Aattelinpa vaan kirjoittaa oman tilanteeni tänne, jos vaikka joku sattuisi kommentoimaan. En meinaan tiedä, mitä tämän seurustelusuhteeni kanssa oikein tekisi.
Eli tilanne on sellainen, että olen seurustellut erään tytön kanssa nyt noin vuoden verran. Meillä menee kaikin puolin hyvin, ja tuntuu että kumpikin on onnellisia, itsekin, ainakin tavallaan...
Sinänsä tämä ajatusmaailmani tuntuu jotenkin tyhmältä omastakin mielestä. Tuntuu meinaan, että kiinnyn koko ajan tähän tyttöön yhä enemmän. Ja tämä tyttö tykkää myös musta tosi paljon. Luulen, että jopa rakastaa. Haluaisi jopa muuttaa yhteen kanssani. Olen ollut tässäkin asiassa toppuuttelulinjalla...
Tuntuu vain etten ole täysin samalla aallonpituusalueella tämän tytön kanssa. Hauskaa meillä on yleensä aina yhdessä, mutta tuntuu, ettei se riitä. Esim. sellaiseen syvälliseen keskusteluun tästä tytöstä ei valitettavasti ole. Ja hänen puheenaiheensa ovat aika tylsiä yleisesti ottaen. (Tuntuu aika inhottavalta sanoa näin, mutta toisaalta se on totuus...)
Sitten on vielä sekin, että mitä pidemmälle tämä juttumme etenee, niin sitä kovempi isku se olisi tälle tytölle, jos päättäisinkin laittaa poikki. Ja en todellakaan haluaisi särkeä hänen sydäntään. Ja niin se särkyisi itsellänikin...Itse asiassa kerran laitoinkin jo suhteemme jäähylle, mutta sitten kaipasinkin tätä tyttöä liikaa, joten niinpä yhteinen tarinamme jatkuikin...
Lisäksi, vaikka tämän tytön kanssa onkin hyvä olla, niin silti kaipaan sinkkuaikoja jotenkin. Haluan joskus vielä rinnalleni naisen, jonka kanssa vietän loppuelämäni yhdessä, mutta vielä ei ole sen aika; haluan vielä nauttia nuoruudesta ilman liikaa sitoumusta. Ja mitä kauemmin jonkun henkilön kanssa seurustelee, sitä vakavammaksi se jotenkin muuttuu...näin ainakin itellä.
En sitten tiedä, onko tähän mitään kommenttia kenelläkään heittää...mutta tuntui ainakin helpottavan, että sai johonkin purkaa ajatuksiaan :)
Eli tilanne on sellainen, että olen seurustellut erään tytön kanssa nyt noin vuoden verran. Meillä menee kaikin puolin hyvin, ja tuntuu että kumpikin on onnellisia, itsekin, ainakin tavallaan...
Sinänsä tämä ajatusmaailmani tuntuu jotenkin tyhmältä omastakin mielestä. Tuntuu meinaan, että kiinnyn koko ajan tähän tyttöön yhä enemmän. Ja tämä tyttö tykkää myös musta tosi paljon. Luulen, että jopa rakastaa. Haluaisi jopa muuttaa yhteen kanssani. Olen ollut tässäkin asiassa toppuuttelulinjalla...
Tuntuu vain etten ole täysin samalla aallonpituusalueella tämän tytön kanssa. Hauskaa meillä on yleensä aina yhdessä, mutta tuntuu, ettei se riitä. Esim. sellaiseen syvälliseen keskusteluun tästä tytöstä ei valitettavasti ole. Ja hänen puheenaiheensa ovat aika tylsiä yleisesti ottaen. (Tuntuu aika inhottavalta sanoa näin, mutta toisaalta se on totuus...)
Sitten on vielä sekin, että mitä pidemmälle tämä juttumme etenee, niin sitä kovempi isku se olisi tälle tytölle, jos päättäisinkin laittaa poikki. Ja en todellakaan haluaisi särkeä hänen sydäntään. Ja niin se särkyisi itsellänikin...Itse asiassa kerran laitoinkin jo suhteemme jäähylle, mutta sitten kaipasinkin tätä tyttöä liikaa, joten niinpä yhteinen tarinamme jatkuikin...
Lisäksi, vaikka tämän tytön kanssa onkin hyvä olla, niin silti kaipaan sinkkuaikoja jotenkin. Haluan joskus vielä rinnalleni naisen, jonka kanssa vietän loppuelämäni yhdessä, mutta vielä ei ole sen aika; haluan vielä nauttia nuoruudesta ilman liikaa sitoumusta. Ja mitä kauemmin jonkun henkilön kanssa seurustelee, sitä vakavammaksi se jotenkin muuttuu...näin ainakin itellä.
En sitten tiedä, onko tähän mitään kommenttia kenelläkään heittää...mutta tuntui ainakin helpottavan, että sai johonkin purkaa ajatuksiaan :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Esim. sellaiseen syvälliseen keskusteluun tästä tytöstä ei valitettavasti ole. Ja hänen puheenaiheensa ovat aika tylsiä yleisesti ottaen. (Tuntuu aika inhottavalta sanoa näin, mutta toisaalta se on totuus...)"
Riippuu vähän mikä ikäsi on, että mikä olisi vastaus. Että oletko kovin nuori vai missä mennään.
Itse olen kokenut sellaista joskus, että (jokin) mies ei aloita koskaan itse tai halua kuunnella syvällistä keskustelua, ja on niin "räjähdysherkkä" ettei sellaista voi edes ajatella. Itsekin kaipaa hyviä keskusteluja, mutta itse ei uskalla aloittaa kun mies on negatiivinen tai sitten kiire jonnekin hänellä.
Puheenaiheen tylsyys taas, jos toisella on kiire, niin ei edes voi aloittaa tai toinen keskeyttää jotenkin. Ja jos joutuu varomaan toisen seurassa koko ajan (räjähdysherkkä), ei oikeaa puheenaihetta voi syntyä. Myös jos mies ei tee ikinä aloitetta, niin kokee ettei edes halua puhua - vaan häntä ahdistaisi. Tämä mies ei huomaa kuinka hänen seurassaan joutuu varomaan, ja voi tulla tunne tylsistä keskustelunaiheista. Kaikki ei ole yksiselitteistä siis. Mies kokee olevansa mielestään kovinkin mukava todennäköisesti.
Että oletko itse kokeillut positiivisia syvällisiä aiheita.
Tuli jotenkin sun vastauksesta mieleen, että analysoit mun tilannetta jonkun sun oman tietyn kokemuksen (miehen) perusteella ...En tiedä, voin olla väärässäkin. Ainakaan mä en ole räjähdysherkkä. Hmm...mutta ehkä mun "syvälliset aiheet" ei oo olleet tarpeeksi mielenkiintoisia tälle mun tyttöystävälle..katotaan ehkä asioita vaan sen verran eri kantilta.
Ja ikää mulla vähän parinkymmenen vanhemmalla puolella.
Kannattaa, jättää nainen nopeasti.
Ne ehtii sit se muija pyöräyttää viel vauvelit, ku nykyään on muodissä teini raskaudet.
hienoa että arvioit noin kypsästi asiaa.
Olet varmaan vielä nuori mies mutta tosi hienosti mietit suhteen tulevaisuutta etkä pelkästään miltä nyt tuntuu ja myös sitä että mitä menetät ja toisaalta miten tyttö suhtautuisi eroon.
Valitettavasti monesti nuorena sitä ajautuu tuollaisiin suhteisiin. On nimittäin hyvin luonnollista ihastua johonkin ja tuntuu kivalta kun on joku ja kuten huomasit niin ikävä tuli sitten kun olitte erossa vasta.
Tässä onkin se loukku että nuoruus jää elämättä ja toista syyllistetään vielä myöhemmin tai toisaalta että jos tuntuu ettei toinen olekaan ihan samalla aaltopituudella niin huomataan myöhemmin että olisi pitänyt valita toisin.
Voin sanoa sen suoraan että tuo on tosi paha tilanne. Tiedän pareja jotka ovat päätyneet täysin erilaisiin ratkaisuihin ja onpa tullut ero tai pysytty yhdessä niin on voitu "katua" ratkaisuja tai koettu ne vääriksi. Ei ole olemassa mitään selkeätä vastausta kuinka tulisi toimia ja molemmat vaihtoehdot voivat olla yhtä vääriä/oikeita. Yleensä kuitenkin suosittelisin pitäytymään nykyisessa suhteessa ja katsomaan sen kortit loppuun mutta kuitenkin tekemään päätöksiä sanotaanko seuraavan puolen vuoden aikana.
Minusta teidän suhde on juuri siinä pisteessä eli vuosi takana jossa niitä asioita pitää miettiä. Suurin ensihuuma on ohi ja tuo kiintymisvaihe ja toiseen tottuminen alkaa. Parempi että teet päätöksen ennen mitään yhteen muuttamista. Osallahan se tulee vasta yhteen muuttamisen jälkeen esille.
Jotenkin tuntuu että kohtaatte varmaan fyysisesti ja tunteiden tasolla mutta se älyllinen puoli puuttuu. Hänellä varmaan ne aiheet mistä voisi puhua ovat rajatumpia ja erilaisia kuin sinulla. On pareja jotka kärsivät tästä ja he korjaavat sen muilla osa-alueilla. Se miten paljon se sinua häiritsee on ihan sinun henkilökohtainen juttu. Itselläni näin hieman vanhempana painaisi todella paljon koska se on yksi tärkeimmistä asioista joita odotan suhteelta. Kaikilla näin ei ole vaan he keskustelevat muista asioista kavereiden ja ystävien kanssa ja vaikka keskustelu sujuu kumppaninkin kanssa niin se ei ole suhteessa pääasia.
Sitten toinen juttu on tuo sinkkuelämän viettäminen nuorena. Monilla tuo nykyään lyö suhteet poikki kun halutaan kirmata vapaasti ja kuulosti siltä että kun sanot "Haluan joskus vielä rinnalleni naisen, jonka kanssa vietän loppuelämäni yhdessä" puhut aivan kuin jostakin toisesta naisesta kuin tästä tytöstä. Olisihan se nyt oikein häntäkin kohtaan jos et oikeasti tunne häntä siksi oikeaksi että käyt asian läpi ja annat myös hänelle vapauden valita kumppanin joka oikeasti rakastaa häntä.
Tässä on monta asiaa ja valinta on vaikea mutta ehkä sinun kannattaisi jotenkin puhua asiasta hänen kanssaan ja selvittää suhdettanne. En suosittele mitään suhteen jäähylle laittamista mutta miettimisvaihetta jossa tarkkailet että onko tämä suhde sen arvoinen kuin on. Anna hänelle myös mahdollisuus kertoa oma näkemys, koska mielelläänhän olisi hyvä jos päätös olisi yhteinen eikä kumpikaan jäisi haikailemaan suhdetta jos päätätte erota tai toisaalta toisin päin.
Näin hyvää vastausta en edes odottanut saavani. Hyviä pointteja toit esille :)
Tätä noin vuoden kestänyttä suhdetta edelsi useamman kuukauden ystävyys tämän tytön kanssa. Olisin valmis palaamaan siihen aikaan. Ei tämä "ystävyysaika" loppujen lopuksi pahemmin edes eronnut tästä seurusteluajasta. Vähän enemmän liikkumatilaa vain. Tätä voisi ajatella vaikka sellaisena miettimisvaiheena..
Olen asiasta puhunutkin hänen kanssaan. Harmi sinänsä, ettei hänellä ole asiaan varsinaista mielipidettä tai "vastalausetta". Itekin kun olen vähän huono tekemään varsinkin tämäntyyppisiä ratkaisuja, niin menee koko juttu aivan soutamiseksi ja huopaamiseksi :P :)
Teet väärin toista kohtaan jos et ole varma mutta annat sellaista kuvaa. Pitää olla varma että haluaa seurustella sen ihmisen kanssa jonka kanssa on.
Kuulostaa tutulta. Olet ilmeisesti vielä melko nuori mies. Kuten minä silloin joskus.
Minä tein sen, että jäin/jäimme yhteen. Aluksi rakastin häntä... ei ollut muutakaan tarjolla, mielestäni. Aloimme yhteisen harrastuksen. Itse asiassa sen vuoksi pysyimme yhdessä. Olin paljon töissä, myös opiskeluaikana. Myös hänellä olivat työasiat kunnossa pitkään. Saimme kaksi lasta, ostimme yhteisen asunnon. Kuitenkin: vieraannuimme jatkuvasti. Ei ollut muuta yhteistä keskusteltavaa kuin riitely. Salaisia seikkailujakin oli. Onttoa loppujen lopuksi, kaipasin kuitenkin enemmän.
Näin jälkeenpäin ajatellen: Olisi kaikille parasta, että etsit sellaisen, sinun tasoasi vastaavan (on se sinun tasosi sitten mikä hyvänsä), elämänarvot kohdallaan olevan naisen, joka kiinnostaa sinua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Myöhemmin, kun ja jos on lapsia, asia on paljon paljon vaikeampaa.
Mutta: Tekstistäsi käy ilmi, että sinulla on hauskaa tytön seurassa ja viihdyt. Se "aallonpituus" ... nuoret ihmiset voivat kasvattaa toisiaan, se on nuoruuden parasta antia, se on oppimista. Tämä tyttö taitaa olla sinulle juuri oikea, mieti sitäkin. Ja jos on, toimeksi sitten, saat vielä suhteestasi itsellesi ja teille molemmille niin paljon, että et voi sitä kuvitellakaan.
Niin, minun avioliittoni päättyi parinkymmenen aviovuoden jälkeen. Sen jälkeen rakastuin aivan ihastuttavaan, myös eronneeseen naiseen. Siinä mielessä tuo parikymmentä vuotta meni ihan hukkaan. Toisaalta ne kaksi lasta jäivät jäljelle. Mutta olisinhan voinut ne tehdä tämän uudenkin, rakastettuni kanssa.