Aina lyödään pitkä litania eteen, usko.usko.usko?
Pitää USKOA, tässä tapauksessa Jeesuksen lunastusuhriin.
Ellet usko, olet pimeyden tiellä matkalla 'kadotukseen'.
Mikä paikka on kadotus? Miksi Jumala asettaisi vaateita, miksi?
En voi uskoa tällaiseen vaateeseen, ristiriita Rakkauden määritelmiin on olemassa ja se on syvä.
Mielestäni meidän tulisi omaksua Rakkauden sanoma, se riittää sovellettuna elettävään elämään ja on kova haaste kenelle tahansa.
Mitä mieltä olette?
Pitää USKOA, tässä tapauksessa Jeesuksen lunastusuhriin.
Ellet usko, olet pimeyden tiellä matkalla 'kadotukseen'.
Mikä paikka on kadotus? Miksi Jumala asettaisi vaateita, miksi?
En voi uskoa tällaiseen vaateeseen, ristiriita Rakkauden määritelmiin on olemassa ja se on syvä.
Mielestäni meidän tulisi omaksua Rakkauden sanoma, se riittää sovellettuna elettävään elämään ja on kova haaste kenelle tahansa.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 25
Vanhimmat
rakkauden käsitteen ymmärtämiseen ei tarvita jumalaa eikä muitakaan satuhahmoja.
Pitääkin aina tarkastaa uskonnollisia yhteisöjä, sillä silmällä mitä ne haluavat, ei mitä ne antavat.
RAHAA;RAHAA RAHAA; VALTAA VALTAA
kirkkomme on ökyrikkaitten kanssa tasaveroinen.
Maallisen mammonan opit taitavat olla käytännössä teoriaa.
eihän meidän tarvitse muuta kuin pyrkiä teoissamme epäitsekkyyteen. Itsekkyydestä lähtee kaikki paha, suuttuminenkin on itsekästä.
Kun vielä oppisimme rakastamaan kaikkia eläviä olentoja sen lisäksi niin mehän olisimme saavuttaneet jumaluuden.
Joka ainoastaan uskoo ja toistaa mitä muut ovat keksineet, ovat sokeita. Sen joka haluaa edistyä vapautuksen tiellä on itse koettava ja ymmärrettävä totuus. Ilman omaa vakaumusta ei mikään ehdoton edistyminen ole mahdollista.
Budha
maallisen elämän 'tavoite'". Lähimmäinen on yhä useammin sivuseikka.
Olet oikeassa, täydellisen harmonian voi saavuttaa yksinkertaisella metodilla. Ei kuitenkaan helposti, edellyttää täydellistä antautumista ja luopumista.(itsekkyys)
Pitäisi soveltaa Rakkauden perusmääritelmiä käytännössä, ei pelkästään teoriaa hokemalla.
Pitää ymmärtää että ihminen ei todellisuudessa 'luovu' mistään oleellisesta, eli hän saa pyytämättä takaisin moninkertaisesti antamansa.(Rakkauden)
Jumala rakastaa meitä jokaista hyvin, hyvin paljon.
Kuinka paljon me hänestä välitämme? Pelkkä tieto ei riitä. Jos sinä olisit menossa naimisiin jonkun kanssa, niin haluaisit nähdä häntä, olla häneen seurassaan, oppia tuntemaan hänen luonteensa syvintä myöten. Käyttäisit aikaa siihen, koska rakastat.
Sama on Jumalasuhteen kanssa. Eli Jumalasuhde on ykkönen, suhde aviopuolisoon kakkonen tärkeysjärjestyksessä. Jumala haluaa, että sisäistämme Hänen rakkautensa, otamme sen vastan, niin että synnymme uudesti ylhäältä.
Jumalan lahja se on, ei meistä kukaan pysty sitä itsestään puristamaan.
Mutta sen se vaatii, että varaamme aikaa Jumalale, aikaa rukoukseen, aikaa Raamatunlukuun, niin että Jumala voi tehdä
työtään sydämessämme.
Kyllä me kaiken kaikkiaan olemme reilusti
saamapuolella tässä rakkausjutussa!
uskon, Jumala Rakastaa kaikkia ilman ehtoja.
Kaikenmoiset ehdollistamiset antavat omituisen kuvan koko suhteesta.
'Uudestisyntyä ylhäältä' on minulle edelleenkin mysteeri, mitä siinä prosessissa oikeasti tapahtuu?
Ei olekaan ihan helppo selittää.
Joka tapauksessa uudestisyntymisessä ihmiselle,
joka on etsinyt Jumalaa, syntyy henkilökohtainen suhde Jumalaan. Eli Jumalasta tulee kaikkein rakkain, toivottavasti.
Ihan tosiaan niin kuin tapaa ihmisen, johon rakastuu ja jonka kanssa sitten elämänsä viettää,
uudestisyntymisessä ihminen kokee, että hän
saa kosketuksen Jumalaan elävänä persoonana
ja että kaikki hänen syntinsä on sovitettu
Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Eli ihminen vapautuu, kokee iloa ja alkaa
kaivata enemmän Jumalan kanssa olemista.
Uudestisyntyminen on Jumalan lahja,
mutta etsiä sitä voi. Voi rukoilla yksin ja ydessä toisten kanssa, lukea Raamattua, varsinkin
Uutta Testamenttia ja Johanneksen evankeliumia siellä. Toiset löytävät Jumalan nopeasti, toisilla etsintävaihe saattaa kestää
pitempäänkin. Mutta etsiä kannattaa.
Ja kannattaa hakeutua sellaisten yhteisöjen tilaisuuksiin, jossa on paljon uudestisyntyneitä
kristittyjä, eli esim.
- Nokia Missio
- helluntaiseurakunnat, vapaaseurakunnat
- luterilaisen kirkon herätysliikkeet,
esim. Kansan Raamattuseura
- Pirkko Jalovaaran tilaisuudet kirkossa
- Seppo Juntusen tilaisuudet kirkossa
Voimia ja intoa etsimiseen!
Se kannattaa!
Jeesus käytti puhuessaan vertauksia, joita on tulkittu monella tapaa.
Mielestäni jalleensyntyminen ja elämän kokemukset saattavat tulokseen "uudestisyntyminen ylhäältä".
Nimenomaan 'kokemuksien' kautta, ei pelkästään uskon.
Jumala on näinkin ajatellen kaikista rakkain, koska Hän on kaikkialla ja kaikessa.
Vähän heikonlainen vertaus Jumalan rakkaus- vaimon rakkauteen,(sori) koska Jeesus nimenomaan kehoitti rakastamaan lähimmäisiään, kuin ITSEÄÄN?
Siis terve itserakkaus on paikallaan ja tullee ymmärretyksi siten, että me kaikki olemme jumalallisia 'sielumme' kautta.
Jeesus sanoi "Te olette jumalia".
käytettiinpä siitä sitten nimitystä buddhaluonto, Kristus-tietoisuus tms. Tietoisuus, joka on yhtä Jumalan kanssa, joka on ääretön ja jolla ei ole persoonallista luontoa niin kuin me ihmiset sen käsitämme.
Älä tee kuvaa Jumalasta, tarkoittaa että älä nimeä, älä personifioi ääretöntä, koska ääretön ja ikuinen muuttuu rajalliseksi ja äärelliseksi saatuaan persoonan ja nimen.
Uudestisyntyminen ylhäältä saavutetaan silloin, kun ihminen ymmärtää oman todellisen luontonsa mielensä luoman harhan ja ajattelun raskaan taakan takaa. Meditoimalla, kirjaimellisesti voisi sanoa että "Jumalan hiljaisuutta" kuuntelemalla. Mielen avaruuden yläpuolella (tai miten sen nyt kukin käsittää, näistä on hankala käsitteillä puhua) on jokaisessa ihmisessä Ääretön Jumala, korkeampi tietoisuutemme, todellinen luontomme.
Sen ymmärtäminen avaa silmät maailman olemukselle ja Jumalan kohtaamiselle. Sen jälkeen ihminen alkaa kehittyä ja arvostaa elämää ilman helvettiuhkauksia, ja huomaa että teoilla on vaikutusta. Joka hetki kylvät siemenet sille, mitä tulevaisuudessa niität.
Tätä on uudestisyntyminen ylhäältä. Ja samalla se on muutakin, Raamattu on niin viisas ja mystinen kirja, mutta sen viisaus on maailmalta salassa.
Raamatun Jumala on eri asia kuin jumalat = epäjumalat. Hindulaisilla ja buddhalaisilla kyllä jumalia löytyy, lie miljoonin,
mutta on kysymys ihan muusta.
Uudestisyntyminen on Raamatun ja oman kokemukseni mukaan sitä, että Jumalan Sana = Raamatun sana tekee tehtävänsä. Siis ihminen alkaa miettiä, että jossakin on elävä Jumala joka rakastaa
häntä ja haluaa hänet yhteyteensä. Ja kun sana tekee tehtävänsä, ihminen tajuaa, että hän ei kaikkine synteineen ja häijyyyksineen voi mennä Pyhän Jumalan kasvojen eteen, vaan hänen on tehtävä parannus. Synnintunnoksi tätä tilaa
sanotaan. Ja kun ihminen saa syntinsä anteeksi
Jeesuksen Kristuksen sovintoveren kautta
ja tulee siiihen hetkeen, jolloin hän tajuaa
persoonallisen, rakastavan Jumalan olemassaolon ja
sen, että hänet itse on liitetty tuohon valtapiiriin Jumalan lapsena, hän on tullut uskoon.
Jumala on nimenomaan persoonallinen, vaikkemme
häntä näekään. Siksi Raamatussa puhutaan hänen kasvojensa eteen tulemisesta.
Hän on kaikkialla läsnäoleva, kaikkitietävä. Hän on meissä Pyhän Henkensä kautta, jos
olemme tulleet Hänet tuntemaan.
Me olemme ja vaellamme Hänessä silloin, kun
elämme Jumalan rakkaudessa,teemme niitä tekoja
ja ajattelemme niitä ajatuksia, jotka ovat Jumalasta lähtöisin.
Jos sen sijaan viha ja katkeruus saa vallata
uskovankin ajatukset, ei hän ole Jumalassa tai
Kristuksessa, vaan saatanan talutusnuorassa.
Ei se taivasosuutta heti vie, mutta Kristuksessa ihminen ei katkerine ajatuksineen ole.
Sen sijaan New Age väite, että me kaikki olemme
jumalia, on täysin kristinuskon vastainen. Me olemme ihmisiä, ihmisiksi luotuja ja Jumala
on Taivaan Jumala, maailman hallitsija, vaikka Jumala toimiikin kauttamme.
Ja kuinka ihanaa on elää hyvän Jumalan suojassa.
Hänen läsnäolossaan, Hänen rakkautensa piirissä
on ihmisen parasta olla. Siinä on tietoisuutta
jo liikaakin, ei tarvitse epäjumalaia etsiä.
Se kuvakielto liittyy ihmisen haluun palvella epäjumalia, patsaita, puupökkelöitä. Jumala on persoona, rakastava persoona ja haluaa olla sitä
täysillä. Jumala persoonana on silti ikuinen ja sillä tavalla ääretön, vaikka hänellä toisaalta on selkeästi määriteltäviä persoonallisuudenpiirteitä. Sellaisia ovat mm.
että hän on oikeudenmukainen, rakastava ja
kaipaa ihmistä läheisyyteensä mustasukkaisuuteen asti, vaikka Jumalan kaipaus ei olekaan tuhoava kuin ihmisen mustasukkaisuus,
Hiljentyminen Jumalan edessä on eri asia kuin meditointi. Opin aikanaan eron siksi, että joskus
80-luvun alussa pyörin Lontoossa hippipiireissä ja siellähän tietoisuus kyllä avautui huomaamatta.
Kun sitten uskoon tultuani joku aamu omasta mielestäni hiljennyin Herran eteen, Herra totesi, että olen oppinut avaamaan mieleni vieraille valloille ja minun pitäisi sulkea niiltä ovi.
Hän antoi minulle lyhyitä rukouksia, joita voi hiljaa rukoilla Herran edessä ollessaan, esim. "Siunaa, oi Jeesus siunaa" tai vastaavasti voi rukoilla kielillä, jos on Pyhällä Hengellä täyttynyt. Eli ajatus on se, että varmistetan, että kenttä pysyy Jumalan hallinnassa eikä sinne pyri vieraita.
Kun kenttä on Jumalan hallinnassa, saattaa esim. usean henkilön rukoillessa yhdessä laskeutua syvä hiljaisuus, joka on rauhan täyttämä. Herra hoitaa sitä kautta ihmisen sisintä, parantaaa
sielun vammoja. Toinen merkitys tuolle hiljaisuudelle on, että saattaa olla tulossa
profetia ja Jumala pallottelee, kuka ottaa sen vastaan. Joskus se tulee läpi, joskus ei.
Mutta Jumalan hiljaisuus on hoitava, rakkauden täyttämä.
Raamattu on paras lukea ihan sellaisenaan,
niin kuin on kirjoitettu. Sana toimii ja tekee tehtävänsä. Siinä on yhä luova, uudestisynnyttävä voima.
Sielu rukoilee lakkaamatta Jumalaa. Hijaisuudessa ja mielen tyhjänä ollessa sen havaitsee.
Jos Raamattu on ainoa ilmoitus, mikä on niiden osa, jotka ovat eläneet Jeesusta ennen tai eri alueilla niin etteivät kristinuskosta tiedä?
En sen enempää jaksa tätä asiaa avata. Itse olen ollut kristinuskossa ns. "uudestisyntyneenä", mutta todellisen henkisen tien alkuun päästessäni ymmärsin, miten kirkko asioita vääristää. Todellisen kristuksen tielle pääseminen on mys tuonut elämääni ihan oikeaa tasapainoa. Jumalaa ei enää tarvitse pelätä. Ihminen ottaa yhä enemmän vastuun ajatuksistaan, teoistaan ja sanoistaan, kun hän kokee erottamattoman yhteyden muihin ja äärettmään Jumalaan, joka ei voi olla persoonallinen.
Ihminen on kolmiosainen:
ruumis = tämä kroppa
sielu = esim. tunteet
henki = se osuus meistä mikä on ikuinen
ja joka toivottavasti on Jumalaan
yhteydessä.
Siis henki rukoilee, jos tuntee Jumalan ja rukoilee Häntä.
Yleistää sitä ei voi.
Ei Matti Saarenkaan henki millään tavalla Jumalaa etsinyt murhia suunnitellessa, eikä meidänkään, jos viha ja katkeruus tai rahan perässä juokseminen tai muu sen täyttävät.
Tiedän kyllä, mitä on olla hiljaisuudessa Jumalan kanssa, perusolemukseni on lähinnä
profeetta ja mystikko, yli 30-vuotiaaksi kuljin omin päin, nyt olen jonkun 25 vuotta kulkenut
Jumalan kanssa.
Raamattu sanoo, että ne, jotka eivät ole evankeliumia kuulleet, tuomitaan kerran heidän tekojensa mukaan. Eli jokaiselle on annettu omatunto, joka kertoo oikean ja väärän, ellei sitä kuoleta omalla kovuudellaan.
Ne, jotka ovat tulleet tuntemaan evankeliumin,
ovat vastuussa siitä, haluavatko elää Jumalan yhteydessä vai etsivätkö oman turvansa ja
rakkaimpansa jostakin muualta. Jumala huolehtii
häneen turvautuneista kuoleman rajan takanakin,
mut saavat turvautua omiin rakkaimpiinsa.
En itse kuulu luterilaiseen kirkkoon, niin etten osaa sen enempää tässä kirkkoon kuulumisista sanoa. Sitä vain mietin, mitä tarkoitat
todellisen henkisen tien alkuun pääsemisellä
ja sillä, että olit ns. "uudestisyntynyt".
Uudestisyntyminen on ihan selvä Raamatun perusasia samoin kuin Pyhällä Hengellä täyttyminen ja armolahjat, vaikka isolle osalle
virallista kristikuntaa ne ovatkin kauhistus. Eli ei siinä lainausmerkkejä tarvitse!
Ja olen samaa mieltä siitä, että Jumalaa ei tarvitse pelätä väärällä tavalla. Jumalan kunnioitus on kyllä tärkeä, siis pelko siinä mielessä ettemme halveksi Jumalaa tai ristin
sovitustyötä. Mutta ne ovat osa rakkautta.
Jos rakastaa, ei halveksi.
Mutta toivon silti, että löydät Jumalan persoonana! Minulle Hän on paras ystävä, hyvin, hyvin persoonallinen. Sitten tulevat aviomies, lapset, ystävät, muuut. Mutta rakkain on Jumala.
Välillä tuntuu, että meidän ihmisten elämä on vähän niin kuin yksi lasten kirja nimeltä Jere Jarruvaunu.
Eli se kertoo junasta, jossa oli vaikka minkälaisia hienoja vaunuja, mutta viimeisenä oli Jere Jarruvaunu. Ja kun juna lähti luisumaan
mäessä taaksepäin, eivät hienot vaunut auttaneet yhtään. Viimeisenä oli kuitenkin Jere Jarruvaunu, joka piti junan raiteilla.
Monelle Jumala on Jere Jarruvaunu, vaikka Hän kyllä samalla haluaisi olla myös veturi, ohjata
elämäämme.
Sillä hän on tosiaan rakkaus ja hyvin, hyvin persoonallinen matkaopas, täynnä rakkautta.
Ja voi häneltä pyyytääkin asioita.
Olen monestikin pyytänyt parantumattomasti
sairaitten parantumista ja Hän on auttanut.
Miksi en pyytäisi vieläkin?
Mutta se perusasetelma on silti avoin:
Jumala tarjoaa rakkauttaan kaikille. Lahja on avoin.
Ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto, sitä Jumala kunnioittaa, eli ketään ei väkisin taivaaseen viedä.
Sinne pitää itse haluta.
Eli kysymys on ihan sama kuin muunkin lahjan kohdalla: Ihminen ottaa vastaan lahjan
tai jättää sen tavallaan "postiin", vaikka
se on siellä hänen nimelleen osoitettuna
odottamassa.
Eli sen voisi sanoa niinkin, että jos joskus
tarvitset lainaa, menetkö pyytämään sitä ihmiseltä, joka ei sinua pätkääkään tunne, vai
turvaudutko johonkin, jonka tunnet. (Oletus, että pankista ei saisiO)
Samoin jos meitä ei tässä elämässä huvita
pätkääkään olla Jumalan lähellä, hänen rakkaudessaan kasvamassa, päinvastoin saatamme
halveksia ja herjatakin häntä, niin miksi
ihmeessä Jumalan pitäisi sitten yhtäkkiä
kuoleman kohdalla vetäistä meidät väkisin luokseen,vaikka siihen asti olisimme halveksineet häntä?
Ei varmaan omasta isästämmekään tuntuisi mujkavalta, jos niin menettelisimme.
Vaikka itseopäinenhän ihminen on. Itsekin tiesin vallan hyvin lapsuudesta, että Jumala on olemassa ja auttaa apua tarvitsevia.
Ja kuitenkin olin jo yli kolmikymppinen ennen
kuin apu kelpasi. Silloin piti valita avioliiton jatkamisen ja avioeron välillä, omat voimat eivät enää riittäneet. Olin kuitenkin lapsena nähnyt, kuinka naapurin äiti jaksoi viedä
porukkaansa eteenpäin Jumalan avulla, vaikka mies oli tosi vaikea tapaus. Ja oma mieheni oli sentään paljon helpompi tapaus kuin tämä naapuri. Silloin nöyrryin ja pyysin Jumalalta
apua avioliittoomme ja siitä lähtien Jumala
on auttanut ja kantanut, rakastanut, vaikken
minä aina ole niin rakastaa jaksanut häntä, olenpahan vain mukana riippunut.
Mutta hän on uskollinen.
Uskossa pätee se vanha Raamatun kohjta:
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen
Jumalan Sanan kautta.
Eli rukous, Raamatun luku ja toisten uskovien
kanssa keskustelu auttavat eteenpäin.
Kysymys kun lopulta on vain siitä, mihin päin kasvomme ovat, Jumalaan päin vai poispäin.
Ja se ongelmahan siinä on, että Raamatun rakkauden sanomaa ei omin voimin toteuteta,
on se sen verran iso pala kenelle tahansa.
Kyllä siihen Jumalaa avuksi tarvitaan
ja kaiken parhaan tekemisenkin jälkeen vielä
paljon Jumalan armoa, Jeesuksen ristinkuoleman
hyväksymisen tuomaa vapautta siitä, että omin voimin ei tarvitse niuhottaa.
vähäsen toiselta kantilta.
Sinä kirjoitit aivan esimerkillisen elämäntilanteen ja kaikkea siihenliittyvää.
Meidän pitäisi kysyä, miksi jotkut syntyvät hyväosaisina, rikkaina ja kauniina. Toiset vastakohtina tälle kaikelle, kuinka ja löytyykö Raamatusta vastausta?
Mielestäni yhden elämän malli luo näitä mahdottottomia asioita, jotta ne olisivat johdonmukaisia.
emme saa vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan elämällä. Jos kaikki ovat täällä ensimmäistä ja viimeistä kertaa, niin kaikkien olosuhteet olisivat samanlaiset. Jos Jumalan tarkoitus on, että tänne synnytään ja yhden elämän aikana päätetään, ottaako Jumalan sydämeen vai ei. Niin tuo suunnitelma on vähän outo!? Jo ihmisen syntyessä, olosuhteet ovat erilaiset. jos otetaan huomioon vammaisuus, mutaatiot jne. Miksi Jumala antaisi toiselle kauniin ja vahvan ruumiin ja toiselle vastakohdan? Mitä pahaa tämä kyseinen henkilö on tehnyt kun sai viallisen ruumiin?
Onhan mahdollista, että hän on syntynyt tänne koeteltavaksi ja näyttämään tietä uskossa oleville.
Mutta jos hän syntyy peheeseen joka antaa peruslähtökohdat hieman erilailla. Hän ei pidä raamattua totuutena vaan omaa sisintä. Joka kertoo miten tulisi toimia ja miksi elämä on niin vaikeaa.
taajuudella kanssasi.
Omasta sisimmästä on löydettävä oikea ja ns. todella oikea, joka onkin kaikenkattava.
Olen hyvin onnellinen kaikkien puolesta, jotka "kyselevät", panevat "ehdolle," tätä Luojamme todennäköisesti haluaa.
Eihän siinä ole mitään tolkkua, kaikkien sielujen "pitää" kokea "kaikki" vaihtoehdot, tunteakseen 'totuuden'.
Me olemme Jumalan poika. Kokemuksellisella tasolla tämän tunteminen ja sen huomaaminen, kuinka ihminen hahmottaa maailmaa rajallisen ja suhteellisen havaintokykynsä kautta, vapauttaa harhakuvasta lopullisesti. Kärsimys päättyy. Harha on hengestä syntymään pyrkivä aine, joka toteuttaa itsensä elämänä. Ikuisen Jumalan yksi olomuoto.
Tämän jälkeen Jeesuksen opetusten seuraamisesta tulee yksinkertaisia valintoja ja maailmassa vallitseva syyn ja seurauksen laki valkenee. Alkaa polku, joka on kapea ja ahdas.
Myös muinainen viisaus, esim. Raamatun muodossa, alkaa avautua.
ihmisen jälleensyntyvänä ja pikkuhiljaa kehittyvänä?
Taantumakausia aina tulee olemaan, mutta lopullinen fakta on kehittyvä tietoisuus.
Tämä vaatii aikaa, jota meille on annettu ja annetaan, kaikkienhan pitää kokea kokemuksensa perusteellisesti.
Jumala on jumalallinen, samoin oli Jeesus täällä
maan päällä ollessaan 100 % jumalallinen, vaikkakin samalla 100 % myös ihminen,
paitsi että hän ei syntiä tehnyt. Siis ihminen ihmisen hyvänä päivänä.
Ei meistä kyllä jumalia saa värkättyä, tuhkaa ja
vettä meistä jäljelle jää, kun henki on lähtenyt
Luojan luo tai saatanan rääkättäväksi.
Jumalan lapsia olemme, jos haluamme Jumalan
rakkauden tietä seurata. Siinä mielessä tyttöjä ja poikia, että hän rakastaa, hoitaa ja ohjaa,
kurittaakin, jos tarvitaan meidän parhaaksemme.
Se kärsimys ei kyllä täällä maan päällä pääty,
mutta jos elämme Jumalan voimassa ja suojassa,
se ei saa hallita ajatusmaailmaamme. Jumalalla
on hallintavalta.
Eikä se saatanakaan mikään harha ole, elävä ja toimelias kuin mikä. Parempi pysyä kaukana sen juonista. Uskonnollisistakin juonista.
Olen aikanani parikymppisenä lukenut aika paljon hindulaisuutta ja Krisnamurtia ja muita,
mutta se maailma on taas ihan eri maailma kuin Raamatun maailma. Menin harhaan, voi sanoa.
Nyt olen neljännesvuosisadan kulkenut
Jumalan kanssa käsi kädessä hänen tyttärenään
ja viihdyn hyvin Taivaallisen Isän seurassa.
Menisi siinä yhdeltä ihmiseltä aikaa, jos
alkaisi vauvasta omaa elämänsäännöstöään kasaamaan ja aikoisi sen valmiiksi saada. Ainakin itse olen tyytväinen siihen, että raamit ovat valmiit,
sen sisällön ymmärtämisessä ja eläväksi, käytännön rakkaudeksi tekemisessä
kyllä yksi ihmiselämä menee.
Eli vastaus on molemmissa, niin Raamatussa kuin
elämässäkin.
Elämä on vuorelle nousua, totesi joskus joku
Järnefeltin lapsista. Itse kukin nousemme omaa polkuamme ja saatamme päästä hyvinkin korkealle.
Mutta sitten useimmilla rinteillä tulee stoppi,
rotko tai äkkijyrkkä seinä, josta ei enää eteenpäin pääse. Olen ehtinyt eläessäni aika
monta kautta yrittää vuorelle. Milloin on
ollut sosialismia (nuorena, 70-80luvun opiskelijaliikkeessä), milloin Krishnamurtia ja hindulaisuutta (hippipiireissä Lontoossa), miloin psykologian, milloin minkäkin kautta.
Ja korkealle olen päässyt, maisemat ovat olleet komeat.
Mutta ainoa tie, mitä pitkin olen päässyt huipulle, on elävä usko Jumalaan,
Jeesuksen Kristuksen sovitustyö.
Sitä kautta elämän ja ajattelun palikat
ovat asettuneet kohdalleen, on tullut suhteellisuudentajua, rakkautta.
Ei Jumala odota, että me eri kohdista liikkeelle
lähteneet elämämme lopussa olisimme samassa
kohdassa menossa. Se, mikä ymmärryksestämme jää
vajaaksi, täydentyy taivaassa Jumalan rakkaudessa. Pääasia on se, että olemme lähteneet tielle ja seuraamme Jumalaa.
Hengellisessä laulukirjassa on kaunis alunperin
intialainen sävelmä "Päättänyt olen seurata Herraa..." ja lopussa " pois käänny en, pois käänny en!" Siinä se oleellinen.
Ei se ryöväri siellä ristillä kovin paljon ehtinyt oppia, mutta Jeesuksen mukaan lähti!
Se riitti.
Perimäähän se ruumiimme usein on, isän ja isoäidin leukoja ja neniä, siinä suvussa rakastettuja ja etsittyjä piirteitä.
Ja vielä tärkeämpi on kuitenkin luonne.
Muistan, kuinka aikanani mietin, miksi
Jumala oli sallinut pienen Laurin syntyä niin vaikeavammaisena. Hän ei voinut liikkua, ei puhua, oli parivuotiaan kokoinen ja pää oli kapea ja pitkä. Oma samanikäinen tyttöni oli
tumma ilopilleri joka meni ja touhusi. Se tuntui niin oikeudenmukaiselta.
Kyselin sitä kerran Jumalalta ja Hän vastasi:
"Kehitysvammainen lapsi on lahja perheelle ja
suvulle." Lauri kuoli 11-vuotiaana parivuotiaan kokoisena ja näin jälkeenpäin ajatellen niinä
11 vuotena Laurin äiti ja sisarukset kasvoivat
niin paljon, että saman saavuttaminen tuossa
suvussa olisi normaalikeinoin saattanut viedä useammankin sukupolven. (Laurin isä ei kestänyt sairasta lasta vaan jätti perheensä)
Jälkiviisautta tietenkin on sen pohtiminen, että jos äidin ei Laurin odotusaikana olisi
tarvinnut kolata lumia, hän ei olisi kerran satuttanut vatsaansa liukastuessaan ja
Laurin pää ei ehkä olisi loukkaantunut, mutta
se on jossittelua.
Ainoat varmat asiat ovat, että Lauri on taivaassa
ja että Laurin kautta perhe oppi paljon
pyyteettömästä rakkaudesta ja vajavaisen ihmisen ymmärtämisestä. Äiti oli uskossa jo ennen tapahtumaa ja oli uskossa sen jälkeenkin.
Ja sikäli kun olen huomannut, hyvin suuri osuus
kehitysvammaisista lapsista on nimenomaan uskovilla, koska he eivät abortoi vammaista lasta,
vaan ottavat hänet vastaan Jumalan lahjana.
Vaan eikö 80 vuotta ole aika pitkä aika sanoa Jumalalle yksi sana: Kyllä. Ihan hyvä suunnitelma se minusta on.
Siitä pahasta vielä. Raamatussa on jossakin
Uuden testamentin puolella keromus Siilon tornin kaatumisesta, jossa useampi ihminen sai surmansa.
Ja opetus oli nimenomaan tämä:
- Eivät tornin kaatuessa surmansa saaneet olleet yhtään syntisempiä kuin me muut, vaan se tapahtui, että muutkin tekisivät parannuksen = tajuaisivat tehneensä väärin.
Eli tätä samaa voi soveltaa Konginkankaaseen
tai Kauhajokeen, tsunamiin.
Kun ihmiset leikkivät väkivallalla, katselevat väkivaltaa, siitä seuraa väkivaltaa.
Kun bussi- ja rekkakuskit joutuvat ajamaan ylipitkiä vuoroja, tarkkaavaisuus herpaantuu.
Kun bisnes on tärkeämpää kuin ihmisten terve elämänmalli ja varoittaminen mahdollisista vaaroista ajoissa, on seurauksena massakuolema.
Vaikkeivat ihmiset siitä viisastuneet.
Thaimaassa toisessa päässä katua koottiin
vainajien rumiita pusseihin, toisessa päässä
katua ilotytöt jo etsivät uusia asiakkaita.
Muuttuiko jokin?
Kyllä ihminen, joka on herkkkä omantuntonsa ääntä kuulemaan, pääsee pitkälle.
Eli esim. Raamatun mukaan, ne, jotka eivät ole
koskaan kuulleet evankeliumia, tuomitaan aikanaan
heidän omantuntonsa todistuksen mukaan. Jos he ovat halunneet elää sovussa ihmisten kanssa ja
tehdä heille hyvää, heidät otetaan taivaaseen,
vaikkeivat he ole Jumalasta mitään tienneetkään.
Se ei toisaalta päde meihin kristityn maan asukkaisiin. Meille on annettu valinta ja
tuo 70 - 80 vuotta aikaa vastata kysymykseen
kyllä tai ei.
Mikä sen tekee niin vaikeaksi?
Onko ihminen pohjimmiltaan niin omahyväinen ja ylpeä, että ei Jeesuksen ristinkuolemaa syntiensä ja laiminkyöntiensä sovittamiseksi tarvitse?
Vai haluaako ihminen olla ylin, määrätä kaikesta itse?
Itseltäni meni reilut 30 vuotta vsstaan sinnitellessä, mutta näin jälkeen päin mietin, miksi olin niin itsepäinen enkä halunnut
ottaa vastaan apua. Jumalan rakkaudella kun on paljon helpompi rakastaa kuin pelkällä omalla rakkaudella,
siitähän kaikessa pohjimmiltaan on kyse.
Mutta kuitenkin: elämä on tärkeintä. Elämä sovinnossa Jumalan ja lähimmäisten kanssa,
jos se meistä riippuu.
Vaikka meillä olisi kymmenen elämää, eivät
elämämme mahdollisuudet kuitenkaan olisi
samanlaisia. Ja tässä yhdessä elämässäkin on elämistä kylliksi, en minä ainakaan uusintoja
ottaisi. Onneksi niitä ei olekaan!
Ja toisaalta: Jos kaikki olisivat samalla viivalla
samanlaisilla luonteenpiirteillä ja ulkonäöllä varustettuina, niin olisi se aika
pitkäveteistä...
elämänmallit.
Kuten varmasti hyvin tiedät, ihmisiä kuolee nälkään, janoon. Ei kouluja, sosiaaliturvaa, perusterveydenhuoltoa, näitä ihmisiä on miljoonia.
Toinen äärilaita elää ylenpalttisessa rikkaudessa, ei puutetta mistään aineellisessa mielessä.
Keskivertokansalaiset kuluttavat aikansa työssä, hyvinkin kolmasosan elämästään tullakseen toimeen.
Miten tällaista perustilannetta selittää yhden ainoan elämän mallilla ja saa siitä aikaiseksi järkevän vastauksen?
lukemaasi.
Ei se välttämättä siinä ymmärtämispäässä se vika ole, vaan enemmän kin siinä, että
valhe on valhetta,
vaikka sen kuinka hienosti sanois.