Ongelmani on KATEUS, kaikesta.
Kaverini sai vauvan. Se on nyt kuukauden ikäinen. Järkytykseni ei ole mennyt vieläkään ohi, olen siis ollut järkyttynyt ja jotenkin vihainen siitä hetkestä kun sain tietää että hän on raskaana. Voin yhä melkein pahoin kun ajattelen koko asiaa. Välillä haluan kipeästi ja nopeasti itsekin vauvan, vaikka olen aina ollut vähän koko ajatusta vastaan.
Olen kateellinen, kun hän saa KAIKEN aina ennen minua. Seurustelut, ekat suudelmat, ekat kerrat, valmistuminen, työpaikka, upea asunto, uusi auto, kihlat, naimisiin, vauva... Ajattelen hölmösti, että kaikki nämä on sitten joskus miljoonan vuoden päästä mun kohdalle tullessaan tavallaan jo "vanha juttu".
Ja hänen elämänsä on muutenkin aina yhtä pilvilinnaa. Ei huolen hiventäkään. Vauvakin on helppo kuin unelma.
Olen siis kusipäinen ystävä, tai eihän tällaista voi edes ystäväksi kutsua. Tunnen vaan itseni aina jotenkin häntä huonommaksi, vaikka mulla on myös paljon sellaista mitä hän ei voi koskaan edes saada.
Haluaisin niin eroon näistä tunteista, koska ne häiritsevät omaakin elämääni. En ymmärrä, miksei vastaavia tunteita tule kenenkään muun kaverini kohdalla, vaikka yhtä hyviä on monta.
Onko muilla tälläisiä tuntemuksia?
Kaverini sai vauvan. Se on nyt kuukauden ikäinen. Järkytykseni ei ole mennyt vieläkään ohi, olen siis ollut järkyttynyt ja jotenkin vihainen siitä hetkestä kun sain tietää että hän on raskaana. Voin yhä melkein pahoin kun ajattelen koko asiaa. Välillä haluan kipeästi ja nopeasti itsekin vauvan, vaikka olen aina ollut vähän koko ajatusta vastaan.
Olen kateellinen, kun hän saa KAIKEN aina ennen minua. Seurustelut, ekat suudelmat, ekat kerrat, valmistuminen, työpaikka, upea asunto, uusi auto, kihlat, naimisiin, vauva... Ajattelen hölmösti, että kaikki nämä on sitten joskus miljoonan vuoden päästä mun kohdalle tullessaan tavallaan jo "vanha juttu".
Ja hänen elämänsä on muutenkin aina yhtä pilvilinnaa. Ei huolen hiventäkään. Vauvakin on helppo kuin unelma.
Olen siis kusipäinen ystävä, tai eihän tällaista voi edes ystäväksi kutsua. Tunnen vaan itseni aina jotenkin häntä huonommaksi, vaikka mulla on myös paljon sellaista mitä hän ei voi koskaan edes saada.
Haluaisin niin eroon näistä tunteista, koska ne häiritsevät omaakin elämääni. En ymmärrä, miksei vastaavia tunteita tule kenenkään muun kaverini kohdalla, vaikka yhtä hyviä on monta.
Onko muilla tälläisiä tuntemuksia?
Vastaukset 144
Vanhimmat
..minäkin olen välillä aivan kamalan kateellinen. Olen helpottanut oloani ajattelemalla, että kilpailen ihan "omassa sarjassani" eli muiden menestykset tms. eivät vaikuta minun elämääni. Jos on tuntunut että jään jatkuvasti jonkun ihmisen "varjoon", olen tietoisesti etääntynyt tällaisesta tyypistä.
Tunnen myös tyypin, jonka elämä tuntuu ainakin ulospäin olevan pelkkää päivänpaistetta ja onnistumisia. En voi sille mitään, mutta minusta se tuntuu jotenkin valheelliselta tai epäinhimilliseltä.
Jotenkin on niin tottunut siihen, että ihmisillä on ainakin joskus jotain joka menee pieleen / painaa mieltä. No, olen kyllä kiertoteitse kuullut että on tällä täydelliselläkin ihmisellä joskus huonoja päiviä. Minulle hän kertoo aina vain niistä onnistumisista joita sitten yhdessä ihastellaan. En juurikaan kerro hänelle omista asioistani, hyvistä tai huonoista, vastaan toki jos hän kysyy. Mutta yleensä puhumme hänestä joten ei se haittaa. xD
http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,4493.msg101208.html#msg101208
Toi on niin totta!
http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,1986.msg42882.html#msg42882
mä en ole kateellinen, mulla on myös ystäviä, jotka on "tehneet jo kaiken", saavuttaneet kaiken ja musta tuntuu, että itse on vasta alkukankeana etsimässä lähtökuoppia..
En ole kateellinen, en vaihtaisi elämää heidän kanssaan, mutta jotenkin surullinen. Ei tunnu, et on enää mitään yhteistä, et jos toinen kysyy, et mitä kuuluu, niin mitä mä sanon.. Omat suuretkin asiat tuntuu niin pieniltä toisten elämänmuutosten rinnalla, että olen havainnut, ettei ne omat asiat sitten kiinnostaneetkaan toista.
Jollain tapaa, jopa tiedän, että mua säälitään, aikansa kyselivät kaikenlaista, mutta kun työ ei ole heistä mielenkiintoista, tavallisista mukavista harrastuksista ei saa aihetta enempää revittyä, miehestä kysyivät ja härnäsivät aikansa, nykyään eivät enää edes kysy.
Jotenkin niiden täydellisten rouvien rinnalla kokee itsensä aika alamittaiseksi. Entiset hyvät ystävät pitää mua joko itsekkäänä (ketä varten minä eläisin jos en itseä) tai tylsänä.
Mä olen etääntynyt heistä. En haluaisi niin, mutta tajuan passiivisuuteni johtuvan huonosta itseluottamuksesta heidän seurassa. Nytkin olisi pitänyt mennä katsomaan kaverin vauvaa. En ole saanut mentyä.
eli olen aina ollut kateellinen tietyille tyypeille, jotka tuntuvat saavuttavan kaiken aiemmin kuin minä. mutta nyt kun mulla on lapsi, olen kateellinen niille jotka ovat ehkä sinkkujakin, joilla on vaa jotenkin enemmän aikaa matkustella jne. ja vaikka olenkin unelmieni miehen kanssa, olen jostain saanu kaivettua ne hänenkin huonot piirteensä ja vaikka hän on kuinka hyvä isä, olen kateellinen ystävieni miehistä, jotka ovat niin hyviä isiä, hyvissä työpaikoissa, hyviä tekemään ruokaa ym. kotitöitä ja liikunnallisia. heillä on asunnot jne. kun miehillä on varaa ostaa vaimoillensa vaikka mitä ja mahdollista ehdottaa jne. ovat perheidensä päitä jne. kumpa minunkin mieheni joskus ehdottelisi tuollaisia. minä teen kaikki perhettämme koskevat päätökset! vasta hän ehdotti naimisiin menoa, jonka lopulta sanoi olevan minun ratkutuksen tulosta, mutta ei sano juuta ei jaata hääpäivään tai paikkaan... liitto olisi minulle nyt toinen, joten antaa olla.
Turha kadehtia ketään. Et voi tietää mitä oikeesti kaveri tuntee ja miten niillä menee. Jokaisella on jotain hyvää ja myös vastoinkäymisiä elämässä.
Todellisuudessa monet vetää kulissiliittoa yllä. Ne
kariutuvat sitten siinä 40 iässä viimeistään.
Hyvin sanottu! Itse en kadehdi erästä läheistä naishenkilöä lainkaan vaikka joku saattaisi niin tehdäkin. Nainen lähti noin 5 vuotta sitten rikkaan miehen mukaan ja nyt on sitten varaa millä mällätä, kun aikanaan yritti esittää rikkaampaa ja hienompaa kuin mihin todellisuudessa oli varaa ja tästähän seurasi automaattisesti luottokierre. Lisäksi hän haukkui selän takana kaikkia tuttuja ja sukulaisiaan jopa omia sisaruksiaan sekä vanhempiaan koska oli heille niin kateellinen kaikesta. Olihan heillä asiat paremmin, koska ei ollut luotto-ongelmia, lainoja ym. joiden kerääntymiseen olisi kyllä itse voinut vaikuttaa mikäli olisi osannut käyttää rahaa oikein.
Eipä ole naisen yhteiskunnallinen status noussut siitä mihinkään rikkaan miehen rinnalla (liekö edes rikas enää kun yritys menee alta)kenenkään tuntemani henkilön silmissä vaan pikemminkin päinvastoin, vaikka kävelee lähes joka kuukausi uudessa turkissa ja viimeisintä muotia edustavissa vaatteissa. Kaikki kaupungissa varmaan tietävät mihin hänen varat todellisuudessa riittäisivät, kun katsoo työtä mitä hän tekee.
No, tästä hienostelusta ja rikkaaksi tekeytymisestä nainen saa sitten maksaa yksityiselämän puolella kovan hinnan. Nainen on yksityiselämässä täysin nyrkin ja hellan välissä. Hänellä on jatkuvaan jompikumpi silmä mustana tai sitten on joka puolella mustelmia ukon käsittelyn myötä. Mikäli aletaan sitten uhkaamaan erolla niin ukko on aseen kanssa heilumassa että minä ammun sinut jos meinaat lähteä "kävelemään" joten kiva sitä on pitää kulissia yllä kun kotona saa "hyvää" hellyyttä ja kohtelua.
Tosin nainen saa osittain mennä myös itseensä, kun pari kertaa olisi päässyt eroamaan mutta palasi häntä koipien välissä ukon luokse koska ei ollut rahaa millä esittää hienostunutta ja törsätä rahaa mitä turhempaan. Eihän nainen pystynyt mitenkään olemaan huonommassa asemassa kuin muut ihmiset, saati omat sukulaiset ja tuttavat joten pakkorakohan siinä oli edessä.
Luulisi, että omaa terveyttään osaisi naisena arvostaa edes sen verran ettei tarvitsisi jatkuvasti olla höyhennettävissä. Kaikkea se toisten kahdehtiminen saa ihmisissä aikaan ja etenkin naisten keskuudessa. Miettisin kaksi kertaa ennen kuin lähtisin kahdehtimaan jotain etenkin jos ei tunne henkilön taustoja, koska totuus voi olla hyvin hyvin erilainen.
Ajatuksella kirjoituksesi ! Huomaat vahingonilon ja kateellisuuden. Tästä tekstistä huokuu suuri katkeruus.
Onhan se todella upeeta, että Sinä itse olet vielä yli nelikymppisenä tämänhetkisen oman kultasi kanssa...nyt viittä kymppiä lähestyessäni näyttää vaan siltä, että nuo ihanat teoriat kuuluu sinne menneisyyteen...menetettyyn nuoruuteen. Arki iskee armottomana, se ei tunne sääliä!
Olen lukenut viestini tarkkaan ja ajatuksella. Minulla ei ole todellakaan mitään syytä olla hänelle katkera tai kateellinen. En missään nimessä halua olla hänen sijassaan. Paljon mielummin olisin täysin varaton kuin ryhtyisin sijaiskärsijäksi. Hänelle on yksi jos toinen yrittänyt puhua järkeä, että miksi olla sellaisen kanssa kun saa pelätä henkensä puolesta. Kyllä noita rikkaita miehiä Suomessa riittää jos sellaisen haluaa. Rikas mies jolla on korvien välissä jotain muutakin kuin pelkästään tyhjää ja omaa itseään niin on ihan ok, mutta kuten sanoin niin tuskin se ukkelikaan on hirveän varoissaan koska tehnyt aiemmin yhden konkurssin ja nyt on tekemässä toista. Eikä tässä vielä kaikki vaan se ukko pyörittää samaan aikaan ainakin kolmea muutakin, tosin ainakin parille se maksaa siitä kun on käymässä siellä paikkakunnalla jossa hänen omistamansa firma pyörii viimeisillään. Toivoa sopii, että se nainen ei ole lähtenyt sokeuksissaan mihinkään takauksiin ahneuksissaan. Mielestäni naisellakin täytyy olla jonkinlainen mielenterveydellinen häiriö jos suostuu narsistin ukon pieksämäksi ja vielä kun samaan aikaan pyörittää haaremiaan. Siinä on kyseessä kaikkea muuta kuin terve parisuhde.
kateellinen ei voi tunteilleen mitään.
En ole pätkääkään kateellinen muiden "onnesta" ja aluksihan kaikki näyttää olevan taivaallista, mutta jahka 15 vuoden päästä... Suurin osa eroaa tai kitkuttelee huonossa liitossa ja lapsista syntyy huoltajuuskiistoja ym. Tietysti joidenkin liitot kestävät ja hyvä niin. Toivon myös itse kohtaavani järkevän miehen, joka on ihan tosissaan eikä pelleile.
Kateus ei oikein koskaan ole kuulunu mun tunne-elämään. Mutta tietty jos vertaan itteeni joihinki muihin, niin oon kaikessa aika alkutekijöissä. Ei miestä, ei kunnon työpaikkaa, ei korkeaa koulutusta, ei omaa asuntoa jne. Mutta toisaalta mulla on mahdollisuus tehdä monia semmosia asioita, mitä muilla ei. Esim. kuka estää, jos lähtisin ulkomaille? Saan mennä vapaasti opiskelee, jos haluan, tai tehdä töitä jne. Toisin sanoen saan päättää jokaisesta elämäni piirrosta ITSE. Ilmeisesti sun suhteesi kaveriin on jotekin läheinen ja kilpailullinen. Vertaat itseäsi häneen. Mietin vaan, että provosoiko tuo kaverisi jollain tapaa kateuttasi esiin? Joillakin kun on tapana esitellä kaikkia uusia hienouksiaan pieni leuhkimisen maku suussa, ja se jos mikä alkaa ärsyttämään. Tiedän ihmisiä joilla on se pysyvä parisuhde, vauva, hyvä asunto jne, mutta tiedän myös että harvan elämä niistäkään on ollut helppoa.
elää ihan omaa elämää, eikä vaan miettiä, 'että kyllä ne kohta parin vuosikymmenen jälkeen kariutuvat aviossaan ja sitten kyllä saavat nähdä.' Ja odottaa tätä sitten vuosikaupalla.
Keskustelin hiljattain tästä samasta asiasta hyvän ystäväni kanssa. Hänellä on vauva, on kihloissa miehensä kanssa ja ovat ostamassa omakotitaloa. Itselläni ei ole vielä jälkikasvua, naimisiinmenoa en vielä suunnittele eikä talon ostokaan ole vielä mielessä.
Minä siinä sitten häntä "kadehtimaan" että kun hänellä tuntuu kaikki olevan niin kovin hyvin ja elämä hymyilee. Ystäväni vastasi että hän taas on kateellinen minulle kun saan vielä mennä "vapaasti".
Sitä kai aina automaattisesti kaihoaa jotakin sellaista mitä toisella on. Olen yrittänyt ajatella, etten ole kateellinen vaan onnellinen ystävieni puolesta.
Kyllä joku on "kateellinen" sinunkin elämästäsi, usko pois. =)
Mää en miehenä tajua miksi naiset ovat niin kateellisia kaikesta. Aina pitää valittaa jostain, aina jollain on joku paremmin jne.
En tajua naisia, ei miehet ole yleensä tolleen kateellisia?
siitä ettei miehillä ole yleensäkään mitään tavoitteita minkään asian suhteen. On sekä hyvä että huono asia ettei tavoitella mitään vaan otetaan mitä saadaan ja vastaan tulee.
nyt ihan oman kokemuksen kautta saadusta tiedosta vai lämpimiksesi? Luulen että siihen vaikuttaa enemmän asiat mitä haluaa. Ja naisilla ne asiat ovat ihan erilaisia kuin miehillä.
IHAN SAMANLAISIA KATEELLISIA ON MIEHET SIINÄ MISSÄ NAISETKIN.
Tässä oikein tyyppiesimerkki naisen ja miehen eroista. Nainenhan ajattelee ettei miehellä ole tavoitteita koska mies harvoin näkyvästi pyrkii samaan kuin nainen. Pitäisikö miesten olla samanlaisia kuin naisten?!? Ei kiitos, olen mieluummin ihan mies omien tavoitteideni kanssa ymmärsivätpä naiset sen tai eivät.
Minulla myös monta kaveria joilla lapsia ja he elävät ihan erilaista elämää kuin minä. Mieluummin tuen heitä kuin olen kateellinen. Minä olen se sinkku jolla on aikaa ja mahdollisuuksia, miksi en jakaisi sitä myös perheellisille kavereilleni joilla tarpeeksi huolia lastensa ja vaimojensa kanssa. Saavat hieman hengähdysaikaa ladata akkujaan jotta jaksavat perheellisen arkea paremmin.
Viestistäsi henkii ajatus että naiset päättävät tahdin ja miehet ajelehtivat minne sattuu. Kateellisuus, joka ei ole paha asia niin kauan kuin kateuden takia ei tehdä pahoja asioita, on mielestäni kunnianhimoisuuden motivaattori. On helppoa haluta toisen omaa mutta vaikeaa olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on. Erona miehen ja naisen välillä on se että nainen uskoo pystyvänsä muuttamaan miestään vaikkei pysty ja mies toivoo ettei hänen naisensa muutu vaikka nainen lähes varmasti muuttuu.
Hamilton - kateuden uhri
http://www.hs.fi/urheilu/formula1/artikkeli/Lewis Hamiltonin ajotyyli ja käytös suututtavat/1135240321727
kaikki kun olisivat sinunlaisiasi niin maailma olisi parempi paikka. olet varmasti hyvä ystävä
Tuo on niin miesmäistä ;) Naisilta tollanen toiminta ei kertakaikkiaan onnistu...
kyllä vaan miehet ovat myös kateellisia. Kun mies vaihtaa autoa vaihtaa myös kaverikin jos vaan perse kestää sama pätee myös moottoripyöriin tai veneisiin yleensäkkin kaikkiin missä on moottori. Niin ja tietysti jos naapuri ostaa uuden talon/mökin tai rakentaa siinä sitä on myös päivittelemisen aihetta ja mainitaan että itse en rupeisi tuohon koskaan ja jos vaan pystyisi niin kylläpä sitä oltaisiin jo rakentamassa. Niin että kyllä ne miehetkin osaavat.
sinun kirjoituksesi mukaan miehet, jotka ovat naimisissa ovat kuin pässit naruissa vietävissä. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että näillä sinun mies ystävillä on aivan kamalaa avioliitossa ovat suoranaisesti kurjassa jamassa ja lapsetkin rassaa voi voi kyllä kavereillasi on vaikeaa. Onneksi löytyy sinunlainen ihana akaton ystävä jolla aikaa kaikille (koska ei omaa elämää) kärsiville ystäville jatka vaan samaan malliin on se hyvä et ystävä löytyy läheeltä.
samaistaa ihmissuhteet urheilulla??
Hamiltonin tapaus on ihan eri laatua kuin on olla kateellinen. Toisen ajotavan ihmetteleminen ja tuttavan elaman haluaminen ja hanelle oleminen kateellinen "kaikesta" ovat ihan eri asia.
Ainoastaan naiset voivat nahda samankaltaisettomissa asioissa samankaltaisuutta.
Sinun kirjoituksesi mukaan _kaikki_ naimisissa olevat ystäväni ovat tossun alla...tämä taisi olla provoa provolle. :) :)
Kateus on myös voimavara,jos osaat käyttää sitä oikein. Me kadehdimme sellaisia asioita,joita voimme itsekin saavuttaa. Ennemmin tai myöhemmin.
Et ole huono ystävä,kunhan et kateuden lisäksi vielä katkeroidu.
Nauti vapaudestasi ja elä täysillä,vielä sinunkin haaveesi toteutuu. Hyvää syksyä!
Jos olisit hyvä kaveri olisit onnellinen hänen puolestaan mitä paremmin kaverilla menee sitä iloisempi sun kuuluis myös olla hänen onni ei ole pois sulta.
Jos jollain on jotain mitä itse haluu on turha olla kateellinen toiselle siitä ja toivoo et voikun tolla ei sitä olis kun ei oo mullakaan todella tyhmää,entä jos pyrkis itse samaan onneen jos se nyt on sitä mitä todella haluut ja muuten kenenkään elämä ei oo mitään pilvilinnoja vaikka joku niin esittäiskin sulle ei kaikkee tarvii uskoo,jokaisessa elämänvaiheessa varmasti hyvät ja huonot puolensa avioliitto lapsensaaminen jne.
Varmasti siinä sinkkuna olossakin on hyviä puolia älä luulekaan,että aviossa olevat/pienenlapsen paimentajat ettei heille tulis hetkiä jolloin kateellisia sinkulle joka saa mennä ja tulla kun tykkää.
Sinähän olet sairas, mene psykiatrin puheille. Vai pitää saada lapsi koska kaverikin sai, miten käsittämättömän hölmö voit olla? Tuo ei todellakaan ole normaalia, tee asialla jotain ennekuin teet jotain todella typerää.
Mä voisin esittää kommentteja vastakkaiselta puolelta.... Mulla on yks ystävä, joka on myöntänyt olevansa mulle kateellinen. Ja välillä mun on tosi hankala tajuta, että miks.. On kyllä asioita, jotka mulla on ollu elämässä paremmin kuin hänellä (esimerkiks perhe-elämä lapsena), mutta nekin on menneitä, miks olla niistä kade? Vaikuttaahan ne toki vieläki, mutta silti. Ja siitä hän sanoo kans olevansa, että mulla menee noin yleisesti ottaen paremmin.. Ja asia, jonka hän usein mainitsee on se, että kun mä tutustun niin helposti uusiin ihmisiin ja saan uusia tuttavuuksia.. Mä oon koittanu puhua, että kyllä hän pystyy samaan jos tahtoo, mutta väittää ettei.. Ja samat pikkupuheet kateudentapaisesta vaan jatkuu..
Emmä tiedä akat ainakii on mustasukkasia jos kaveri löytää miehen...alkaa jumalaton paskanpuhuminen ja silleen
Monet miehet käyttävät surutta naisten kateutta hyväkseen. Naisporukasta yksi alkaa seurustelemaan ja muut ovat kateellisia. Kun paikka tulee niin ne muut naiset tarjoavat itseään miehelle ja tilaisuus tekee helposti varkaan. Mies panee koko naisporukan läpi ja naisten välit menevät siinä samalla...
Kannattaako olla kateellinen? Heh, heh...
Ja kun kolme näistä kaveriporukan naisista näkee, kuinka pinnallinen helppoheikki tämä mieskumppani on, he käyttävät tätä hyväkseen hankkiutumalla raskaaksi.
Siinä on viisaat päät laitettu yhteen ja kaikki kärsivät kristillisesti jaettuna yhtä paljon.
Kannattaako olla kusipää? Heh, heh...
että kateus lähtee pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta, että ei ole tyytyväinen itseensä, ja sitä kautta omaan elämäänsä. siten toisten elämä näyttää aina paremmalta. mars siis jonnekkin itsetuntoa vahvistavaan toimintaan, terapiaan, hypnoosiaan...
kateus on aina lähtöisin huonosta itsetunnosta. Kateus on lisäksi kauheaun kuluttavaa , elämässä ei kannata sellaiseen tuhlata aikaa.
Uskovaisten sanonta "kaikilla on ristinsä kannettavanaan" on musta oivallinen. Kaikilla todellakin on ne omat ongelmansa ja onnensa, näytti ulospäin sitten miltä tahansa.
Totuushan on se että "onni löytyy omasta päästä". Ei siihen auta se vaikka saisi kaiken mitä ystäviltä kadehtii. Eli olkaamme tyytyväisiä itseemme ja kehittäkäämme omaa elämäämme, riippumatta miltä ystävien elämä näyttää.
mä kritisoin sitä, et jos on oikeasti HUONOSTI asiat, niin se että on kade, ei ole huonoa itsetuntoa. Terve järki sanoo, milloin asiat on sillä tolalla, et ne on todella huonosti.
On aivan eri asia olla rikkinäisestä perheestä, parisuhteettomana työttömänä vaatimattoman näköisenä tässä yhteiskunnassa, kuin ihmisellä joka on saavuttanut jo syntymässä sellaisen tuen ja aseman, että myöhemminkin kaikki on mahdollista. Kaikki eivät voi saada kaikkea, ja on valetta väittääkään, et kaikilla on samat mahdollisuudet, mut sitä en sano, et kateus kannattais. Ei se kannata edes, mut ymmärrettävää se on. Tule sitten sanomaan, kun elämä on sinulle epäreilu ja tarpeeksi monta kertaa lyö märällä rätillä pitkin naamaa. Sittenpähän voit kokeilla neuvoja oikeasti, miten ne toimivat.
Musta on paljon luonnollisempaa olla kade jostain ja myöntää se, kuin et itselleenkin valehdella jotain positiivisuuspotaskaa silloin kun asiat on suoraan sanottuna päin persettä.
Elämään voi olla tyytymätön, itseensäkin voi olla, mutta aiheesta, eikä se ole välttämättä yhtään sen huonompaa itsetuntoa. Silloin jos on asiat mallillaan, niin sit voi olla itsetunnon kans ongelmia.
on merkki hyvästä itsetunnosta kun tiedostaa milloin itsellä on asiat hyvin ja millon huonosti :)
hyviä asiaoita kohtaan, miksi et ole kateellinen toisen elämänkokemuksele esim. kovan epäonnistumisen tai sairauden jäljiltä, siinä ihminen oppii, ei onnistumalla. Eikä kannataisi olla kateellinen toisen kovaa kohtaloa, vaikka se ei mieluista olekaan. Mutta henkisesti ihminen kasvaa ja viisastuu.
Minä en ole kateellinen, itse savutin nuorempana vaikka mitä, menestyin näyttelijätä, muusikkona, ja runoilijana... Olin kotiseuden karismaattisin ja kuumin nimi 90 luvulla, kunnes muutin Helsinkiin ja vakava sairaus (sydänsiirto) pysäytti ja vei kaiken siihen asti tekemäni työn, minun ollessani vasta 32 vuotias vuonna 2003, myös täydellisen vartalon jota vaalin tarkkaan treenaamalla. Olen kehittynyt ihmisenä, olen kokenut todella kovia kakarasta saakka siitä pitäisi jokaisen olla kateellinen. Olen paljon enemmän kuin pintaa, olen todellinen.
Ystävät ovat menestyneet minä olen epäpnnitunut nykyään, en silti ole kateelline, kateus on sairus ja psyykkistä sekä henkistä köyhyyttä.
Vaikka sinusta tuntuu että kaverisin on kaiken aikaa iloinen ja onnistuu kaikessa mihin ryhtyy, ei hän välttämättä tunne itse niin, ehkä hän haluaisi olla kuten sinä. Ehkä hän kantaa naamioita ja kärsii sisäisetä tyhjyydestä etc. Hän on kuitenkin tyypillinen luuseri joka katsoo BB:tä, aslkkareita jne. Sillä kukaan jolla on oma elämä ei mitään niin säälittävän surkeaa sontaa katso kuin historian tylsin ja säälittävin ohjelma BB.
Minulla oli taanoi lapsuuden ystävä ja bändimme solisi, aina iloinen, mutta kävi selville että sisäisesti oli surullinen, sorui huumeisiin ja teki itsemurhan. Nyt toinen ystäväni, paras sellainen on muuttanut Espanjaan huumevelkojia pakoon, on vaikeuksissa sielläkin, toinen hyvä mies, rakastava perheenisä ja näyttelijäystävä putosi pois elämästäni ja mikä pahinta omastaan.
Muutenkin ystävisäni on kuollut, itsemurhiin, ammuttu, paloiteltu kirveellä jne. Samoin lapsena suurin osa rakkaimmista sukulaisistani kuoli. Tätä on elämäni ollut, ja olet sen kironnut moneen kertaan, mutta olen kuitenkin niin vahva ja itsenäinen että kateellinen en ole.
En todellkaan ole tyytyväinen nykyiseen elämääni, seksi ja intohimo puuttu suhteesta, teen duunia pakalla palkalla, kyllästyn nopeasti kaikkeen, siksi myös aina uusi työ. Eikä siinä siis menestystä voi kauheasti tulla, kun alusta aloittaa aina. Ennen olinnbtaiteellinen, avoin, spontaani, välitön, vilpitön ja hyvin huurmaava sekä komea, nyt vain tällainen.... Olen surullinen, mutten kateellinen muuta kuin itselleni sille kadotetulle, ja kateellinejn omalle elämälleni, sille josta ennen nautin, huomiosat, luovuudesta, julkisuudesta, terveydestä. Villistä elämästä vailla sisäisiä haamuja ja perusturvallisuuden tunteen menetystä. Toki olen terve nytkin, onhan mulla uusi pumppu, muitta elämsät puuttu paljon, rakkaus, ystävät ja jopa kaverit, niitä ei ole yhtään jne jne.
Mene hoitoon jos muue ei auta, puhu psykiatrille.
tämä on neuvoni. Mikä sinulla minulle?
Pyysit ketjun aloittajalta neuvoa, kommenttia itsellesi. En ole aloittaja, mutta kirjoituksesi kosketti minua, vaikka olen vanha ja vain ohitusleikkauksen läpikäynyt.
Nuorena sydänsiirtopotilaana elämäsi on aivan totaalisesti erilaista, olet eri persoona kuin ennen leikkausta. Sinun pitää, on pitänyt rakentaa identiteettisi aivan uudestaan, kokonaan.
En ihmettele, että tunnet voimatonta raivoa, katkeruuttta osastasi, se ei ole helppo.Mitkään asiat eivät ole itsestään selviä samalla tavalla kuin ennen, nyt elämän haavoituvuus, rajallisuus on käsinkosketeltavana, sitä ei voi olla ajattelematta, huomaamatta niin kuin ennen sairastumista. Jokainen päivä on suurta lahjaa ja kuitenkin siitä on äärimmäisen vaikea olla kiitollinen niin kuin pitäisi.
Minulla vei 3-vuotta toipua henkisesti omasta leikkauksestani, vaikka olet nuorempi niin sinun vakavampi sairautesi ottaa oman aikansa. Itse olen käynyt terapiassa, joka on auttanut paljon. On ollut turvallinen, osaava ihminen joka on vastaanottanut kipuiluni, pelkoni ja turhautumiseni.
Kehoittaisin sinua etsimään itsellesi hyvän terapeutin ja suhtautumaan itseesi lämmöllä, rakkaudella kärsivällisesti. Elämään päivän kerrallaan, iloitsemaan niistä hyvistä asioista joita elämässäsi on. Olet saanut uuden sydämen, uuden elämän.
Jonain päivänä huomaat olevasi onellinen ja kiitollinen elämästäsi. Niin minulle kävi, vaikka alkuun tuntui väärältä olla olemassa, elää. Joku tarkoitus kokemuksilla elämässäsi on, se selviää vain elämällä.
Mukavalta kun joku oikeasti ymmärtää mitä vakavan sairaudn jälkeen on elää. Elä on ulkoisesti normaalia mutta sisällä palaa ja räjähtelee. Ennen olin erityisen herkkä ulkonäöstäni, minun oli aina oltava komein ja paras kaikessa ja niin myös olin kunnes.. Enää en kyennyt edes kävelemään kuin muutaman hitaan metrin, tai hoitamaan kaupasssakäyntejä, laskun makusuja jne. arkisia askareita, kaikesta tuli hyvin vaikea tai mahdoton ponnistus. Aamuisin muutaman vaatekappaleen pukemiseen saattoi kulua lähe kaksi tuntia aikaa, jatkuvien huilimisten pakosta, useaan kertaan kuukaudessa ampulansilla sairaalaan kohatausten johdoista, siis silloin kun kotona pääsi olemaan, muuten olin lähes koko kesän sairaalassa. Nestettä kehossa 15 litraa, joten nukua kykeni vai istueltaan kun keuhkoihin painoi. Hirvittävä janoa armottoman nesterajoituksen vuoksi, normaalisti ihminen ei ymmärrä millaista kova polttava jano on, se on pirullinen tunne, jokaisesta vesipisarasta maksaisi omaisuuden, henkensä, mutta juoda ei vaan voi ksillä jokainen pisara kertyy kehoon eikä vahvimmatkaan nesteenpoistolääkkeet vie sitä tukalaa olo pois. Eikä neste ja suolarajoitus koskenut pelkästää juotua vettä, salaatit, keitot kaikki piti otta huomioon (tosin ruokahalu oli mitätön, mutta pahoinvointi kohtuuton) ja jokainen salaatin lehti oli pois päivittäisestä vesimäärästä.
Mutta tässä taaperretaan ja ehkä vielä löydän itseni uudelleen, ennen olin läsnä, huoleton ja vallaton ja siihen pyrin uudelleen, tosin ymmärrän että tuohon ei ole paluuta, tuota kokemusta sielusta ja milestä ei mikään mahti maailmasta poista. Tieto luo tuskaa - pitää paikkansa, siis lähes jokainen tieto mitä tässä nykymaailmassa on tarjolla tällä nykyisellä käsityskyvyllä ja herkyydellä imaistuna. Asiat vaan tuntuvat niin hemmetin raadollisilta ja vääriltä, empatiani on liian herkkä ja iskevä, jokasiat maailman kolkaa kohtaan koetussa tuskassa ja epäoikudenmukaisuus, ahneus ja itsekyys saa minut raivon partaalle, minun on vaikea lukea, kuunella, katsoa uutisia, dokumentteja jne. varisnkin ahnudesta, itsekyydestä ja politiikasta joka on pahamaista kusetusta, propakandaa ja sairasta valtapeliä. Ahneuden talouskavuun suuntautuvien kusipäiden temmellyskenttä. Ihmisen arvolla ei ole tässäkään massa mitään merkitystä, korruption on valtava, kun raha on jumala! ainoa merkityksellinen seikka on kulutus, kasvu, raha ja valta. Kansanvaltaa ei enää ole rippeeksikään, on vain surkan munattoman hallituksen itsekeskeiset tavoiteet.
Niin nämä asiat ovat turhan voimakkaita nykyään, tulistun, onneksi vain hetkeksi useita kertoja päivässä, minun ei tarvitse kuin nähdä vilaukselta TV:ssä tai kuulla Matti Vanhasen ja vastaavien, suomessa ja rapakon takana - paskiaisten ääni! niin tuntuu että raivosta räjähdän.
Tällaiset asiat alkavat valjeta siinä kohtaa kun huomaat että et enää kuulukaan siihen menestyvien joukkoon. Yhtäkkiä arvosi romahtaa lähelle nollaa ja alat nähdä maailman uusin silmin. Näet mitkä asiat todella motivoivat ihmisiä ja kuinka raadollinen ja kylmä paikka tämä maailma oikeasti on. Pitää vaan jaksaa hymyillä ja ottaa kiltisti paskaa kouraan jotta pysyy edes vähän menossa mukana. Ymmärrän ainakin jonkin verran miltä sinusta tuntuu...
Lukiessani vastaustasi nousi kyyneleet silmiin! Tuo keromasi janosta, hulluuden partaalle vievästä janosta, pahasta olosta tunteesta, että sinun mielesikin on millin siivuina!! Kipeä ja hauras!
Tuo kuinka kerrot reagoivasi ahneuteen, epäoikeudenmukaisuuteen kertoo, että olet jo lapsena kokenut kovia ja tämä leikkaus nostaa kaikki vanhat traumat pintaan, uudelleen elettäväksi! Jokainen kriisi on myös mahdollisuus, vaikka siltä se ei totisesti tunnu.
Aika ja asiantunteva terapia auttaa, toipua voi vain itse, tuskan ja epävarmuuden läpi on mentävä. Kukin omalla tavallaan ja ajallaan. Ole hyvä itsellesi, pyri tekemään niitä asioita joista pidät saat voimaa!
Sinulla on nyt terve sydän, vaikka et voi liikkua tehdä asioita niin kuin ennen, niin voit kävellä!! Hitaasti, mutta varmasti elimistösi sopeutuu tähän uuteen tilanteeseen, se ei käy nopeasti. Sama koskee henkisen puolen sopeutumista, toipumista se vie aikaa. Me unohdamme, että ruumiimmekin pitää tottua uusiin asioihin, muutokseen. Elimistösi on tottunut elämään sairaan sydämen kanssa, nyt se opettelee elämään uuden sydämen kanssa.
Kaikki tuntemukset niin fyysiset kuin henkisetkin kertovat meille asioita meistä sellaisina kuin sillä hetkellä olemme. Toivon, että jaksat uskoa parempaan huomiseesn, hoitaa, ihan kirjaimellisesti hoitaa sydäntäsi katsomalla elokuvia joista pidät, jotka saavat sinut rentoutumaan, tuntemaan olosi hyväksi. Se on tärkeää sydämellesi, sitä ei pidä rasittaa tunnekuohuilla, pahalla mielellä. Kaiikea hyvää elämääsi ja voimia, kykyä iloita.
Ja voin tehdä kaikkea mitä muutkin, rasittaa itseäni lähes normaalisti jne. Toivuin leikkaukseat ennätysvauhtia, maailmanlaajuisesti nopeimmin kuin yksikään vielä tähänkään päivään mennessä. Alle kahdessa viikossa olin himassa. Yksi syy tuohon toipumiseen oli se jumalattoman hirivttävä olo mikä leikaukse jälkeen minulla oli. Pahoinvointia jne. Tein töitä parantumisen eteen kaikena aikaa. Pahin siinä oli päänsärky jota ei voi sanoin kuvata. Leikkauksessa rintakehää avattaessa revähti selästäni kaikki ne heikoksi menneet lihakset, jonka johdosta pää oli järjettömän kipeä, kuin puskutraktorin alla 24h vuorokaudessa, ei mihinkään kyennyt keskittyä, ei lukemaan, ei katsomaan tv:tä ei jutella kuin pari sanaa hitaasti silmät kiinni, ei juuri mihinkään muuhun pystynyt kuin jumppaamaan. Kahden viikon aikan sain nukuttua korkeintaan 1,5h yössä vahvoilla särkylääkkeillä ja lihasrelaikseilla. Muuten jumppasin kaikki hereilläolo ajat hartoitani sen minkä kykenin. Päänsäryn mentyä vihdoin ohi oli olo mieletön lähes kaksi viikkoa leijuin pilvissä kuin valaistuneena. Kotrasti oli niin valtava lähes normaalin ja super kivuliaan olotilan välillä.
Niin sydän on nyt kunnossa mutta mieleen on tullut raivo, kaiketi ahdistus ja pelko jotka ohitin sairauden aikan, jota tosin en milestäni edes tuntenut, Mutta tunteet oli pidettävä täysin kurissa ja hallinnassa välttyäkseen kohtauksilta, (siinä olikin haastetta herkälle tunneihmiselle, tyypille joka reagoi ensisijaisesti aina sydämmellä, voimakkailla tunteilla) Mutta jokainen himankin voimakkampi tunne sai pumpun sekaisin. Piti elää tässä hetkessä ja keskittyä vain käsillä olevaan hetkeen. Niin tämä kostautuu nyt, tuo tuska muuttu minussa raivoksi ja vihaksi.
Usein kovan vihan vallassa toivon että olisin kuollut ja äkkipikaisessa raivon tilassa tekisi mileni ampua pääni irti, sillä se viha on niin hemmetin suurta, että jos olisin tulivuori räjähtäsin polttavaksi tuleksi ilmaan lopullisesti, ei se tahdo pysyä nahoissa. Väkivaltainen en silti ole muita kohtaan.
Kyllä tämä tästä, onneksi viha menee yleensä lähes yhtä nopeasti ohi kuin tuleekin.
Sairauden aikan minulle oli jo yhdessä vaiheessa täysin sama kuolen vaiko en, kaipasin pelkästään muutosta, joko kuolema tai parantuminen se oli täysin yhdentekevää. Iskevä tahdistin piti muutoin laiskan rytmin 27 lyöntiä minuutissa 70 lyönnissä ja kohtauksen tullessa 220 lyöntiä minuutissa sattuessa iski sähköä rintaan.
Rikoin sairaalassa myös muita ei niin mukavia ennätyksiä mm. yhden lyhyen yön aikana minulla reksiteröitiin 14 tuhatta flimmeriä.
Itse siirto tapahtui jännästi, en ehtinyt vielä edes virallisesti jonoon kun poliisit hakivat kotoa kahden jälkeen yöllä, kysyen lähdetkö sydänsiirtoon, sillä minulla ja avovaimolla oli puhelimet kiinni, eivät saaneet meilahdesta yhteyttä. Minulla oli tietysi vielä suomen oloissa havinainen veriryhmä eli O ja ota oli jonossa... itse geenivirhe josta vajaatoiminta johtui, oli harvinainen ennen näkemätön muoto ja sekös tutkijoita ja asinatuntijoita innosti. vastaavaa tosin on joissakin muodoissa pohjois Italiassa ja Sardiniassa.
Täytyy mainita että älkää kuitenkaan luulko että olen invaliidi, syön hyljinnänestolääkeitä kaksi kertaa päivässä mutta muuten olen kuten muut, ihan normaalisti voin rasittaa itseäni ja kaikkea muutakin tehdä. Minun on vain lämmiteltävä hyvin enne kovaa rasitusta, sillä hermoyhteys sydämeen puuttuu ja tämä lähtee mukaan vähän hitaasti, siksi on syke saatava nousemaan ennen kunnon liikettä. Bensiinistä on tullut diiseli, vahinko vain että räjähdysaine on kuumassa päänupissa.
Voimia teille kaikille ja kiitos kannaotostanne, onhan tässä maailmassa vielä muutama sydämmellinen ja rehellinen ihminen, ihminen joka ei tuijota sokeana itsekeskeisyyden syövereistään vain omaan napaansa, muista tippaakaan välittämättä. Vielä joillakin näemmä on taito asettua toisten saappaisiin, joillaki myötätunto tuntea muutakin kuin kilpailuyhteiskunnassa pärjäämistä, julkisuutta, mainetta ja kunniaa.
kuin sinäkään. Hän on ehkä ihminen joka peittää pahatolot sisälleen ja näyttää vain ne parhaat. Haluaa näyttää, että mimnlla menee hyvin ja olen onnellinen. ehkäpä nauttii sitten siitä, että hän itse tuntee olevansa hiukan "parempi" kuin sinä.Olet varmaankin sanonut hänelle, että voi kun minullakin olisi kaikki noin kuin sinulla ja sujuisi kaikki niin hyvin ja antanut jollakin tavoin tuntea hänen, että pidät häntä paremmin "onnistuneena".
Mutta..olen aivan varma, kun jätät sen vertailun, keskityt omiin tekemisiisi, annat hänen elää omaa "onnistunutta" elämäänsä :), niin sinäkin huomaat itsesi vapautuneemmaksi ja alat onnistua :), olen siitä aivan varma.
JA...tulee myös aika..kun heillä joilla kaikki näyttää olevan hyvin ja "kulissi" pitää ja on pystyssä,niin heilläkin tulee ne ajat kun se kaikki romahtaa..olen sen vuosien varrella niin usein huomannut.
Nuorena minäkin olin kateellinen ja aikuisenakin, mutta sitten tulin huomaamaan, että ihmiset joilla näytti kaikki olevan niin hyvin, niin sieltäpä sitten vuosien saatossa tulikin esille mitä vain ja sitten olenkin huomannut, että olemalla oma itseni olen onnellinen. Elämä on jokaisella vuoroin ylös..vuoroin alaspäin menoa..kuka jyrkemmin..kellä vain loivasti..mutta ei koskaan tasaista kuin hetken. Se tekee elämästä elämän ja onnesta osaa sitten myös nautti..kun vain huomaa milloin se hiipii sisimpään..ja onni on pieniä hetkiä..tuntemattoan tai tuttavan..hymyjä..katseita..käden kosketus..anteeksi..ole hyvä..vesipisara puun oksalla..auringonsäde..kun miettii niitä on maailma täynnä kaikkialla..
Optimisti..onnellisempi muita. Ole optimisti. Älä enää seuraa kuinka "hyvin" ystävlläsi on kaikki,sinulla voi olla paremmin ja kaikki tulee aikanaa. Kun rakkaus tulee..niin se on ainutkertainen, eikä koskaan mitään mitä jo joku muu on kokenut. Samoin lapsen syntymä, se on aina uusi ja ainutkertainen. Ei siinä ajattele että joku on jo synnyttänyt,että tässä minä vain nyt tätä perässä;).
Ole onnellinen, elä, elä omaa elämääsi. Tee välimatkaa ihmisiin, jotka tuottavat sinulle mielipahaa..niin minäkin oolen tehnyt ja aina on tullut uusia ihania ihmisä ystäviksi. Kaikkia ei voi pitää, jokainen valitsee ne jotka tuntuvat omilta..joiden kanssa tuntee olonsa hyväksi..mene eteenpäin
Jos se, että minulla menee hyvin ja se myös näkyy, ei tarkoita sitä että ajattelen olevani parempi kuin ystäväni.
Monet ovat odottaneet meidänkin kulissiemme romahtamista, turhaan. Sellaiset ystävät ovat jääneet vuosikymmenten saatossa. Eivät raukat tajunneet, että ei ole mitä romauttaa. Mutta siinä olet oikeassa, vertailemalla tekee itsensä onnettomaksi. Meitä rikkaampia/menestyneempiä on maailma pullollaan, mutta mitä me heistä? On rakkautta ja rikkautta meidän perheen tarpeiksi saakka.
Ehkä et tosiasiallisesti ole sittenkään päässyt kokonaan yli kateudestasi kun tuohon sävyyn kirjoitat. Koska meitä on olemassa, meitä jotka elävät sitä "onnistunutta" elämää.
Kaverillani on erittäin uhkea ja ystävällinen vaimo,kun vertaan sitä omaani joka on niin,niiiin töykeä,utelias,juoruileva ja ainainen nalkuttaja ,eiköhän samassa tilanteessa olevat olisi myös hiukan kateellisia.
kuin että ehkä et ole ansainnut sen parempaa vaimoketta ;-)
terkuin, kaverisi :D
Minullakin oli samat piirteet omaava "akka" mutta laitoin sen kierrätykseen kolme vuotta sitä kestettyäni
ei ole muuta vaihto ehtoa.
onko kaikenlisäx mustasukkainen kuten mun kumppani
paljon saman kohtalon omaavia kierrätykseen vaan ennen kun elämä on kokonaan pilalla.
kateuden kohteelle ja varmasti kateelliselle. Kataus laittaa tekemään uskomattomia asioita kateuden kohdetta kohtaan. Itse olen saanut tuta paska puheet, suoranaista valhetta, pahoinpitelyn, minkä syytä en vieläkään varmasti tiedä, mutta tämä kateelinen tuttu junaili koko jutun. Kateus sisältää niin paljon muutakin pahaa: Ilkeys, itsekkyys, pahuus... Nämä sairaasti kateelliset ihmiset kuuluvat mielisairaalaan.
ihmiset valehtelemaan!
Kateelliset yrittävät tuhota kateuden kohteen muita ihmissuhteita, tahallaan, kertomalla heistä valheita muille. YÖK!
olet todellakin oikeassa, kateelliset ihmishirviöt saavat paljon pahaa aikaan...
KAIKKI SUOMEN PORVARIT KUULUISI MIELISAIRAALAAN KOSKA HE NIIN KADEHTII TYÖLÄISTEN "SUURIA TULOJA" ja yrittää kaikin keinoin rajoittaa palkan korotuksia ja tähtäävät "kuntatalkoisiin"
Viestissäsi piilee totuuden siemen. Jos kaikki olisivat tasa-arvoisia, kateutta ei olisi.
porvarit ennen kaikkea saavat niin paljon pahaa aikaan mutta niille ei rehelliset nöyrät ihmiset maha mittään
vaikka totta toinen puoli. Suomalainen perusvika KATEUS.
suomalainen. Esimerkkejä sinunlaisista löytyy paljon. Metsästäjät ja kalastajat ovat olleet kautta aikojen toisilleen kateellisia,sananlasku,kateus vie kalatkin järvestä,kuvaa hyvin kateellisia kalastajia.Naapurit ovat myöskin toisilleen kateellisia...nyt se on taas vaihtanut uuden auton ja taas ne ovat matkalla etelässä ym. Kateellisella ihmisellä on huono itsetunto.Lapsilla ja nuorilla,kateus on erittäin yleistä.
ja jää ikisinkuksi, kuten minä. Tein uraa ja teen yhä, yli nelikymppisenä, matkustan, sisustan, panostan kuntooni ja ulkoiseen olemukseeni. Nyt näyttää, että kateellisia vasta riittääkin! "Lapselliset" naistuttavani kuittailevat, että kyllähän sinun passaa tehdä vaikka mitä kun ei ole lapsia tai nyt niitä holtittomia teinejä. Niiden aluksi niin ihanien miestenkään kanssa ei taida enää kovin hyvin mennä, kuka juo, kuka pettää tai muuten vain ollaan eri raiteilla. Mustasukkaisuuttakin on havaittavissa ja se on kateuden ohella yksi mieltä myrkyttävä ominaisuus.
Nyt tämä on kääntynyt näin päin. Kun tulee ikää, niin itsetuntokin kohenee, jos ei ihan tyystin myrkytä itseään kyttäämällä toisia ja miten hyvin heillä menee. Elä omaa elämääsi ja mieti mitä hyviä juttuja sinulla siinä on. Kaikkea kun ei voi saada kuitenkaan.
Kirjoitit että "sinun kohdalla se on sitten jo vanha juttu" ..kun olet saavuttanut kaiken minkä hänkin.
Mutta jospa et välittäisi siitä materiaalisesta puolesta noin paljon ..etkä paljon muustakaan !
vaikka joskus sinulla olisi nuo kaikki kuvailemasi asiat, ei se kateus kuitenkaan katoaa mielestäsi, koska MAAILMASSA ei tavarat ostamalla lopu .
Sinun pitää alkaa ajattelemaan juuri PÄIN VASTOIN ,
Eli miettiä kuinka vähällä voit tulla toimeen ja olla kuitenkin onnellinen !!
Onni ei nimittäin ole tavaroista ja rihkamasta kiinni.
siihen ei moni nykyään pystykkään:)
Ja jokaiselle se vauvan tulo on AINUTLAATUINEN tapahtuma ..tulisi se sitten ennemin tai myöhemmin:)
vai mustasukkainen?
Nuo kaikki mitä olet kadehtinut ystävässäsi, voi olla myös mustasukkaisuutta.
Ajatellen, että pelkäät noiden asioiden etäännyttävän ystävääsi sinusta.
kaveri on todella kanssa ihme tyyppi....ostettiin rivitalo-osake niin se kävi kattoon ja sano että laiskat ne rivitaloissa asuu, ja kun mieheni valmistui tekusta, tämä kävi valmistujaisjuhlissa ja sanoi, että kannattaa se ittensä työttömäksi kouluttaa. No nyt meidän poika seurustelee tytön kanssa jonka suku on aika äveriästä, niin nyt sitten naljailee pojalle...saa nähdä mitä vielä kuulee. Kaveri itte eläkkeellä, ja alkoholi maistuu. Ilmeisen katkera elämälle ja jollekkin pitää kuittailla.
Älkää viitsikö vastailla tähän. Tämä viesti on Suomi24:n toimituksen laatima provokatiivinen aihe.
Minulla on asiasta varma tieto.
Eikö tärkeintä ole kuitenkin itse keskustelu - ei se, kuka keskustelun aloittaa tai miksi...? Kateus on yksi yleisimmistä ihmissuhdeongelmista, mutta silti se on edelleen eräänlainen tabu. Kateuteen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyttä, että siitä ja sen nostattamista tunteista on ainakin minusta tärkeätä puhua!
Sitä paitsi, minäkin olen melko varma, että kysymykset esimerkiksi nuortenlehtien pulmapalsoilla ovat monesti toimituksen laatimia. Onko tällä kuitenkaan merkitystä, jos lukija voi silti samastua kysymyksen esittäjään ja tämän - kuvitteelliseenkin - tilanteeseen? Provojen tarkoituksena on parhaimmillaan herättää keskustelua ja tunteita aiheista, joista ei uskalleta, haluta tai viitsitä muuten puhua. Lukijoiden on ilman muuta helpompi asettua kirjoittajan asemaan, jos tekstin taakse voi kuvitella todellisen ihmisen todellisine tunteineen. Tekstin minä-muotoisuus, kirjoitusvirheet ja puhekielisyys luovat inhimillisen vaikutelman tavallisesta tallaajasta, jossa jokainen voi tunnistaa ainakin osan itseään. Tieteellinen, objektiivinen, persoonaton teksti puolestaan etäännyttää myös lukijan usein kommentoimaan esillä olevaa asiaa tai ilmiötä sinänsä, eikä ottamaan kantaa kysyjän tai avauspuheenvuoron pitäjän henkilökohtaiseen elämään. Vastaukset persoonattomiin keskustelunaloituksiin ovat usein myös hyvin itsekeskeisiä ja minään suuntautuneita. Itse uskon siihen, että asettuessaan toisen asemaan ja yrittäessään keksiä ratkaisuja tämän tilanteesta käsin oivaltaa itsekin enemmän kuin vain esittelemällä omia mielipiteitään. Hyvä keskustelu ei ole kilpaväittely, vaan muutokseen johtava prosessi!
provo. Mistä lie "varma" tietosi on peräisin.
Keskity siihen mitä sinulla on. Sinulla on vapaus. Voit tapailla vaikka kaikkia miehiä. Kaikki mahdollisuudet ovat avoimia. Voit matkustella ja tehdä mitä huvittaa. Lapsen kasvattaminen on todella pitkää pinnaa vaativaa ja haasteellinen juttu. Ei kannata kadehtia.
Yllättävän rehellinen avaus nykynaiselta.
Psykoanaalysi ja psykodyynaminen psykologiahan puhuu juuri kateudesta naisten syvimpien motiivien voimana... Vahvaa se on "siskojen kesken" mutta vielä pahempaa on ns peniskateus..
Mitä muuta feminismi ja miesten jatkuva syyllistäminen, vikojen etsintiä miehestä jne on kuin KATEELLISTEN PANETTELUA ja KATEELLISTA KIUSAN/HAITANTEKOA?
---
Psykologian uranuurtajalla, Kleinilla on tästä erinomainen avaava kirja - KATEUS vai KIITOLLISUUS.
Nämä termit ovat siksi vastakkain että ihmisillä ja varsinkin naisilla kiitollisuus muuttuu erittäin helposti kateudeksi. Eli miettikääs nyt..
...miksi juuri kaikkein tasa-arvoisimmat, demokraattisimmat ja kulttuuriltaan kehittyneimmät metroseksualimiehet skandinaviassa saavatkin yhtäkkiä kaikkein eniten osakseen arvostelua, syyttelyä, jopa kehityksen jarruttamista (vihreät, kettutyttö ilmiöt ynm) sekä ovat eroissa maailman ykkösiä vielä sillä piirteellä että juuri nainen on se jättäjä lähes 3/4 tapauksista jne jne -KIITOLLISUUDEN sijaan?
---
Psykoanalyyttisesti oli jotenkin mielenkiintoista seurata tässä pari vuotta sitten kun vihreiden feministit johtajaa myöten huusivat mediassa ynm että "koko savupiipputeollisuus alas suomesta" ;) ;)
kateellisten puheiden ja tekojen kohteeksi, osa on suoraankin myöntänyt että kahdehtii. Voin heti kertoa että edellisistä olen oppinut sen että kateus on aina kadehtijan korvien välissä, luullaan ja kuvitellaan että sillä toisella on jotain mitä itsellä ei ole. Eräskin naimissa oleva kadehti minua eronnutta, että siinä sitten vietät villiä sinkkuelämää. Pakko oli ajatella että hulluko tuo on, eihän tässä ole mitään villiä eikä elämäkään ole kummoista. Tietäisi vaan mitä tämä on. Eli kadehtijalla oli omassa päässään kuvitelma millaista olisi olla sinkku, katui omaa avioliittoaan ja haikaili jonninjoutavien perään.
Sama taitaa päteä kaikkeen kateuteen, haikaillaan jotain mitä itsellä ei muka ole ja kuvitellaan että jollain toisella se sitten on.
Nimenomaan tästä juuri onkin kysymys -myös noiden freudien ynm mielestä... Kysymys on irrationaalisesta kateudesta, osittain tiedostamattomasta jne... Ja siksi jos menet vaikkapa feministeille esittämään nykyään peniskateudestä jotain niin...
Kysymyshän on siis "fallisten saavutusten kateudesta"esim teknologisista saavutuksista ja siitä että mies ei joudu synnyttämään, ei ole joka kk mooniksia, on fyysisesti vahvempi jne... Katsokaapa joskus kuinka järjettömällä tavalla valkoiseen heteromieheen kohdistuvaa tuo syyttely, haitanteko ynm on kiitollisuuden sijaan...yhtään kiitoksen aihetta ei löydy mistää, mutta vikoja haetaan (kateellisena) suurennuslasin kanssa vaikka naiset itse hyötyvät myös suuresti tästä miehen tekemästä kehityksestä kulttuurissaan .... Ja maailmassakin - "esim eihän se hussein läpi maan kattavin raiskauskammioineen ja naisten hakkaamiskulttuureineen, mutta se bush kun meni sen estämään. .."
Tästä "noidankehästä" johtuen maailman kilteimmät, tasa-arvoisimmat ja edistyksellisimmät miehet suomessa joutuvatkin kokemaan eniten arvostelua, eroja, ja eniten 1 ihmisen talouksia yksinäisyyksineen maailmassa ...
....Jari Sarasvuollahan on tapana jostain syystä hokea että suomessa kateus voittaa kiimankin ;)
---pidä paikkaansa kun kiima iskee kaikki muu unohtuu jopa kateus ja puolukka puurokin
Kappas myös ulkomaalaisia naisia kommentoi täälllä.. Oletko Eestistä va mistä päin kotoisin?
vaan pohojan maalta
No sitten jos olet suomen texasista, etelä-pohojanmaalta voi juuuri väitteesi uskoakin.. Niillä lakeuksilla kun ei aivan kaikki pahimmat feministihömpät mene läpi tosta vaan... Muuten olisi kyllä tullut mieleen että ompa se peräti ihmeellistä, että tällaisia naisiakin vielä on jotka kesken puuron syönnin noin kovan kiiimakohtauksen voivat saada -jos miettii miten naisten lehdet huutaa kaikenmaailman pitkien hellyyttelyjen, pitkien esileikkien ja kamasutrien tärkeyttä, jotta mahdollisesti se suomen nykynainenkin ehtii lämmetä hommaan mukaan...ja kun ottaa huomioon että haavio-mannilan suomen suurimmassa seksitutkimuksessa sanottiin että vain 6-7% naisista saa orgasmin joka yhdynnässä ynm...tai yhden ihmisten talouksien määrän...
...tosiaan, mutta suomen texasissa ne äijjätkin on vielä sitä luokkaa että kai naiset voi tollasia kiimakohtauksia saadakin -feministi nalkutus kohtausten sijaan - eikä kysymys suinkaan ole siitä mitä uutuuskirjassa: naisten seksuaalinen valta kerrotaan - nimittäin että TEESkENTELY on sääntö naisten seksuaalisessa vallankäytössä kulttuurissamme ;)
Minulta on kiiman vuoksi jäänyt nisutaikina pöydälle kun näin että naapurin isäntä on yksin kotona,oli menossa tallille otin valamiiksi housut jalasta ja ampasin naapuriin ,siinä jäi isännältä hevonen sukimatta mutta oli meillä hiki.Kun tulin kotiin oli nisutaikina puolix lattialla,onneksi ukko ei ollu tullu vielä kotio
en saa kovin usein kiima kohtauksia,hyvä että sinulla toimii se puoli hyvin OLEN KATEELLINEN,mutta kuiva
NYT SEKIN ASIA ON TODISTETTU ETTÄ SARASVUO ON TÄYSIN ULALLA
Sarasvuo on seksikäs oikein kiihottava.maiskis
Niin. Ei kai se nyt ihan ulalla ole kun about 40 v teki pelkkää käteistä 20 miljoonaa ekeä ja päälle 1/3 omistus pörssifimasta sen johtajuus... Eli kyllä helposti näistä puheista tulee se kateus mieleen... Ihan sama logiikka ja motivaatio millä feministit arvostelevat suomen miehiä yleensäkin...
Voisi kysyä vertauskuvallisesti - onko tosiaan Sarasvuo aivan ulalla ja hänestä ei ole juuri mihinkään, samoin kuin suomen miehet -vai onko Sarasvuo todellisuudessa päinvastaista mitä kateellisten panettelu väittää ja onko samoin suomen miehet todellisuudessa maailman tasa-arvoisimpia ja edistyksellisimpiä miehiä joita kuuluisia kiittä tästä (vrt yläpuolelta kirja : kateus vai kiitollisuus) ?
MONIKO MEIST GIMMOIST KEHUU ETTÄ SAIN VIIMEYÄNÄ PENISTÄ ,EI VAAN SE SANOTAAN AIVAN SUARAAN ET K-----.
Minkäänlaista tai mitään kiitetävää et ole sinäkään löytänyt!! Kateutta kyllä!! Kukaan nainen ei ole asettanut miesten aikaansaamasta myönteisestä kehityksestä johtuvaa hyvinvointia kyseesalaiseksi tai moittinut siitä, ei mies, ei nainen!!
Kehässä olet sinä yleistyksiesi syyttelysi kanssa! Suomessa on hyviä miehiä ja naisia ihan riippumatta siitä mitä nistejä ovat! Kehitys kulkee eteenpäin, ajattelemme siitä mitä hyvänsä. Sukupuolten välisessä tas-arvossa on korjaamista miehenkin osalta. Tapa millä tuot sen esiin on perseestä!
tuli kiire wc:n....nauroin koko viikon edestä:),kiitos sinulle! Huumoria tämä melankolinen maamme tarvitsisi enemmän.
Onneksi nykyneidin oma tapa tuoda asioita esiin on naisellisen hempeä, lähes runollisen rakentava ja täynnä sitä tunneälyä mitä aina olette miehiltä vaatimassa ;)
Luomastamme ainutlaatuisesta hyvinvoinnista skandeissa/suomessa me miehet olemmekin saaneet teiltä varsinaisilta tunneäly herkkiksiltä kiitokseksi samaan tahtiin täysin ennennäkemättömän määrän eroja -avioliitossa 50% ja avoliitossa 90% ja suomessa vielä sillä erikoispiirteellä että te runosielut ja kiitolliset herkkikset olette jättäjinä lähes 3/4 tapauksista ;) Ms tunneälyjen luomana talouksistamme onkin jo lähes 50% yksinäisiä talouksia ;) Herkkiksien lapsirakkaiden naistemme takia vanhenemmkin kansana länsimaiden nopeiten ;)
Miksiköhän joskus tuntuu että mainostamanne tunneälynne sijaan alatte tosiasiassa olla yhä useampi kuin mitäkin kylmiä, feminismiin sairastuneita urakeskeisiä"pikku ylipäälliköitä ja pikku päämiehiä" arvostetuimman roolimallinne mukaan?
Kateus voittaa kiimankin?
Enkä ole kellekkään kateellinen kuka näistä jutuistani vähäkin ilostuu,löytyy mielikuvitus juttujani vaikka mistä.Olen puolestani iloinen että sait nauraa
Voi hyvänen sentään... Tämä siitä sitten seuraa, kun lukion yhden kurssin oppimäärällä aletaan puhumaan Freudista ja Jungista, vaivautumatta käyttämään aikaa enempää, kuin mitä sisällysluettelo ja johdato vaatii. Kannattaa seuraavaksi lukea Joseph H. Berken Pahan voima -kirjan sisällysluettelo ja johdanto - kirja itsessään kun voi olla ihan liian paksu...
Osaan olla naisellinen, hempeä silloin kun sen aika on ja pyrin olemaan suora ja rehellinen, mutta se ei sinun pirtaasi käy!! Se kielteisyys, ylimielisyys joka jokaisessa vastineessasi toistuu tulisi jotenkin ymmärettävämmäksi jos kertoisit mihin kohtaan sattuu, mihin puhalletaan!! Et suostu keskustelemaan asioista ja vieläkin olen sitä mieltä, että tapa jolla tuot epäkohtia esiin on perseestä!
Itse näin vuosien jälkeen, olen monesti miettiny, miten aina ajauduinkin uusissa elämäntilanteissa sellaisten ihmisten seuraan, jotka olivat aina kaikessa "parempia" kuin minä. Pieneltähän nuo silloiset murheet nyt tuntuu, kun kaveri sai ensin poikakaverin, ekat suudelmat, ekat seksi kokemukset jnejne. Sama juttu opiskelu aikana opiskelukavereiden kanssa, myöhemmin työkavereiden kanssa. Toiset tuntuivat aina saavan ensin sen mitä itsekin halusin. Noh, mutta aikanansa olen ehtinyt ja ehdin saavuttaa kaiken sen mitä halusinkin. Jotain olen kumminkin saanut ennen muita: minulla on ihana lapsi ja tiedän ihmisiä jotka sitä ei syystä tai toisesta ole saaneet, vaikka haluaisivatkin. Kaikki aikanansa!
Mee terapeutille. Ethän pysty ikinä täysillä nauttimaan siitä mitä saat, jos aina pitää verrata muihin? Kateus voi olla jopa esteenä sille, että saat jotain tärkeää ennen kuin jollain muulla jo on se. Psyykkeesi saattaa katsos toimia sillä tavalla, että kateuden kautta vasta pystyt harkitsemaan ja haluamaan itsellesi näitä ihanuuksia, eli niin kauan kuin kaverillasi ei ole niitä, et itsekään niitä kaipaa? Itsenäisyyttä, nainen!
itselläni ei kavereita ole, eikä elämääkään, joten ei mitään mistä olla kade. suosittelen samaa sinullekin.
Näistä asioista johtuu monet ikävät asiat suomessa. Olemmehan yksi maailman väkivaltaisimmista maista väkilukuun suhtautettuna, kärjessä myös lasten huostaanotoissa perheväkivallasta johtuen, koulu ja työpaikka kiusaamisessa, itsemurhissa, masennus tilastoissa, ja uusimpana nämä koulu ampumiset..jokin täällä mättää ja pahasti.
Mistä tämä pahoinvointi kumpuaa?
Ala ajtella aikuisemmin luoja paratkoon!
Itse olen joutunut samanlaisen typerän kateuden kohteeksi, ja kaikkein pahimmalta tuntuu se, että se ihminen tajua mitä kaikki on pinnan alla.
Ensinnäkin en ikinä usko sellaista joutavaa puhetta että vauva on helppo kuin unelma. Jokainen äiti joutuu vaikeisiin hetkiin vauvansa kanssa. Yleensä rakkaus vauvaan voittaa,ja aina kaikille tulee sanottua että kun se on niin ihana ja on se kiltti jne. Mutta kyllä ne vauvat vaan itkee, ja väsyttää, ja joskus tuntuu ettei millään jaksa, mutta onneksi hyvät hetket pyyhkivät jäljessään aina ne surkeat hetket, jolloin raivokasta huutoa on kestänyt usean tunnin, eikä mikään ole auttanut. Jokainen äiti tietää tämän, ja ne taas oikein eivät, jotka itse eivät ole kokeneet. Sitä vaan halutaan se vauva kun toisellakin on, mutta hyvä jumala ei se lapsi ole mikään muotilaukku tai korkokengät. "MULLEKKII!!"
Sulla on oma elämäsi. Unohda hänet. Unohda hänet täysin. Elä omaa elämääsi, koe oma elämäsi arvokkaana, älä kadehdi häntä, älä inhoa häntä. Älä kiroa mielessäsi että kun hänelle menee hyvin. Hänellä ei mene. Mistä voit tietää, ettei hän stressaa joka kuukausi laihaa lompakkoaan, tai pinnan alla kuohuvaa parisuhdettaan jne. Mistä tiedät, ettei hän itke joka ilta sitä, että tuntee romahtavansa tms.
Ja se, että mikään tässä maailmassa ei tule itsestään. Ajattele oikeudenmukaisesti: Hän on taatusti raatanut perse ruvella sen eteen mitä on saanut. Ei vauvan saaminen ole helppoa ja täyttä unelmaa. Se on päällisin puolin upeinta mitä ihmiselle voi sattua, mutta sen eteen pitää tehdä paljon. Siihen liittyy väsymystä, kipua, luopumista..vaikka sun mitä, siitä päivästä lähtien kun tietää olevansa raskaana.
Ja jos hän on tehnyt töitä valmistumisensa ja työpaikkansa eteen, niin älä siitä häntä syytä. Sinun pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan. Ei välttämättä helppoa jos oma elämä potkii perseelle, mutta itse ajattelen aina niin, että vaikeuksien jälkeen koittaa hyvät ajat.
Jos itseäni kadettaa toisten helppo rahantulo, velaton elämä ja uudet autot, niin ajattelen vain, että minulla on kaikkea muuta, enkä tarvitse noita asioita, koska minulla on nämä. Ja että joskus minullakin on asiat noin. Ja joskus heillä asiat on huonommin. Mutta muistakaa, kenenkään elämä ei ole täydellistä, ei varmana ole, siihen en usko. Ajatelkaa vaikka jotian rikasta julkimoa. No sehän on täydellinen. Sillä on upea koti, rahaa, julkisuutta, merkkituotteita, upeaa elämää.. mutta kyllä heilläkin on ongelmansa. Esim. joskus ei raha riitäkään enää tällaisen unelmakodin ylläpitoon. Tai että on paljon vihamiehiä, ja tulee väärin ymmärretyksi juorupalstojen ansiosta. Ja oma mielenterveys? Kaikkea tuollaista. Pitää vain osata katsoa pintaa syvemmälle, hyvät ystävät.
-Kirsi
En tiedä tuoko tämä helpotusta oloosi, mutta yritän silti. Kateus tekee meistä heikon. Sinä olet YHTÄ tärkeä ja hyvä kuin hän... meinaan jokaisella on oma aikansa, kaikessa, joillain tulee se aika vain ennemmin. Jos et saa vauvaa ennen häntä onko siitä jotain haittaa? Sinä elät omaa elämääsi ja hän omaansa. Sitä paitsi, jokaisella meillä on heikkoudet ja vahvuutensta. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!
Ps. Kaikki ei ole miltä näyttää ja joskus ruman totuuden näkee vain silloin kun katsoo pintaa syvemmälle.
Tunnen aikalailla samoin kuin sinä. Olemme erään opiskelukaverini kanssa, joka sattuu olemaan mies jutelleet aika henkilökohtaisista asioista, koskien miehen yksityiselämää. Tämä mies on sanonut ettei voi puhua kenellekkään muulle näistä asioista kuin minulle. Hänellä on hyvin sairaat vanhemmat ja hän on adoptiolapsi ja vaikka mitä. Luulin että olen hänen uskottunsa, mutta luulin väärin. Tapanani on että kun jollakin kavereistani on pahamieli ja hän kaipaa lohdutusta, niin silloin menen ja halaan sitä ihmistä. Olen tehnyt sen tälle kaverille muutsmsn kerran ja luulin että asia on ok, kun hän ei mitään sanonut. No nyt on käynyt niin että tämä mies on siirtynyt toisen naisen puoleen ja kääntänyt minulle selkänsä, minulle joka on laittanut hirveästi aikaa tähän mieheen.
Tämä mies kulkee tämän toisen naisen kanssa ulkona väliajalla, mutta ei ole enään minua näkevinäänkään. Tässkö kiitos. Olen mustasukkainen REHELLISESTI.....
Mut olen miettinyt sitä, että epäkohteliaisuuden ja epähuomaavaisuuden aiheuttamaa loukkavaa tunnetta voi olla joskus vaikea erottaa mustasukkaisuuden tunteesta. Mielestäni se ei ole oikeaa mustasukkaisuutta, jos se tunne aiheutetaan oikeasti epäkohteliaalla tai epäreilulla käytöksellä. Silloinhan se tunne mahdollisesti on aiheutunut vaan siitä, että toinen on vähän niinkuin pelannut asiat siihen malliin, eikä siitä, että todella olisi siitä toisesta ihmisestä mustasukkainen tai jotenkin mustasukkainen luonne.
Jos toista ihmistä jotenkin hyödynnetään ja sitten ei arvosteta, niin siitähän luonnollisesti tulee ikävä olo ihan muuten vaan.
Mun paras ja lapsuuden kaveri onnistuu jotenkin ihme tuurilla saamaan muijan itselleen, paremmin kun minä. Kerran kaveri seurusteli missityyppisen muijan kanssa. Siitä missityyppisen aikana jotenkin tuntui että kaveri halus leveillä mulle. Voitte sanoo rehellisesti oman mielipiteen että olenko leveilyn suhteen oikeassa vai väärässä kun luette tässä kirjoituksessani lisää. En aluks ees tiennyt että kaveri on löytänyt muijan, kun se kerran pyysi mut luokseen kylään. Kun olin kaverin luona niin kaveri yllättäen sanoi "Mun muija tulee kohta meille. Kun tapaat muijani niin saat sanoo oman mielipiteen että onko se susta kaunis vai ruma. En loukkaannu, vaikka se susta olis kamalan näköinen. se on vaan pääasia että itte tykkään siitä". Kyllä totta puhuen menin sanattomaks, kun muijansa saapui, kun huomasin että sehän olis sopiva missikisoihin. Sitten kaveri laittoi kynttilä illallisen, jossa olin kolmantena pyöränä ja suoraan sanoen vitutti. Sillä tavalla vasta otin tilanteen leveilyks kun jos vähän käänsin selkää ja takaisin niin heti kaveri suuteli sitä ja suuteli noin joka viides minuutti. Itsestäni vaan tuntuu siltä että haluisin antaa kaverille samalla mitalla takaisin. Mulla just lähiaikoina kävi harvinainen tuuri, kun tällä hetkellä tapailen itse maailman kauneinta naista. Kerroin jo kaverille tästä naisesta ja ehdotin vuorostaan kolmen henkistä kynttilä illallista. Sanoin myös suoraan ettei ollut kivaa sillon olla kolmantena pyöränä illallisella ja haluisin että se itse näkee että miltä se tuntui. Kaveri otti vaan huumorilla ja ehdotti että pidetään hänen luonaa nelihenkinen kynttilä illallinen. Haluisin kyllä ekaks sen kolmihenkisen illallisen että oltais kaverin kanssa leveilyn suhteen tasoissa. Voisiko joku sanoo suoraan että olenko liian lapsellinen jos halun antaa samalla mitalla takaisin? Itse olen kyllä ensimmäistä kertaa aidosti rakastunut siihen naiseen jolla on myös mua kohtaa tunteita. En ainakaan sen takia tapaile tätä naista että kaveri saa koston, vaan sen takia että oon tähän muijaan aidosti rakastunut.
Mulla on ollut sama ongelma/tunne, kun sain tietää, että poikaystäväni sisko odottaa vauvaa. Ajattelin, että ei se tee lasta ennen meitä. Ajatuskin siitä oksetti, koska hän ei mielestäni ollut mikään äiti-ihminen, hyvä että osas huusholliansa pitää kunnossa, saatika sitten lapsen hoitaa. Sitten toinen "pommi" meikäläiselle, poikakaverin veljen "vaimo" alko oottaa vauvaa, se suorastaan ällötti myös. Hän kun on opettaja ja sen oloinen, että muut ei ole minkään arvoisia, ainakun he kävivät kylässä poistuin paikalta, koska he olivat aina arvostelemassa muiden sisustusta ja muitakin asioita kämpässämme, he kun ovat mukamas niin trendikkäitä ja kaikki täytyy olla niin kuin he haluavat! Valitettavasti en ole tekemisissä vieläkään näiden mainitsemieni henkilöiden kanssa, ei näköjään oikein sovita samoihin kuvioihin. Välillä vaikeaa, koska pelkkä nimen mainitseminenkin saa voimaan pahoin. Olen ajatellut, että parempi kuin jokainen elää omaa elämäänsä. Vaikeaa kyllä välillä, kun ajattelee esim. perhejuhlia, kun ei siedä edes sitä vertaa henkilöiden seuraa.
Kateus on mielestäni luonteenheikkous, jonka ilmetessä ihminen voi halutessaan treenata luonnettaan jalommaksi ihan tietoisesti.
Ihmiset ovat usein kateellisia täysin kuvitteellisin perustein. Kahdehdittavaa tuntuu riittävän jopa kurjimmassakin. Nähdäkseni kateus saa paljon vääryyksiä aikaan, varsinkin koska yleensä se ei pohjaudu mihinkään todelliseen. Se johtaa absurdiin suhtautumistapaan.
Nähdäkseni ihmisten keskinäinen kanssakäyminen ja koko yhteiskunta on yllättävän kyllästettyä kateudella. Pystyvätkö edes ammatti-ihmiset auttamaan autetteviaan parempaan elämään kuin mitä heillä itsellään on? Se vaatii luonnetta.
Harva todella iloitsee siitä, että toisella menee paremmin kuin hänellä itsellään. Uskon, että kateus on piilevenä vaikuttimena monessa jopa hyvän nimissä tehdyssä asiassa, mutta siitä ei puhuta. Piilevän kateuden ottaminen esiin päivänvaloon tarkasteltavaksi, olisi mielestäni askel kohti yhteiskunnan henkistä kehitystä. Kateudella koko ajan estetään ja hidastetaan toinen toistensa kehitystä, laitetaan ikäänkuin kapuloita rattaisiin.
ei synny tyhjästä. Olet ajatellut asioita syvällisesti. Itse voin yhtyä mielipiteeseesi 100%
Viestisi ilahdutti iltaani, koska melko harvoin pohdinnoilleni annetaan mitään arvoa.
"Ihmiset ovat usein kateellisia täysin kuvitteellisin perustein."
-Taitaa olla totta, sitä voi kuvitella toisten ihmisten elämän jonkunlaiseksi, ja sen jälkeen olla kateellinen sille ja sitten tämä kateus saa aikaan sen, että aikoo tai tahtoo pahaa tälle henkilölle.
Mutta ei välttämättä tiedä miten rankkaa tai vaikeaa on tuolla henkilöllä voinut oikeasti olla.
Sitä minä juuri tarkoitin.
Tämä nykyinen yhteiskuntahan suorastaan edellyttää ihmisiltä luonnottoman kärsimyksettömän kuvan antamista itsestään, kun halutaan ylläpitää jotain siloteltua suomikuvaa vai mitä lie. Ei sitä hyvällä katsota, jos joku alkaa oikein latelemaan kärsimyksistään.
Pieniä murheita vielä voi esittää ja saada jopa sympatiaa, mutta suurista on oltava hiljaa, jos ei halua kärsiä lisää. Joten voihan hyvin olla, että moni on tietämättään kateellinen juuri sille eniten kärsineelle, jonka on muiden viihtyvyyden vuoksi pysyttävä kokemuksistaan hiljaa.
Ja kyllä, joskus kärsimyksen tuhkasta nousee "Fenix-lintu". Sitä sitten ihmiset kadehtivat ajattelematta sitä kärsimyksen määrää, jota eivät koskaan uskoisi kestävänsä, johon eivät koskaan haluaisi elämäänsä vaihtaa.
Ihmiset saattavat hyvinkin olla useinkin tietämättään kateellisia juuri kärsimyksestä.
"Olen kateellinen, kun hän saa KAIKEN aina ennen minua. Seurustelut, ekat suudelmat, ekat kerrat, valmistuminen, työpaikka, upea asunto, uusi auto, kihlat, naimisiin, vauva... Ajattelen hölmösti, että kaikki nämä on sitten joskus miljoonan vuoden päästä mun kohdalle tullessaan tavallaan jo "vanha juttu"."
Saa kaiken?
Ennen sinua?
Osa ihmisistä ei koskaan SAA noita asioita ja sinä haluat ne ennemmin kuin joku ystäväsi?
Ja jos hän saa kaikenlaista niin kuka ne hänelle antaa?
Tee asioille ja lakkaa olemasta tuollainen passiivinen objekti joka odottaa että maailma tai mies hänelle antaa jotakin.
Ja minä olen aina ihmetellyt teitä tuon kaltaisia "ystäviä"...!
Kamppailen juuri henkisesti sen asian kanssa, että eräs MIESpuolinen ystäväni ihan selvästi todellakin kadehtii minua!
Hän on kateellinen minulle työstäni, ostamastani asunnosta...
Hän kai jotenkin toivoisi, että oltaisiin samalla "luuseri-tasolla" (= ei töitä, ei omaa asuntoa), niin hänen olisi helpompi "hyväksyä" minut ja olisi helpompi yrittää jotenkin päteä kustannuksellani.
Onhan tätä kateutta Suomi pullollaan, mutta jotenkin ärsyttää, kun MIES kahdehtii NAISTA...!
Jotenkin tosi epämiehekästä!
(Se nyt on vanha "vitsi", että naiset kadehtivat toisiaan...)
En ole koskaan käsittänyt miten mies voi kadehtia naista. Onko se oikeasti mahdollista?
Miten vastakkaista sukupuolta voi kadehtia? En jotenkin hahmota sitä mitenkään.
Tekstisi näytti siltä, että olet Todella Tyytyväinen Vallitsevaan olotilaan...Halusit kai vaan vähän leuhkia?
On se valitettavasti mahdollista...
Oletko jotenkin tärähtänyt...??
(Tai kateellinen...??)
Oletkin niitä akkoja jota kuvittelevat jokaisen kadehtivan sinua, olet hoidon tarpeessa sinäkin!
Persoonasta kiinni. Toiset ovat niin itsekkäitä että ovat kateellisia heti toisen saannoksille jos itsellä ei ole samaa-------------> yhtäkuin itsekkyys. Toiset ihmiset eivät välitä maallisesta ja pinnallisista asioista niin paljoa.. vauva tietysti on suuri asia ja tuo mukanaan myös suuren vastuun, ei pidä ajatella asiaa pinnallisesti niin ei yleensä ole sitten kateellinenkaan vaan on tyytyväinen omaan elämäänsä.
Hanki elämä ja tee jotain että saat nuo asiat. Ja äläkä surkuttele tällä palstalla.. halooo
kateuteen
itsekkyyteen eli luonnon ja toisten ihmisten raiskaukseen kunhan itsellä on kaikki hyvin.
No, ei ihan oikeasti, lukisit politiikan historiaa ja ajattelisit vähän aivoillasi jos siihen kykenet niin tajuat ettei tuo mitä sinä sanoit vasemmistolaisuudesta eikä se mitä minä sanoin oikeistolaisuudesta ole totta.
siinä on niin tyhmää porukkaa.
kuntatalkoisiin Jyrki Kataisen seuraksi.Talkoilla ne tähänkin asti porvarit on yrittänyt teettää,nyt mainostaa Jyrki oikein julkisesti ,että näin.
Textari Kanerva, Tappelia, Häkämies Kari en muista mikä oli se virolaisen ilotytön sulho jokatapauksessa kokoomuslainen ja sitten kaikki muut riistäjät ja sortajat kaipa ne viisaita on kun osaavat työläiset alistaa
En äänestä ketään hyville palkoille ja aikaansa kuluttamaan kansalaisten verorahoilla! Äänestyslipuke joutaa roskiin. Pyyhkikööt dyykkarit sillä...
Tottahan olen joutunut kestämään elämän varrella erilaisii kokemuksii,enemmän niit huonoi ja oon kateellinen mun kamulle kun se seurustelee onnellisesti ja on kihloiskin.. ja ovat puhuneet omasta yheisestä omakotitalosta ja sen semmosesta ja siit että haluaisivat vauvankin kun oikee aika koittaa.. Tuo kaikki kuulostaa niin täydelliseltä ja mä teen elämäs parhaani ja juodun aina pettymään ja sydän särkyy.. Raastavinta oli exän äkillinen kuolema vuosi siitä kun erottiin ja tuntuu etten ole täydellisesti päässy vielkään yli siit kohta 2v. Pahinta oli raju kolari josta selvisin luojan kiitos hengissä.. Sen kautta oon ajatellu elämää eri silmin kuinka se on tärkeä hukattavaksi ja aijon nauttia kokemuksistani huolimatta.. Ny onnellisesti sinkku ja elän sitä täysillä siihen asti ennen kuin "kolahtaa"=).. Mut oon kateellinen koska hänellä on kaikki hyvin ja mä olen se musta lammas siihen verrattuna.. ja huomaan että olen jäänyt todellakin taka-alalle.. Ei voisi olla puhettakaan että viettäisi vkonloput joskus edes mun kans.. puhutaan kylläkin,mut viime hetkellä keksii jonkun teko syyn.. vaikka seurusteleekin onnellisesti niin kamuja ei sais unohtaa.. se ottaa päähän sikana.. mut minkäs teet.. ja sitä en ymmärrä et kamu tietää et oo niitten tukena kumminkin kaikesta huolimatta ja autan missä vaan voin niin sitä en sulata et vaikka sen poikakaveri tietää tän niin silti aina vittuilee päin naamaa.. mitä oon teheny väärin.. mut näin mulla..
oon rutiköyhä, en ole koskaan seurustellut tai löytänyt rakkautta, elän vaikeahkoissa olosuhteissa , en ole menestynyt sosiaalisesti, minulla ei ole valtaa eikä asemaa jne.
mut silti minuun välillä vaikuttaa kohdistuvan kateutta.
Ehkä kateuden syyksi riittää, etten ole kateellinen ihminen. Ehkä ihmiset kuvittelevat, että minulla on jotain erityistä kun en ole kiinnostunut kadehtimaan. Vaikka ei minulla mitään ole.
Ulkonäköönikin olen täysin tyytyväinen ihan vain sillä perusteella, että olen luojan luoma (ihan sama minkä näköinen sit olen)
oikeasti
vielä tyhmyyskin vaivaa sen verran etten käsittänyt edellistä viestiä vaiks luin sen kolme kertaa :)
Se selviää sulle sitten, kun käyt tutkimassa itseäsi. Kateuden aiheuttaa, kun tuntee jonkin puuttuvan elämästä, siitä tulee myöhemmin katkeruutta ja käy sit varmaan kovasti omien hermojen päälle elää negatiivisten tunteiden kanssa. Tuo on kaikille tuttua. :)
Mee vaikka psykiatrille, tai kerro ees jollekki, mitä sie netissä puhut? Onks vaikeeta avautua muille tai jotai? Hävettääkö? No vissiin, mutta sitten kun oot puhunut asiat selviks, niin tajuut ettei oo enää mitään hävettävää.
Oot suloinen, kun yrität ees. Oot sisimmästäs kaunis ystävä, mutta sun on vaan vaikee ymmärtää ittees. :)
-Good luck!
Elä kun voit.. Mulla on niin sanotusti kaikki: auto, kaunis ja menestyvä vaimo, 1-vuotias poika, corgi, paritalonpuolikas ja itsekkin menestyn erittäin hyvin, Mutta silti en ole onnellinen.. olen melko nuori (22-v) ja välillä tuntuu, että olen kavereilleni kateellinen kun he voivat vaan mennä ja rellestää.. raha ei tuo onnea..
materia ei todellkaan tuo onnea, jos pää on sekaisin. Mie oon 18 vuotias, pienestä pitäen ollu kaikkien psykiatri, äiti alkoholisti, muuteski perhe romuna. oon oppinu pitämään omat tunteet sisällä. Tiiän kokemuksesta että tunteiden sisällä pitäminen voi aiheuttaa itsetuhoa.
Siks aattelin et tää ihminen vois olla itsekäs omaitsensä ja avautua jollekkin ulkopuoliselle. Tunrtuu tyhmältä, ku toinen on niin pahoillaan omista tunteistaan.
Good luck again! :)
Eihän toisen lapsella edes ole kadehtijan omia geenejä, joten nähdäkseni aika epäloogista kadehtia.
Kaikki menettää lopulta kaiken ja on aivan tasoissa siinä mielessä.
hah, ei kannata murehtia.... itselläni oli vähän samat fiilikset eräästä hyvästä ystävästäni.... hänellä meni muka hyvin, mutta totuus paljastui myöhemmin... hän oli kaksi kertaa kihloissa ja toisella kerralla luulin heidän menevän naimisiin... noh, he sitten erosivat jne jne... ystäväni kahden kihlaus-suhteen aikana olen ollut saman miehen kanssa kokoajan, ja itsellä ei ole mitään intressjä enää kadehtia häneen elämäänsä... kun tiedän, että itsellä on nyt asiat hyvin, niin antaa muiden elää omaa elämäänsä niinkuin haluavat.
Kaveris kuoleekin varmaan ekana, ihan vaan vittuillessaan!
heh :D
siihen mitä itse on, ei mietittävä mitä jollain toisella on. Sinä olet varmasti ihana ihminen! Minun kaverini saa kaiken aina ennen minua vaikka on melkein 5-vuotta nuorempi, mutta se ei haittaa kaikilla on oma elämänsä ja toisten on odotettava ihania asioita vähän pidempään.
Tee vaikka unelmienaarekartta, leikkaa lehdistä ja piirrä suurelle kartongille kaikki unelmasi. Laita aarekartta seinälle mistä näet sen joka päivä, ennen kuin huomaatkaan jotkut unelmat ovat toteutuneet.
Hiukan on vaikea ymmärtää ihmisiä joita kateus kalvaa, mikähän tuo kateuden logiikka on ?
Itse olen niin laiska etten muita jaksa kadehtia, yhteiskunnallista asemaa, varallisuutta tai ties mitä. Mun vissiin pitäis olla, ei vaan nappaa.
Kaippa se johtuu siitäkin että tiedän mitä haluan ja miten haluamani saan, kuulat on omissa käsissä.
Naiset tuntuvat aika hanakasti mittailevan itseään muiden kautta, haluten samaa kuin "muutkin" ja mikä on kulloinkin kuvioon kuuluvaa ja "normaalia". Todellisuudessa ei ole mitään "normaalia", jokainen rakentaa sen normaalirakenteen omassa päässään ja kaikilla se on erilainen...herää siis kysymys, minkä perässä nuo rakkaat naiset sitten juoksee. Tulee mieleen se vanha sanonta koirasta joka juoksee häntänsä perässä.
Naisilla on tosin ikuinen oikeus oikkuihin ja suunnan muutoksiin, milloin ja missä tahansa. Onneksi naiset pitävät todellisuudessa "jöötä" tässä yhteiskunnassa, pitää elämän mielenkiintoisena. Me miehet oltaisiin ruorissa turhan päämäärätietoisia ja suorituskeskeisiä, siis tylsiä.
"Joo" näin "on".
Ai naiset jöötä pitävät?? Tuohon voisin ehdottaa, että jotkut sumeaa logiikkaa pohtineet tulisivat siihen tulokseen, että kyse on tietystä sairaudesta yhteiskunnassamme vain.
kysy itseltäsi että miksi et ole tyytyväinen omaan elämääsi, vaikka ilmeisesti kaikki on elämässäsi kuitenkin hyvin? mielestäni tämä on itsetuntokysymys..miksi luulet olevasi huonompi kuin muut jos helle on tapahtunut nämä asiat ennemmin? itseni kohdalla tämä kaikki kuvailemasi on tapahtunut minua ennen lähes kaikille lapsuuden kavereilleni ja välillä tunnen oloa: "miksi minut hylätään ja miksei minulle koskaan tapahdu mitään hyvää" ei siis varsinaisesti kateutta. Suuntaa katseesi omaan elämääsi, ei muiden. Keskity siihen mitä sinulla jo on ja nauti siitä! tulee olo, että oman elämän onnen hetket menee hukkaan jos miettii vain sitä mitä muilla on ja mitä itsellä ei ole. Tämä minun mielipiteeni.
Hanki ittelles oma elämä tai mene Ladon taa.....
Kasva aikuiseksi, oikeaksi ihmiseksi. Olet sen ansainnut.
Vain erittäin saidat ja ahneet ihmiset voivat olla menestyneille kateita.
Olen usein huomannut itseeni kohdistuvan kateutta. Tämä tulee useimmiten sellaisten ihmisten suunnalta, jotka ovat kunnianhimoisia ja haluavat jotenkin päteä. Itselläni ei noita piirteitä juuri ole, enimmäkseen olen onnellinen siitä, että minulla on asiat juuri niin kuin on. Suurin syy onneeni on rakkaus ja mahtava parisuhde, jota pidän elämän tärkeimpänä asiana.
Jos jokin asia elämässäni ei menekään kovin hyvin, nämä kateelliset henkilöt mielellään kyselevät aiheesta muka lohduttaen. Mutta äänensävy ei ole vilpitön, vaan enemmänkin "uteliaan herkutteleva", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jopa jonkinlaista kiihkoa on myös joskus havaittavissa, sellaista josta huomaa heidän yrittävän nauttia tilanteesta. Heidän harmikseen olen kuitenkin sen verran positiivinen, että vastoinkäymistenkin keskellä osaan nauttia niistä asioista, jotka minulla on hyvin. Ja niitähän riittää ;) Kun saan kateellisten ikäviä kommentteja osakseni, en loukkaannu niistä vaan se saa minut nauttimaan elämästäni entistä enemmän!
Oli aihe mikä tahansa, niin aina siitä joku onnistuu provosoimaan suuren sukupuolisodan. Ihan kuin kaikki mielipiteet ja tuntemukset olisivat aina kiinni sukupuolesta.
Minä ainakin edustan vain itseäni enkä miljoonia ihmisiä. Myöskään en voi ottaa vastuuta kuin omista tekemisistäni, en samaa sukupuolta olevien tekemisistä jossakin muualla tai edes kaveripiirissä.
Todella raskasta olla sellaisen ihmisen seurassa, joka on olevinaan kovan luokan mies- tai naisasiantuntija ja suureen ääneen selittää miten miehet ovat sellaisia ja naiset sellaisia. Ja yllättävän monet tuohon tuntuvat syyllistyvän.
Itse olen ajatellut että onneksi elämässäni on tapahtunut myös asioita joista kukaan ei voi olla kateellinen minulle: tiukka uskonnollinen koti, läheisyys-turva-kannustus ym. ovat jääneet minulta lapsena pois. Ja nyt aikuisiällä joudun hoitamaan nuo asiat terapiassa. Että eipä ole kateutta ainakaan siitä!
Myöskin ammattinvalinnassa minulla on aina hankaluuksia, en osaa valita mitään. Aloitan jonkun ja keskeytän jne. enkä pääse helposti kouluihin koska lukion&ammattikoulun numerot ovat sitä luokkaa, enkä myöskään pääse aloille jotka voisivat minua kiinnostaa.
Ikää on 27, mutta vieläkin kovasti yritän päästä elämässä eteenpäin. Muut ikäiseni kaverit ja tuttavat ovat jo työelämässä ja ehkä minä olen heille vähän kateellinen, vaikka haluan ja olen kyllä heidän puolestaan onnellinen!
Heillä on myös ollut hyvät kodit ja ovat saaneet kannustusta elämään sieltäkin suunnalta.
Minä käännän sen niin että ainakin minulla on haastetta jotta voisin sitten tarjota omille lapsilleni parempaa kuin minä mitä minä sain. Ja käännän epävarmuuden positiiviseksi sillä sieltäkin voi löytyä vaikka mitä mitä joku joka on "syntynyt kultalusikka suussa"(älkää suuttuko) ei tule välttämättä koskaan elämässä tajuamaan sellaisia asioita.
Mutta mahtavan aviopuolison olen löytänyt ja hänen kanssaan on turvallista rakentaa elämää eteenpäin. Siitä ehkä saattaisi joku olla kateellinen, mutta sille ei voi sitten mitään. Toivon vaan ettei hyvät ystävät olisi kateellisia, mutta eivät onnekseni olekaan olleet(tai niin ainakin luulen)=)
Olen tuntenut kateutta siitä, että kaverini ovat valmistuneet insinööreiksi ja ketä miksikin. Itse jätin lukion kesken enkä ollut oikeastaan 25 ikävuoteen mennessä saanut aikaiseksi juuri mitään. Nyt tuntuu että olen(ainakin hieman) päässyt yli kateellisesta luonteestani. Aloin elämään omassa maailmassani. Kävelylenkeillä kuuntelin musiikkia korvakuulokkeilla ja haaveilin. Yritin Sulkea kaiken muun tarpeettoman omaan arvoonsa. Kävin iltalukion ja nyt opiskelen unelmieni opiskelupaikassa. Välillä tuntuu että kateuteen auttaa myös tutustuminen uusiin ihmisiin. Sain uudesta harrastuksesta yhden hyvän kaverin ja hänen seuransa tuntuu hyvältä vaihtelulta, kun vanhojen kaverien puuduttavat, hieman kerskailulta kuulostavat puheet alkavat tympiä.
keskivertosuomalainen, eli siinä mielessä ihan tavallinen.
No kateus on luonnollista. Toisalta jotkut ihmiset ovat sairaalloisen kateellisia ja eivät siedä ajatustakaan toisen ihmisen saamisista, vaikka itse saisivat kuinka paljon enemmän. Tuntevat jääneensä kuitenkin vähemmälle tai ovat vähäosaisia jollain muulla tapaa...
Olethan varmasti jo pääsemässä eroon näistä tunteista kun rohkeasti myönnät että olet kateellinen ja yrität vastata siihen itse tai pyytää muilta vastauksia.
Ala nyt tosissasi unohtaa kaverisi ja hänen onnensa ja keskittyä omaan elämääsi; et kai halua koko elämääsi viettää kaveriasi kadehtien? Kaikki ne tunnit ja päivät on hukkaan heitettyä aikaa jos kulutat ne vertailemalla kaverisi ja omaa elämääsi. Olisitko valmis vaihtamaan oman elämäsi kaverisi elämään? Ihan kokonaan?
Etsi itsellesi harrastus, eihän sinua sido vauva kotiin. Osta positiivisen ajattelun kirja ja yritä oppia hallitsemaan ajatuksiasi. Ja opettele olemaan aidosti iloinen toisten puolesta, siihenkin voi oppia. Tai sano kaverillesi että voi kun kadehdit häntä, ehkä hän kertoo sinulle omasta elämästään jotain joka ei olekaan niin kadehdittavaa.