Huomaan että kun asiat paranee, aiheutan kateutta.
Olin pitkään huonossa pari suhteessa, ja masentunut.
Nyt olen eronut ja yksinhuoltaja, laihduin todella paljon ja olen energisempi ja ilosempi.
Miksi en saisi nyt näyttä onnelisuuttani ja viihtyä uudessa suhteessa.
En ole enää niin nuori ja haluan ehtiä nauttimaan elämästäni, miten suljen kateuden pahat äänet.
Miksei ihmiset voi iloita kanssani kun olen löytänyt tasapainon elämääni?
Jopa muutamat ystävät ovat kääntäneet selkänsä, en voi ymmärtää olisiko minun pitänyt jatkaa surkuttelua ja kuihtua kotiin.
Olin pitkään huonossa pari suhteessa, ja masentunut.
Nyt olen eronut ja yksinhuoltaja, laihduin todella paljon ja olen energisempi ja ilosempi.
Miksi en saisi nyt näyttä onnelisuuttani ja viihtyä uudessa suhteessa.
En ole enää niin nuori ja haluan ehtiä nauttimaan elämästäni, miten suljen kateuden pahat äänet.
Miksei ihmiset voi iloita kanssani kun olen löytänyt tasapainon elämääni?
Jopa muutamat ystävät ovat kääntäneet selkänsä, en voi ymmärtää olisiko minun pitänyt jatkaa surkuttelua ja kuihtua kotiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei sun tartte ajatella mitä toiset sanoo taikka ajattelee. Jätä ne omaan arvoonsa tuollaiset kadehtijat. Näinhän se on että ihmiset haluaa olla itse se "parempi" kaikessa. Ja nyt kun sä et oo enään niitten silmissä "huono" niin se ei niille käy. Nyt kun oot YH niin sun pitäisi kulkea ryysyissä ja asua jossain risassa majassa sitten ne ois tyytyväisii. Katsos kun niillä on sellainen käsitys tässä maailmassa että YH:t ei pärjää. Niin, sä rikot niitten käsityksiä ja sehän ei alkuunkaan sovi. Näytä niille kateellisille että sulla menee hyvin ja paremmin kun ennen. Äläkä välitä jos kateelliset pariskunnat taikka muut kattoo kieroon ja latelee kommenttejaan. Elä sä omaa elämääsi kuten haluat. Anna niille lisää aihetta vaan kadehtua....toivottavasti tukehtuvat kateuteensa...Niin minäkin teen. Ostelen kauniita vaatteita lapsille ja itselleni, nyt kun saan itse päättää raha-asioistani. Ennen ne rahat menikin äijän kurkusta alas. Elämä on ihanaa kun ei tartte passata mitään "pikkuHitleriä" enään. Ja meillä on koti niin rauhallinen ja ihana paikka olla ja elää. Että nautitaan kun voidaan eikä välitetä noista kateista naapureista ja muista...Lykkyä tykö vaan sulle YH tiellä. Hyvin pyyhkii....
että kuka sen pikku-hitlerin teille otti passattavaksi?
tähän asiaan kuuluu? Pääasiahan on ettei sitä enään tartte passailla.....;) Kaikille vaan tiedoksi että virheitä kyllä tekee kaikki ihmiset, mutta asioita voi korjata aina parempaan suuntaan.....
se kuuluu tähän sen verran, että kuka paikattua kadehtii kun ehjiäkin on kadehdittavana?
Toisille on se peiliin katsominen vaikeeta, eikä sitä voi myöntää itse itselleen aiheuttaneensa vahinkoa. Ei voi myöntää tehneensä virhettä. Sinäkään et osoittanut niin suurta määrää kypsyyttä. Vaikka varma on, ettei se pikku-hitleri sinun luo väkisin tullut, vaan sinä otit ja hyväksyit sen. Puoliso on parisuhteessa, anne hyvä, vain 50%. Sinä itse olet loput.
Toiset valitsee kerralla oikein ja eräät kahlaa epäonnen suossa koko ikänsä väärine valintoineen, kun eivät muuhun kykene kuin virheisiin ja korjaamaan...koska heille se riittää, toiset pitää sitä taas epäonnistumisena.
onnensa ja kohtalonsa. Mitäs sitä muita kadehtimaan ja suremaan kun omassakin elämässä on tarpeeksi tekemistä.....Kukin taaplaa tyylillänsä. Sinä omallasi minä omallani. Ja mitäs se sitten tähän asiaan yleensäkään kuuluu miten kukakin elämänsä hoitaa. Kuka meistä on toinen toistaan tuomitsemaan tai sormella osoittelemaan. Parempi pyy pivossa kun kymmenen oksalla. Kateus sekin on sellainen paha tauti...pois se minusta jos minuun yrittää. Ja se ken vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.
Ja jos riitaa haastat niin sitä saat kyllä tehdä ihan siellä itseksesi..........sellaiseksi kun viestisi lähinnä voisi tulkita.
Jollei sinulla ole järkevämpiä kommentteja kun tuo mitä joku joskus on elämässään tehnyt jne. niin jätän kommenttisi omaan arvoonsa.
tulkoon uskollaan autuaaksi...eikös aiheena juuri ollut kateus?
Toiset tekee virheitä ja korjaa, korjaa ja korjaa. Hakkaavat päätänsä seinään, kuten sanotaan. Kuvittelevat olevansa kadehdittuja yms. Toiset vähän miettii ensin ja tekee vasta sitten ja onnistuvat...ja ovat oikeasti kadehdittuja näiden taholta, jotka korjaavat, korjaavat ja korjaavat ;D
Höpö höpö Sanna.
Itsekin olen huomannut naimissa olevien ihmisten selvän kateuden. Olen kasvattanut omat kaksi lastani kunnollisiksi kansalaisiksi ihan itse. Nyt he alkavat olla jo aikuisia, minä olen vasta vähän yli neljänkymmenen, nuorekas ja vapaa! Ei tarvitse kotona katsella sitä 40-50 -villityksessään kärmistelevää, keski-ikäistyvää miestä, jonka kanssa ei enää välttämättä olisi muuta yhteistä kuin omaisuus, kultainen häkki.
Nyt minulla on itse hankittu oma tupa, oma lupa ja ennen kaikkea vapaus tehdä ihan mitä itse haluan. Jos pitkään naimisissa olevat ihmiset uskaltaisivat todella katsoa totuutta silmiin, valtaosa heistä tunnustaisi kyllästyneensä koko kuvioon, mutta erinäisistä syistä (omaisuus, konventionalismi, yksinäisyyden ja omilla jaloillaan seisomisen pelko) siihen vain jämähdetään.
Eli kyllä ne kuules kateita ovat, Sanna!
Minä vaan
outoa juttua sinulla!
Eihän siitä voi lähteä, että kaikkia miellyttää oma tupa ja oma lupa!
Jollekin voi olla ihmissuhteet paljon tärkeämpi asia. Niitä kun ei saa rahallakaan!
Ja jos on onnellinen, kuten minäkin olen, se näkyy minusta. Minun ei tarvitse täällä tehdä omaisuusluetteloa omaisuudestani, sillä minulla on jotakin, mitä sinulla ei ole. Enkä silti kuvittele olevani kadehdittu. Kuten yllä luki. Kukin tulee autuaaksi uskollaan. Usko sinä olevasi kadehdittu, jos se sinut autuaaksi tekee.
Minua ei tekisi. Minulla on erilaiset vaatimuksen elämän sisällön suhteen. Minulle ei riitä oma tupa. Se ei minua lohduta, kun olen sairas tai surullinen.
Ps. Jos he oikeasti kadehtisivat, mikseivät eroa? Sillähän pääsisivät autuaaseen tilaan, kuten sinä, kaikkien kadehtimaksi!
Olet keski-iän kriisissä! Vaihdevuodet päällä. Muulla ei tuota tekstiä selitä...
Tartuit kirjoituksessasi oikeastaan vain kahteen sanaan: "oma tupa", ja kuvittelet, että minä olen joku euronkuvat silmissä mammonaa keräävä vaihdevuosinen täti? Huh hei. Luepas uudestaan mitä kirjoitin. Tartuit asiassa ihan sivuseikkaan. En minä edes OLE mitenkään varakas ihminen, se "oma tupa oma lupa" tarkoitti että määrään itse itsestäni.
Minä arvostan tilanteessani nimenomaan vapauttani. Ja luulen (= tiedän), että se on se jota myös moni pitkäaikaisessa parisuhteessa elävä kadehtii. Johan tuon näkee, kun vähänkään seuraa miten 40-50 -vuotiaat miehet käyttäytyvät kun pääsevät vähänkään kauemmaksi kotia. Eikä siinä naisetkaan tänään taida toiseksi jäädä...
Eläköön itse kukin omalla tyylillään, ei tähän yksin elämiseen kaikki kieltämättä pystyisikään eli en ole tätä tuputtamassa! Huomauttaisin kuitenkin vielä, että en ole yksinäinen vaikka asunkin kohta yksin. Toki minullakin on tärkeitä ihmissuhteita. Mutta pakkoko niitten on saman katon alla olla?
Mainitsemistasi sairauksista ja suruista: en hirveästi kaipaa lohtua, olen sillä lailla rakentunut ihminen. Ja jos kaipaan, saan sitä kyllä. Ja keski-iän kriisi, no, olen niitä ihmisiä jotka ovat koko ajan kriisissä, sitä voisi sanoa vaikka kasvamiseksi tai elämäksi. Kai sitä jo neljissäkymmenissä saa ollakin keski-iässä? Vaihdevuosia en ole vielä havainnut.
Voitko sinä sitten puolestasi ymmärtää, että me kaikki emme ole perhesuuntautuneita sosiaaliohjuksia? Minusta on oikein mukava olla itsekseni, tehdä ominpäin isojakin projekteja, matkoja, remontteja.
En toki usko että ihmiset sankoin joukoin istuvat kadehtimassa. Mutta jotain kertoo ne puolikkaat lauseet ja huomautukset: "Hyvähän sinun on nyt kun...", "Ei meillä lauantaisin koskaa tehdä muuta kun siivotaan, "En minä saa koskaan meidän miestä/vaimoa liikkeelle". Äänensävy kertoo.
Minä vaan
on kuten sinun. Rikasta vieläpä tavarassa ja rahassa.
Mutta siltikään (vaikka olisi aihettakin) en mieti kuinka minua kadehditaan...se on sairaus niinkin päin.
Ja kuten joku muu tuossa sanoi, JOS OIKEASTI joku kadehtii sitä vapautta, miksei eroa? Sillähän se asia tulee kuntoon...eikö?
PS: Lähden muuten Karibian-risteilylle jouluksi. Oletko sinä tulossa?
elettävää elämää on vain yksi!
Sinä päätät miten sen nautinnolla elät.
ei kateuden pahoja ääniä saa koskaan poistettua, aina riittää henkisesti köyhempiä ja kateellisia ihmisiä, naapureita!
ole vain onnelinen ja jatka elämistä muista piittamatta. katse kohti tulevaa!