Miksi klassisen musiikin osioiden niminä käytetään soittotapaa ilmaisevia italialaisperäisiä termejä? Miksi osioille ei voisi antaa oikeita nimiä? Opperamusiikissa ongelma ei ole niin suuri, koska biisit nimetään usein henkilöhahmon mukaan.
Vetävien nimien antaminen biiseille voisi jopa lisätä klassisen musiikin harrastusta tavallisten puupäiden joukossa. Nyt moni vain kohauttaa olkapäitään, kun kuulee, että nyt taas tulee jokin Allegro tai Intermezzo.
Vetävien nimien antaminen biiseille voisi jopa lisätä klassisen musiikin harrastusta tavallisten puupäiden joukossa. Nyt moni vain kohauttaa olkapäitään, kun kuulee, että nyt taas tulee jokin Allegro tai Intermezzo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisikin valaisevaa kuulla/lukea, miksi musiikin 'kieli' on juuri italia - itseltä on päässyt unohtumaan. Minua se ei häiritse ollenkaan, päinvastoin, on vain mielenkiintoista! Tietysti asiaa auttaa jonkin verran, jos tietää mitä termit tarkoittavat suomeksi. Lisää puupäitä klassisen musiikin kimppuun tai tälle keskustelupalstalle tuskin kaivataan. Mutta olisiko sinulla esittää jokin esimerkki "vetävästä nimestä", sanotaanko vaikkapa Ruusuadagiolle (kuuntelin eilen illalla viimeksi tätä, siksi jäi päällimmäisenä mieleen)?
Mielenkiintoista saada tämmöinen näkökulma asiaan. Itse olen kenties niin turtunut "italialaiseen musiikkitermistöön", että se, että esim. jokin sinfonia on jaoteltu eri osiin, ja nimetty osien esim. tempoa tai soittotapaa kuvailevilla termeillä, ei minun korvassani särähdä lainkaan. En ole asiaa koskaan siis tuosta näkökulmasta harkinnutkaan :D
Mutta mitä nimiä itse suosittelisit ?
Minulla tulisi ensimmäisenä mieleen sanoja; tanssi, laulu, juoksu, keinunta tms. joilla voisi korvata termejä. Ja lisäämällä adjektiiveja saisi kuvailevampia nimiä, kuten "iloinen tanssi" tai "laahaava juoksu" tms. :)
Niin, klassinen musiikki on aika konservatiivinen kulttuurin ala. Teoksia ja niiden osia nimetään toki värikkäämminkin, mutta joskus säveltäjillä voi myös olla periaatteena, että musiikki puhuu puolestaan eikä erityisiä kuvailevia otsikoita haluta antaa ennakkoasenteita luomaan. Tietysti osaltaan voi vaikuttaa myös se, että vierasperäiset otsikot luovat myös tiedostamatta juhlavaa vaikutelmaa, mutta enemmän uskon perinteen vaikuttavaan voimaan. "Sinfonia" ja "konsertto" kertovat harrastajalle jo jotain teoksen muodosta ja kokoonpanosta yms.
Itse kyllä kannatan lämpimästi teosten nimien suomentamista esim. Intermezzoa voisi kutsua välisoitoksi.
varokoon kukaan antamasta typeriä nimiä klassisille kappaleille! "Ruusuadagio". Jösses!
Jokainen antakoon itse mielessään omia merkityksiä ja nimiä kappaleille. Ihan tarpeeksi kevyen musiikin puolella saa kuulla kaikenlaisia alatyylisiä/tyylittömiä nimiä.
Jos jonkun henkilön klassisen musiikin harrastus on kiinni vetävistä nimistä tai niiden puutteesta, niin olkoon harrastamatta ja pysyköön kevyen muzakin puolella!