Olen tutustunut mieheen netti-ilmoituksen kautta ja olemme tavanneet nyt neljä kertaa. Mies on mukava, viihdyn hänen seurassaan, hän on kunnollinen, arvomaailmamme kohtaavat ja hän tuntuu olevan kovin kiinnostunut minusta. Olen etsimässä tosi mielellä elämänkumppania ja tässä miehessä on paljon niitä ominaisuuksia, joita mieheltä toivon, mutta... en ole tuntenut sitä jotain (neljät treffit takana) vielä. Toisin sanoen, tunnetasolla ei tunnu miltään, en tunne minkäänlaista ihastusta häntä kohtaan. Voiko ihastus syttyä pikkuhiljaa, jos sitä ei alunperin ole ollenkaan? Kannattaako minun jatkaa tapailua ja voiko toisen arvostamisen ja kiintymyksen kautta tunteet syttyä? Harmittaa tosi paljon, kun nyt olisi hyvä mies tarjolla.
ihastumisen syntymisestä
elämäni mieskö?
81757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sano sille kaverille, että ei vaan tunnepuolel syty. Se miten hän siihen sit reagoi, niin rataisee sen miten teillä homma jatkuu. Eihän sitä toista ja varsinkaan itseään kannata pettää, noissa tunneasioissa. Siit kun ei yleensä seuraa mitään hyvää pitemmän päälle. Ei kaikki rakkaus olekaan ensisilmäyksestä lähtöstä, mut sä et tunnu tuntevan sitä intohimoa jota kuuluisi tuntea. Se on sama kun ajaisi puolivaloilla koko jutun läpi.. Tosin jos sulle puolittainen juttu riittää, niin siitä vaan.
Kannattaa unohtaa koko juttu jos ei sytytä, palava intohimo pitää tulla samalla hetkellä kun näkee ensimmäistä kertaa
Ajan kanssa näet tuleeko muitakin tunteita. Itselle kävi näin. Ihastuminen, rakkaus ja syvä kiintyminen tulivat sitten, eikä loppua näy.
Jos taas koet jatkuvasti hänet "kaverina" niin sitten älä jatka suhdetta... Aikaa on vaikea sanoa, riippuu miten usein näette, pidätte yhteyttä, siitä se lähtee... Tsemppiä
samaisen asian itse kokeneena olen todennut, että asioissa on montaa eri koulukuntaa. Itse kuulun, niihin että ensitapaamisella tarttee iskee kipinää, muuten intohimo puuttuu. Itsellä oli tuossa kesällä noin kk:n kestävä suhde, jossa oli aivan samat lähtökohdat ja homma kaatui intohimon puutteeseen. Nyt olen suhteessa, jossa kipinää löytyy ja olo on paljon parempi tässä suhteessa! =D
Jos odottaa kestävää tunnetta,rakentuu se pikkuhiljaa.Sen tajuaa kun ikää tulee, aivan nuorena luuli intohimoa jopa rakentamaan suhdetta, mutta aina vain karille ajoin.Nyt tunnen paljon helyyttä ja saankin, joten ei seksi ole kuin hyvä lisä.
mulla. Jos ei alkuunsa sytytä niin tökkii vaan entistä enemmän läheisyys.
Nyt olen aivan onnessani, hellyyttä ja himoa löytyy ja eikun kiihtyy vaan. Aivan uskomatonta!
todellinen rakkaus kasvaa vähitellen. seksi on noin puolet suhteesta.
jos seksi onnistuu, se ei toki poissulje etteikö kyseessä ole todellinen rakkaus ..ja hyvän seksin myötä halu jatkaa suhdetta myös vaikeuksia kohdatessa sen kun lisääntyy. Vai eikö muka?