Mitä mieltä siis pariskunnista, joilla on suurehko ikäero? Tarkoitan siis enemmänkin kuin pari viisi vuotta. Ovatko suhteet toimineet, minkälaista palautetta ympäristöstä on saatu?
Itse olen 18-vuotias naisihminen ja minua on aina hieman vaivannut se, etten ihastu oman ikäisiini poikiin. Ainoastaan ala-asteella olen tykkäillyt oman ikäluokkani edustajasta ja sehän nyt on vähän eri asia kuin näin "vanhemmalla" iällä ihastuminen. En voisi kuvitellakaan seurustelevani 17-18 -vuotiaan pojan kanssa, vaan miehen pitäisi ehdottomasti olla ainakin yli 20 v. Olen erityisen heikkona 30-40 -vuotiaisiin jollain tapaa karismaattisiin persooniin, joilla on tiettyä itsevarmuutta ja elämänkokemusta. Ihan mitkään viisikymppiset nyt eivät enää ole sitä mitä haen :D Kaikista ahdistavinta tässä on tietenkin se että tiedostan tilanteeni mahdottomuuden. Ulkopuolisen silmin esim. 18 ja 30 -vuotiaiden suhde on jotenkin omituinen, puhumattakaan jos 30 v. onkin jo 40. Toisekseen, mistä tämän ikäisiä ihmisiä löytää? Ja kuka kolmekymppinen haluaa seurustella alle kaksikymppisen kanssa? Niin. En tiedä, saattaako omaan mieltymykseeni vaikuttaa se, että oma äitini on huomattavasti isääni nuorempi ja olen pitänyt tätä aina luonnollisena asiana. En ole ikinä elämäni aikana seurustellut - syystä tai toisesta - ja sekin tuo oman aspektinsa tähän juttuun. Jotenkin tuntuu oudolta haluta seurustella vanhemman kanssa, kun ei ole koskaan nuoremmistakaan ollut kokemusta.
Sana on vapaa, kuulisin mielelläni ajatuksianne.
Itse olen 18-vuotias naisihminen ja minua on aina hieman vaivannut se, etten ihastu oman ikäisiini poikiin. Ainoastaan ala-asteella olen tykkäillyt oman ikäluokkani edustajasta ja sehän nyt on vähän eri asia kuin näin "vanhemmalla" iällä ihastuminen. En voisi kuvitellakaan seurustelevani 17-18 -vuotiaan pojan kanssa, vaan miehen pitäisi ehdottomasti olla ainakin yli 20 v. Olen erityisen heikkona 30-40 -vuotiaisiin jollain tapaa karismaattisiin persooniin, joilla on tiettyä itsevarmuutta ja elämänkokemusta. Ihan mitkään viisikymppiset nyt eivät enää ole sitä mitä haen :D Kaikista ahdistavinta tässä on tietenkin se että tiedostan tilanteeni mahdottomuuden. Ulkopuolisen silmin esim. 18 ja 30 -vuotiaiden suhde on jotenkin omituinen, puhumattakaan jos 30 v. onkin jo 40. Toisekseen, mistä tämän ikäisiä ihmisiä löytää? Ja kuka kolmekymppinen haluaa seurustella alle kaksikymppisen kanssa? Niin. En tiedä, saattaako omaan mieltymykseeni vaikuttaa se, että oma äitini on huomattavasti isääni nuorempi ja olen pitänyt tätä aina luonnollisena asiana. En ole ikinä elämäni aikana seurustellut - syystä tai toisesta - ja sekin tuo oman aspektinsa tähän juttuun. Jotenkin tuntuu oudolta haluta seurustella vanhemman kanssa, kun ei ole koskaan nuoremmistakaan ollut kokemusta.
Sana on vapaa, kuulisin mielelläni ajatuksianne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokemusta siis on, niin sivusta seuranneena, kun omaa kokemusta, ja lähipiiristä löytyy isolla ikäerolla olevan parin esimerkkiä jne.
mutta yksiselitteistä vastausta ei ole.
ikäerolla ei sinänsä oikeasti tietyssä vaiheessa suhdetta olekaan merkitystä. kun kaikki toimii, eikä erilaiset käsitykset vielä tule esiin. suhteen alussahan vain tapaillaan, ja seksihän nyt toimii kuitenkin aika pitkälle ikää, lisäksi nykyään miehille on apuakin tässä asiassa, joten fysiologiset kysymykset eivät sinänsä tule vastaan.
vanhemmissa ihmisissä ihastuttavaa on kokemus, ja tietynlainen varmuus. mutta itse voin kokemuksesta sanoa, että se on kyllä pettävääkin. kaikki vanhemmat eivät sitten olekaan kokeneita, eivätkä keränneet itsevarmuutta vanhemmiten, ja lähinnä hakevat nuoremmasta pönkitystä itsetunnolleen ja määräilyhalulleen. joten muista myös se, kun miestä katselet itsellesi. jos nuoremmissa meinaa ongelmana olla se, että he monesti etsivät naisesta sitä huoltajaa, vanhemmat sitten luuulevat että voivat samalla ottaa vähän niinkun huoltajan aseman.
tottakai elämänkokemus on viehättävää, mutta ei riitä suhteen perustaksi. vanhemmilla on sitten yleensä erilaiset jutut. he eivät enää "jaksa ravata yökerhossa" (mieti siis teidän yhteisiä menemisen ja harrastamisen mahdollisuuksia), heillä vastuu painaa toisella tavalla, perheen perustaminen on lähempänä jne. mieti niitä myös, miten erilaisissa elämäntilanteisssa te olette, ja minkälaista on sitten sopeutua siihen.
jos tulee pitkä suhde, vanhempi on vanhempi koko ajan. ole realistinen sen suhteen. mies on hyväkuntoisena komeimmillaan siinä 35-40 vuoden tienoilla, mutta siitä 15 vuotta eteenpäin hän onkin 55-vuotias jo. no, ei paha vieläkään, mutta jos sinä olet itse sen 55, hän tulee olemaan 75-vuotias ja sinä naimisissa vanhuksen kanssa aika ajoissa. toimiiko se? voi toimia, jos on realisti. eli siis, rakkaus ei todellakaan katso ikää, mutta romanttinen ja seksuaalinen rakkaus katsoo. siis tottakai ratkaisuja löytyy, tottakai voi rakastaa vanhaakin puolisoa, mutta ole realisti sen suhteen.
entäs se vastapuoli. pahimmillaan sinulla on vanhempi puoliso, joka todella luulee, ettei ikä merkitse mitään, eikä myöskään tee mitään. ja kas, 10 vuodessa sinulle onkin tullut ikäistään vanhemman oloinen käppyrä. tosiasia on se, että sen vanhemman osapuolen täytyy tajuta, että koska hänellä on nuorempi kumppani, hänen on itsensä pysyttävä nuorekkaana, ja hyväkuntoisena pitempään.
nämä asiat kuulostaa pinnallisilta, mutta ovat elämän tosiasioita, sori vaan. totta on, että on myös samanikäisiä pareja, mitkä joutuvat haasteellisten tilanteitten eteen, kun toinen sairastuu, loukkaantuu tms. mutta ne ovatkin haasteellsia, oikeasti, vaikei siitä saakaan muka puhua, mutta se on kova isku parisuhteelle kun toinen muuttuukin tasapuolisesta kumppanista hoidettavaksi jne. se kysyy paljon luonnetta saada asia selväksi.
mutta okei, tiedän pareja, jotka ovat sen karikon voineet selvittää, ja ovat onnellisia. tiedän pareja 12-25 vuoden ikäerolla, jotka ovat oikeasti onnellisia. toisaalta, itsellänikin on ollut pari suhdetta vanhempaan mieheen, eivätkä ne ole olleet lähelläkään toimivia. tosin, mun suhteet nuorempiinkaan eivät ole toimineet, joten kyse tuskin on iästä, ehkä vika on minussa ;)
moni mies varmasti ihastuu nuoreen naiseen, mutta muista, että älä ole naiivi, syitä on monia. katso sillai hieman kriittisesti kenet heistä oikeasti elämääsi haluat ja mistä syystä. siinä olet oikeassa, että ulkopuolisten katseet ja kyselyt sinun on sitten vain kestettävä, mikäli ikäero on huomattava. siinä kohtaa kysytään itsetuntoa. osa ihmettelee, osa halveksii, osa katsoo, että voi tulla kertomaan sinulle, mikä on oikein ja mikä väärin, osa luulee sinua parhaimmassa tapauksessa maksulliseksi, mikäli sinä olet kovin kaunis ja mies ei ehkä kauneusihanteitten mukainen (tämä tapahtuu kyllä vaikka ikäeroa ei olisikaan paljon), että kyllä, ihmiset ovat ihania! mutta se on sinun elämäsi, ja sinun on elettävä sen kanssa, eikä muitten.
mietin, että vanhempiesi suhde on tottakai vaikuttanut siihen, että olet avarakatseisempi, kun monet muut, mutta ehkä myös tehnyt samanikäiset hieman pelottaviksi...että pelkäät luottaa heihin syystä tai toisesta?
ehkä etsit itseltäsi puuttuvaa itseluottamusta ja varmuutta vanhemmista miehistä? ehkä juuri tilanteen "mahdottomuuden" takia ihastut "mahdottomiin" miehiin, että oikeasti haluat olla vielä vapaa, ja joudut selittelemään sitä jollekin? ehkä sinulla onkin vain pelkoa läheisyyttä ja sitoutumista kohtaan, ja siksi ihastut miehiin, mitä sitten et edes tiedä, mistä heitä löytää? tai oma kokemattomuutesi pelottaa sinua?
kannattaa miettiä myös sitä puolta, siksi, että tietää ainakin miksi mitäkin valitsee.
ihminen kyllä löytää etsimänsä jossain vaiheessa, ja niin sinäkin, älä murehdi. ota mies joka sinulle sinun mielestäsi sopii, ota mies, ketä sinä rakastat, ja muitten mielipiteistä viis. jos sinä haluat seurustella jonkun vanhemman kanssa ja kohdata ne asiat, mitä siinä tulee vastaan, niin se on ihan jees. samanikäisten kanssa tulee kuitenkin vastaan vaikeuksia yhtälailla, ehkä erilaisia tai eri aikaan, mutta kuitenkin. elä, ole onnellinen, vapaa tai seurustele, mutta ole sinä itse, omana itsenäsi ja tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kun olet. muista, ettet ole kenellekään velkaa, eikä sinun tarvitse elääkään "niinkuin muut" vaan niinkuin sinä.
niin, itse olen 30-vuotias, ja näitä vanhempia ihmisiä löytää a) tanssibaareista ja lavoilta, joten käy niissä (itse en tosin käy, mutta moni kaverini käy). yökerhoista, missä on se k-24, koska ei oikein jaksa hillua paikoissa, missä suurinosa on 18-vuotiaita (tosin itse en kauheesti käy niissäkään, mutta jotkut käy). juttelubaareista, iso osa mun ikäsistä tuntuu vaan istuskelevan ja juttelevan kavereitten kanssa, ja bändien keikoilla. b) harrastusten parista. siellä voi oikeasti jutellla ihmisten kanssa ja tutustua ihmisiin. c) työpaikoilta, työpaikkaromanssit on aika yleisiä, hanki töitä, löydä mies :) niin, tai opintojen parista, tietty.
ei mulle äkkiä tuu muita ny mieleen, mutta tässä tapauksessa sun on parasta ettiä paikka, missä voisit jutella ja tutustua heihin, siis sun ittes kannalta, kaikki 3kymppisetkään ei oo kauheen aikuisia, ja mä vaan varotan sen takia, että oon itekin ollut joskus nuori ja tiiän, mitä soopaa on helvetin helppo syöttää ja sä et oo enää sakkolihaa, eli osa miehistä ei laske mitään vastuuta enää itelleen. joten tutustu eka, valitse toka. hyviä ja varmasti sullekin sopivia vanhempia miehiä on, joten eiku etsimään :D
onnea matkaan!
Kiitos kattavasta vastauksestasi, oli tosi jees lukea mielipiteitäsi ja sain paljon uutta ajattelemisen aihetta.
Onnea ei voi koskaan olla liikaa ;)
sen unohin ehkä sanoa, että siis hyviä miehiä löytyy niin nuoremmista kun vanhemmistakin, samalla tavalla kun niitä ei-niin-hyviä. eli kuitenkin halusin sanoa myös sen, että anna niille nuoremmillekin mahdollisuus, -siis sitten kun itse haluat -, oon ite huomannu vanhempana senkin, että myös nuorissa miehissä on tosi hyviä tyyppejä, ja että kandee olla myös avarakatseinen heidän suhteen. sillai että aika monelta löytyykin yllättävän (?) hienoja ajatuksia ja vastuuntuntosta asennetta loppujen lopuksi. tärkeintä on sitten kuitenkin se ihminen ja rakkaus, eikä ikä, tai ikäero. (eikä tosiaankaan se, mitä muut ajattelee, vaan se miten itte elämänsä kokee ja elää)
se on totta, onnea ei voi olla koskaan liikaa, elämä on vuoristorata ja yllätyksiä täynnä :)
joskus kuunnella toisia ihmisiä ja heidän neuvojaan.
" (eikä tosiaankaan se, mitä muut ajattelee, vaan se miten itte elämänsä kokee ja elää) "
Joskus ne omat ajatukset on tyhmiä ja epäkypsiä jolloin kannattaa miettiä muiden mielipiteiden todenmukaisuutta. Toki suora tuomitseminen ja ylenkatse on asia erikseen.
On nuoria naisia jotka esimerkiksi eivät kuuntele hyviä vihjeitä että se vanhempi mies ei ole niin hyvä kumppaniehdokas kuin vaikuttaa. Lopulta nainen voi satuttaa itseään kun ei kuunnellut ohjeita. Joissakin tapauksissa hukata elämäänsä ison palan olemalla ihmisen kanssa vain sen takia kun tämä on niin "kypsä ja vanhempi" vaikka moni tuon ikäinen mies varsinkin jos pyrkii seurustelemaan alle 20-vuotiaan kanssa voi olla hyvin epäkypsä.
kyllä vähän liian suuri ikäero.
Ei lupaa hyvää suhteella ja kyllä sinunkin kannattaa "hieman aikuistua" ennen kuin alat tosissasi suhteeseen.
Ikäero menettää enemmän merkitystä kun molemmat ovat esimerkiksi reilusti yli 20 mutta tuossa iässä jossa sinä olet niin tulet muuttumaan vielä viidenkin vuoden sisällä hyvinkin paljon.
Vaikuttaa että olisit imenyt asioita isäsi ja äitisi suhteesta joten sinulle se vaikuttaa "normaalilta".
Suosittelen että unelmoit enemmän omanikäisistäsi ja eläisit elämää eteenpäin ennen kuin teet päätöksiä olla suhteessa esimerkiksi lähes 40-vuotiaan miehen kanssa.