Miehellä omistusasunto(ja velat). Jos muuttaisimme yhteen, muuttaisin "luonnollisesti" hänen luokse.
Miten tämmöisissä tilanteissa kannattaa raha-asiat järjestää?
Maksanko ruoat ym. menot yksin? Maksammeko puoleksi?
Miten teillä`?
Miten tämmöisissä tilanteissa kannattaa raha-asiat järjestää?
Maksanko ruoat ym. menot yksin? Maksammeko puoleksi?
Miten teillä`?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nythän täytyy muistaa, että asunto on omaisuutta. Mies maksaa omaansa pois koko ajan. Eli siinä mielessä ei ole järkevää, että maksaisit vastaavan summan ruokamenoissa ja muissa kodin kuluissa. Ruoka kun päätyy lopulta pönttöön ja asuntovelalla maksetaan taas asuntoa.
Olisi järkevää jos maksaisit jonkun nimellisen pienen summan asumisestasi ja muut menot puoliksi. Jos teillä on siis suurinpiirtein yhtä suuret tulot. Voihan sitä asuntoa myöhemmin ajatella laittaa teidän molempien nimiin ja velka sitten samassa suhteessa kuin omistuskin.
Mietin kans tuota velkajuttua... Pitääkö minun siis maksaa jonkinlaista vuokraa= lyhentää miehen lainaa... Enpä oikeen tiedä. Koskaan ei voi sanoa, että tullaan oleen loppuelämä yhdessä.
Emme ole tasoissa palkassa. Mies saa käteen noin 800-1000e enemmän kuussa(vuorotyö) entä minä.
Emme ole pilkunviilaajia. Uskon, että ruoka ym. kulut menee tyyliin "kummalla on sillä hetkellä varaa maksaa".
Minäkin kuulisin mielelläni kokeneimpien vastauksi/neuvoja koska tuota olen pähkäillyt itsekkin!
Eli siis mieheni omistama asunto, joten hän maksaa lainan lyhennykset. Minä maksan vastikkeen, sähkön yms kuukausittaiset menot. Loput yhteiset menot (ruoka, muut päivittäistavarat..) maksaa se jolla on rahaa. Usein käymme kerran viikossa isoilla ostoksilla yhdessä ja nämä maksetaan yleensä vuorotellen, täydennysostoksilla käydään silloin kun huomataan, että jotain puuttuu. Ja se joka huomaa, käy kaupassa. Yksinkertaista.
Omat menot maksetaan omilla rahoilla. Meillä ei ole tarvetta yhteiseen tiliin, eikä kuittien laskemiseen (tyyliin "sä maksoit viime kuussa 20snt vähemmän ruuasta ku mä! haluan ne takas."). Molemmat huolehtivat toisistaan, jos toisella on huonompi kuukausi, toinen maksaa hiukan enemmän (esim. saattaa olla yllättäviä lääkäri-/lääkekuluja). Turhaa stressiä ei raha-asioista kannata ottaa. Liian usein olen katsellut tuttujen pariskuntien riitoja rahasta.
tapauksissa, mutta mitäs sitä vielä ajattelemaan, kun aurinko paistaa risukasaan.
ja alan kiukuttelemaan raha-asioista jälkikäteen, niin en voi kuin ihmetellä omaa pinnallisuuttani. Isot hankinnat on sen joka ne on maksanut, joka tarkoittaa että minä lähtisin monien huonekalujen kanssa lätkimään. En ymmärrä tarvetta laskea, meneekö kaikki pilkulleen tasan. Enkä ymmärrä joidenkin ihmisten tarvetta yrittää saada kaikki ihmiset kyynisiksi ja katkeriksi. Taitaa sinulla olla vaikea ero takana. Tiedoksi vaan, eron voi ainakin joissain tilanteissa hoitaa hyvin siististi.
Me asumme miehen omistamassa asunnossa,minä maksan yhtiövastikkeen ja hän lyhennykset/korot. Meillä on lisäksi yhteinen tili minne kumpikin laittaa saman summan kuussa rahaa,ostamme kaikki ruoat tältä tililtä. Sähkölasku tulee joka toinen kuukausi ja sen maksamme puoliksi. Näin meillä,helppoa on!:)
kukoistaa, kuten tästäkin vastaussarjasta on saanut lukea.
Näin jo keski-ikäisen avioliittolaisen korviin särähtää pahasti tuollainen oikeuskäytäntö että toinen kartuttaa omaisuuttaan, ja toinen makselee ruuat.
Eipä menis läpi meillä. Olkaapa siskot tiukempia noiden miesten kanssa, tuutte muuten vain vedätetyiksi ja harmin huomaa vasta jälkeenpäin.
Ja se "jälkeepäin" tulee kyllä, takaan sen.
Ota huomioon että mies kartuttaa omaisuuttaan lyhentäessään velkojaan. Lyhennyksiin sinun ei siis kuulu osallistua. Vuokraa hän voi sinulta pyytää, ja vuokrana voi nähdä esim yhtiövastikkeen. Voitte tietysti tehdä keskinäisen sopimuksen (paperilla) että sinun osallistumisesi lyhennyksiin hyvitetään sinulle jos asunto myydään, mutta jos ero tulee eikä hän myy asuntoa, et saakaan rahojasi.
Toisaalta yhteiselossa ei ole mahdollista olla kovin tarkka rahoista, tai siitä tulee jatkuva riidanaihe. Voisi ajatella suurpiirteisesti, että kulut ovat yhteisiä ja niitä maksetaan suunnilleen oikeudenmukaisesti ja kumpikin kykyjensä mukaan. Aika karmeaa perhe-elämää on sellainenkin että rikkaampi syö pihviä ja köyhempi puuroa, toinen tekee yksin matkoja ja toinen odottelee kotona..... sen sijaan että koettaisiin kaikkea yhdessä ja se maksaa kumpi pystyy.
Tässä tulee päivän huonoin neuvo:
"Voisi ajatella suurpiirteisesti, että kulut ovat yhteisiä ja niitä maksetaan suunnilleen oikeudenmukaisesti ja kumpikin kykyjensä mukaan."
Näinhän ei voi toimia, jos kuluilla maksellaan vain toisen nimissä olevaa autoa/asuntoa/kesämökkiä. Toiset ratkaisevat tämän kysymyksen näin:
1) Yhdessä maksetaan puoliksi juoksevat kulut, vesi, sähkö, vastikkeet (nehän kattavat mm. jätehuollon, kiinteistön vakuutuksen yms.) ruoat yms. yhteiset kulut.
2) Asunnon omistaja maksaa lainan lyhennyksen
3) se, jonka nimissä ei ole asuntoa, avaa itselleen tilin, johon tallettaa itselleen samaa suuruusluokkaa olevan summan kuukausittain mitä lainanlyhennys on. Näin molemmat kartuttavat omaa omaisuuttaan. Tai sijoittaa rahat tms. Joka tapauksessa naisenkin tehtävä on huolehtia, että hänen oma omaisuutensa karttuu, vaikka kuinka rakkaus olisi kivaa.
Jos tuloeroja on, niin enemmän tienaava maksaa hieman enemmän yhteisistä kuluista ja vähemmän tienaavaa pistää pikkuisen pienemmän summan sivuun. Joka tapauksessa, oman edun varmistaminen pitää hoitaa (kuitenkaan toista riistämättä) sillä Suomi on täynnä eronneita naisia, jotka eivät aikoinaan osanneet raha-asioitaan hoitaa.
Meillä on toiminut hyvin seuraava menettely:
- vuokran maksamme puoliksi (kumpikin myi oman asuntonsa muuttaessamme yhteen)
- meillä yhteistili, johon molemmat laitamme rahaa nettotulojen mukaisessa suhteessa. Yhteiset kulut (ruoka, sähkö, televisiolupa jne.) maksetaan yhteiseltä tililtä. Omat menonsa kumpikin maksaa itse (vaatteet jne.).
Yhteistilin menoja tarkastelemme molemmat silloin tällöin, luotamme siihen ettei toinen käytä sitä tiliä omiin menoihinsa. Emme kuitenkaan ole sentintarkkoja asian suhteen, esim. jos toinen ostaa kauppareissun yhteydessä jotain omaa (esim. dödön tms.), emme ala näitä pilkulleen erottelemaan.
Omat menonsa kumpikin hoitaa miten haluaa,niihin emme puutu. Tilanne voisi toki olla toinen, jos meillä olisi lapsia. Tästä ollaan toki puhuttu, että miten asiat hoidettaisiin sitten, jos lapsia olisi ja toinen vaikka olisi kotona niiden kanssa (ja tulot olisivat näin ollen pienet).
Minusta tämä on ollut oikein hyvä menettelytapa, ei ole tullut riitoja raha-asioista, kun ei tarvitse koko ajan laskea mitä kukin maksaa. Etukäteen olin hieman huolissani olisiko raha ongelma, koska mies on paljon tarkempi raha-asioissa kuin minä. Mutta, ongelmia ei siis ole ollut, suosittelen jonkinlaista yhteistilisysteemiä kaikille!
Erohan voi aina tulla, valitettavasti, joten liian sinisilmäinen ei pidä olla. Oli ihan asiaa tässä ketjussa aiemmin siitä,että toisen omaisuuden kartuttamiseen ilman mitään takeita hyvityksestä ei pidä ryhtyä.