja myös opiskeleemaan.
Mitäpä siinä muutakaan voi kun itse kakarana kakaran saanut. Tosin kouluttautunut pidemmälle mitä moni ilman lasta/lapsia, kuten myöskin tehnyt enempi duunia, ettei se puoli suinkaan kaadu teiniäitiyden myötä ja eikä muuten teiniätinä tullut juotua edes pullollista kaljaa, koska se nyt ei kuulunut mun kuvioihin.
Voinen tässä jo sen verran huokasta että tuo likkakin jo ylittänyt sen iän mitä itse oli kun raskaaksi tuli, mutta vielä tässä vuosia lykittävänä eteenpäin ettei sitä lasta liian varhain tehdä, koska se ei ole helppoa elämää jo ennakkoluuluisten ihmisten vuoksi, jotka tunkevat jokaisen teinimutsin samaan kategoriaan, eivätkä säästele siinä sivussa lapsiakaan.
Monesti noi "äiti tappaisi jutut" ovat vain nuorten omia mielikuvia, jotka eivät todellisuudessa pidä useammin paikkansa, mutta mielummin niin kuin täydellinen salliva ilmapiiri. Minunkin lapset sanovat moniin asioihin noin ja he oikeasti pitävät tiukoista rajoista sen ovat monissa asiayhteyksissä ilmaisseet, eivät minulle suoraan vaan kiertoteitse tullut ilmi. Ja mitä itse työskennellyt lasten/nuorten parissa, niin suurin osa pitää siitä että voi sanoa "äiti tappais mut jos sais tietää"