Kertokaas miten ateisimi käsitää ruumiistairtautumiskokemukset, joita tapahtuu vaikeissa kirurgisissa leikkausoperaatioissa (eikä vain joogassa kuten väitetään)? Irtautuuko ruumis myös kuolemassa?
Ateologia ja ruumiistairtautuminen
Aladdinsane
8450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hallusinaatioita koko touhu.kuin unetkin.
jos vaikka irtautuukin...?
Jos irtautuukin? Ja jos ei irtaudu.
Mikä irtautuisi? Voihan ajatuksella leikitellä, mutta irtautumisKokemus on selitettävisä ja toisinnettavissa stimuloimalla aivojen osia sähköisesti (hetko, eiku jumalakokemusko tuossa kokeessa tuotettiin? Väliäkö hällä, kokemus kuin kokemus on mahdollinen tuottaa samalla konstilla, vaioja huijaamalla) joten mikään ei anan aihetta olettaa että kokemus olisi fyysisesti todellinen. Se on todellinen vain kokijalle itselleen. Sama juttu kuin uskossakin; jumalan olemassaolo on yksilölle todistettavissa koska hänestä tuntuu että se on totta. Ok. Kenellekään muulle se ei tee jumalaa yhtään todellisemmaksi, eikö niin?
Subjektiivisia kokemuksia. Sinänsä kiehtovia, kyllä, mutta valitettavan arkisia.
Muuten, sille joka uskoo irtautumiseen; mitä se irtautuva on? Onko se edes jossain määrin ainetta? Energiaa? Miksi ihmeessä fysiikan lait eivät vaikuta siihen kun ne vaikuttavat pienimpäänkin molekyyliin materiaa? Ja jos se ei ole mitään mitattavaa, onko hiukan kaukaa haettua se että se voisi AISTIA?? Painaa kuuloaistimusten jälkiä aivoihin joihin se ei -hetkinen- ole kontaktissa? Vai onko ehkä todennäköisempää että ne aistimukset syntyvät nissä kyseessä olevissa AIVOISSA???
***
Mutta jos palattuasi elämään kykenet kertomaan leikkaussalihenkilökunnan keskusteluja yksityiskohtaisesti ja olet ollut kuullessasi nuo asiat kuollut ja paikantanut itsesi leikkaussalin kattoon, jossa leijut... palattuasi ruumiiseesi koet kipua. Mutta kaiken jälkeen väität, että kaikki tapahtui omissa aivoissasi - vaatii suurta uskoa ajatella näin.
Sinuel siis ei ole ongelma uskoa että aistimusket, kuulojäljet ja näköaistimusket -syntyivät jossain ystisessä ulottuvuudessa kehosi ulkopuolella, ja kehoosi palattua ne palautuivat aivoihisi...
...ja vaikeaa uskoa on se että ne aistimusekt syntyivät siellä missä aistimuksesi yleensäkin -aivoissa- ja tiedostit ne vasta herättyäsi. Aivot ottavat vastaan informaatiota unessakin, tajuttomuudessa tai jopa koomassa, korvasi kuulevat vaikka nukkuisit. miksi sinun siis olisi vaikea uskoa että ne kuulisivat kemiallisesti aiheutetussa unessa?
Onko tämä nyt sama juttu kuin että maailmankaikkeuden syntyminen sattuman ja ketjureaktion seurauksena on vaikea uskoa, mutta äärimmäisen monimutkaisen jumalolennon syntyminen tyhjästä on halppo nakki niellä?
***
oli tiedeohjelma alilämmössä tehdyistä kirurgisista operaatioista, jossa erään potilaan kokemus oli, miten hän kykeni seuraamaan lääkärien ja hoitajien keskustelua, mutta ei kommunikoimaan takaisin. Usein kokemus on leijua leikkaussalin katossa.
Itse asiassa eräs potilas, jonka aivojen aneurysmaa operoitiin, kävi kliinisessä kuolemassa - ruumis jäähdytettiin noin 15 C, mutta ei kaikilla, kuten tälläkään, ole kyseistä irtautumiskokemusta...
ovat ehkä vain tietoisuudentiloja, joissa ei kykene aistimaan ruumistaan, mutta tietoisuus ja ajattelu pelaavat ainakin jollain tasolla.
Itselläni oli kerran erikoinen kokemus. Mulla oli ihan hirveä päänsärky. Olin saanut reseptillä vahvimman mahdollisen annoksen erästä tulehduskipulääkettä. Otin puolenyön aikaan 1 tabletin. Päätä vaan särki edelleen, eikä lääke auttanut yhtään. Otin neljän tunnin päästä uuden tabletin, ja vielä 4 tunnin päästä uuden. Suositeltava maksimipitoisuus veressä oli varmaankin ylittynyt. Kello oli jo lähemmäs 5 aamulla, enkä ollut nukkunut päänsäryn vuoksi yhtään. Viimeisen tabletin jälkeen alkoi tuntua kevyeltä ja painottomalta ja tuntemus lisääntyi, sitten tunsin kovaa kipua rintakehässä, ja yhtäkkiä en aistinut kehoani. Silmissä näkyi pelkkää kirkasta sinistä valoa. Pelästyin ihan kamalasti ja hoin mielessäni, että takaisin takaisin. Sitten palasin normaaliolotilaan. Päätä ei enää särkenyt, ja nukahdin melko pian sen jälkeen. Kivun katoaminen monen tunnin kärsimisen ja valvomisen jälkeen aiheutti varmaan jonkinlaisen unen ja valveen välille sijoittuvan unihalvauksen kaltaisen tietoisuudentilan. Sen koommin en ole kyseistä lääkettä suuhuni pistänyt.
Kun kerroin eräälle tuttavalle tästä, hän kertoi oudoista kokemuksistaan ibuprofeenista. Hän kertoi ottaneensa lääkkeen ja käyneensä nukkumaan, mutta muisti kuitenkin kuulleensa kaikki keskustelut huoneessa, ja hääränneensä muiden mukana. Muut huoneessa olleet olivat kuitenkin todistaneet, että hän oli havaintojensa aikaan kuitenkin nukkunut sikeästi ja yhtäjaksoisesti. Kun tämä ihminen kertoi lääkärille kokemuksistaan, lääkäri sanoi vaan, että se lääke ei sovi hänelle, ja määräsi toista lääkettä.
Hämäräperäisiä väitteitä on paljon, mutta nyt asiaa on aloitettu tutkimaan ihan oikeasti.
Jossain siitä oli uutinen, jota en nyt tähän jaksa etsiä.
Jos tuloksia ei löydy, on todettava, että asia on vähän kuin ihmeparanemisten kanssa. Joko lähteet eivät ole tarkistettavissa tai sitten nuo jutut on luonnollisen selityksen piiriin meneviä kokemuksia.