toisillemme?
Miksi tuomita toinen joka painii ongelmiensa kanssa avoimessa suhteessa, hakien paikkaansa?
Itse eronneena en tiedä haluanko ikinä enää kunnon parisuhdetta, vaikka kuitenkin kaipaan sitä, että joku ottaisi lähelle ja sanois, että kaikki järjestyy,
ei lasten kanssa elämä ole missään kohtaa helppoa, mutta tuntuu, etten halua sitä yhtä lasta lisää enää hoidettavaksi.
Kuitenkin se kaipuu toisen lähelle, ja se seksikin, jota ei kai saisi ääneen täällä sanoa... sitäkin kaipaan.
Miksi kuitenkin täälläkin jossa pitäisi kai toisten samaa kokevien kohdata, toisiaan kaikki kiusaa?
Olen avoimessa suhteessa ollut 3 vuotta, joka on katkolla välillä, ja välillä taas ollaan nin läheisiä. molemmat kai läheisyyttä liiaksi peläten...
En tiedä mikä tähän edes auttaisi? Viimeksi vietimme yhdessä viikonloppua, mies suunnitteli viikonlopun ruuat, ja siivoili. Minä vain nautin olostani, kuin prinsessa... Ei ollut aikataulua, ei mitään suunnitelmaa, nautittiin vain toisistamme.
Mutta tiedän, että jos otan yhteyttä liian tiiviisti tai liian usein, mies pakenee...
Samoin toimin minäkin, vaikkei sitä vapaina viikonloppuina mitään teekään tai mene minnekään... ei vain haluaisi luopua siitä vapaudestaan...
Mutta miksi kenenkään pitäisi siitä toista moittia? Jokainen kai tavallaan, vaikkei koskaan täysin tytyväisenä.
Miksi tuomita toinen joka painii ongelmiensa kanssa avoimessa suhteessa, hakien paikkaansa?
Itse eronneena en tiedä haluanko ikinä enää kunnon parisuhdetta, vaikka kuitenkin kaipaan sitä, että joku ottaisi lähelle ja sanois, että kaikki järjestyy,
ei lasten kanssa elämä ole missään kohtaa helppoa, mutta tuntuu, etten halua sitä yhtä lasta lisää enää hoidettavaksi.
Kuitenkin se kaipuu toisen lähelle, ja se seksikin, jota ei kai saisi ääneen täällä sanoa... sitäkin kaipaan.
Miksi kuitenkin täälläkin jossa pitäisi kai toisten samaa kokevien kohdata, toisiaan kaikki kiusaa?
Olen avoimessa suhteessa ollut 3 vuotta, joka on katkolla välillä, ja välillä taas ollaan nin läheisiä. molemmat kai läheisyyttä liiaksi peläten...
En tiedä mikä tähän edes auttaisi? Viimeksi vietimme yhdessä viikonloppua, mies suunnitteli viikonlopun ruuat, ja siivoili. Minä vain nautin olostani, kuin prinsessa... Ei ollut aikataulua, ei mitään suunnitelmaa, nautittiin vain toisistamme.
Mutta tiedän, että jos otan yhteyttä liian tiiviisti tai liian usein, mies pakenee...
Samoin toimin minäkin, vaikkei sitä vapaina viikonloppuina mitään teekään tai mene minnekään... ei vain haluaisi luopua siitä vapaudestaan...
Mutta miksi kenenkään pitäisi siitä toista moittia? Jokainen kai tavallaan, vaikkei koskaan täysin tytyväisenä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miksi pitää kuitenkin aroista asioista laittaa aika kovaa tekstiä!?
vaikeita asioita ovat kuitenkin.
itse olen ollut avoimessa suhteessa kohta kaksi vuotta, ja vähän samanlainen tilanne että heti kun suhde muuttuu taas hieman vakavammaksi otetaan takapakkia, kuitenkaan emme ole kunnolla eronneet, välillä pidempiä aikoja ettemme tapaile, mutta sitten taas tavataan tiiviistikin.
joskus kyllä painii aika kovastikin tämän suhteen kanssa, sillä joskus tulee niitä aikoja jolloin toista kaipailee vierelleen niin valtavasti että ihan sattuu.
alkuun ajattelin että avoin suhde olisikin hyvä ja toimisi varmasti, mutta enää en oikein moista kannata.
ehkä joskus kun tämä suhde tästä selviää, saa minun osaltani jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi avoimeksi suhteeksi.
tsemppiä sinulle !!
On niin paljon jakamattomia asioita. Enkä edes kyllä osaa nauttia vapaudesta niin kuin toinen osapuoli, tietääkseni. Tämä ratkaisu tällaisenaan olisi toiminut edellisen pitkän liiton jälkeen, mutta uuden ihmisen kanssa...Miksi en ensin saanut vapautta, kuin hiukan, jos ollenkaan ja sitten...tämä tällainen välinpitämättömyys.
sillä erotuksella tosin, että itse haluaisin kyllä enemmänkin kuin vain tapailua silloin tällöin ja lähinnä silloin kun miehelle sopii :(
Mun mies eronnut 25v kestäneestä liitosta ja siksi ei halua nyt sitoutua...
Mutta ei tässä ole kyllä seksistäkään kyse, kuten moni tuntuu ajattelevan...usein tavatessamme se olen minä joka ehdotan seksiä, ellen sitä tekisi hän ei välttämättä tekisi aloitetta siihen...Eli kyllä mies mielestäni jostain muustakin syystä haluaa tavata kuin seksin takia...
Minä jos kysyn että nähdäänkö vaikka ensi vkl niin hän ei osaa sanoa, ei voi luvata jos vaikka tulee jotain "parempaa" tekemistä :(
Ja voi kuinka se tuntuu pahalta jos on jo sovittu tapaaminen ja se peruuntuu tai mies ei haluakkaan nähdä vaikkei ole mitään muutakaan ihmeellistä mutta haluaa olla yksin...tehdä mitä lystää...En osaa niinä vapaina vkl tehdä oikeen mitään, kun lapsetkin ovat exällä niin on ihan yksin...
Ja se ikävä, on niin iso välillä että ei tiedä miten olisi kun kaipaisi hänen kainaloonsa ja lähelle...kyyneleet vain tulee väkisin vaikka kauppajonossa kun ikävä iskee...
Sitten kun jonnekkin tästä aiheesta itseäni puran ja ehkä odotan viestiä kohtalotovereilta niin jo joku ehtii haukkua idiootiksi ja mollata kuinka voin olla typerä kun tuollaisessa roikun :(
Luuleeko ne että tämä mitenkään ihanne olotila on minullekkaan???
Ei taatusti ole...kyllä tästä haluaisi eroon, mutta kun on ne tunteet pelissä, ei rakkautta niin vain lopeteta!!!!
En varmasti tässä tilanteessa olisi ellen tuntisi paljon häntä kohtaan ja ellen olisi varma että on niitä hälläkin tunteita :)