Niin eli en millään tule toimeen äitini kanssa, välillä on jaksoja jolloin jaksan häntä juuri ja juuri, mutta esim tällä hetkellä en voi sietää häntä tippakaan.
Häpeän hänen olemustaan (ulkonäkö, pukeutuminen), ärsyttää se miten hän eronneena yksinäisenä naisena jolla on vain muutama kaveri, kertoo minulle kaikki ongelmansa ja puhuu ongelmistaan minulle.
- Olen vielä nuori ihminen (18vuotias) enkä tosiaan halua kuulla, koska minulla on a) omatkin ongelmani b) en halua tietää hänen elämästään c) ahdistaa jos oma äiti alkaa ladella omia ongelmiaan.
(Joten älkää ihmeessä äidit menkö lapsillenne puhumaan ongelmistanne, puhukaa omaa ikäluokkaanne oleville ihmisille tai psykiatreille.)
Sitten myös se miten hän jaksaa valittaa ku en tee sitä ja en tee tätä, ja täällä on muka aina sotkuista.
Vaikka teen suursiivouksen kerran viikossa kotona, ja muutenkin olen ainoa joka siivoaa täällä.
Ja hän itse ei huomaa miten hänkin sotkee, ja jättää tavaroita sinne tänne ja tekee asioita, syy on aina minussa (ja/tai siskossani.)
Haluaisin muuttaa pois, mutta rahaa ei todellakaan ole kun opiskelen. (Eikä opiskelustakaan tulee mitään, motivaatio täysin kadonnut.)
Mutta en todellakaan jaksa sietää tuota ihmistä opiskelujeni ajan.
Isäni asuu niin kaukana etten voi muuttaa hänenkään luokse, koska koulu ja kaverit ovat täällä.
En tiedä mitä tekisin, jos sanon hänelle etten jaksa häntä, en kestä asua hänen kanssaan tai en halua että hän latelee ongelmiaan minulle, hän alkaa valittaa että olen tunteeton ihminen joka ehdoin tahdoin haluaa loukata muita ihmisiä.
Päähänkin särkee koko ajan ja täällä on huono ilmapiiri kun koko ajan on joku kina tai tappelu esillä.
En ole, lapsestakaan asti ollut riippuvainen äidistä, niinkuin lapset yleensä on.
Olen ihan 4vuotiaasta asti ollut itsenäistätyyppiä ja halunnut tehdä kaiken itse,
ja en siedä jos joku hyppii tollai silmille ja määrää ja käskee mitä pitää tehdä ja miten teen asioita väärin.
Häpeän hänen olemustaan (ulkonäkö, pukeutuminen), ärsyttää se miten hän eronneena yksinäisenä naisena jolla on vain muutama kaveri, kertoo minulle kaikki ongelmansa ja puhuu ongelmistaan minulle.
- Olen vielä nuori ihminen (18vuotias) enkä tosiaan halua kuulla, koska minulla on a) omatkin ongelmani b) en halua tietää hänen elämästään c) ahdistaa jos oma äiti alkaa ladella omia ongelmiaan.
(Joten älkää ihmeessä äidit menkö lapsillenne puhumaan ongelmistanne, puhukaa omaa ikäluokkaanne oleville ihmisille tai psykiatreille.)
Sitten myös se miten hän jaksaa valittaa ku en tee sitä ja en tee tätä, ja täällä on muka aina sotkuista.
Vaikka teen suursiivouksen kerran viikossa kotona, ja muutenkin olen ainoa joka siivoaa täällä.
Ja hän itse ei huomaa miten hänkin sotkee, ja jättää tavaroita sinne tänne ja tekee asioita, syy on aina minussa (ja/tai siskossani.)
Haluaisin muuttaa pois, mutta rahaa ei todellakaan ole kun opiskelen. (Eikä opiskelustakaan tulee mitään, motivaatio täysin kadonnut.)
Mutta en todellakaan jaksa sietää tuota ihmistä opiskelujeni ajan.
Isäni asuu niin kaukana etten voi muuttaa hänenkään luokse, koska koulu ja kaverit ovat täällä.
En tiedä mitä tekisin, jos sanon hänelle etten jaksa häntä, en kestä asua hänen kanssaan tai en halua että hän latelee ongelmiaan minulle, hän alkaa valittaa että olen tunteeton ihminen joka ehdoin tahdoin haluaa loukata muita ihmisiä.
Päähänkin särkee koko ajan ja täällä on huono ilmapiiri kun koko ajan on joku kina tai tappelu esillä.
En ole, lapsestakaan asti ollut riippuvainen äidistä, niinkuin lapset yleensä on.
Olen ihan 4vuotiaasta asti ollut itsenäistätyyppiä ja halunnut tehdä kaiken itse,
ja en siedä jos joku hyppii tollai silmille ja määrää ja käskee mitä pitää tehdä ja miten teen asioita väärin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voit mainiosti muuttaa omillesi koska et kykene elämään äitisi kanssa. Olet täysi-ikäinen opiskelija ja voit hakea vaikkapa kunnan vuokra-asuntoa, VVO yms. Opiskelijana saat opintorahan, asumislisän ja opintolainan, joilla kyllä pärjää kun säästäväisesti elää. Vai haluatko kuitenkin pysyä pesässä ja hyödyntää vastenmielisen äitisi viimeisetkin sentit?
vastenmieleisen äitisi viimeiset sentit. Äitisi on maksettava sinulle koulutustukea vaikka olisitkin täysi-ikäinen mutta opiskelet. Mene hakemaan oikeusaputoimistosta oikeusapupäätös, asianajaja kysyy äidiltäsi maksaako tämä vapaaehtoisella sopimuksella, ellei suostu niin asianajaja hakee käräjäoikeudesta sinulle kolutustuen ja tulee mahdollisesti äidillesi kalliimmaksi kuin vapaaehtoinen sopimus.
kerta olet niin itsenäistä tyyppiä niin muuta omille... eläkä valita niinkuin kakara täällä... voi että säälin sun äitiäs kun on tuollainen lapsi...
KOeta jaksaa!!!En ole edellisen kirjoittajan kanssa yhtään samaa mieltä. ei äitien kuulu tuollatavalla tehdä!!Ja kuormittaa lasta omilla ongelmillaan. Sano että menee terapiaan,koska sinä t ole terapeutti!