Mieheni sai tietää menneisyydestäni asioita joita en hänelle tai kenellekään muulle ihmiselle ollut kertonut. Kysymyksessä oli abortti, joka tehtiin nuoruusvuosina. Hän luki sairaalassa paperini, jotka kätilö oli jättänyt pöydälle kun luulin että tänään käynnistyi synnytys.
Tapaus, mistä en kertonut, meni niin että otin viina lääke yliannostuksen vuosia sitten, joka kirjattiin itsemurhayritykseksi, koska olin aikanaan tosi masentunut ja jouduin siitä typerästä yliannostuksesta sairaalaan. Sairaalassa selvisi että olen raskaana, ihan alussa. Päädyin aborttiin koska en olisi pystynyt silloin pitämään lasta ja ajattelin että olen tuhonnut sen viinalla ja lääkkeillä. Taisin olla viikolla 4 tai 5 kun lääkkeillä mulle tehtiin raskaudenkeskeytys.
Aikaa tästä on vuosia, enkä ole ajatellut asiaa enää. Koitin pyyhkiä sen mielestä. Miehelläni on tapana käyttää riidan yhteydessä aseina kipeitä asioita joita olen hänelle paljastanut. En ehkä halunnut antaa hänelle enää uutta asetta millä satuttaa tilaisuuden tullen. Oli miten oli, en edes ajatellut asiaa. Minulle on hirvittävän vaikeaa puhua muutenkin menneisyydestäni, varsinkin miehelleni joka on todella tuomitseva.
Nyt mies siis sai tämän selville sairaalan papereista ja lähti. Ilmoitti ettei tunne minua, eikä raskauteni merkitse hänelle enää mitään (synnytän ihan lähipäivinä). Että olen loukannut häntä liian pahasti. Eikä tätä voi antaa enää anteeksi. Minä kuitenkin annoin anteeksi vajaa vuosi sitten toisen naisen, mutta sitä ei voi verrata koska minä olen hänen mielestään epäluotettava valehtelija ja hän ei ole valehdellut sen jälkeen kun jäi pettämisestä kiinni. Hän sanoi että hänellä on nyt oikeus tutkia kaikki tekstiviestini, sähköpostini ja postini, eikä hän ole kuulemma koskaan luottanut minuun koska olen epäluotettava huora joka tuli nyt todistettua.
Olenko oikeasti tehnyt täysin peruuttamattona asian kun en aikanaan kertonut tästä tapahtuneesta, en PYSTYNYT KERTOMAAN? Onko tämä oikeasti painava syy ottaa avioero? Nyt hän on baarissa umpi kännissä ja minä olen kahden vaiheilla lähdenkö takas sairaalaan kun supistelee niin kauheasti.
Tapaus, mistä en kertonut, meni niin että otin viina lääke yliannostuksen vuosia sitten, joka kirjattiin itsemurhayritykseksi, koska olin aikanaan tosi masentunut ja jouduin siitä typerästä yliannostuksesta sairaalaan. Sairaalassa selvisi että olen raskaana, ihan alussa. Päädyin aborttiin koska en olisi pystynyt silloin pitämään lasta ja ajattelin että olen tuhonnut sen viinalla ja lääkkeillä. Taisin olla viikolla 4 tai 5 kun lääkkeillä mulle tehtiin raskaudenkeskeytys.
Aikaa tästä on vuosia, enkä ole ajatellut asiaa enää. Koitin pyyhkiä sen mielestä. Miehelläni on tapana käyttää riidan yhteydessä aseina kipeitä asioita joita olen hänelle paljastanut. En ehkä halunnut antaa hänelle enää uutta asetta millä satuttaa tilaisuuden tullen. Oli miten oli, en edes ajatellut asiaa. Minulle on hirvittävän vaikeaa puhua muutenkin menneisyydestäni, varsinkin miehelleni joka on todella tuomitseva.
Nyt mies siis sai tämän selville sairaalan papereista ja lähti. Ilmoitti ettei tunne minua, eikä raskauteni merkitse hänelle enää mitään (synnytän ihan lähipäivinä). Että olen loukannut häntä liian pahasti. Eikä tätä voi antaa enää anteeksi. Minä kuitenkin annoin anteeksi vajaa vuosi sitten toisen naisen, mutta sitä ei voi verrata koska minä olen hänen mielestään epäluotettava valehtelija ja hän ei ole valehdellut sen jälkeen kun jäi pettämisestä kiinni. Hän sanoi että hänellä on nyt oikeus tutkia kaikki tekstiviestini, sähköpostini ja postini, eikä hän ole kuulemma koskaan luottanut minuun koska olen epäluotettava huora joka tuli nyt todistettua.
Olenko oikeasti tehnyt täysin peruuttamattona asian kun en aikanaan kertonut tästä tapahtuneesta, en PYSTYNYT KERTOMAAN? Onko tämä oikeasti painava syy ottaa avioero? Nyt hän on baarissa umpi kännissä ja minä olen kahden vaiheilla lähdenkö takas sairaalaan kun supistelee niin kauheasti.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jos luet mun aikaisempia viestejä, niin huomaat, että olen todella pahasti pettynyt naisiin, mutta jos sun juttu on niin, että abortit ja muut liittyy elämään enen nykyistä miesystävääsi niin ei kai ne sais vaikuttaa nykyisyyteen. Jos siis olit täällä rehellinen niin miehesi pitäisi hyväksyä menneisyytesi, eikä jäädä sen vangiksi. paitsi jos olet hänelle pahasti valehdellut.
Mies yrittää hallita sinua. Hän itse saa tehdä mitä haluaa.
Luepa
www.narsistienuhrientuki.info
tai
kirja: Naimisissa narsistin kanssa.
Etsi apua vaikka sosialitoimistosta.
Älä jää miehen armoille.
mutiton vilkku.
Kyllä voit ajatella, et on sairas mies! Eikä hänen kanssaan mitään lasta voi kasvattaa!
Keskityt nyt vain teihin kahteen =)
Unohda koko äijä, on sen verran sika, ettei tollasta paviaania saa sietää!
No mutta tulipahan selvitettyä toikin asia ennen kun siihen on lapsi sekoitettu, ei ole lapsella ongelmaa olla isästä erossa, kun ei ole ollutkaan hänen kanssaan, jos jotain positiivista etsitään!!!
Kyllä sinä pärjäät vauvelin kans kaksin paremmin kuin miehesi kanssa!
Nyt positiivisuutta vaan kehiin! Kohta näet minkä näköinen se sinun kaverisi masussa on!=) Mietit nyt vaan sitä ja jätät tuollaisen ailahtelevan sekopään omaan arvoonsa ja toivot että se ei tule takaisin!
Onnea synnytykseen!!!! Keskity ainoastaan siihen!!!
Ymmärrän miehen käytöstä. Jos minulle itselleni paljastuisi puolisostani asia, joka olisi aikoinaan ehkä pitänyt minut erossa koko ihmisestä, niin olisin pirun vihainen siitä, että puolisoni ei minulle kertonut siitä silloin kun suhteemme oli vielä alussa. Nyt mies on saamassa lapsen sellaisen naisen kanssa, jonka aikaisempaa tekoa hän ei voi omien periaatteidensa vuoksi hyväksyä. Tuossa tilanteessa minusta tuntuisi, että minut on huijattu suhteeseen ja saan lapsen aivan väärän ihmisen kanssa.
On pettänyt edelleenkin, eikä lasta oo halunnutkaan, ja siten etsi vaan syytä, että saisi tehdä juuri noin kun teki!
Sekin ilmaisee siitä, että pystyy rakastaan edelleen tätä ns. "epäluotettavaa" naista jota ei tunne ollenkaan, mutta lasta ei.
Niin edelleenkin ailahteleva sekopää!!!
Aloittaja olisi voinut kysyä, et oisko taas pitäny tehdä abortti, kun se nyt ei sit haluukkaan lasta.
Joten kyse ei ole aloittajan tekosista, vaan ailahtelevasta sekopäästä!!!!
Miehesi varmasi järkyttyi ja jotenkin nyt prosessoi asiaa syyllistamallä sinut. Teillä on vauvaodotusaika meneillään joten sekin varmasti korostuu miehesi reagoinnissa.''
Olet sama ihminen kuin ennenkin ja miehesi sen tietää jotenkin hän nyt vain reagoi turhan voimakkaasti eikä osaa käsitellä asiaa. Toisaalta asiahan eli sinun menneisyytesi ei hänelle kuulukaan, tehän elätte nykyisyyttä.
Koeta keskustella miehesi kanssa, se on ainut tapa. Loputtomiin ei kuitenkaan sinunkaan tarvitse kestää ymmärtämätöntä köytöstä tai lapsellisia reaktioita. Sinulla on tärkeämpääkin ajateltavaa tulevan lapsenne osalta. Jos isä ei ymmärrä eikä halua elää ja ajatella teidän parastanne, ota kohtalosi omaan käsiisi ja tee ratkaissut itseäsi ajatellen. Älä ota enää toista "lasta" huolehdittavaksi
Ihme ajattelua, että menneisyys ei kuuluisi kumppanille. Tyypillistä ajattelua ihmiselle, jolla on isoja luurankoja kaapissa. Parisuhteessa kumppaneiden pitäisi tuntea toisensa, jotta toiseen voi luottaa. Jos menneisyydessä on ikäviä asioita, niin niistä on kerrottava ajoissa, sillä ne kuitenkin jossakin vaiheessa paljastuvat. Kertomatta jättäminenkin on valehtelua, ainakin jos asia on ollut itsellä mielessä, eikä siitä kuitenkaan kerro.
Menneet on menneitä, miksi ihmeessä niitä tarvitsisi enää myöhemmin puhua, jos ap on aikoinaan päättänyt jättää asian mielestään. Eikä kyseessä ole mikään iso asia edes! Alkuvaiheessa oleva raskaus joka keskeytyy lääkkeillä, ei ole ehkäisyä kummempi asia. Eikä menneitä suhteitaan eikä ehkäisymenetelmiäänkään tarvitse selvitellä, eikä edes ajatella jälkeenpäin. Kaikilla on ollut muita suhteita ja kaikenmoisia tapahtumia elämän aikana eikä niihin tartte myöhemmin palata.
EI ole valehtelua jos ei joka asiaa menneisyydestään kerro
Jos ei tiedä toisen menneisyyttä, niin ei tunne häntä kunnolla. Jos halutaan rakentaa loppuelämän kestävää parisuhdetta, niin salaisuuksia ei voi olla. Et voi ennalta tietää miten tärkeä jokin asia on kumppanillesi. Se voi olla niin merkittävä, että se voi ratkaista koko suhteen tulevaisuuden. Jos et kerro rehellisesti entisiä sekoilujasi ja ne sitten myöhemmin paljastuvat, niin suhde voi loppua siihen. Eikö kaikki sellaiset asiat kannattaisi keskustella jo suhteen alussa, ettei mene molemmilta elämää "hukkaan"?
Huijaat vain itseäsi, jos ajattelet, ettei vanhoilla asioilla ole merkitystä. Kyse ei ole siitä, että ihminen olisi "huono" tehtyään jotain typeryyksiä, vaan kaikilla asioilla on vaikutusta ihmisen luonteeseen ja psyykeen. Menneisyys selittää paljon ihmisen tämänhetkistä henkistä tilaa ja kertoo myös tulevasta. Toisen ihmisen ymmärtäminen edellyttää hänen menneisyytensä tuntemista. Jos hänellä on traumaattisia kokemuksia, niin niistä olisi hyvä tietää. Abortti ei voi olla jättämättä jälkiä ihmiseen.
Abortti ei ole rikos eikä se "jätä jälkiään" ihmiseen. Paitsi jos julmat lähimmäiset (esim ed. kirjoittaja) sen aiheuttavat. Abortti ei tarkoita mitään negatiivista ihmisen luonteesta eikä siitä millainen hän myöhemmin tulee olemaan.
Jos joku katsoo abortin ja muiden raskaiden kokemusten tekevän naisen vaimona kelvottomaksi, niin johan on kaamea ihminen. Jokaisella ihmisellä on myös oikeus pitää omat asiat omana tietonaan, ei edes puoliso omista toista niin että täytyisi tietää hänestä kaikki vanhat asiat. Varsinkaan sellaista mikä henkilön oman arvion mukaan ei ole enää ajankohtaista. Avioliitossa eletään tätä päivää, ei menneisyyttä, ja avioliitossakin on kyse itsenäisistä ihmisistä joilla on oikeus yksityisyyteen asioissa jotka ei siihen suhteeseen kuulu. Uskottomuus on eri asia.
Abortti on vaikea asia sille, joka siihen päätyy. Kyllä se vaatii ainakin asian perusteellista itsenäistä käsittelyä. Jos sen yrittää vain unohtaa, niin se tulee aivan varmasti joskus vielä eteen. Olisi hyvä, että kumppani tietäisi mitä vaikeita asioita elämässäsi on tapahtunut, niin hän osaa olla tarvittaessa tukena. Ei ole mielenterveydelle hyväksi aina vain haudata ja padota negatiivisia tunteita.
Jos abortti on mielestäsi niin arkipäiväinen juttu, että sitä ei kannata mitenkään käsitellä, niin sekin kertoo hyvin paljon itsestäsi. Kovin moni ei halua viettää sellaisen tunnekuolleen henkilön kanssa loppuelämäänsä.
aloittaja on sen aikanaan jonkun kanssa käsitellyt, mutta nykyiselle miehelle se ei todellakaan kuulu millään lailla!
Olen itsekin kerran joutunut hakemaan lääkäriltä katumuspillerin, koska kortsu meni rikki. Olenko siis hirveä ihminen, koska mahdollisesti keskeytin raskauden?
Nykyinen mieheni ei asiasta tiedä, eikä tule koskaan tietämäänkään. Ja mitä hän sillä tiedolla tekisi?
Se ei kuulu hänelle millään tavalla!
Kun ap on varmasti asian aikoinaan käsitellyt ja päättänyt pyyhkiä sen mieltään painamasta ja jatkaa elämäänsä, niin miksi se pitäisi uudelleen käsitellä myöhemmin kohdalle osuvan aviomiehen kanssa.
Myös se että mies asian kuultuaan pitää vaimoa huonona naisena, on tekopyhää. Kaikilla normaaleilla ihmisillä on seurustelusuhteita, johin kuuluu myös seksi (takuulla miehelläkin!) ja jos tapahtuu vahinko, se ei tee naista (eikä miestä) "huoraksi": Lukemattomia vahinkoja hoidetaan pois myös katumuspillereillä, eikä siinäkään ole mitään pahaa.
Minulla on kolme rakastettua lasta, mutta lukumäärä riittää ja jos vielä tulisin raskaaksi, tekisin abortin siitä yhtään järkyttymättä. Se ei missään nimessä "jättäisi jälkeä" minuun eikä siitä olisi tarvetta puhua kellekään. Suhde aborttiin ei riipu tunnekylmyydestä tai -lämpimyydestä, vaan siitä miten sen ymmärtää. Itse pidän sitä ainoastaan syntyvyydensäännöstelynä, en missään tapauksessa rikoksena tai syntinä sen enemmin kuin kondomiakaan.
Uskonnollisella ahdasmielisyydellä ja tuomitsemisella on sitävastoin saatu paljon pahaa aikaan.
"Suhde aborttiin ei riipu tunnekylmyydestä tai -lämpimyydestä, vaan siitä miten sen ymmärtää. Itse pidän sitä ainoastaan syntyvyydensäännöstelynä, en missään tapauksessa rikoksena tai syntinä sen enemmin kuin kondomiakaan."
Näinhän se on. Aikuisen ihmisen murhakaan ei välttämättä jätä tekijälle mitään jälkiä, jos siihen suhtautuu vain liikakansoituksen vähentämisenä.
pätkääkään toiselle kun kummallakin on menneisyydessä sellaisia asioita ettei toinen välttämättä tykkää ja sulata. kummankin menneisyys on mennyttä ja sinne se jääköön, tehtyä ei enää tekemättömäksi saa eikä niitä tarvi toiselle kertoa jos ei halua
..kävi äsken aamusella palauttamassa sormuksen. Sanoi ettei pysty rakastamaan lastamme enää tämän jälkeen. Minua kuulemma tulee aina rakastamaan, mutta ei vaan enää pysty tähän.
Se siitä sitten.
Älä sure tuommoista miestä. Hänestä olisit saanut elinikäisen taakan. Kauheinta on, että hän sanoo ettei pysty rakastamaan viatonta lasta, joka on täysin riippumaton näistä tapahtumista. Parempi että ei ole kostamassa lapselle sairaan mielensä tuotteita.
Sinä et ole rikkonut häntä vastaan siinä aborttiasiassa. Kukaan ei ole tilivelvollinen suhdetta edeltävästä elämästään ja itselläsi on oikeus päättää mitä kerrot - eikä takuulla tuommoiselle miehelle tehnyt mieli kertoa. Et ole sitäpaitsi tehnyt mitään sen kummempaa kuin mitä lääkärit tekevät koko ajan - raskauden keskeytykseen oli hyvät perustelut. Eikä se vanha asia kuulu miehellesi! Hän teki väärin jo siinä että luki paperisi, hän ei kunnioita yksityisasioitasi, häneen ei voi luottaa.
Kaikki miehesi käytöksessä viittaa sairaaseen hallitsemishaluun, haluun määräillä, tuomita, nöyryyttää ja alistaa. Nyt voi tuntua hylätyltä, mutta todellakin, ole onnellinen että pääsit näin vähällä. Hän olisi tehnyt sekä sinun että lapsen elämästä helvettiä. Katsoppa Väestöliiton sivuilta mitä sanotaan narsisteista - luulen että tuntuu tutulta.
Keskity nyt lapseesi ja kaikkeen hyvään mitä äitiys sinulle antaa. Yksin voi olla aluksi raskasta, mutta kun lapsi kasvaa hänestä on yhä enemmän sinulle ilos, koko loppuelämäksesi.
Muistathan vaatia, että mies maksaa lapsen
elatusmaksut. Se on hänen velvollisuutensa, vaikka voi olla että hän yrittää syyllistämällä livetä siitäkin.
varmasti tosi pahalta ja järkyttävältä koko tilanne nyt, uskoisin, että helpottaa nopeasti. Olet onnellisessa asemassa kun pääsit luonnehäiriöisestä ihmisestä eroon.
Naisena ja viimeisillään raskaana olevana, hormonimyräkässä, voi tuntua jopa, että elämä loppuu tähän, mutta kunhan vauva syntyy elämääsi ja pahimmat hormoonimyräkät laantuu (n.½ vuotta imetyksen loppumisesta omalla kohdallani) huomaat elämän jatkuneen ja uudistuneen kokonaan. Vauvan tulo jo yksinään mullistaa elämän.
Lapsen paikka ei ole kasvaa miehesi kaltaisen ihmisen vaikutuspiirissä!
Jos ehdit ennenkuin vauva syntyy, niin ryhdy heti keräämään ympärillesi turvaverkkoa, sinua ja vauvaa varten ja miehesi tulevia yhteydenottoja silmällä pitäen. Ystäviä, sukulaisia, vertaistukea jne... Synnytykseenkin voit pyytää mukaasi ystävän, äidin, sukulaisen tai kysyä ulkopuolista tukihenkilöä.
Sanot, että mies teki päätöksen, hmmm, sanoisin, ettei "kunnon" mies voisi ikinä tehdä tuollaista päätöstä. Päätä sinä vastavuoroisesti, ettet lähde moiseen leikkiin mukaan ja mieti jo valmiiksi miten toimit kun hän ottaa yhteyttä.
Veikkaan nimittäin melkoista show:ta olevan vielä luvassa.
Voimia sinulle ja vauvalle!!
Aika outoa-miksei voi rakastaa lasta? En ymmärrä????
Nyt olet vapaa, saat tehdä elämästäsi mieleisesi.
Tämän miehen kanssa et olisi ikinä tullut onnelliseksi! Kuultuaan menneisyydestäsi olisi rakastava mies järkyttynyt puolestasi, halannut ja lohduttanut sitä että olet joutunut niin kovia kokemaan. Luvannut tukea ettet koskaan enää joutuisi masentumaan itsemurhan partaalle. Aborttikin oli niin alkuvaiheessa että vastasi ehkäisyä, ja ainoa ratkaisu siinä tilanteessa. Sitä sinun ei tarvitse kenenkään edessä hävetä!
Miehesi luki halpamaisesti paperisi. Riitojen yhteydessä hän käyttää aseina kipeitä asioitasi, raukkamaista. Hän on tuomitseva - ihmisen kaamein ominaisuus. Hän sanoi että sinä olet loukannut HÄNTÄ - olipa itsekeskeistä, eihän ne tapahtumat koske häntä! 'Hän ei voi antaa anteeksi' - mutta eihän hänellä tässä ole anteeksiannettavaa, sinun menneisyytesi ei kuulu tähän suhteeseen. Hän itse on pettänyt, sehän on paljon pahempaa. Pettämisiä olisi takuulla jatkossakin. Hänellä EI ole mitään oikeutta tutkia sinun postejasi sen perusteella mitä olet nuoruudessasi tehnyt. 'Hän ei ole koskaan luottanut sinuun' - eihän epäluottamuspohjalta olisi voinutkaan tulla hyvää suhdetta. Tämä mies tuhoaa järjestelmällisesti sinun itsekunnioituksesi halveksimalla sinua, varo!
Älä vaan ota häntä takaisin. Hän saattaa yksinäisyyttä säikähdettyään tulla nöyränä anelemaan jatkoa, mutta pysy tiukkana. Nyt olet nähnyt mikä hän on miehiään, eikä hän siitä ikinä muutu. Ja vaikka nyt tietysti ajatuksesi ovat vielä tässä suhteessa, niin varmasti sinun kohdallesi osuu vielä joku hyvä, empasattinen mies joka arvostaa sinua eikä polje itsetuntoasi lokaan. Toivon sinulle paljon onnea ja iloa vauvastasi, jonka pian saat syliisi!
Haloo, se mies on itse pettänyt ja nyt sanoo että sinuun ei voi luottaa! Yrittää mitätöidä omaa syyllisyyttään syyllistämällä sinua nyt oikein olan takaa. Juuri noin toimii luonnehäiriöinen. Hän tulisi jatkossakin aiheuttamaan sinulle ja lapselle syyllisyyden- ja kelvottomuudentunteita milloin mistäkin, että voi itse pullistella erinomaisuudessaan. Sinulle tapahtunut ei ollut mitään mistä HÄNEN tarvitsisi loukkaantua! Semmoista on elämä, ja siitä ei todellakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Kuinka voi mies olla noin kylmä ja itsekäs, ilman mitään myötätuntoa sinun kokemuksiasi kohtaan, ja jo valmiiksi syyllistäen viattoman tulevan lapsenkin sellaiseksi jota "ei voi rakastaa". Karmeeta!
Nyt olet herkässä vaiheessa ottamaan hänet takaisin, jos hän tulee "antamaan anteeksi" Muista että, sinun ei tarvitse saada anteeksi vaan hänen, ja tee se selväksi. HÄN on se joka on nyt tehnyt väärin jättäessään perheensä herkässä vaiheessa. Älä ihmeessä pyytele anteeksi. Ja jos annat anteeksi, niin etsi itsellesi muita ihmisiä, jotka pystyvät tukemaan oikeasti, ystäviä tai vaikka terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä,.. Tämän miehen antama "tuki" tai rakkaus on julmaa, aina sopivalla hetkellä hän osaa tehdä olosi kurjaksi. Tee elämästäsi parempi, pystyt siihen.
kaverisikin kasvaa kunhan näkee mitä on tulossa...jos se on hänen..epäilee varmasti tommoisen jälkeen...opettele luotettavammaksi, näe miten toinen ajattelee ja auta....niin yksinkertaista.
mutta oikeastiko olet tuota mieltä? Miksi?
Mitä alkuperäinen on tehnyt, että on epäluotettava?
Mies oli se, joka suhteessa petti - ei kirjoittajan tarvitse "opetella luotettavammaksi"... Luoja, mitä soopaa! Todella fiksu kommentti tuo toinenkin... "Jos se on hänen"... Hoh hoijaa!
Alkuperäiselle: voimia ja rohkeutta, selviät varmasti pikku-nyytisi kanssa! Teillä on toisenne!
Mistä teitä kusipää ämmiä oikein sikiää ???
Itsekkäitä pölvästejä, minä minä minä minä....
Sinäkin pönttö..pitäisikö automaattisesti ajatella että olet "fiksu"...koittaisit nyt edes myydä itseäs......
koita keskittyä lapseesi sillä hän todellakin tarvii kaiken energiasi. Miehesi on narsisti joka haluaa hallita sinua. Teillä vauvan kanssa tulee olemaan helpompaa ilman häntä, vaikka alussa se raskaalta tuntuukin. Suomessa on monia tukia, niin taloudellista kuin muutakin. Myös oma suku on hyvä tuki varsinkin tälläisena aikana.
Itse erosin entisestä miehestäni ennen tyttäreni syntymää ja oli siunaukseksi ettei hän kasvanut siinä hallitsevassa ilmapiirissä missä hän yritti minua lannistaa.
Kyllä te pärjäätte.
kommenttis hanuuriis!!!!
Luulek sää et aloittaja kysy just SULTA yhtään mitään!!?
Miks täällä palstoilla toimii toi kusipää-magneetti, joka palstalla tarvii ainakin yks sellainen olla, vai ook se sit sää aina?
Ja näitä paskapersemiehiä....
Ootko typerys tosiaan sitä mieltä että jos nainen on menneisyydessä saanut abortin, sillä olis jotain tekemistä nykyisen suhteen kanssa. Tai että se tekis naisen epäluotettavaksi. Mieshän tässä oli se jolla oli ollut toinen nainen avioliiton aikana!
Kaikilla on x-suhteita takanaan, ja tässäkin tapauksessa oli asiallinen syy aborttiin. Ei mitään hävettävää. Ei myöskään mitään velvollisuutta puhua siitä myöhemmille kumppaneilleen, se on naisen oma asia, ei kuulu edes aviomiehelle.
huutelet sieltä jostain typeriä kommenttejasi ilmoille miettimättä muuta kuin itseäsi!
Ise olet itsekäs pölvästi, joka selvästi on kykenemätön tuntemaan empatiaa muita kohtaan. Muista, että kun osoitat toista sormella, ainakin kolme sormea sojottaa itseäsi kohti...
Minulle on aivan sama, mitä minusta ajattelet.
Ja kiitos kysymästä - olen käynyt kaupaksi myymättäkin...
sikiää perinteisin menetelmin vielä useinmiten ihmiset.Sekä pölvästit ja pöntöt.. ja vähän fiksummatkin. Eipä taida menetelmässä olla eroa.
Aikuiseksi kasvaminen näyttää olevan jo monimutkaisempaa...
Jos mies on semmonen että sille ei uskalla kertoa kaikkia asioitaan, niin se on miehen vika, ei sinun. Toivottavasti joskus löydät niin turvallisen miehen, että sen kanssa voi puhua mitä tahansa. Eikä kaikkia asioita tarvitse edes kertoa, jokaisella saa olla yksityisyytensä avioliitossakin.
Mieheltä oli törkeä teko alkaa syyllistää sinua ja vieläpä tulevaa lasta. Olet jo ainakin kerran ja luultavasti useamminkin antanut anteeksi hänen käytöksensä, minä en enää antaisi.
vastuuseen siitä, että jättää potilaspapereita avoimmeksi pöydälle toisten luettavaksi. Sairaalla on syylinen siihen, että lapsi syntyy ilman isää koska on jättänyt potilaspaperit esille ja mies on mennyt niitä lukemaan ja jättänyt äidin niistä löytyneiden tietojen perusteella.
Sitten jos olette naimisissa, niin laitat eron vireille.
Sairaallassa on sosiaalihoitaja, ota yhteyttä häneen ja sovi tapaaminen, että saat asunto ynnä muut asiat kuntoon ennen kotiutusta!
Ilmoita tälle äijälle, että hyvä että pääset nyt sen toisen naisen luokse ihan vaapaasti muuttamaan ja pääsi "huonosta omasta tunnostaan" eroon tekosyyllä jonka varjolla pystyy hylkäämään oman lapsensa ja lapsensa äidin. Sano, että et sinäkään tee mitään tuollaisella helvetin luuseri paskalla, mene ja mäkätä mennessäsi.
murhaaja (abortti kun on murha vaikka sen tekisi kuinka masentuneena tahansa) niin et sinä siitä ole tilivelvollinen kenellekään.
Se että ei pystyisi pitämään lasta ei tarkoita että se on pakko tappaa kuin eläin. Voi synnyttää ja antaa adoptioon; kaikkea lapsettomuutta kun ei voi hoitaa edes koeputkella.
Mielenterveytesi hataruus on vakava ongelma, jonka takia suosittelen että antaisit tämän lapsen pois tasapainoiseen perheeseen. Tätä lasta kun et enää voi jälkiabortoida ilman että rikoslaki puuttuu tilanteeseen.
Epävakaita yksinhuoltajia on jo tässä maassa ihan tarpeeksi,- ja lapsesi joutunee huostaan kuitenkin, viimeistään silloin kun valitset jälleen mieheksesi uuden narsistin.
Jaahas, tämä querelle on taas näitä tekopyhiä yli-ihmisiä, joka nauttii ilkeilystä ja toisten tuomitsemisesta.
Ensinnäkin on virallisesti lain mukaan määritelty että abortti EI ole murha, se on täysin laillinen ja yleisesti hyväksytty toimenpide alkuraskauden aikana. Jakautumaan alkanut munasolu ei ole vielä ihminen sen enempää kuin munasolu ja siittiö vielä erilisinä ollessaankaan. Toki jotkut uskovat pitävät ehkäisyvälineitäkin murhana, mutta kukin pitäköön OMAT mielipiteensä vain oman elämänsä ohjeina. Toisten tekoja ei kenenkään kuulu tuomita, paitsi oikeusistuimen ja oikeusistuin EI tuomitse aborttia rikokseksi.
Jos ihminen jossain elämänvaiheessa kokee ylivoimaisen kovia, se ei ole mikään vika, sellaista sattuu monille. Jos on ollut vaihe jota ei ole henkisesti kestänyt, se ei tarkoita etteikö olisi tasapainoinen siitä yli päästyään. Päinvastoin, voi olla kypsynyt ja vahvistunut siitä kokemuksesta.
Mielenterveyden järkkyminen ei ole pysyvä ominaisuus, vaan menee ohi, paranee, kun olosuhteet paranevat. Narsistinen luonnehäiriö - toisen alistaminen ja nöyryyttäminen - sen sijaan ei parane, koska henkilö ei edes itse myönnä häiriintyneisyyttään.
Yksinhuoltajuus ei tee äitiä muita huonommaksi. Lapsi kasvaa onnellisemmaksi yksinhuoltajan hoivisssa kuin riitaisien vanhempien keskellä.
Että jos on kärsinyt masennuksesta vaikkapa 10 vuotta sitten, ei ole terve koskaan? Itse kävin läpi burn-outin ja söin masennuslääkkeitä 1,5 vuotta. Tästä on aikaa kohta 12 vuotta ja kyllä koen että jos olisin burn outin aikaan tullut raskaaksi, en olisi pystynyt lapsesta huolehtimaan. Nyt sen sijaan koen että siihen ei olisi mitään estettä.
Se on perkeleen helppo tuomita ihmisiä ja korottaa itsensä muita paremmaksi. Ap:lle sanoisin että PÄÄ PYSTYYN, asiat järjestyy. Älä lue ajatuksella niitä kusipäiden viestejä, siinä kirjottelee ihmiset joilla on itsellä paha olla.
Minkä arvoinen on isä joka hylkää viattoman lapsensa ennen syntymää? Se on pahempaa kuin abortti.
Aloittajan mies on todella halveksittava olento!
Olin itse ei-toivottu lapsi.
Voin sanoa, että koko elämäni olen kärsinyt huonosta itsetunnosta. Ei abortti välttämättä tosiaankaan ole huono ratkaisu. Ei-toivottu lapsi kärsii koko elämänsä huonosta itsetunnosta yms. Vasta vertaistuki pelasti minut, ymmärsin, etten voinut asialle mitään.
Jo se, että äiti haluaa lapsen, mutta isä ei, tekee lapsesta ei-toivotun.
Luettuani tämän ketjun kummastelen sitä,kuinka miehestä eli tulevasta isästä on tehty syyllinen.Ei hän ole tehnyt mitään väärää.Ketjun aloittajahan on itse pilannut elämänsä.Miehellä oli täysi oikeus suuttua ja lähteä.Niin makaat kuin petaat.
ei tuollaisia ihmisiä voi olla.
OHO! Eikö mies muka tehnyt mitään väärää? Tuommonen tuomitseva narsistinen paskiainen, joka käyttää toisen heikkoa asemaa siirtääkseen omat syyllisyytensä vaimoon. Mikä oikeus muka on suuttua ja hylätä lapsi vaimon elämän ENTISISTÄ tapahtumista? Jos olisikin ollut avioliitossa uskoton kuten mies itse oli, mutta mies suuttuu vanhoista asioista, jotka on jo ajat sitten sivuutettu. Kohdistaa vieläpä vihansa lapseen! Aloittaja ei ole pilannut elämäänsä mitenkään muuten kuin menemällä naimisiin tällaisen miehen kanssa, mutta nyt hän onneksi pelastui siitä.
sieluinen paskiainen!
Hän sai tuolla tiedolla SYYN sinun morkkaamiseen!
Sinussa on kaikki ne ominaisuudet jotka ruokkivat hänen vammautunutta egoaan!
Eroa hänestä ja rakasta itseäsi
Onnea vauvalle ja sinulle rakas Nainen!
ja vetäse kännit kyllä se aamulla sit helpottaa..
Se, että olet ottanut tuollaisen manipuloivan ja henkistä väkivaltaa käyttävän mieheksesi sopii hyvin muuhun kertomukseesi. Kaikki tuo kärsimyksesi on aivan turhaa ja saat siihen apua kun otat yhteyttä mielenterveystoimistoon.
Se, että annat miehesi kohdella sinua johtuu samoista ongelmista, kuin itsemurha yrityksesi, abortit, jne. Juuri tässä ongelmassa tulet saamaan apua ja vapaudut kärsimyksestäsi, mikäli kerrot kaunistelematta tarinasi mielenterveystoimistolla.
että ite olet syyllinen ongelmiisi. Ei kukaan sun kurkkuun väkisin oo viinaa kaatanu eikä sua väkisin paksuksi pannut.
Kyllä mielenterveystoimistot auttavat niin ettei tarvitse omalle lapselle kostaa pahaa oloaan. Aikuisen ihmisen tappaminen on vielä mitätön rikos verrattuna siihen että tapattaa laskelmoidusti oman lapsensa, niin ettei uudelle yksilölle jää mitään mahiksia syntyä tähän elämään.
En silti ymmärrä miestäsikään, koska hän käyttää riidoissanne kipeitä asoita joita olet hänelle luottamuksella paljastanut. Ei hyvä.
Jokatapauksessa haluan sanoa että vain rikoslakimme puutteellisuus ei pidä aborttia murhana. Törkeäksi abortin tekee naisen itsekkyys jäädä odottamaan josko hajonnut kortsu tai yhden yön suojaton seksi alkaa kantaa hedelmää; ovathan katumuspillerit olleet aina helposti saatavilla.
Ihmisen kehitys kun etenee sangen nopeasti solutasolta alkioksi, jo aivan ihmiseksi siinä vaiheessa kun aborttia ruvetaan vasta suunnittelemaan.
Keskoskaapeissa muuten pelastetetaan monia samanikäisiä keskensyntyneitä sikiöitä joita huoletta abortoidaan 'ei-ihmisinä'---pidän siis törkeänä murhaajana jokaista abortintekijää enkä heille anna mitään sympatiaa tässäkään tapauksessa.
Jos ette ole pystyneet puhumaan kaikista asioista ilman syyllisyyden tunnetta tai häpeää niin teillä ei ole tosi rakkaus ja tosi suhde. Oikeassa suhteessa pystyt kertomaan kaiken mitä olet ja ajattelet ilman minkäänlaista tuomitsemista, sinun ei pidä hävetä mitään mitä olet elämässäsi tehnyt, jos et ole pystynyt kertomaan miehellesi menneisyydestäsi niin ei hän ole se oikea. Tämä on vaan tekosyy hänelle juuri kun vauva on tulossa, todella näyttää mikä paska on. Meillä kaikilla on menneisyys ja olemme tehneet kaikenlaista, jos hän ei voi hyväksyä sua minkälainen olet niin goodbye. Luulen että tässä on nyt kysymyksessä pelko isäksi tulosta ja vastuun otosta ei muusta.