Yhdessä ketjussa sanotaan seuraavasti:
"moni nainen väittää, että oma mies rakastaa ja sitten on ihan yllättynyt, kun mies tunnustaa, ettei koskaan rakastanutkaan"
Juolahti tästä mieleeni, että jos jokin suhde tuntuu rakkaudelta ja hyvältä sellaiselta vastaanottajasta niin onko väliä millä nimellä toinen osapuoli sitä kutsuu?
"moni nainen väittää, että oma mies rakastaa ja sitten on ihan yllättynyt, kun mies tunnustaa, ettei koskaan rakastanutkaan"
Juolahti tästä mieleeni, että jos jokin suhde tuntuu rakkaudelta ja hyvältä sellaiselta vastaanottajasta niin onko väliä millä nimellä toinen osapuoli sitä kutsuu?
Vastaukset 30
Vanhimmat
nainen, niin sinulle on järki kasvanut päähän.
Nuoremmat vastaavat mallit eivät tahdo kestää sitä, että oman pään sisäinen idylli järkkyy, vaikka kysymys olis pelkästään termeistä.
ole väliä.
Mä jos miestä rakastan, niin mulle riittää se, et se on mulle kultainen ja kohtelee mua hyvin. Sinänsä silloin on epäoleellista, onko miehen tunne rakkautta, vai ei.
paitsi siinä vaiheessa, kun mies sanoo tuon surullisen kuuluisan lauseen. Ehkä mies ei tosiaankaan koskaan rakastanutkaan, vaan kuvitteli vain rakastavansa. Kuvitelmat särkyy enemmin tai myöhemmin.
ollut tuosta, että mies olisi ensin kuvitellut, muttei sitten enää kuvittelekaan.
Kysehän oli siitä ettei mies ole alun pitäenkään nimittänyt omaa tunnettaan rakkaudeksi.
Naisen tunne siis muuttuu siinä vaiheessa, kun mies kertoo tuon naiselleenkin?
Siis käsitänkö nyt oikein: mies ei koskaan ollut rakastunut (ja myös tiesi sen), eikä koskaan myöskään väittänyt olleensa rakastunut. Nainen sen sijaan väitti jollekulle (itselleen?), että mies rakastaa häntä, kunnes mies lopulta paljastaa ettei koskaan rakastanutkaan?
No jo on vyyhti. Mä käsitin asian siten, että mies kuvitteli olleensa rakastunut/rakastaneensa naista, kunnes jostain syystä suhde ei enää kiinnostanut pätkän vertaa ja sitten mies "ymmärtää" ettei mitään rakkautta koskaan hänen puoleltaan ollutkaan. Ainoastaan tarve saada rakkautta, loppujen lopuksi. Rakkaus ikään kuin tarttuu naisesta mieheen väliaikaisesti, mutta ei ole sisäsyntyistä tai todellista.
En tiedä naisen tunteista siinä vaiheessa, koska mulle ei ole käynyt noin, mutta voisin kuvitella, että naisen tunteet olisivat hyvinkin pettyneet moisen paljastuksen jäljiltä.
tästä:
"jos suhde tuntuu rakkaudelta ja hyvältä sellaiselta vastaanottajasta niin onko väliä millä nimellä toinen osapuoli sitä kutsuu?"
Hyvin yksinkertainen kysymys, joka oli luettavissa jo randomin avauksesta.
Mies kutsuu tunnettaan miksikä kutsuu ja haluaa olla suhteessa. Naisen tarvitsee olla huolestunut vain omasta tunteestaan.
Joko menee jakeluun?
Eli kyse oli pelkästä terminologiasta? Tunne sen sijaan on sama tai samankaltainen sekä miehellä että naisella? Miksi mies ei sitten miellä rakastavansa naista? Mitä mulla on kokemusta rakkaudesta, niin sitä joko rakastaa tai sitten ei.
Voihan sitä mukavuudenhalustakin olla suhteessa, ei siinä mitään. :)
on kokenut tulenpalavan romanttisen rakkauden, joka kariutuu. Loppupeleissä päätyy muuhun liittoon joka toimii, jossa on hyvä olla ja ollaan toisiinsa kiintyneitä. Sitä liiton tunnetta ei välttämättä kuvaa samoilla termeillä kuin sitä kariutunutta tulenpunaista rakkautta.
Naisille ei kannata kertoa kaikkea viimeisimmän rehellisen tapin takaa, koska terminologia voi järkyttää naisen ajatusta omasta tunteestaan :)
Näin se vaan on.
muistuttaa rakastamista, mutta on paljon "riskittömämpää". Rakastuminen on puolestaan romanttista hömppää. :)
Onnellisimmissa suhteissa rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Jos suhteessa ei ole sitä alkuhuumaa, niin ihmisillä tulee jossakin vaiheessa halu saada pikkasen jännitystä elämään - esim. sivusuhteen kautta.
Eli väittäisin, että jos mies asettuu suhteeseen naisen kanssa, jota kohtaan ei tunne kiihkeitä rakkauden tunteita, vaan lähinnä kiintymystä, ei osaa rakastaa.
kuullut tyytymisestä parhaimpaan mahdolliseen tulokseen sopivan kokoisin panoksin?
Mikä siinä on että täytyis haihatella?
koskaan kuullut oikeasta rakkaudesta? Sopivan kokoiset panokset oli hyvin ilmaistu: ei kannata ottaa riskiä ettei vaan maa putoaisi jalkojen alta. ;)
Ensinnäkin mun mielestä jokainen nainen, joka rakastaa miestä ansaitsee miehen, joka rakastaa häntä eikä ole kiintynyt häneen kuin koiranpentuun. Jos tuo koiranpennusta yksinäisyyteensä seuraa etsivä mies rohkenisi kasvattaa selkärankansa ja päästää naisrukkansa pois valheesta, niin naisella voisi olla mahdollisuus löytää SE OIKEA MIES, siis jotain todellista.
:D
on rakkautta.
:)
näkemystä.
Se on juuri sitä oikeaa rakkautta. Suuret myrskyt ovat vain draamaa.
sen suuren tulipunaisen, nyt olen kiintymysliitossa, joka kestää ja kestää ja kestää...hautaan asti on suunnitelmissa mennä tällä.
mutta se voi olla pitemmän päälle myös hemmetin tylsää. Niin, ihmiset ovat erilaisia ja suhteita on niin monenlaisia.
välttämättä tarkoita draamaa. Se voi kyllä sitä tarkoittaakin joidenkin kohdalla, en mene kieltämään.
Yritä nyt kuitenkin päättää, että onko kyse pelkästä kiintymyksestä vai siitä oikeasta rakkaudesta, niin kuin tuolla aikasemmin hehkutat. :D
kirjoitin vänkyrä-naiselle että se oikea rakkaus on juuri sitä kiintymystä, sen osoittamista ja ylläpitoa.
Sinähän hehkutit jotain oikeaa rakkautta, niin kuin naiset nyt tuppaa tekemään.
Mutta nyt,
hyvää yötä.
Luulin, että tämä oli sun viestisi:
eihän
Kirjoittanut: kyse.. 14.10.2008 klo 01.14
ollut tuosta, että mies olisi ensin kuvitellut, muttei sitten enää kuvittelekaan.
Kysehän oli siitä ettei mies ole alun pitäenkään nimittänyt omaa tunnettaan rakkaudeksi.
En usko että yksipuolinen rakkaus on meikäläistä varten.
***
Mutta annapa kun puutun joutessani tuohon lainaukseen, missä tuo sitten lieneekään ollut, niin mikähän siinä sitten on että juuri naiset ovat vakuuttelemassa toisen osapuolen tunteita?
"Kyllä se minun Matti rakastaan minua ihan täyttä...", "Pentti (puhujan mies) on niin rakastunut".
Olenkohan ikinä kuullut yhdenkään miehen viittaavan yhtään millään tavalla oman naisensa mahdollisiin tunteisiin...
Se, että tulee rakastetuksi on vaan toinen puoli, toinen puoli on se että toinen oikeesti rakastaa.
Luulisin, että siinnä tulee semmoinen kusetetuksi tulleen olo. Mikään ei sitten lopulta ollutkaan totta.
Se on vähä kun jos sulla on kullattu koru. Jos se riittää sulle, että se näyttää ja tuntuu koko kultaiselle, niin mikäs siinnä. Kyllä se asiansa ajaa, mutta kultaa se ei ole.
"Se on vähä kun jos sulla on kullattu koru. Jos se riittää sulle, että se näyttää ja tuntuu koko kultaiselle, niin mikäs siinnä. Kyllä se asiansa ajaa, mutta kultaa se ei ole."
Mun mielestä jokaisen on kyettävä olemaan sen verran rehellinen sekä itselleen että toiselle,ettei pidä toista suhteessa jolla loppujen lopuksi ei ole kovinkaan vankkaa pohjaa. Kun tyytyy kumppaniin jota ei rakasta mutta jonka kanssa on kiva olla johtaa helposti siihen tilanteeseen,että joskus jossain tulee vastaan se johon oikeasti rakastuu. Sitten ei paljon naurata kumppania kuulla,että kaikki on vaan valhetta, "siinä oltiin kymmenen vuotta hyviä kavereita ja onhan tuossa nuo kaheksan lastakin tästä upeasta kaveruussuhteesta todisteena...mut siis kyllä mä susta tykkäsin joo".
Jokainen varmasti haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi, jokaisella on siihen myös oikeus. Mulla on miehiä kavereina joihin olen kiintyny, ei se mulle mitään rakkautta ole, ei lähellekkään.
ja joku hormonallis-kemiallinen tapahtuma ihmisen päässä.
Joku voi sanoa noin toiselle ihan vaan loukatakseen erotilanteessa. Jos sen joku ottaa tosissaan, niin silloin se ihminen ei osaa erottaa toisistaan totuutta ja loukkaamistarkoituksessa lausuttua valhetta.
Mä olen ainakin ollut lääpälläni jokaiseen iskemääni naiseen, olkoonkin että se tunne on haihtunut nopeammin, tai hitaammin, mutta ei se sitä seikkaa miksikään muuta, että ainakin hetken olen ollut ihastunut (kännissä edes yhden illan).
Suhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta ja kummallakin on oltava oikeat motiivit olla suhteessa. Motiivithan voi olla tietty mitä tahansa, joillekin riittää taloudelliset perusteet, mutta tärkeintä on olla samalla aaltopituudella näistä asioista.
Jollen mä tunne toisen rakkautta, en mä pysty myöskään olemaan siinä suhteessa. Mun täytyy tietää, että toinen rakastaa mua yhtä aidosti kuin minä häntä. Tähän nyt voi joku kyynikko todeta, etten voi koskaan tietää tuota varmasti mutta mulle on aivan sama. Mulle riittää se, että itse tiedän.
Mulle ei ole muuten kukaan mies jälkikäteen sanonut, ettei rakastanutkaan enkä ole itse koskaan moista laukonut. Muutaman kerran on tosin niin päin käynyt, että eron jälkeen mies on edelleen rakastanut mutta ei koskaan tuollaista etteikö koskaan olis rakkautta ollutkaan...
"ihan jees" ei vain riitä naisille
Ei tuo riitä miehillekään eikä pidäkään. Jos haluaa todellisen suhteen, niin "ihan kiva" ei todellakaan riitä. Mitäänhän ei vaatimalla saa, mutta hyvällä onnella ja avoimella sydämellä voi jo saadakin... :)
..helposti.. Varsinkin kun toinen vaihtoehto on olla täysin ilman.
Voihan esim ei-rakastavan miehen kanssa saada rakastavia ja rakastettavia mukuloita.
Ehkä tuo jollekin riittää. Mä oon mieluummin ilman mukuloita ku hankin niitä sellaisen miehen kanssa, joka ei mua rakasta. Mä haluan miehestä muutakin kuin pelkän isän mun lapsille. Mutta jokainen tietty näkee nämä asiat omalla tavallaan eikä ole yhtä ainoaa tapaa ajatella näitä.
Kiitos jo vastanneet ja lisää vaan kommenttia jos irtoaa.
Tämä on kiehtova aihe, näemmä.
Minä olen vissiin jotenkin vähemmistössä tässä: minulle suhde on sitöä miltä se tuntuu. Jos on hyvä olla niin suhde on hyvä, jos ei ole niin sitten se ei ole hyvä.
Eli minun puolestani mies saa kutsua minua vaikka pilkkikaverikseen, jos se vaan toteuttaa sitä pilkkikaveruutta minulle mieluisalla tavalla.
tolla lauseella oli se, että tunnen useammankin miehen, jotka ovat valehdelleet, "koska eihän naiselta muuten saa pillua". Ja sitten kun on osunut kiinnostavampi pillu kohdalle, niin on kerrottu totuus naiselle. En tiedä kenelle se sitten riittää, mutta ne mun ystävät, joille tämä on tapahtunut ovat aika käärmeissään olleet tapahtuneesta. Myös mulle on neljä miestä valehdelleet tunteistaan ja näin jälkikäteen todella toivon, että olisivat pysyneet kaukana minusta. Tunsin itseni petetyksi ja hyväksikäytetyksi, eikä niistä suhteista jäänyt kuin kurja olo.