Elikkäs oon ollu tyttöystävän kanssa n. 5kk yhdessä, on ollut mielestäni loistava suhde, mutta kaipaisin enemmän läheisyyttä (halauksia, suudelmia yms.). Olemme 2kymppisiä...Onko muilla vastaavia tilanteita? Vinkkejä miten saisi rohkaistua naista läheisempään suhteeseen?
En halua painostaa mihinkään ja ollaan asiasta puhuttukin. Nainen sanoi, että olisi valmis läheisempään suhteeseen, mutta käytännössä mikään ei ole muuttunut.
Vinkkejä kaivataan :)
En halua painostaa mihinkään ja ollaan asiasta puhuttukin. Nainen sanoi, että olisi valmis läheisempään suhteeseen, mutta käytännössä mikään ei ole muuttunut.
Vinkkejä kaivataan :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
on pakko antaa...
taitaa. Aloita seuraavassa elämässä seurustelu 14 vuotiaana:-)
Jos nainen ei kestä haleja ja pusuja, niin vaihtoon. Eli aloite voi olla kummalla tahansa, tässä tapauksessa pallo on myös sulla.
Naiselta ja mieheltä ei voi vaatia yhtään mitään, kaiken olisi hyvä sujua itsestään ja se tas tapahtuu rentoa ilmapiiriä luomalla ja rento ilmapiiri lähtee itsestä.
Jos kokoajan funtsii, että toi ei nyt tee sitä tätä ja tota tarpeeksi, sekoaa helposti. Omaa elämää pitää parisuhteessakin elää, niin on periaatteessa aivan sama, mitä toinen puuhaa.
Itselläni oli vähän vastaavanlainen tilanne miesystäväni kanssa. Kyllä hän välillä hellii, muttei aina. Ratkaisuksi olen ottanut yksinkertaisesti sen, että menen kylkeen kiehnäämään ja sanon, että kaipaan hellyyttä. Kyllä se sitten halaa :) Heillä vaan esim. perheen kesken ei ole juuri hellyydenosoituksia jaeltu, ehkä siksi se ei ole niin luonnollista... Myöskään hän ei ole aiempien tyttöystäviensä kanssa esim. koskaan kulkenut käsi kädessä ulkona, senkin olen minä "joutunut" hänelle opettamaan (oppi kuitenkin :)).
En tiedä onko tästä mitään apua, mutta kerronpa omasta tilanteesta. Meillä mies on se joka ei osaa muuta läheisyyttä kuin seksi. Hänen kotonaan ei ole halailtu eikä pidetty lapsia sylissä, joten sieltä se oppi tulee ja on sitkeässä. Aikani yritin halailua ja suukottelua, käsikädessä kulkemista ja taputtelua, mutta kun huomasin että hän kiusaantuu niin annoin olla.
Ajattelin näin: toista ei voi muuttaa ja hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Hän on muuten tosi hyvä tyyppi, huomaavainen ja uskollinen, ja seksikin sujuu, tosin aika vähillä esileikeillä. Hellyyden hän osoittaa parhaiten teoilla ja toisen huomioinnilla, arvostamalla. Tällaisista merkeistä tiedän että rakkautta on, vaikka häneltä ei sen suora osoittaminen sujukaan. Tarvitsisiko rakkaallani olla sekin taito? Ei tarvitse, koska osaan lukea häntä ja meillä on niin mukavaa yhdessä. Jokaisella on puutteensa ja tämä sattuu olemaan hänen. Onnellisuus ei ole kiinni tämmöisestä "ulkonaisesta" näyttämisestä kuitenkaan, olen vuosien yhteiselon aikana tottunut ja hyväksynyt sen että hän on vähän jäyhempi kuin mitä itse olen.