Kävin katsomassa tämän elokuvateatterissa 11.10., ja kaiken etukäteishypetyksen jälkeen myönnän olleeni jossakin määrin pettynyt. Yleisö ja kriitikot tuntuvat haluavan voimakasta tulkintaa ja sitä tulikin, koko rahan edestä. Ja alusta alkaen, mutta siinä mielestäni ajettiin kiville. Säveltäjän ohjeiden mukaan Salomen tulee olla kuin 16-vuotias tyttö, jolla on Isolden ääni. Vaatimus on mahdoton toteuttaa kirjaimellisesti. Jos nuorella oopperalaulajalla olisikin ääni, joka kantaisi yli raskaan orkesterin, laulaja tuhoaisi äänensä liian nuorena. Salome on Isolden, Aidan, Cio-Cio Sanin ja Turandotin ohella niitä rooleja, joissa ääntä ja ulkonäköä on vaikea sovittaa toisiinsa, paitsi elokuvaversioissa.
Kukaan ei epäile, etteikö Karita Mattila olisi yksi tämän hetken loistavimpia lyyris-dramaattisia sopraanoja. Hän on yksi niistä muutamasta, joille Met maksaa korkeinta palkkaa, muutama vuosi sitten 15000$ illalta. En myöskään ole nähnyt kenenkään kritisoivan hänen ”voimakasta tulkintaansa” tai ”täydellistä eläytymistä rooliin”. Mutta minun mielestäni tässäkin olisi voinut soveltaa ohjetta ”less is more”. Vähemmän voimakasta tulkintaa olisin kaivannut oopperan alkupuolelle, jossa Salome tulee Herodeksen banketista ja ilmestyy näyttämölle, kauhistellen sitä kuinka Herodes ahmii häntä myyränsilmillään. Yksi oopperan mielenkiintoisia kohtia on se, kuinka eri henkilöt tulkitsevat kuuta (vain Herodiaalle ”kuu on kuu, siinä kaikki”). Salomelle kuu on kuin hopeinen kukka, kuin nainen, joka on säilyttänyt puhtautensa. Kun Salome houkuttelee Narrabothia tuomaan Jokaananin nähtäväksi, hän lupaa pudottaa Narrabothille kukan ja ehkä jopa hymyilläkin tälle huntunsa läpi. Hänen rakkausrunonsa Jokaananille ovat Raamatun Korkeaa Veisua, kuin nuorten lemmenviestit. Pointtini on se, että Salome ei ole turmeltunut alusta asti, mutta hän turmeltuu 100-minuuttisen oopperan aikana täysin puhtaasta neitsyestä täydelliseksi hirviöksi. Sen sijaan Mattilan (tai oikeastaan Jürgen Flimmin) tulkinta Salomesta lähtee liikkeelle Sinkkuelämän Samanthan tasolta. Tämä Salome viettelee Narrabothia hetkuttamalla vartaloaan ja kietomalla reitensä Narrabothin pään ympäri. Tämä tytöltä, joka muutama minuutti aikaisemmin vertasi kuuta naiseen, joka on säilyttänyt puhtautensa, ja joka lupasi katsoa Narrabothia huntunsa läpi ja ehkä jopa hymyilläkin tälle. Ei pelkästään sanat vaan musiikkikin on keveän kujeilevaa.
Esitys on räikeässä ristiriidassa partituurin ja libreton kanssa! Tähänkö mennään kun kriitikot vaativat ”moderneja” ja ”voimakkaita” tulkintoja? Eräs yhdysvaltalainen oikeusistuin ojensi alempaa sanomalla, että ”jos mikään muu ei auta, katsokaa mitä laki sanoo”. Tämän voisi muuttaa ohjeeksi ohjaajille: ”jos mikään muu ei auta, katsokaa mitä partituuri ja libretto sanovat”.
Mielestäni Salomen seksuaalisuus herää vasta siinä vaiheessa, kun hän ensimmäisen kerran kokee miehen, joka ei himoitsekaan häntä. Salome on kiusaantunut Herodeksen jatkuvasta tuijottamisesta. Jokaanan onkin yllättäen vielä paljon ”puhtaampi” kuin Salome. Kielletty hedelmä tekee puhtaasta tytöstä himokkaan naisen ja valta tekee himokkaasta naisesta ihmishirviön.
Metin versiossa ajettiin kiville siinä, että Mattila ei hyvästä kunnostaan näytä likikään 16-vuotiaalta. Ilmeisesti ohjaaja on tunnustanut realiteetit ja valinnut lähtökohdaksi Sinkkuelämän Samanthan. Mutta Metin/Flimmin/Mattilan tulkinnassa yleisöltä jää näkemättä nuoren tytön seksuaalisuuden herääminen, kun tyttö onkin kokenut lavatanssija ja lähtiessään. Metin ”museo-oopperoita” on paljon kritisoitu, oliko se nyt Rondo vai Hesari, joka puhui ”tönkkösuolatusta”, mutta sen kerran kun Met poikkeaa tavallisesta tyylistään, esitys on ainakin minulle pettymys.
Jos visuaalisesti upeaa Salomea etsii, siis dvd:llä, niin paras on Teresa Stratas, joka 37:stä ikävuodestaan huolimatta näyttää - ainakin oopperan alussa - parikymppiseltä ja näyttelee 16-vuotiasta aivan fantastisesti. Teresa Strataksen ääni oli niin hento, että hänen Salomensa ei ole live-esitys vaan elokuvaversio ja studioäänitys, mutta visuaalisuudessaan ehdotonta huippua. Jos taas haluaa nähdä, kuinka seitsemän hunnun tanssi viedään loppuun asti, niin valinta on Maria Ewing.
Kukaan ei epäile, etteikö Karita Mattila olisi yksi tämän hetken loistavimpia lyyris-dramaattisia sopraanoja. Hän on yksi niistä muutamasta, joille Met maksaa korkeinta palkkaa, muutama vuosi sitten 15000$ illalta. En myöskään ole nähnyt kenenkään kritisoivan hänen ”voimakasta tulkintaansa” tai ”täydellistä eläytymistä rooliin”. Mutta minun mielestäni tässäkin olisi voinut soveltaa ohjetta ”less is more”. Vähemmän voimakasta tulkintaa olisin kaivannut oopperan alkupuolelle, jossa Salome tulee Herodeksen banketista ja ilmestyy näyttämölle, kauhistellen sitä kuinka Herodes ahmii häntä myyränsilmillään. Yksi oopperan mielenkiintoisia kohtia on se, kuinka eri henkilöt tulkitsevat kuuta (vain Herodiaalle ”kuu on kuu, siinä kaikki”). Salomelle kuu on kuin hopeinen kukka, kuin nainen, joka on säilyttänyt puhtautensa. Kun Salome houkuttelee Narrabothia tuomaan Jokaananin nähtäväksi, hän lupaa pudottaa Narrabothille kukan ja ehkä jopa hymyilläkin tälle huntunsa läpi. Hänen rakkausrunonsa Jokaananille ovat Raamatun Korkeaa Veisua, kuin nuorten lemmenviestit. Pointtini on se, että Salome ei ole turmeltunut alusta asti, mutta hän turmeltuu 100-minuuttisen oopperan aikana täysin puhtaasta neitsyestä täydelliseksi hirviöksi. Sen sijaan Mattilan (tai oikeastaan Jürgen Flimmin) tulkinta Salomesta lähtee liikkeelle Sinkkuelämän Samanthan tasolta. Tämä Salome viettelee Narrabothia hetkuttamalla vartaloaan ja kietomalla reitensä Narrabothin pään ympäri. Tämä tytöltä, joka muutama minuutti aikaisemmin vertasi kuuta naiseen, joka on säilyttänyt puhtautensa, ja joka lupasi katsoa Narrabothia huntunsa läpi ja ehkä jopa hymyilläkin tälle. Ei pelkästään sanat vaan musiikkikin on keveän kujeilevaa.
Esitys on räikeässä ristiriidassa partituurin ja libreton kanssa! Tähänkö mennään kun kriitikot vaativat ”moderneja” ja ”voimakkaita” tulkintoja? Eräs yhdysvaltalainen oikeusistuin ojensi alempaa sanomalla, että ”jos mikään muu ei auta, katsokaa mitä laki sanoo”. Tämän voisi muuttaa ohjeeksi ohjaajille: ”jos mikään muu ei auta, katsokaa mitä partituuri ja libretto sanovat”.
Mielestäni Salomen seksuaalisuus herää vasta siinä vaiheessa, kun hän ensimmäisen kerran kokee miehen, joka ei himoitsekaan häntä. Salome on kiusaantunut Herodeksen jatkuvasta tuijottamisesta. Jokaanan onkin yllättäen vielä paljon ”puhtaampi” kuin Salome. Kielletty hedelmä tekee puhtaasta tytöstä himokkaan naisen ja valta tekee himokkaasta naisesta ihmishirviön.
Metin versiossa ajettiin kiville siinä, että Mattila ei hyvästä kunnostaan näytä likikään 16-vuotiaalta. Ilmeisesti ohjaaja on tunnustanut realiteetit ja valinnut lähtökohdaksi Sinkkuelämän Samanthan. Mutta Metin/Flimmin/Mattilan tulkinnassa yleisöltä jää näkemättä nuoren tytön seksuaalisuuden herääminen, kun tyttö onkin kokenut lavatanssija ja lähtiessään. Metin ”museo-oopperoita” on paljon kritisoitu, oliko se nyt Rondo vai Hesari, joka puhui ”tönkkösuolatusta”, mutta sen kerran kun Met poikkeaa tavallisesta tyylistään, esitys on ainakin minulle pettymys.
Jos visuaalisesti upeaa Salomea etsii, siis dvd:llä, niin paras on Teresa Stratas, joka 37:stä ikävuodestaan huolimatta näyttää - ainakin oopperan alussa - parikymppiseltä ja näyttelee 16-vuotiasta aivan fantastisesti. Teresa Strataksen ääni oli niin hento, että hänen Salomensa ei ole live-esitys vaan elokuvaversio ja studioäänitys, mutta visuaalisuudessaan ehdotonta huippua. Jos taas haluaa nähdä, kuinka seitsemän hunnun tanssi viedään loppuun asti, niin valinta on Maria Ewing.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä kun omat pojat ja tyttäret suitsutellaan niin kuin kukaan muu ei missään koskaan osaisi mitään, on terveellistä lukea amerikkalaisten oopperafriikkien keskustelua Salomesta. Uusitalo ei todellakaan innosta ja Karitankin parhaat ajat ovat takana.
Katsokaa itse tuolta:
http://www.parterre.com
Parterre on amerikkalaisten keski-ikäisten homotätien juoruilua ja narttuilua siitä kellä sopraanoista on isoin penis ja jos oman sopraanon penis ei ole yhtä iso, kilpailijan peniksestä tehdään pieni vaikka puoliväkisin.
Karita Mattila on äänellisesti häikäisevä ja ken ei tätä suoritusta halua tunnustaa tai pysty tajuamaan on motiiveiltaan arveluttava, siksi poikkeuksellisen hyvä se on. Uusitaloa arvostellaan siitä ettei se ole hoikka eikä riutuneen näköinen ja sehän jo kertoo kaiken tarvittavan arvostelijasta.
Arvaanko oikein että SS:n ja sinun kirjoittelussa on taas takana Isokoski, jonka ura ei oikein ota potkua alleen? Siis Isokosken penis ei ole riittävän iso, joten pitää yrittää tehdä sen peniksestä isompi vaikka puoliväkisin.
Minusta METin ohjaus oi loistava ja karita juha onnistuivat hyvin. Viime vuosina karitalla on ollut ongelmia ylärekisterinsä kanssa. Se on kuultu moneen kertaan, vsikka siitä ei saisikaan puhua. Sailbad sinner valittaa aina, jos ohjaus on hänen makuunsa liian moderni, yrittäkää nyt ymmärtää, että hän traditionalisti. Ei niitä narinoita kannata niin vakavasti ottaa...
Sen sijaan sitä en ymmärrä, miksi aina vedetään Isokosken nimi esiin, kun sanotaan poikkipuolinen sana Mattilasta...Sitä paitsi Isokoskella on oikein hieno ura, ei sitä kiistää kannata, ei karitan muna siitä pitene.
Tämä liittyy useampaankin puheenvuoroon, vaikka täällä pitää viestit linkittää johonkin nimenomaiseen aiempaan viestiin. Sen vuoksi kaikki, mitä tässä kommentissa sanon, ei välttämättä liity siihen viestiin, johon kommenttini on linkitetty.
Isokosken ja Mattilan vertailuun en lähde alkuunkaan. En myöskään ole sanallakaan kritisoinut Mattilan laulamista, päinvastoin. Tiedän laulamisen tekniikasta hyvin vähän, kuitenkin sen, että kenelle tahansa on haasteellista saada esiin nuoren tytön hento ääni joka kantaa suuren orkesterin yli Metin 4000-paikkaisen salin joka kolkkaan. Kun en pysty arvioimaan sitä, mitä vaatimuksia valtava sali laulajalle asettaa, en lähde arvioimaan esimerkiksi ylärekisterin laatua. Oma keskustelunavaukseni liittyikin vain visuaaliseen esitykseen, joka käsittääkseni on ensisijaisesti ohjaajan ja/tai taiteellisen johtajan vastuulla. Joskus takavuosina, jo kauan ennen Salomea, Karita Mattila sanoi, että jos ohjaaja käskee hänen riisuutua, niin hän riisuutuu. Rivien välistä oli luettavissa, että hän pyrkii toteuttamaan sen, mitä henkilöohjaaja tavoittelee. Tuleva riisuminen lienee myös johtanut painonpudotukseen, mikä taas saattoi aiheuttaa sen, että erään kirjoittajan mielestä painoa on kadonnut vääristä paikoista. Tähän en puutu, paitsi toteamalla että jos pitää esittää 16-vuotiasta tyttöä, niin pienet rinnat ovat pikemminkin eduksi.
En kritisoinut Metin produktiota sen vuoksi, että se on moderni. Koin kylläkin vaikeaksi tuoda Johannes Kastaja, Herodes ja Salome johonkin nykyajan diktaattorin palatsiin, mutta tätä aspektia en kritisoinut. Sana ”moderni” esiintyi alkuperäisessä viestissäni seuraavassa yhteydessä: ”Tähänkö mennään kun kriitikot vaativat *moderneja* ja voimakkaita tulkintoja?” En siis kritisoinut modernisointia, vaan sitä että nähtävästi kriitikoiden pelossa yritetään modernisoida produktio (mikä valitettavan usein tarkoittaa kaiken hyväksi havaitun hylkäämistä) ja tehdä voimakas tulkinta. Se, mitä nimenomaan kritisoin, on että voimakkaan tulkinnan tavoittelussa jyrätään yli sen, mikä Salomessa on upeaa, ehkäpä upeinta kaikessa oopperakirjallisuudessa. Tarkoitan nuoren, täydellisen puhtaan tytön täydellistä turmeltumista. Mikä tämän turmeltumisen sai aikaan? Ei sitä kukaan tule oopperan lopussa selittämään; ei olla enää 1700-luvun oopperoissa, joissa laulajat kokoontuvat lopuksi laulamaan yhtyeenä tarinan opetusta. 1900-luvulta alkaen kuulijan pitää löytää opetus itse. Palataan kysymykseen: mikä puhtaan tytön näin täydellisesti turmeli? Aloitetaan ensin siitä puhtaudesta. Herodes houkuttelee Salomea maistamaan hedelmästä pienillä helmenvalkoisilla hampaillaan, hän lupaa syödä sitten, mitä jää jäljelle. Herodes houkuttelee Salomea maistamaan viinimaljasta, ja Herodes juo mitä Salome ei jaksa. Salome ei kuitenkaan halua, että hedelmä tai viinimalja, joista hän on maistanut, joutuisivat Herodeksen huulille. Minulle tuo kaikki kertoo äärimmäisestä siveydestä. Mikä tuon siveyden sitten tuhosi? Mielestäni se, että Salomen siveys kohtasi vielä suuremman siveyden. Kielletty hedelmä herätti nukkuvan seksuaalisuuden ja loukattu ylpeys johti vihaan. Viha ja seksuaalisuuden tuoma valta loivat ihmishirviön. Eivätkö muuten katolisen kirkon seitsemän kuolemansyntiä olekin hyvin valittuja: jos kaikista muista selviää, niin sitten lankeaa ainakin ylpeyden syntiin?
Jos nyt pitäisi palata 1700-luvun oopperaan ja laittaa vielä laulajat kertomaan tarinan opetus hidasjärkisille, niin minkälaisen opetuksen panisitte laulajien suuhun? Itse voisin vaikka panna laulajat sanomaan, että siveys on hyväksi, mutta äärimmäisyys pahasta eikä siveydessäkään saa langeta ylpeyden syntiin. Tämä on yksi niistä opetuksista, jotka itse saan Salomesta, mutta en silloin, jos Salome esiintyy kuin kokenut strippari. Salomessa ei ole (tai ainakaan pitäisi olla) kyse siitä, että 16-vuotias tyttö *on* ihmishirviö, vaan siitä, että jostain syystä 16-vuotiaasta puhtaasta tytöstä *tulee* ihmishirviö. Se, miksi näin tapahtui, jäi Metin versiossa hämärän peittoon, eikä virhe ollut oopperan modernisoinnissa vaan huonossa henkilöohjauksessa, täysin riippumatta siitä, oliko produktio moderni vai ei.
amerikkalaisen kirjoittamasta arvostelusta netissä! Vain amerikkalaiset odottavat näkevänsä Kauniita ja Rohkeita myös Salomen tyyppisessä oopperassa, ei eurooppalaiset yhtä tyhmiä ole, sinua lukuunottamatta.
Mitä tulee Strataksen ja Ewingin lauluun, kumpikaan EIVÄT laula RIITTÄVÄN hyvin, ei ollenkaan samalla tasolla Mattilan kanssa. Ja mitä tulee Strataksen näyttelemiseen, se on kuin suoraan jostain 50-luvun Hollywoodspektaakkelista kaihoisine silmienpyörityksineen. Ei sellainen nykyään enää pure kehenkään.
Tosiasia myös on että Karitan ylä-äänet eivät ole aina niin loistokkaita kuin ennen. Eli kun yläpää alkaa heiketä on parempi vilautella alapäätä.
No, Karita on loistava ja parasta mitä tuolla äänityypillä maailmalla liikkuu. Uusitalo ei ole lavaleijona vaan pökkelö, ei toetenkään yksin tässä lajissa, mutta ilmeisesti amerikkalaiset eivät näe itään erityistä hänessä. Siellä kun on mistä ottaa.
"Eli kun yläpää alkaa heiketä on parempi vilautella alapäätä."
Kun ei yläpää riitä, niin alkaa tulemaan alapään kommentteja...
Kiitos tästä! Vaikka en itse nähnytkään tuosta esityksestä kuin sen uutiskuvan, missä Mattila (taas) esittelee (pieniä) rintojaan, sain hyvän käsityksen itse oopperasta. Jos olisin Mattilan ikäinen ja yhtä auliisti paljastelisin sulojani, voisi luulla, että olen epätoivoinen!
Tuli mieleeni baletin puolelta Gisellen esitys, jossa Minna Tervamäki osasi sen mitä Mattila ei eli esitti uskottavasti ensimmäisessä näytöksessä nuorta tyttöä ja muuntui toiseen näytökseen kokeneeksi naiseksi. Ja ilman sanoja, ilman tissien vilauttelua ja sinkkuelämä-keekoilua.
juonia ja taustoja ulkomusiikilliselta kantilta tutkia niin tarkoin??!! Useimmat libretisteistä kun eivät olleet shakespeareja. Eikös se musiikki oo tässä se pääasia.
Se, koska tämä kannattaa, riippuu ensiksikin oopperasta ja sen tekijöistä ja toiseksi henkilökohtaisista odotuksista ja mieltymyksistä. Esimerkiksi Mozartin oopperoissa on mukana hyvin hienovaraista kritiikkiä silloista yhteiskuntajärjestelmää, siis lähinnä aatelistoa kohtaan. Lisäksi niissä on paljon musiikillisia vitsejä, jotka ainakin minulta menisivät yli hilseen, ellen selvittäisi taustoja kirjoista tai netistä. Jos lukee jonkin hyvän esityksen johtoaihetekniikasta, niin Wagnerin oopperoista saa paljon enemmän irti (tai ainakin minä olen saanut). Lisäksi Ring-sarja sisältää niin paljon symboliikkaa, että taustojen selvittäminen on puolipakollista. Sitten taas on paljon 1800-luvun alkupuolen historiallista oopperaa, jossa historiaa on vääristelty niin pahoin, että taustojen selvittämisestä ei ole vastaavaa hyötyä.
Jos tarkastellaan erityisesti Salomea, niin haluni selvittää oopperan taustoja lähti liikkeelle oopperasta itsestään: muuten en olisi ymmärtänyt, miksi Herodes sietää sellaista pilkkaa tai vastustusta Herodiaan, Jokaananin ja Salomenkin taholta. Ilman taustojen selvitystä olin kuvitellut, että Salomen Herodes olisi ollut se sama Herodes, joka kuultuaan huhuja Messiaan tulemisesta määräsi kaikki kaksivuotiaat ja nuoremmat poikalapset surmattavaksi. Sama mieskö kuuntelisi solvauksia rakastajattareltaan ja vangitsemaltaan profeetalta? Miksi hän tarjoaisi puoli valtakuntaa profeetan hengen säästämiseksi? Vasta, kun olin selvittänyt oopperan taustat, kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Kun juonen ja taustojen palaset sopivat kohdalleen, alkaa musiikin kuuntelukin sujua täysin häiriöttä. Jos oopperan aikana ei tarvitse ihmetellä henkilöiden suhdetta toisiinsa, ja jos juonessa ei ole selittämättömiä epäloogisuuksia, voi käyttää kaiken tarkkaavaisuutensa musiikin kuuntelemiseen. Tällöin pystyy esimerkiksi kuulemaan (ei siis ”vain” näkemään), kuinka veri valuu puron lailla Narrabothin rinnasta.
No, veren juoksu Narrabothin rinnasta oli vain pieni detalji, mutta esimerkiksi johtoaihetekniikkaa käyttävissä oopperoissa, kuten Salomessakin, häiriytymätön kuuntelu tekee mahdolliseksi assosioida (tietoisesti tai tiedostamatta) asiat ja tunteet niitä kuvaaviin musiikillisiin johtoaiheisiin. Kun johtoaiheita oopperan alkupuolella tarpeeksi assosioidaan sopiviin asioihin ja mielentiloihin, ja kun samoja johtoaiheita sitten myöhemmin kehitellään, paisutellaan ja yhdistellään, saadaan aikaiseksi liki orgastinen elämys. Mutta minut on sillä tavalla tehty, että minulta tällainen maksimaalinen tunne-elämys jää saavuttamatta, jos oopperan aikana pitää jatkuvasti ihmetellä, miksi säveltäjän ohjeista ja tarkoituksesta on poikettu jonkin shokkiefektin saavuttamiseksi.
Bravo keskusteluketjun aloittajalle, skarppeja ja perusteltuja huomioita, oli samaa mieltä tai ei. Voi kun tämän palstan taso olisikin aina tätä. Mutta kun väliin puskee täydellisiä idiootteja, joilla tuntuu olevan ongelmia kaikessa, alkaen seksuaalisesta identifikaatiosta, mutta kaipa se kertoo uusliberaalisen nyky-yhteiskunnan tilasta: parhailla menee entistä paremmin ja huonoimmilla entistä huonnoimmin.