Tuohon ilmaisuun nykyään melkein kompastuu. Mitä se itse kullekin vois olla. Mulle tämä tuli mielipuoleen kun tein just äsken punajuuripihvejä.
Haasteelista?
Teemuna
331101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ei tuu mieleen mitään..On siis aika haasteellinen juttu..:)
Ihanko ite kokkaat tollasta?Nostan olematonta hattuani..;)
Jos olisit nähny sen sähellyksen.
kuiteski yritit...ja varmaan onnistuitkin..;)
sanasta haasteellinen tulee oitis mieleen itsensä kanssa kisaaminen, itsensä voittaminen. Haasteellista olisi vaikkapa uudelleenkouluttautua aivan uuteen ammattiin keski-ikäisenä.
On tosi haasteellista. Muistan hyvin saaneeni itseltäni selkään.
Sama täällä, kurinpalautusta on joskus pitänyt antaa itselleen.
Eilen suoriuduin loppuun eräästä jokasyksyisestä haasteellisesta hommasta. Lehtienharavoinnista. Kyllä nyt on pollea olo kun pihalle katselee. Täälläpäin on jo lähes kaikki lehdet tulleet alas puista.
haasteellisin tehtäväni on saada lapset kasvamaan sellaisiksi, etteivät jää toisten jalkoihin, mutteivät myöskään ala tallata toisia omiin jalkoihinsa. Eläminen ja oleminen inhimillisiksi tässä maailmassa on Haaste.
Ruuanlaitossa haasteeni vois olla se, että saisin kerrankin naudanlihapihvin paistumaan kypsäksi, mutta jäämään pehmeäksi/mureaksi :D
Eikä auta mennä aidan matalimmasta kohdasta vaikka joskus mieli tekis.
maailman parhaimmasta päästä, lapset. Inhimillisyyteen kasvattaminen poikii aina ja tulet saamaan sitä takaisin moninkerroin.
Tänään pusittelin mummina pienimmäisen ihan takuulla haastevarmaksi;D
voiskin olla sellainen 'takuu', joka säilyis siiinä lapsosen poskessa :)
jos teet pihvejä paistinpannulla. Kerro resepti niin katsotaan mikä siitä haasteen teki.
Mulla on haaste selviytyä asiasta tahdon, katsotaan vedänkö takaisin vai menenkö yli tai koostan asian uudelleen...katsotaan kompastunko? :)
Mitenkä olet jaksellut?
Kulhoon esifreesatun sipulisilpun ja keitetyt, pieniksi hakatut red ruutsit. Vehnäjauhoo, muna, suolaa, meiramia, oregaanoo ja voita paistamiseen. Enkä saanu sotkua kunnolla pannulla käännettäväksi. Kele!
mutta suhteen suhteen elän hilkuilla. Jaksanut olen jo monta vuotta, ei tämä mikään uunituore asia ole. Välillä vetelen viimeisiä ja hetkessä uudet tuulet puhaltavat. Ihmisen elämää..?
Kyseessä on mielenterveydellinen haitta miehen puolelta. Ikävää, mutta helpottavaa kertoa se ulos mielestä edes hetkeksi.:)
selvästi.Sanoit muuten sotku;)
Ettet vain laittanut sipulia kuumana muiden ainesten sekaan? Mikä oli ainesten järjestys reseptissä? Keleen paistinpannu!
Ei ole helppoa läheisenä taistella eteenpäin miehesi sairauden kanssa. Paheneeko tilanne aina syksyisin? Eikö lääkkeistä ole apua?
Varmaankin olet löytänyt vertaistukea josta saat voimia jaksaa.
Toivotan sinulle sitä sisua jaksaa päiviin tuleviin. Pura täällä jatossakin tuntemuksia. Tiedä vaikka joku toinenkin joutuu kokemaan samanlaisia asioita. Voi vähän helpottaa että on täällä muitakin samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia.
Tais olla ainakin lämmintä. Mutta hei. Maku oli hyvä, vaikka rakenne tosi surkea. Tanan pannu.
tarttuvaista (aikanaan tein tehtaassa sataviisikymmenkiloisia punajuuripihvitaikinoita) *lohduttaa*
Et kai vallan kasvissyöjäksi ole ryhtynyt? Ellet, paa ny vähän possun jauhelihaa joukkoon Lindströmin kunniaks - jos sit tarttuis vähä vähempi.
Tässä samassa jääkaappikunnassa elää yks ruokarajoitteinen kasvisten puputtaja joka onneksi muuten puputtamisesta tykkää.
itsehankittua ainakin 90 prosenttisesti, joten siinä se viisipenniä onkin. Asia ei ole lääkärin ei mun käsissä, vaan asianomaisen oma valinta tehdä asialle jotain. Nättinä seissyt rinnalla, mutta rajansa kaikella. Toinen rakentaa ja toinen hajottaa..aika epätoimiva yhtälö. Anteeksi, taisin pantata tietoa liian pitkään ja tulkinnoille antanut varaa, mutta näin se näissä kuvioissa meneekin..salailua.
Mahotonta sekamelskaa oli se äskeinen viesti.
Niin, sitä tulkitsee omalla tavallaan kun ei ihan varma ole miten ne asiat kulkee. Täällä on kuitenkin pieni piiri niin uskaltaa aika paljon paljastella hekilökohtaisia asioitaan. Itsekin olen uskaltanut paljon asioitani kertoa. En usko että monikaan niitä lukee. Ehkä muutama vanha palstatuttu.
Ymmärsinkö oikein että sun mitta alkaa olla täynnä. Toimi niinkuin sisimpäsi sanoo. Sinullakin on oikeus omaan tasapainoiseen elämään.
Vastaukseni livahti ensin Siri-Innan kirjoituksen alle. Olipas haasteellista löytää oikee paikka :).
Minä en haasteellisiin ruokasessioihin edes ala. En juurikaan kokeile mitään uutta. Samat vanhat hyviksi koetut ruokareseptit pyörii kerrasta toiseen.
Paitsi jos vaikka täältä jotain helppoja ruokavinkkejä sais.
Punajuuripihvejä en yritä. Luulen että on niin sottasta puuhaakin :).
Työssäni koen aika ajoin haasteellisia caseja. Samoin kun tulee uusia työtekijöitä joita osan aikaa opetan ja perehdytän tehtäviin. Yritän neuvoa asioita niin maanläheisesti ja käytännöllisesti kuin pystyn.
Haasteellisena koen tekniikan ja asiat joita ex-mieheni aina hoiti. Apuja olen onneksi saanut tarvittaessa suunnalta jos toiseltakin. Myös exältä. Tosin "tiemme" ovat nyt etääntyneet hänen muuttaessaan toiselle paikkakunnalle.
Aikas haasteellinen vaihe elämässäsi, voi se olla myös mielenkiintoinen, elämänsä tavallaan uudelleen virittämisen myötä.
elämän uudelleen virittämistä ja mielenkiintoista aikaa muutenkin.
Vaikka erosta on aikaa exä on aina auttanut kun on ehtinyt ja pystynyt. Olen jopa saanut lainata hänen kotiaan lasten kanssa esim. jouluna. On ollut enemmän tilaa kuin tässä mun kaksiossa. Hän itse on ollut silloin toisaalla. Nyt on haikea olo kun tiemme on eronneet. Eipä kyyneleiltä välttynyt exäkään vaikka uusi naisystävä elämässään onkin.
Ihmeellisesti aika kultaa muistot. Avioliitto ei ollut helppo. Ikävät asiat on unohtuneet.
Voitte käsitellä asioita exän kanssa tilanteeseen nähden rauhallisesti ja järkevästi. Lapsia varmaan hämmentää tapahtuneet muutenkin ilman isojaoissa yleensä tapahtuvia ylilyöntejä.
Yritysmaailmassa sanottaisiin vastaavasti sopeutettavan tilanne vallitsevien olosuhteiden mukaan.
eroissaan katkeruudesta huolimatta hoitamaan asiansa rauhallisesti ja järkevästi. Miten paljon helpommin asiat hoituisikaan.
Meidän lapsille ero oli järkytys vaikka he sen pitemmän aikaa olivat aavistaneetkin. Myös heidän takiaan meidän täytyi rauhallisesti ja sopuisasti tilanteen edessä edetä.
sä valmistat punajuuripihvit? Onko sulla hyvää reseptiä maa-artisokkakeitolle?
Jonkun kerran duunannu ja nyt kokeilin red ruutseista vähän samalla meiningillä. Ei mulla mitään reseptiä, siks varmaan niistä ei tullu oikein käännettäviä, hyviä kylläkin.
Freesasin sipulia ja silpuin kypsiä punajuuria. Jauhoo, muna ja suolaa. Oregaanoo ja Meiramia pikkusen. Jäi liian löysäksi vaikka lettupannulla paistoin. Oiskohan perunajauhoo tarvinnu?
noihin pihveihin, vaikken mä mikään ruokateknikko olekaan:D Tein joskus aikoinaan tanan paistinpannulla sellaisen ihan ohjeesta luetun jauhelihapihvin. Pihvi painettiin koko kele pannun kokoiseksi ja siinä käytettiin juuri sitä perunajauhoja sitovana aineena. Käännettiin sitten kerran ikäänkuin lettunen (ei heitetty ilmaan) ja koossa pysyi loistavasti. Saattaa se munan pahanen olla kaiken pahan alku ja juuri;D
enemmän munia?
...no, työni on hyvin haasteellista. Kun viikkokausia teet töitä yksilön hyväksi monien vastoinkäymisten kautta ja eräänä päivänä huomaat onnistuneesi, niin miten mahtava tunne siitä syntyykään.
Tai jokin itselle ylivoimainen asia, esimerkiksi vaikkapa mennä hissillä Näsinneulaan...siinäpä meikäläiselle haastetta vuosiksi.:)
että työni. Olen oman työni pomo. Siinä on vastuu ja haastellisuus yhdessä.
Haasteita vaikka minkälaisia tulee haettua, ellei niitä jo ole. Haasteet saattavat potuttaa, mutta oikeesti tekevät kutaa. No sulla niitä duunin puolesta sitte on. Vieläkö enemmän kaipaisit.