Moi!
Sanokaa hyvät ihmiset mitä minun pitäisi tehdä!
Olen seurustellut pari kuukautta ihanan miehen kanssa. Hänellä on lapsia ja minulla ei. Mies on eronnut yli puoli vuotta sitten. Minun erosta ei ole ihan niin kauan. Meillä synkkaa tosi hyvin ja pystymme puhumaan asiasta kuin asiasta. Kumpikin siis tykkää toisesta ihan hulluna. Ollaan luonteeltamme samankaltaisia ja arvostetaan samoja asioita.
Meidän kompastuskivi on se, että minä haluan lapsia ja mies ei. Mies ei uskalla aloittaa enää uudestaan. Ymmärrän kyllä miehen näkökannan asiaan. Olemme siis puhuneet asiasta, koska halusimme tietää mitä kumpikin suhteelta haluaa. Nyt suhde on sen takia katkolla ja ollaan päätetty, että ollaan kavereita. No meidän kaveruus on kuitenkin sitä, että soitellaan ja tekstaillaan ja hän käy minun luona ja välillä rakastellaan välillä ollaan vain sylikkäin.
Olemme olleet ravintolassakin yhdessä ja siellä pidämme toisistamme kiinni ja mies sanoi, että on minusta mustasukkainen, kun tuttu mies jututti minua. Kuitenkin ollaan vain kavereita. Minua ahdistaa toisaalta ajatus siitä, että ollaan näin läheisiä, vaikka ollaan pelkkiä kavereita. Olen itsekin mustasukkainen miehestä ja en kestäisi katsoa, jos hänellä olisi joku muu nainen.
Onko kellään kokemusta miten tällaisessa suhteessa tulee käymään? Pitäiskö tämä lopettaa ihan kokonaan, vaan jatkaa samaan malliin, niin kauan, että jompikumpi löytää toisen kaverin itselle. Tuskin meillä on yhteisestä tulevaisuudesta toivoa, vai onko?
Kertokaa kokemuksistanne, ne on tervetulleita. Kiitos etukäteen!
Sanokaa hyvät ihmiset mitä minun pitäisi tehdä!
Olen seurustellut pari kuukautta ihanan miehen kanssa. Hänellä on lapsia ja minulla ei. Mies on eronnut yli puoli vuotta sitten. Minun erosta ei ole ihan niin kauan. Meillä synkkaa tosi hyvin ja pystymme puhumaan asiasta kuin asiasta. Kumpikin siis tykkää toisesta ihan hulluna. Ollaan luonteeltamme samankaltaisia ja arvostetaan samoja asioita.
Meidän kompastuskivi on se, että minä haluan lapsia ja mies ei. Mies ei uskalla aloittaa enää uudestaan. Ymmärrän kyllä miehen näkökannan asiaan. Olemme siis puhuneet asiasta, koska halusimme tietää mitä kumpikin suhteelta haluaa. Nyt suhde on sen takia katkolla ja ollaan päätetty, että ollaan kavereita. No meidän kaveruus on kuitenkin sitä, että soitellaan ja tekstaillaan ja hän käy minun luona ja välillä rakastellaan välillä ollaan vain sylikkäin.
Olemme olleet ravintolassakin yhdessä ja siellä pidämme toisistamme kiinni ja mies sanoi, että on minusta mustasukkainen, kun tuttu mies jututti minua. Kuitenkin ollaan vain kavereita. Minua ahdistaa toisaalta ajatus siitä, että ollaan näin läheisiä, vaikka ollaan pelkkiä kavereita. Olen itsekin mustasukkainen miehestä ja en kestäisi katsoa, jos hänellä olisi joku muu nainen.
Onko kellään kokemusta miten tällaisessa suhteessa tulee käymään? Pitäiskö tämä lopettaa ihan kokonaan, vaan jatkaa samaan malliin, niin kauan, että jompikumpi löytää toisen kaverin itselle. Tuskin meillä on yhteisestä tulevaisuudesta toivoa, vai onko?
Kertokaa kokemuksistanne, ne on tervetulleita. Kiitos etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
luulen ettei teillä ole tulevaisuutta..
ja ei mun mielestä onnistu tuommoinen kawerisuhde.
joko on tai ei!!mun näkökantani
ajan kulua. Jos erosta on kulunut noin vähän aikaa, en ymmärrä miksi alat ahdistaa miestä lapsijutuillasi. Miehellähän on jo lapsia ja sinä alat vaatia itsekkyyttäsi niitä vielä lisää.Toivottavasti löydätte yhteisymmärryksen ilman painostustasi. Se voi rikkoa suhteen.