Miten

ne vaan pystyy alistamaan toisen? sitä olen joutunut tässä omakohtaisten kokemusten takia pohtimaan. Elin kaksi vuotta suhteessa, jonka aikana romahti itsetunto, minuus, haaveet yms. Masennuin. Ja jaksoin vielä itkeä kyseisen miehen perään. Kai hän haukkumisellaan ja mollaamisellaan sai mulle sellaisen olon, etten kelpaa enää kenellekään muulle, olen tyhmä, ruma jne.

Miten ihmeessä toiset tän osaa? Oli sitten kyse narsistista tai kestä tahansa. Eihän se mies ollut edes mitenkään järjettömän ihana, mutta kuvitteli olevansa mua paljon parempi ja oikeutettu alistamaan. Miksi annoin tän tapahtua? Elin kaksi vuotta pimeässä, ilman valon pilkahdustakaan. Ryömin vain kolostani hoitamaan arkiaskareet.

Miten te, jotka olette eläneet tällaisessa suhteessa, olette selittäneet sen että olette antaneet sen kaiken tapahtua? Ei meillä ne alkuhetketkään mitään niin älyttömän ihania olleet..
2273
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

mieheni vaan arvostelee ja nalkuttaa kaikesta ja on niin helvetin itsekäs. Kauan olen jaksanut tässä roikkua mutta nyt piisaa.

Äänestä

osaa hoitaa tilanteen niin, että muuta "maailmaa" ei ole enää olemassakaan. Vaikka tie vaikeimman kautta kulkee, se on kuljettava irti tästä piiristä. Elämä tällaisessa suhteessa ei koskaan tule olemaan normaalia, jos "hermo" kestää alituista alistusta/hoivaamista/toisen itsetunnon pönkitystä se toimii, mutta jos haluaa myös huomiota itselleen, on vaan pakko siirtyä eteenpäin, valitettavasi :(.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


jotkut- kirjoitti:

ne vaan pystyy alistamaan toisen? sitä olen joutunut tässä omakohtaisten kokemusten takia pohtimaan. Elin kaksi vuotta suhteessa, jonka aikana romahti itsetunto, minuus, haaveet yms. Masennuin. Ja jaksoin vielä itkeä kyseisen miehen perään. Kai hän haukkumisellaan ja mollaamisellaan sai mulle sellaisen olon, etten kelpaa enää kenellekään muulle, olen tyhmä, ruma jne.

Miten ihmeessä toiset tän osaa? Oli sitten kyse narsistista tai kestä tahansa. Eihän se mies ollut edes mitenkään järjettömän ihana, mutta kuvitteli olevansa mua paljon parempi ja oikeutettu alistamaan. Miksi annoin tän tapahtua? Elin kaksi vuotta pimeässä, ilman valon pilkahdustakaan. Ryömin vain kolostani hoitamaan arkiaskareet.

Miten te, jotka olette eläneet tällaisessa suhteessa, olette selittäneet sen että olette antaneet sen kaiken tapahtua? Ei meillä ne alkuhetketkään mitään niin älyttömän ihania olleet..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu