Onko tavallista että te naiset ette uskalla katsoa miehiä silmiin esim. sellaisissa tilanteissa että tulette koulun/työpaikan käytävällä vastaan? Olen huomannut monesti em. tilanteissa tai busseissa tms., että naiset ensin katsovat kohti, mutta kääntävät katseensa nopeasti pois, mutta salaperäinen pieni hymy jää aina kasvoille. Auttakaa, onko tälläinen käytös kiinnostusta vai välttelyä, menee hermot kun signaaleista ei voi tajuta että kyllä vai ei. Olen 185cm pituinen atleettinen kakskuus mies, kroppaako kaikki vilkuilevat vai mitä? Luulen että olen jotenkin niin pelottavan näkoinen, että kukaan ei uskalla lähestyä. Komeaksi ja suloiseksi minua on sanottu, eikä naamassakaan pitäisi mitään vikaa olla.
Naiset vilkuilee/ei vilkuile
tämmöstä nyt
82416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No ehkä jotkut kattoo et oot pelottavan näkönen tai jotai eikä kunnolla uskalla kattoo :). Taikka sitte ne on vaa ujoja..iteki oon ujo ja katon kyllä miestä jos se tulee vastaa kauempana mut sitte ku se lähenee ni en enää pystykää kattomaa :(. Varsinki jos oon kiinnostunu siitä...
Sama juttu uskallan kauempaa katsoa miestä johon oon ihastunut mutta kun katseet kohtaavat, käännän ujosti katseen muualle. Välillä yritän pitää pokan kuin en olisi katsonutkaan mutta kun huomaan saavani katseen takaisin hymyilyttää mutten uskalla katsoa pidempää, vaikka toivoisin että uskaltaisin.
Totta, mä meen aina hämilleni, jos katseet kohtaakin jonkun mua jollain tavalla kiehtovan ihmisen kanssa...se on ärsyttävää, sillä en ole ujo muuten, mutta miesten kanssa kyllä, varsinkin jos joutuu kaksistaan tms. Just toissa päivänä jouduin hissiin kivan näkösen miehen kanssa ja se katto silmiin suoraan, mä en uskaltanu ja kun se yritti jutella, niin mä en saanu mitään järkevää vastausta aikaseks...siitä sitten pakenin omaan kämppään ja miettiin, et tällä menolla todellakin oon sinkku fooooreveeer, yhyy.
Eli te miehet, jos ette ite ole ujoja niin rohkaiskaa vielä vähän niin ehkä me sitten käännämme katseemme pidemmäks aikaa ja annamme mahdollisuuden tutustua?!
Yhtä vaikeaa se on miehilläkin. Vaikea on tehdä aloitetta jonkun kiinnostavan naisen kanssa ja sitten kotona harmittaa, että missasi hyvän tilaisuuden.
Aika hassua verrata naisten ja miesten kykyä tehdä aloite tutustumiseen. Naisten kun ei tarvitse kuin kituuttaa ujouden kanssa. Miehen täytyy ottaa huomioon vielä sekin, että lähes varmasti saa pakit. Mutta näköjään miehet sitten kokevat parisuhteen itselleen paljon tärkeämmäksi kuin naiset -ottaen siis huomionn, kuinka harvinaista naisten aloitteellisuus on. Ja sen kanssa pitää vain oppia elämään.
Mä uskallaan katella aika kiitettävästi. Välillä on kai hieman ujompi olo jollon päätyy hetken päästä hymyilemään omille varpailleen.
ei sua uskallakkaan katsoa. Mutta hymy auttaa varmasti. Ja sit semmoinen juttu, että mä en välttämättä joka tapauksessa uskalla katsoa silmiin, ja voi niinki käydä, että kattelen muualle. Ja vastaan tullessa kerran kävi niin, että katsoin maahan hymyillen ja punastuen.
hei! Kaipa enemmistö naisista jossain määrin säikähtää ulkonäköäsi, mukavahan sellaista on katsella. Seurustelen komean kehonrakentajan kanssa ja hän oli kokenut aivan samaa - mutta rohkea rokan syö ja rohkeana naisena tein onnistuneen aloitteen.