Mitä parisuhteessa olevat ihmiset harrastavat keskenään ? Miten kuluttaa viikonloput ?
Omassa suhteessani ei tapahdu enää mitään.
Omassa suhteessani ei tapahdu enää mitään.
Mitä parisuhteessa olevat puuhailevat ?
poika ihmeissään
132412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mies tekee arkena 14-17 tuntisia päiviä duunissa ja viikonloput on töihin liittyvässä harrastuksessaan..eipä tartte ainakaan miettiä mitä yhdessä tekisi =((((((( *snif*
No kumppanit käyvät leffoissa, puistoissa. Syövät yhdessä illallista. Puhuvat paljon keskenään, tekevät läksyjä yhdessä. Käyvät discossa yhdessä, tulevat hakemaan toisiaan koulusta..Jne =).
Noi oli mun ja mun poikaystävän keskenväliset puuhat=)
No me käydään aika usein ulkona yhdessä, joko kahdestaan tai kavereiden kanssa. Ja joskus on todella mukavaa vuokrata joku hyvä elokuva laittaa pientä purtavaa ja köllötellä sohvalla. Myös joku yhteinen harrastus esim. lenkkeily/uinti piristää suhdetta kummasti..
Siitä vaan miettimään mitä kivaa puuhailisi.
Meillä on aika sekalaisia harrasteita. Yksi rakkaimmista on korkeasaaressa käynti ja muutenki elukoitten kuvaaminen, ollaan hirmu eläinrakkaita.
Kuuntelemme molemmat Iron Maidenia ja nytkin olemme menossa niitten keikalle enskuussa. Toisinaan käyn myös seuraamassa Kärppien pelejä ukkoni mukana (hän on itse oulusta kotoisin ja kova kärppien kannattaja)
Pelaillaan netissä ja lautapelejä yms. kotona.
Tehään ruokaa yhdessä välillä. Ulkona käydään kavereitten kanssa. Kävelylenkenkkejä tehään.
Monesti vaa hölmöillään ja puhutaan kaikesta tyhmästä mitä ikinä päähän pälkähtää (hyvä stressinlievitys keino raskaan viikon jälkeen).
Katellaa kaikkia älyttömiä tietovisoja telkusta ja nauretaan pöljille kilpailijoille.
Käydään välillä leffassa. Ja tietenkin harrastetaan seksiä =)
Joskus taas ei tehä mitään, mutta se ei haittaa sillä hyvässä parisuhteessa se ei ole kiusallista vaikka ei puhuis kahteen(tai useampaankaan) tuntiin toiselle mitään, pelkkä toisen läsnäolokin riittää ja tuntuu hyvältä.
Minä olen ollut 15 vuotta sinkkuna ja kokoajan on tuska päällä siitä, että joutuu tekemään kaiken yksin. Yksin kävelyllä, yksin ravintolassa, yksin leffassa, yksin konserteissa, yksin teen ruokaa, yksin vietän joulut ja uudet vuodet...
Ja sitten joku tulee tänne valittamaan, että ei keksi tekemistä tyttöystävänsä kanssa!
Kuulostaa, että suhteessasi on koittanut se kuuluisa "harmaa arki". Toinen on tuttu eikä hänessä tunnu olevan mitään uutta ja jännittävää. Kannattaa pistää suhde remonttiin aloittamalla tutkimuksella siitä, mikä on hyvin ja mikä huonosti.
Yleensä kaksi yhdessä viihtyvää keksii yhteistä tekemistä, minkä ei tarvitse olla mitenkään erikoista. Nuorena parina kun miehelläni ja minulla oli tosi vähän rahaa, huvittelimme käymällä jossakin kalliissa putiikissa sovittamassa vaatteita, joita meillä ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa. Samoin kävimme koeajamassa kalliita autoja. Jälkeenpäinkin on naurettu monesti näille toilauksille, joita persaukisina keksimme, kun ainainen rahapula masensi.
Olen elämää nähnyt sentään jo 25 vuotta, mutta yhä edelleenkin ihmettelen, MIKSI ihminen tahtoo aina jotakin UUTTA, aina jotakin LISÄÄ!?
Olen ehkä poikkeus, sillä minä suorastaan en HALUA minkään muuttuvan, haluan että meillä menee aina näin, kun on nämä 3 vuotta tähänkin asti mennyt.
Eikä kyse ole siitä, ettäkö meillä olisi niin täydellinen suhde, päinvastoin olemme useinkin olleet eron partaalla mutta yritämme aina vaan uudestaan.. En voi edes sanoa olevani onnellinen hänen kanssaan, mutta ehkä saan jotakin kiksejä tästä jatkuvasta taistelusta suhteemme puolesta.
Pelkään oikein sitä päivää, kun suhteemme on todella hyvä ja harmoninen. Ehkä en sitten siksi ole päässyt kyllästymäänkään, kun suhteemme on jatkuvasti kriisissä?
Mutta ihmettelen myös, että mikä suhde muka ei ole? Eiköhän jokaisesta suhteesta löydy myös kriisin ainekset?
Ei meilläkään. Ennen asia vaivasi minua ja yritin potkia poikaystävääni liikkelle kanssani, mutta luovutin. Nykyään en sitten jaksakaan muuta kuin käydä töissä, salilla ja poikaystävän kanssa aika menee kotona. Nautimme molemmat ruoanlaitosta, joten kokkailemme paljon. Viikonloppuisin saatetaan lähteä naapurikaupunkiin raflaan, vuokrata video tai lähteä omissa kaveriporukoissa baariin jos toisen naama jo nyppii...loppuillasta tavataan raflassa. Eipä mitään kummallista. Kaipailen pitkiä kävelylenkkejä iltaisin, mutta olen jo luopunut toivosta. Mitä sitä painostamaan kun toista ei kiinnosta. Loppujen lopuksi kannattaa jättää turha stressi tuosta asiasta. Itse tein asiasta vähän liian ison. Lopulta olisi pitänyt lähteä johonkin vain sen takia, että edes joskus tekisi jotain, vaikka ei edes kiinnostanut. No, olen huomanut ettei ne muutkaan, joten tämä tekemättömyyshän se suhteessa normaalia on.
Kiitos vastauksista. Joku yhteinen (urheilu) harrastus ois hyvä mutta ei toista kiinnosta.
niinpä niin...olisi kiva harrastaa liikuntaa, käydä edes kävelyllä tai jotain...mutta mieheni tekee pitkää päivää töissä ja ei juurikaan jaksa tehdä mitään töiden jälkeen. onnessaan ajelee autolla kun nyt kortti on ollut 3 viikkoa...(ja kyseessä ei ole mikään teini, vaan 25v. mies...) kaiholla muistelen niitä aikoja kun autoa ei ollut, ja kävimme kävellen kaupassa... ainoastaan viikonloppuisin kun käymme maalla vanhempieni luona, metsään hän lähtee mielellään!
muutoin viikonloppuisin vietämme aikaa kavereiden kanssa, joskus erikseen mutta useimmiten yhdessä. vuokraamme leffoja, syömme hyvää ruokaa, käymme baarissa tai keilaamassa jne. joskus on ihana olla vain tekemättä mitään ja löhötä sängyssä, ja vain puhua ja hellitellä toista.
kun me ei enää edes hellitellä tai jutella. tuntuu, että kaikki on juteltu.
rakastetaan kuitenkin...
Maailmassa riittää puheenaiheita vaikka kuinka. Tässä omasta elämästäni:
Erään miesystäväni kanssa luimme yhtä aikaa samaa kirjaa ja keskustelimme siitä. Erityisesti tykkäsimme Mankelista, jota kävimme katsomassa kirjamessuillakin. Oli kivaa.
Erään miehen kanssa saimme aikaan riidan asiasta kuin asiasta. Löimme vetoa esim. siitä, kumpi sukupuoli vetää autoletkoja. Ja sitten tuhatta ja sataa Kuopioon. Kaikki jonot oli ohitettava, jotta näimme ensimmäisen auton kuskin. Kyllä riitti juttua.
Yhden kaverin kanssa istuimme kahviloissa ja keksimme elämäntarinoita muille asiakkaille tai ohikulkijoille. Siitäkin poiki paljon hauskaa.
Maailma on täynnä jutunjuurta, jos vain huvittaa jutella.
Meillä menee v.loput löhöillessä, käydään kaupoissa, kävellään ulkona... yleensä sunnuntaisin käydään mun vanhempien luona... Kaikkea mukavaa, mitä keksitään :)