Olen eronnut 3kk sitten ja olen edelleen ihan hajalla siitä. Nyt kuitenkin tapasin tyypin kuka on juuri sitä mitä mieheltä haenkin, mutten tiedä olenko valmis... kuinka nopesti te muut olette alkaneet tapailemaan eron jälkeen ja voiko siitä tulla mitään jos on edelleen exä mielessä? En nimittäin ole varma olenko valmis, mutta tämä tyyppi on kuitenkin niin mahtava (tosin antaisin kaikkeni jos saisin exäni takaisin) etten tiedä haluanko päästää hänet menemään... aaarrrgghhh, mikähän avuksi...
Tapasin mahtavan tyypin, mutta...
ERON JÄLKEEN
82198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
havittelet exää takaisin ja varsinkin "antaisit kaikkesi" jos se onnistuisi. Koetahan koota itsesi ja selvittää, tulisiko teistä enää koskaan exän kanssa mitään vai ei. Uuden suhteen aloittamista kannattaa miettiä vasta sitten, kun voit exää ajatella ihan neutraalilla mielellä. Kirjoituksestasi päätellen siihen menee vielä aikaa.
puhut, jos exäsi ei enää päivittäin pyöri mielessäsi, alat olla jo vähän "kuivilla". Sitä paitsi, olisiko se oikein sitä uutta tuttavuuttasi kohtaan, jos olisit fyysisesti läsnä hänelle, mutta ajatuksissasi lentelisit yhä exän luokse.
Ei siitä mitään tule. Itselläni on myös exä mielessä ja tapailen kuitenkin uutta tyttöä. Mutta en tunne tätä uutta kohtaan mitään...se on vain jotain tarpeiden tyydyttämistä varten. Mielestäni se on väärin tätä uutta kohtaan kun tunteeni ovat aivan jossain muualla. Siksipä olenkin rauhoitellut tilannetta.
Itselläni samankaltainen tilanne. minulla tilanne lisäsi vain pahaaoloani, joten olin rehellinen toiselle ja itselleni. ihmisillä on kuitenkin tapana vaistota asiat kun et pysty aivan normaaliin suhteeseen.
sillä jättäjän on yleensä helpompi mennä eteenpäin ja aloittaa uusi suhde...
itse en koe olleeni jätetty, koska olin syyllinen suhteen kaatumiseen.
Mutta olin se joka olisi ollut valmis palaamaan takaisin yhteen ja yrittämään vielä. ja uskoin onnistuvani saamaan myös avopuolisoni uskomaan vielä meihin. en siinä onnistunut ja jatkanen elämääni aikapitkään vielä yksin koska tunteeni eivät ole muuttuneet mihinkään vaikka aikaa jo kulunut.
ole ns. jättäjällä yhtään sen helpompi tilanne, se varmaan vähän riippuu eroon johtaneista syistä yms. Itse olin se jättäjä osapuoli ja ei se kyllä helppoa ollut eikä ole, kaipuu ja suru on suunnaton mutta oli pakko tehdä ns. järki ratkaisu vaikka tunteet sanoikin ihan muuta. Tästä vaan täytyy pienin askelin yrittää eteenpäin.
Mikä on se ns. järki ratkaisu?
puolisoni teki niin sanotun järkiratkaisun. itse teen kyllä päätökseni sydämellä- ainakin jos rakastan jotakuta, en pysty sitä kumoamaan vaikka kuinka järjellä ajattelisin.