Kahden nainen vai ei yhdenkään

Hmm, moniko avoimenssa suhteessa oleve haluaisi tavata ne "toiset"? No totta kai on niinkin, että voi väittää asian näin sovitun ja sitten salata eli valehdella, mutta jos näin ei olisi niin haluaisiko silti tavata sen toisen...
En osaa itse ajatella hyväksyisinkö puolisolleni avointa suhdetta, en kait ainakaan haluaisi häntä nähdä. Mutta ehkä melummin yksi vakkari sivusuhde kuin pano kenen kanssa tahansa...

Aika on muuttunut, ihmiset eivät.

Monet pelkäävät kasvojensa menetystä ajan hengen edessä niin paljon, että suostuvat kaikenlaisiin nöyryyttäviin suhteisiin, kun eivät uskalla olla oma itsensä ja aukaista suutaan. Joka ajalla on Tabunsa.

jjjjjddddllll kirjoitti:

Aika on muuttunut, ihmiset eivät.

Monet pelkäävät kasvojensa menetystä ajan hengen edessä niin paljon, että suostuvat kaikenlaisiin nöyryyttäviin suhteisiin, kun eivät uskalla olla oma itsensä ja aukaista suutaan. Joka ajalla on Tabunsa.

Lue lisää

Väittäisin kuitenkin niin että aika muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ihmiset siis muuttuvat yksilöinä ajan myötä. Kuten Winston Churchill lausui: "Jos nuorena ei ole liberaali (uudistusmielinen), niin ei ole sydäntä ja jos vanhana ei ole konservatiivi (vanhoillinen), niin ei ole älyä".

Sen sijaan ihminen (lajina) ei muutu, vaan toimii kuten lajin omaisesti on tuhansia vuosia toiminut: liittoutumalla, vaihtamalla mielipiteitä ja pyrkimällä vaikuttamaan toisiin yksilöihin, matkimalla ja kopioimalla toisia lajikumppaneita perinnöllisistä, kulttuurisista tai sosiologisista syistä, ja miksi? -pysyäkseen hengissä fyysisesti ja henkisesti.

Joissakin kulttuureissa "henkinen" hengissä säilyminen on paljon suurempi asia kuin fyysinen. Erityisesti itämaisissa kulttuureissa (Aasia, Lähi-itä) kasvojen menettäminen yhteisön, suvun jne. edessä on paljon suurempi häpeä kuin länsimaissa. Suomessa ollaan lähempänä länsimaista. Meillä puhutaan seksistä, pornosta, itsetyydytyksestä jne. paljon avoimemmin kuin vuosikymmeniä sitten, mutta tabuja meilläkin edelleen löytyy...

Kolmannen osapuolen (pyörän) tulo parisuhteeseen pidetään kulttuurissamme vielä parisuhdetta rikkovana, moraalia halventavana tai jompaa kumpaa alistavana tekijänä. Totuus on kuitenkin se, että monissa perheissämme on "kolmas pyörä" ollut jo pitkään vallitsevana "kulttuurina". SE on edelleen tabu ja sillä ei ole mitään tekemistä seksin kanssa! Tuossa linkki: http://www.kotirauhaa.fi/ (yleishyödyllisiä asioita pitää saada mainostaakin!)

Sen sijaan että me monesti tuijotamme niihin asioihin, jotka vanhemmilla (esivanhemmilla) oli seksin saralla kiellettyjä puheenaiheita, saatamme kulttuurista johtuen ns. sulkea silmämme seinän takana tapahtuville asioille... No, ehkä tämä meni hieman asian vierestä, mutta pyrin tuomaan esille tabun ja "tabun" eron ja sen miten asioihin pitäisi (ehkä) suhtautua.

Varsinaisesti alkuperäiselle...
olisin kysynyt ikääsi, jotta osaisi (ehkä) vastata jotain rakentavaa? Ethän sentään terveydenhoitoalalla toimi kun puhut "vakihoitosuhteesta"? ;D

Tasavertainen kirjoitti:

Väittäisin kuitenkin niin että aika muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ihmiset siis muuttuvat yksilöinä ajan myötä. Kuten Winston Churchill lausui: "Jos nuorena ei ole liberaali (uudistusmielinen), niin ei ole sydäntä ja jos vanhana ei ole konservatiivi (vanhoillinen), niin ei ole älyä".

Sen sijaan ihminen (lajina) ei muutu, vaan toimii kuten lajin omaisesti on tuhansia vuosia toiminut: liittoutumalla, vaihtamalla mielipiteitä ja pyrkimällä vaikuttamaan toisiin yksilöihin, matkimalla ja kopioimalla toisia lajikumppaneita perinnöllisistä, kulttuurisista tai sosiologisista syistä, ja miksi? -pysyäkseen hengissä fyysisesti ja henkisesti.

Joissakin kulttuureissa "henkinen" hengissä säilyminen on paljon suurempi asia kuin fyysinen. Erityisesti itämaisissa kulttuureissa (Aasia, Lähi-itä) kasvojen menettäminen yhteisön, suvun jne. edessä on paljon suurempi häpeä kuin länsimaissa. Suomessa ollaan lähempänä länsimaista. Meillä puhutaan seksistä, pornosta, itsetyydytyksestä jne. paljon avoimemmin kuin vuosikymmeniä sitten, mutta tabuja meilläkin edelleen löytyy...

Kolmannen osapuolen (pyörän) tulo parisuhteeseen pidetään kulttuurissamme vielä parisuhdetta rikkovana, moraalia halventavana tai jompaa kumpaa alistavana tekijänä. Totuus on kuitenkin se, että monissa perheissämme on "kolmas pyörä" ollut jo pitkään vallitsevana "kulttuurina". SE on edelleen tabu ja sillä ei ole mitään tekemistä seksin kanssa! Tuossa linkki: http://www.kotirauhaa.fi/ (yleishyödyllisiä asioita pitää saada mainostaakin!)

Sen sijaan että me monesti tuijotamme niihin asioihin, jotka vanhemmilla (esivanhemmilla) oli seksin saralla kiellettyjä puheenaiheita, saatamme kulttuurista johtuen ns. sulkea silmämme seinän takana tapahtuville asioille... No, ehkä tämä meni hieman asian vierestä, mutta pyrin tuomaan esille tabun ja "tabun" eron ja sen miten asioihin pitäisi (ehkä) suhtautua.

Varsinaisesti alkuperäiselle...
olisin kysynyt ikääsi, jotta osaisi (ehkä) vastata jotain rakentavaa? Ethän sentään terveydenhoitoalalla toimi kun puhut "vakihoitosuhteesta"? ;D

Lue lisää

En ole terveydenhoitoalalla. :)
Ja eipä tässä enää teini-iässäkään olla eli olisikohan oikea määritelmä varhaiskeski-ikä.
Ja kyllähän työ sivusuhde on minusta tavallaan väärin, en tavallaan halua olla osallisena kenekään kriiseissä, toisaalta jos keskenään ovat sopineet, että se ei haittaa, niin olisiko sitten minun asiani siihen "puuttua". Ja enhän minä ole kenenkään muun moraalinvartija. Toetysti sitten tässä toisessa suhteessa olisi se ongelma, pitäisikö minun kertoa tuolle vakihoidolleni asiasta. Mutta hiljaa hyvä tulee, katsellaan ehkä kaikki ratkeaa ( eli kun tarpeeksi odottaa hätä menee ohitse ).

erittäinavoin kirjoitti:

En ole terveydenhoitoalalla. :)
Ja eipä tässä enää teini-iässäkään olla eli olisikohan oikea määritelmä varhaiskeski-ikä.
Ja kyllähän työ sivusuhde on minusta tavallaan väärin, en tavallaan halua olla osallisena kenekään kriiseissä, toisaalta jos keskenään ovat sopineet, että se ei haittaa, niin olisiko sitten minun asiani siihen "puuttua". Ja enhän minä ole kenenkään muun moraalinvartija. Toetysti sitten tässä toisessa suhteessa olisi se ongelma, pitäisikö minun kertoa tuolle vakihoidolleni asiasta. Mutta hiljaa hyvä tulee, katsellaan ehkä kaikki ratkeaa ( eli kun tarpeeksi odottaa hätä menee ohitse ).

Lue lisää

...enhän sinua teinityttönä pitänytkään. Itse tosin pidän aikuisena ihmisenä vasta 25 ikävuoden ylittänyttä, ammatin ja työn hankkinutta, oman talouden omaavaa ihmistä joka kykenee tekemään elämässä pidempiä ratkaisuja kuin kaksi viikkoa eteenpäin. Täysikäisyys ei siis ole vielä tae päätöksien ratkaisukyvystä. Sinulla, varhaiskeski-ikäisenä ja kauniin sukupuolen edustajalla, ei siis ole mitään hätää... toisin kuin me pojat: me ollaan aina poikia ;)

Kun puhuin terveydenhoidosta, tarkoitukseni oli samalla (huumorin varjolla) kritisoida tätä muoti-ilmiötä "vakihoito". Muoti-ilmiöillä kun on tapana aiheuttaa sekaannusta, sydänsuruja tai jopa pahempaa. Suurin osa nuorista aikuisista haaveilee (joko hyväuskoisuuttaan tai hyväntahtoisuuttaan) täydellisestä kumppanista, kahdesta lapsesta, farmariautosta jne. Joillekin sitten käy niin että muotisanojen esim. "vakihoito" myötä vuodet ovat olleet pelkkää yksipuolista seksuaalista hyväksikäyttöä, kun on uskoteltu "vakihoitohomman" olevan kuin "pieni askel" seurusteluun, avioliittoon ja ties mitä. Kaikki eivät näe metsää puilta, eivätkä ymmärrä siirtyä eteenpäin. On siis parempi puhua suoraan oikeilla termeillä: Seksisuhde- Rakastaja/rakastajatar-kumppani kuin "Jos-sais-kerran-reissullansa-suhde"...Tämä on siis minun mielipiteeni, yritän vain perustella kantani.

Sinä olet siis jo sen ikäinen, että ymmärrät seksisuhteen merkityksen. En millään tavoin kritisoi valintaasi (6v), sillä jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään. Se että valitset rakastajattaren roolin, ei tee sinusta huonompaa ihmistä (t. naista)¨, mutta se voi sulkea taasen muita "ovia". Seksisuhteessa todennäköisesti punainen tupa ja perunamaa jää vain haaveeksi, sillä moniavioisuus on Suomessa kiellettyä. Hyvin harvassa on ne avoimet suhteet, jossa kumppani hyväksyy toisen naisen/miehen "alivuokralaiseksi". Jos tapauksessasi näin on, pidän tämän miehen kumppania ERITTÄIN rohkeana ja hyvän itsetunnon omaavana ihmisenä. Rakkaus voi olla "universaalia".

"Nyt vaihteeksi tuo vakituinen on sinkku hänkin"...
Jos sen sijaan (molemmissa tapauksissa) olet harrastanut seksiä varattujen (koska tuon 6v aikana hän ollut suhteessa) miesten kanssa, joidenka kumppanit eivät ole tienneet (t. tiedä) miestensä seksisuhteesta, syyllistyt pettämiseen (aviorikokseen). Aviorikos ei ole enää ollut rikosnimikkeistössä sitten sotavuosien, mutta terminä se elää yhä. Huono vertaus, mutta jos ajateltaisiin että tämä mies (varattu) sunnittelisi pankkiryöstöä ja sinä tietäisit asiasta, parhaimmillaan olisit mukana "pankkivisiitillä" vaikka ihan ulkopuolella -syyllistyisit avunantoon. Ja silloin häkki heilahtaisi! Pettämisessä ei ole niin suuresta asiasta kyse, mutta tuskin itsekään haluaisit asua kumppanin kanssa joka elää kaksoiselämää. Rehellisuus maan perii ja pitää ihmisen henkisesti tasapainossa.

Kuten jo sanoin, on oma asiasi jatkatko seksisuhteita villinä sinkkuna. Kyllä niitä mummon mökkejä ehtii myöhemminkin periä ja farmariautot ja koirat eivät ole kaikkia varten. Tärkeää on selvittää itselle, mitä elämässä haluaa ja mitä ei, mutta...
Vielä tärkeämpää on selvittää näille kumppaneille mistä hommasta on kyse kun he ovat sinuun ns. "törmänneet". Molempien tulee tietää että et ole paha ihminen, vaan vietät hieman erikoisempaa elämää. Vaikka seksisuhteessa ei tarvitse puhua tunteistaan, ei puhe saa liittyä ainoastaan: "otatko kahvia -minun pitää päästää kampaajalle klo 12, joten pannaan"-tyyppisesti vaan avoimmuus siinäkin.

Jos joku omassa elämässään on kumppaninsa kanssa avoimessa suhteessa (siis siinä "nykyaikaisessa"), niin se on heidän asiansa. Se ei kuitenkaan tarkoita että selvittämällä asian oikean olisi jotenkin "moraalinvartija". Lapsilla on hyvässä perheessä kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat. Samoin aikuisellakin on syytä olla. Selvitä siis Avoimen suhteen asian todellinen laita. En kuitenkaan välttämättä paukkaamalla kahville keskellä perhejuhlaa, mutta jotenkin hienovaraisemmin. Jos pariskunnalla on todellinen avoin suhde, erittäin tärkeätä on päästä tämän kumppanin kanssa samalleaaltopituudelle. Jos et sen sijaan ymmärrä sitä ajatuksena, lopeta suhde. Ja erityisesti jos suhde on kaikkea muuta kuin Avoin.

No, tästä kaikesta huolimatta huomaan menneeni omaan lankaan [katsoo kelloa]: isännän olis pitäny olla nukkumassa ajat sitten... joten se niistä nukkumaanmeno ajoista. Vaikka olenkin avoimessa suhteessa, yksikertaisesti vaimoni listii minut huomenna, joten jos minusta ei kuulu mitään ja avoimuus olikin unta vain ;)

Toki mielellään kuulen mitä "tapauksessasi" aikanaan käy! Hyvää yötä!

Tasavertainen kirjoitti:

...enhän sinua teinityttönä pitänytkään. Itse tosin pidän aikuisena ihmisenä vasta 25 ikävuoden ylittänyttä, ammatin ja työn hankkinutta, oman talouden omaavaa ihmistä joka kykenee tekemään elämässä pidempiä ratkaisuja kuin kaksi viikkoa eteenpäin. Täysikäisyys ei siis ole vielä tae päätöksien ratkaisukyvystä. Sinulla, varhaiskeski-ikäisenä ja kauniin sukupuolen edustajalla, ei siis ole mitään hätää... toisin kuin me pojat: me ollaan aina poikia ;)

Kun puhuin terveydenhoidosta, tarkoitukseni oli samalla (huumorin varjolla) kritisoida tätä muoti-ilmiötä "vakihoito". Muoti-ilmiöillä kun on tapana aiheuttaa sekaannusta, sydänsuruja tai jopa pahempaa. Suurin osa nuorista aikuisista haaveilee (joko hyväuskoisuuttaan tai hyväntahtoisuuttaan) täydellisestä kumppanista, kahdesta lapsesta, farmariautosta jne. Joillekin sitten käy niin että muotisanojen esim. "vakihoito" myötä vuodet ovat olleet pelkkää yksipuolista seksuaalista hyväksikäyttöä, kun on uskoteltu "vakihoitohomman" olevan kuin "pieni askel" seurusteluun, avioliittoon ja ties mitä. Kaikki eivät näe metsää puilta, eivätkä ymmärrä siirtyä eteenpäin. On siis parempi puhua suoraan oikeilla termeillä: Seksisuhde- Rakastaja/rakastajatar-kumppani kuin "Jos-sais-kerran-reissullansa-suhde"...Tämä on siis minun mielipiteeni, yritän vain perustella kantani.

Sinä olet siis jo sen ikäinen, että ymmärrät seksisuhteen merkityksen. En millään tavoin kritisoi valintaasi (6v), sillä jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään. Se että valitset rakastajattaren roolin, ei tee sinusta huonompaa ihmistä (t. naista)¨, mutta se voi sulkea taasen muita "ovia". Seksisuhteessa todennäköisesti punainen tupa ja perunamaa jää vain haaveeksi, sillä moniavioisuus on Suomessa kiellettyä. Hyvin harvassa on ne avoimet suhteet, jossa kumppani hyväksyy toisen naisen/miehen "alivuokralaiseksi". Jos tapauksessasi näin on, pidän tämän miehen kumppania ERITTÄIN rohkeana ja hyvän itsetunnon omaavana ihmisenä. Rakkaus voi olla "universaalia".

"Nyt vaihteeksi tuo vakituinen on sinkku hänkin"...
Jos sen sijaan (molemmissa tapauksissa) olet harrastanut seksiä varattujen (koska tuon 6v aikana hän ollut suhteessa) miesten kanssa, joidenka kumppanit eivät ole tienneet (t. tiedä) miestensä seksisuhteesta, syyllistyt pettämiseen (aviorikokseen). Aviorikos ei ole enää ollut rikosnimikkeistössä sitten sotavuosien, mutta terminä se elää yhä. Huono vertaus, mutta jos ajateltaisiin että tämä mies (varattu) sunnittelisi pankkiryöstöä ja sinä tietäisit asiasta, parhaimmillaan olisit mukana "pankkivisiitillä" vaikka ihan ulkopuolella -syyllistyisit avunantoon. Ja silloin häkki heilahtaisi! Pettämisessä ei ole niin suuresta asiasta kyse, mutta tuskin itsekään haluaisit asua kumppanin kanssa joka elää kaksoiselämää. Rehellisuus maan perii ja pitää ihmisen henkisesti tasapainossa.

Kuten jo sanoin, on oma asiasi jatkatko seksisuhteita villinä sinkkuna. Kyllä niitä mummon mökkejä ehtii myöhemminkin periä ja farmariautot ja koirat eivät ole kaikkia varten. Tärkeää on selvittää itselle, mitä elämässä haluaa ja mitä ei, mutta...
Vielä tärkeämpää on selvittää näille kumppaneille mistä hommasta on kyse kun he ovat sinuun ns. "törmänneet". Molempien tulee tietää että et ole paha ihminen, vaan vietät hieman erikoisempaa elämää. Vaikka seksisuhteessa ei tarvitse puhua tunteistaan, ei puhe saa liittyä ainoastaan: "otatko kahvia -minun pitää päästää kampaajalle klo 12, joten pannaan"-tyyppisesti vaan avoimmuus siinäkin.

Jos joku omassa elämässään on kumppaninsa kanssa avoimessa suhteessa (siis siinä "nykyaikaisessa"), niin se on heidän asiansa. Se ei kuitenkaan tarkoita että selvittämällä asian oikean olisi jotenkin "moraalinvartija". Lapsilla on hyvässä perheessä kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat. Samoin aikuisellakin on syytä olla. Selvitä siis Avoimen suhteen asian todellinen laita. En kuitenkaan välttämättä paukkaamalla kahville keskellä perhejuhlaa, mutta jotenkin hienovaraisemmin. Jos pariskunnalla on todellinen avoin suhde, erittäin tärkeätä on päästä tämän kumppanin kanssa samalleaaltopituudelle. Jos et sen sijaan ymmärrä sitä ajatuksena, lopeta suhde. Ja erityisesti jos suhde on kaikkea muuta kuin Avoin.

No, tästä kaikesta huolimatta huomaan menneeni omaan lankaan [katsoo kelloa]: isännän olis pitäny olla nukkumassa ajat sitten... joten se niistä nukkumaanmeno ajoista. Vaikka olenkin avoimessa suhteessa, yksikertaisesti vaimoni listii minut huomenna, joten jos minusta ei kuulu mitään ja avoimuus olikin unta vain ;)

Toki mielellään kuulen mitä "tapauksessasi" aikanaan käy! Hyvää yötä!

Lue lisää

Ei minulla ole kiirettä perheen vuoksi, lapset on jo teini-ikäisiä, aikanaan avioliitossa tehtyjä. Ehkä tämä onkin syy siihen, miksi en kiihkeästi halua sitoa ketään, enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni suhdetta "hyväksi" esim. kiristämällä tai huijaamalla.

Tasavertainen kirjoitti:

...enhän sinua teinityttönä pitänytkään. Itse tosin pidän aikuisena ihmisenä vasta 25 ikävuoden ylittänyttä, ammatin ja työn hankkinutta, oman talouden omaavaa ihmistä joka kykenee tekemään elämässä pidempiä ratkaisuja kuin kaksi viikkoa eteenpäin. Täysikäisyys ei siis ole vielä tae päätöksien ratkaisukyvystä. Sinulla, varhaiskeski-ikäisenä ja kauniin sukupuolen edustajalla, ei siis ole mitään hätää... toisin kuin me pojat: me ollaan aina poikia ;)

Kun puhuin terveydenhoidosta, tarkoitukseni oli samalla (huumorin varjolla) kritisoida tätä muoti-ilmiötä "vakihoito". Muoti-ilmiöillä kun on tapana aiheuttaa sekaannusta, sydänsuruja tai jopa pahempaa. Suurin osa nuorista aikuisista haaveilee (joko hyväuskoisuuttaan tai hyväntahtoisuuttaan) täydellisestä kumppanista, kahdesta lapsesta, farmariautosta jne. Joillekin sitten käy niin että muotisanojen esim. "vakihoito" myötä vuodet ovat olleet pelkkää yksipuolista seksuaalista hyväksikäyttöä, kun on uskoteltu "vakihoitohomman" olevan kuin "pieni askel" seurusteluun, avioliittoon ja ties mitä. Kaikki eivät näe metsää puilta, eivätkä ymmärrä siirtyä eteenpäin. On siis parempi puhua suoraan oikeilla termeillä: Seksisuhde- Rakastaja/rakastajatar-kumppani kuin "Jos-sais-kerran-reissullansa-suhde"...Tämä on siis minun mielipiteeni, yritän vain perustella kantani.

Sinä olet siis jo sen ikäinen, että ymmärrät seksisuhteen merkityksen. En millään tavoin kritisoi valintaasi (6v), sillä jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään. Se että valitset rakastajattaren roolin, ei tee sinusta huonompaa ihmistä (t. naista)¨, mutta se voi sulkea taasen muita "ovia". Seksisuhteessa todennäköisesti punainen tupa ja perunamaa jää vain haaveeksi, sillä moniavioisuus on Suomessa kiellettyä. Hyvin harvassa on ne avoimet suhteet, jossa kumppani hyväksyy toisen naisen/miehen "alivuokralaiseksi". Jos tapauksessasi näin on, pidän tämän miehen kumppania ERITTÄIN rohkeana ja hyvän itsetunnon omaavana ihmisenä. Rakkaus voi olla "universaalia".

"Nyt vaihteeksi tuo vakituinen on sinkku hänkin"...
Jos sen sijaan (molemmissa tapauksissa) olet harrastanut seksiä varattujen (koska tuon 6v aikana hän ollut suhteessa) miesten kanssa, joidenka kumppanit eivät ole tienneet (t. tiedä) miestensä seksisuhteesta, syyllistyt pettämiseen (aviorikokseen). Aviorikos ei ole enää ollut rikosnimikkeistössä sitten sotavuosien, mutta terminä se elää yhä. Huono vertaus, mutta jos ajateltaisiin että tämä mies (varattu) sunnittelisi pankkiryöstöä ja sinä tietäisit asiasta, parhaimmillaan olisit mukana "pankkivisiitillä" vaikka ihan ulkopuolella -syyllistyisit avunantoon. Ja silloin häkki heilahtaisi! Pettämisessä ei ole niin suuresta asiasta kyse, mutta tuskin itsekään haluaisit asua kumppanin kanssa joka elää kaksoiselämää. Rehellisuus maan perii ja pitää ihmisen henkisesti tasapainossa.

Kuten jo sanoin, on oma asiasi jatkatko seksisuhteita villinä sinkkuna. Kyllä niitä mummon mökkejä ehtii myöhemminkin periä ja farmariautot ja koirat eivät ole kaikkia varten. Tärkeää on selvittää itselle, mitä elämässä haluaa ja mitä ei, mutta...
Vielä tärkeämpää on selvittää näille kumppaneille mistä hommasta on kyse kun he ovat sinuun ns. "törmänneet". Molempien tulee tietää että et ole paha ihminen, vaan vietät hieman erikoisempaa elämää. Vaikka seksisuhteessa ei tarvitse puhua tunteistaan, ei puhe saa liittyä ainoastaan: "otatko kahvia -minun pitää päästää kampaajalle klo 12, joten pannaan"-tyyppisesti vaan avoimmuus siinäkin.

Jos joku omassa elämässään on kumppaninsa kanssa avoimessa suhteessa (siis siinä "nykyaikaisessa"), niin se on heidän asiansa. Se ei kuitenkaan tarkoita että selvittämällä asian oikean olisi jotenkin "moraalinvartija". Lapsilla on hyvässä perheessä kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat. Samoin aikuisellakin on syytä olla. Selvitä siis Avoimen suhteen asian todellinen laita. En kuitenkaan välttämättä paukkaamalla kahville keskellä perhejuhlaa, mutta jotenkin hienovaraisemmin. Jos pariskunnalla on todellinen avoin suhde, erittäin tärkeätä on päästä tämän kumppanin kanssa samalleaaltopituudelle. Jos et sen sijaan ymmärrä sitä ajatuksena, lopeta suhde. Ja erityisesti jos suhde on kaikkea muuta kuin Avoin.

No, tästä kaikesta huolimatta huomaan menneeni omaan lankaan [katsoo kelloa]: isännän olis pitäny olla nukkumassa ajat sitten... joten se niistä nukkumaanmeno ajoista. Vaikka olenkin avoimessa suhteessa, yksikertaisesti vaimoni listii minut huomenna, joten jos minusta ei kuulu mitään ja avoimuus olikin unta vain ;)

Toki mielellään kuulen mitä "tapauksessasi" aikanaan käy! Hyvää yötä!

Lue lisää

Minä toin vuosia sitten kiinteään avioliittooni toisen miehen. Ihan samojen seinien sisäpuolelle. Omaan makuuhuoneeseeni. Syyt olivat monet. Sanoin "viralliselle" aviomiehelleni, että voit lähteä jos et kestä, mutta voit myös jäädä jos haluat.

Tämä toinen mies hyväksyi virallisen mieheni jäämisen.
Tästä järjestelystä oli paljon hyötyä. Yksi osasi yhtä ja toinen toista.
Lapseni ottivat ottoisän lämpimästi vastaan.

Suhdetta kesti monta vuotta. Rinnakkain. Kaksi miestä ja minä. Se kumman kanssa seksiä harjoitettiin, onkin ihan toinen asia. Kuitenkin se oli koko ajan sama mies. Ei miehenvaihtoviikkoja ollenkaan.
Suhde loppui aikanaan. Vielä tänä päivänäkin lapseni muistelevat hyvällä varaisää. Ja hänen
kanssa olemme yhteydessä aika usein.

No mitäs tälle oikealle isälle kuuluu.
On kuvioissa edelleenkin mukana. Tosin rooli on muuttunut.

Näinkin voi asiat olla. Yhteisellä suostumuksella, vai oliko pakon edessä tehty päätös. Tiedä sitten kuinka.

Tuttava/ystäväpiirissä ensin arasteltiin ja ihmeteltiin. Tietyt tahot tuomitsivat. Mutta kuitenkin alkoivat hyväksymään jossain vaiheessa.

Puhuminen oli mukana alusta asti. Kaikilla osapuolilla. Rehellisesti ja avoimesti.
Tämä toimi niin kauan kuin sitä kesti.

Olisin valmis uusimaan koska tahansa. Jos löytyisi se toinen mies. Joka uskaltaisi.

"Minä toin vuosia sitten kiinteään avioliittooni toisen miehen."

"Suhdetta kesti monta vuotta. Rinnakkain. Kaksi miestä ja minä."

Miten Suomessa tällainen voi olla mahdollista?

Siis miehillähän saattaa olla ja onkin kaksi naista tai enemmänkin jossakin vaiheessa liittoaan.
Mutta että nainen tekee tällaista!!
Onko tämä sitä naisen käytännöllisyyttä.
Mutta miehen ajattelemattomuutta.