Naisen elämänkaari: Minä&hepat, minä&pojat, minä&opiskelu, minä&mies, minä&lapset minä&koira, minä&yksinäisyys.
Kysymys nimenomaan eronneista naisista.
Nettideitti-palstalla(kin) joutuu mies tekemään
työt. Jos haluaa saada seuraa 35-45v. naisista,
on miehen oltava aktiivinen. Turha odottaa postia
tuon ikäisiltä naisilta.(joitakin poikkeuksia lukuunottamatta)
Mikä saa suomalaisen naisen kädet ristissä odotta-
maan sitä Suurta Onnea saapuvaksi? Olisiko itsellä
koskaan välähtänyt ajatus: "alan aktiiviseksi!"
Sama homma baarissa. Ainoastaan kolmen promillen
tuiskeessa nainen tulee "keskustelemaan", kysele-
mään jotain mieheltä oudon humalaisen "ajatusmaa-
ilman" säestyksellä.
Onko nainen passiivinen siksi koska aina on ollut
niin? Leimautumisen pelkoa? Pelkkää laiskuuttaan?
Myös kaduilla turuilla ja toreilla huomaa saman.
Naiset eivät katso silmiin. Ja kuitenkin naisten
ykköspuheenaihe on kuulemma miehet. Outoa?
Miten mies voisi uimahallissa (kuten eräässä kirjoituksessa eräskin nainen toivoi saavansa
kontaktia miehiin, tai kirjastossa tms. paikoissa)
esim. uskaltaa tulla juttelemaan, jos nainen ei anna minkäänlaista signaalia? Hymy olisi kova sana, mutta suomalainen nainenko hymyilisi vieraalle miehelle?
Kirjoituksen alussa oleva elämänkaari vain tuli mieleeni, ja alkoi naurattamaan niin, että pakko
se on "paperille" laittaa. Varsinkin minä&koira
on naurattanut tuttavamiehiänikin, kun ovat kerto-
neet exiensä hommanneen sen koiran. Ja kun se koira näytttää olevan niin monien profiileissa
mainittu. Koirasta tuli mieleen muut naisen "elä-
mänvaiheet. Passiivisuus on varmin tie yksinäi-
syyteen.
Ja niistä vastaamatta jättämisistä ei edes jaksa enää aloittaa...
Kysymys nimenomaan eronneista naisista.
Nettideitti-palstalla(kin) joutuu mies tekemään
työt. Jos haluaa saada seuraa 35-45v. naisista,
on miehen oltava aktiivinen. Turha odottaa postia
tuon ikäisiltä naisilta.(joitakin poikkeuksia lukuunottamatta)
Mikä saa suomalaisen naisen kädet ristissä odotta-
maan sitä Suurta Onnea saapuvaksi? Olisiko itsellä
koskaan välähtänyt ajatus: "alan aktiiviseksi!"
Sama homma baarissa. Ainoastaan kolmen promillen
tuiskeessa nainen tulee "keskustelemaan", kysele-
mään jotain mieheltä oudon humalaisen "ajatusmaa-
ilman" säestyksellä.
Onko nainen passiivinen siksi koska aina on ollut
niin? Leimautumisen pelkoa? Pelkkää laiskuuttaan?
Myös kaduilla turuilla ja toreilla huomaa saman.
Naiset eivät katso silmiin. Ja kuitenkin naisten
ykköspuheenaihe on kuulemma miehet. Outoa?
Miten mies voisi uimahallissa (kuten eräässä kirjoituksessa eräskin nainen toivoi saavansa
kontaktia miehiin, tai kirjastossa tms. paikoissa)
esim. uskaltaa tulla juttelemaan, jos nainen ei anna minkäänlaista signaalia? Hymy olisi kova sana, mutta suomalainen nainenko hymyilisi vieraalle miehelle?
Kirjoituksen alussa oleva elämänkaari vain tuli mieleeni, ja alkoi naurattamaan niin, että pakko
se on "paperille" laittaa. Varsinkin minä&koira
on naurattanut tuttavamiehiänikin, kun ovat kerto-
neet exiensä hommanneen sen koiran. Ja kun se koira näytttää olevan niin monien profiileissa
mainittu. Koirasta tuli mieleen muut naisen "elä-
mänvaiheet. Passiivisuus on varmin tie yksinäi-
syyteen.
Ja niistä vastaamatta jättämisistä ei edes jaksa enää aloittaa...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mielestäni aika loistava näkökulma naisen elämään;)
Olen juuri kyseistä kohderyhmää, mutta koira puuttuu. Niin ja se mies...
Mitenköhän se miehen elämänkaari menee? Itselläni sellainen tunne, että ikäiseni (n.40v) miehet elävät voimakkaasti vaihetta minä & nuoremmat/kauniimmat naiset. Sitä edeltävä vaihe ollut minä & uusi auto..
hyvät jutut, teidän molempien näkökulmat!! Ihan purskahdin täällä itsekseni nauramaan :)) Kun ajattelenkin tuntemiani ihmisiä, niin aika tavalla noin se on mennyt..
Mukava huomata kerrankin jonkun ottavan asian niin kuin kuuluu! Huumorilla. Eihän tää ollutkaan tarkoitettu otettavaksi niin kuin tuossa alempana yksi nainen ottaa. Muakin oikeesti nauratti ja siks oli pakko se kirjoittaa mitä kirjoitin.
Kiitos! Oli kiva saada ymmärtävä kommentti.
No onhan sun ikäisissä naisissa kauniita naisia
pilvin pimein!:) Sitä patsi alle nelikymppiset...eihän ne vielä ole Naisia edes.
Tiedät mitä tarkoitan.
Autoja en ole koskaan pitänyt tärkeinä, muuta kuin liikkumista varten.
Samoin miespuoliset ystäväni. Ei kuulu kaveripiiriin tuunaajia:), ihan eri maata ne tyypit.
Suurin osa on.:)
vinkunu, että ei oo? siis suurin osa :))))
Mutta aktiivisuuden kanssa on niin ja näin.:)
lauletaan laulussa
eli kovasti on kiinnostusta, mutta ei aktiivisuutta, eli on siis reaktiivisuutta eli ei-kiinnostusta..... ihan miten vaan....
En nyt ota kantaa noihin nainen&koira-variaatioihin (mielestäni ovat, joukon jatkona jostakin syystä esitettyä yksinäisyyttä lukuunottamatta, täysin järjellisiä elämänsisältöjä, ja kirjoituksen lopussa mainittu passiivisuuskaan ei mielestäni erityisesti leimaa koiraihmisiä, äideistä, opiskelijoista jne. puhumattakaan).
Sen sijaan kerron omasta kokemuksestani, miksi en enää erityiesn aktiivisesti itse ota yhteyttä miehiin. Nettideittiurani alussa kirjoitin useinkin miehille ensimmäisenä (oli pakko jos halusi saada edes jonkinlaista kirjeenvaihtoa aikaan - tuolloin minulla ei maksullisella sivustollakaan ollut kuvaa näkyvissä, enkä saanut yhteydenottoja oikeastaan lainkaan). Huomasin kuitenkin, että miehet, jotka vastasivat kirjeisiini, usein jättivät kirjeenvaihdon kesken, ja aivan ilman selitystä.
Tätä ei tapahdu enää lähestkään niin usein nyt, kun olen oppinut enimmäkseen odottamaan miesten yhteydenottoja, vaan useimmat kirjeenvaihdot ovat viime aikoina johtaneet tapaamiseen. Oliskohan niin, että miesten pitää edelleen päästä valitsemaan nainen ja tekemään aloite; he pitävät heihin yhteyttä ottaneita naisia jonkinlaisena hätävarana, jonka kanssa kirjoitellaan niin kauan kuin parempaa ei ole näköpiirissä?
Olen lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä ja etsin suunnilleen ikäistäni miestä; nuorempien miesten asenne ehkä on vähemmän perinteinen.
Hymyileminen on mukavaa, mutta usein vähän uhkarohkeaa - leveä hymy aamujunassa vastapäätä istuvalle saisi hänet todennäköisemmin vaihtamaan paikkaa kuin hymyilemään takaisin. Uskoisin, että tämä pätee kumpaankin sukupuoleen. Luontevammin hymyileminen sujuu, kun on siihen on jokin syy: esimerkiksi pienikin sattumus, jonka voi tulkita jotenkin huvittavaksi, Vaikkapa se parjaamasi koira voisi hyvin toimia hymyilyn aiheena tuntemattomalle!
Vähän tollanen joo-o-olo tuli sun tekstistä.
Onko hymyileminen "uhkarohkeaa"...noin ajattelee
suomalainen ihminen, joten joskus minäkin, kieltämättä. Tai en ajattele sen olevan uhkarohkeaa, mutta uskon tajuavani pointtisi.
Olen kyllä aikas eri mieltä tuosta "mies haluaa valita naisen"-ajatuksesta. Kyllä miehet haluaisivat naisilta aloitteellisuutta enemmän.
Tästä on keskusteltu miesten kesken. Varsinkin oman ikäluokkani miehet ovat saaneet niin paljon
pakkeja elämänsä aikana, että halu lähestyä naisia on hiipunut.
Enkä usko nuorempien miesten/naisten olevan sen kummempia kuin mitä me olimme nuorempina. Yllättävän tiukassa ovat käyttäytymismallit läpi sukupolvien.
(olen seurannut nuorten kirjoituksia, ihan vaan mielenkiinnosta, ja nähnyt omien lapsieni elämää)
Ennen oli oltava enemmän pokkaa, kuin nykyään, nythän mm. netti yhdistää tosi monia nuoria, ja
onhan se helpompi tapa tutustua, kuin jos pitäisi aina mennä baariin, tai jonnekin muualle hakemaan sitä seuraa.
Mutta...näköjään naiset odottavat...
Miten sitten selität sen, että ne joille kirjoitan ensin, jättävät kirjeenvaihdon kesken huomattavasti useammin kuin päinvastaisessa tapauksessa? Aineistoa ei ole ehkä tilastolliseen merkitsevyyteen asti, mutta hyvä tuntuma kuitenkin.
Hmm, mitenköhän sen selittäisin...No, onneksi homma ei ole mun vastuulla:)...Jos ei vaan mätsää. On kyllä hölmöä lopettaa kesken ainakaan mitään selittämättä, mutta kuulemma sama se on
naisten kanssa, väittävät miehet. Itse olen kerran
jättänyt, juttu vaan hiipui kuin itsestään.
Pitää syntyä edes jotain kipinää ja yhteistä, silloinhan sitä innostuu.
Voi olla, että olet kirjoittanut miehille, jotka eivät niin tosissaan ole liikkeellä. Sekin on jotenkin väärin, ainakin niitä kohtaan, jotka ovat
liikkeellä tosimielessä. Pitäis kait olla ihan eri
palsta niille pelimiehille ja naisille.
Kuinkahan kipee mä sitten olen kun mulla on 4 koiraa eikä miestä:) No miestä en halua, vakkaripano riittää, koska ei mulla ois aikaa miehelle. Koirat on kaikki työkoiria, kaksi poliisin apuna ja kaksi muussa järjestössä. Ehkä ne korvaa mulla sen mikä miehillä lukee harrastuksissa: sali, lenkkeily, sähly, tennis, jääkiekko ja jne....
Joillekin se koira ei ole vain halinalle, joillekin se on ihan harrastus/työkoira....
Siltikin vaikka nyt vuodatin tähän niin repesin sun kirjotustas :)))
oikeen neljä. Siinä ei jää aikaa kohta ees nukku-
miseen:))
Niin, vakkaripano on aika hyvä vaihtoehto monille ainakin jossain vaiheessa elämää. Kunhan se sit pysyy sellasena, eikä ala muuttaa muotoaan "vaaralliseen";) suuntaan.
Mulla ei enää noita "aikaa vieviä" liikuntaharr.
ole. Enemmän menee lukemisen yms. kotona mahdollistuvien juttujen piikkiin. Liikkuminen on
mukavaa, mutta sitä voi tehdä vaikka yhdessä, jos
suhde on.
Joskus tuntuu, että se koira otetaan just "halinalleksi" (mikä sana!:).
Hauskaa että repesit, se oli tarkoituskin!
todella osuva elämänkaari, ainakin omalle kohdalleni osui prikulleen!
Ja miksi olen passiivinen? Siksi, että viihdyn tässä elämänkaareni nykyisessä vaiheessa. En koe yksinäisyyttä vastentahtoiseksi tilaksi, vaan minulle se merkitsee vapautta mennä ja tulla ja matkustella ja osallistua politiikkaan ja vapaaehtoistyöhön ja bisnekseen.
Katsotaan vaalien jälkeen, josko olisi aikaa alkaa katsella miehiä sillä silmällä - toisaalta sitten on suunnitteillä ansaittu lomamatka ja sen jälkeen painetaan pitkää päivää töissä jotta saadaan veromätkyt maksettua. Eli ei tässä nyt oikein riitä energiaa eikä kiinnostusta miehen metsästämiseen, elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita muutenkin.
On just toi kun ilman sitä parisuhdetta on niin mukava nauttia vapaudesta ja tehdä mitä haluttaa. Mutta, toisaalta..hyvä
parisuhde antaa myös vapautta.
Mikä täällä on tärkeää, miten paljon on elänyt esim. parisuhteessa, montako suhdetta on käynyt läpi, jaksaako enää. Ja kun kaiken tuon päälle tietää, että tärkeintä on kuitenkin kaikki muu kuin jatkuva meneminen ja tehokkuus.
Mutta, kiitos osallistumisesta!:)
tossa minä&koira-vaiheessa :) Kohta on siis enää yksi vaihe elettävänä. Yritin aikani välttyä siltä mutta eipä onnistu niin antaa olla. Miehet haluaa tutustua sängyn kautta ja kokaista jos sattuis sitten sopimaan yhteen muutenkin. Jos ei niin jäisi sitten vaan panopuuksi muitten kokeiltujen muistojen joukkoon. Minä ajattelin tutustua ensin siihen yläpäähän mutta eipä näytä miehiä kiinnostavan ajatus. Antaa sitten olla. En aio ottaa selville kuinka monta on lakanoitten välissä viihdytettävä ennen kun löytyisi se oikea.
Niin, otin aktiivisesti yhteyttä miehiin treffipalstalla mutta kun en heti suostunut tapaamiseen niin siihen jäi. Älkää siis ihmetelkö miksi naiset on passiivisia. Vastaus on että kun sitä kuvitellaan että heti oltais menossa vällyjen alle jos näyttää vähän kiinnostumisen merkkejä. Minun vällyjen alle ei ainakaan tule tuntemattomat ja puolituntemattomat seksinnälästä kärsivät karjut. Jos ei jaksa ensin tutustua muuten niin vetäkööt vaikka hanskaan.
Voiko todella olla niin, että löytyy vain seksinälkäisiä miehiä???? En usko, koska itsellenikin on tärkeintä löytää ns. elämän-
kumppani. Kolme naispuolista ystävääni on löytänyt
täältä miehen ja yksi asuu jo yhdessä löytönsä kanssa.
Juuri se naisten passiivisuus aiheuttaa sen, että ei "löydy" sitä oikeaa.