Menin ihastumaan/rakastumaan (mitä se sitten olikin...) ja monimutkaisten tapahtumien johdosta suhde päättyi. Oikeastaan viimeisen naulan arkuun löin minä - tunsin, ettei toinen rakasta. Kaikesta tästä huolimatta elämä jatkuu. Emme näe päivittäin (thanks to God!), mutta hyvin todennäköisesti törmäämme esim. firman juhlissa tai jossain muualla. Onko jollain kokemusta, miten näistä kohtaamisista ihan oikeasti selviydytään pää pystyssä? Tarkoitin muullakin tavalla kuin saamalla hepulikohtauksen ja kaatamalla shampanjat toisen puvulle, jos toinen haluaa pelleillä. (Minulta löytyy sen verran tenperamenttia...) Samalla mitalla takaisin - vai välttelyä? Haluaisin kuitenkin tavata muita ihmisiä - en haluaisi loppuelämääni pakoilla yhtä...sanonko mitä.
Samalla mitalla?
All you need is love
2693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se on ihastua duunukaveriinsa.
Olet niinkuin ennenkin, viksu ja vilmaattinen.
sille mitään voi. Tykkäsin hänestä tosi paljon.
Täytyy kai yrittää olla "viksu ja vilmaattinen". Se on vaikeaa, mutta ehkä se osoittaa kypsyyttä ja luonnetta. Olen aika ylpeä itsestäni, etten ole muuten järjestänyt mitään "kohtauksia" enkä ole puukottanut häntä selän takana tai tehnyt muuta typerää, mitä voisi kuvitella tekevän, kun tunteita on pelissä.